Isämme loistava suunnitelma
Vanhin Weatherford T. Clayton
seitsemänkymmenen koorumista
Jumalan pyhän suunnitelman ansiosta me tiedämme, että syntymä ja kuolema ovat itse asiassa vain virstanpylväitä matkallamme iankaikkiseen elämään taivaallisen Isämme luona.
Varhain lääkärinkoulutuksessani minulla oli etuoikeus auttaa erästä naista, kun hän synnytti ensimmäisen lapsensa. Äiti oli tyyni, keskittynyt ja onnellinen. Kun vauva oli syntynyt, ojensin äidille kallisarvoisen vastasyntyneen. Onnen kyyneleet kasvoillaan äiti otti vastasyntyneen pienokaisen syliinsä ja tutki tämän päästä varpaisiin. Hän painoi pienokaisen itseään vasten ja rakasti tätä niin kuin vain äiti voi. Oli etuoikeus olla siinä huoneessa hänen kanssaan.
Sellainen on elämän alku meidän jokaisen kohdalla. Oliko syntymämme kuitenkaan todellinen alku? Maailma näkee syntymän ja kuoleman alkuna ja loppuna. Mutta Jumalan pyhän suunnitelman ansiosta me tiedämme, että syntymä ja kuolema ovat itse asiassa vain virstanpylväitä matkallamme iankaikkiseen elämään taivaallisen Isämme luona.1 Ne ovat välttämättömiä vaiheita Isämme suunnitelmassa – pyhiä hetkiä, jolloin kuolevaisuus ja taivas kohtaavat. Pohdiskellen sitä, mitä olen oppinut havainnoimalla syntymää ja kuolemaa vuosieni varrella lääkärin työssäni ja kirkon palvelutyössä, haluan tänään todistaa Isämme loistavasta suunnitelmasta.
”Ennen kuin synnyimme, me elimme Jumalan, henkemme Isän luona. Me kaikki maan päällä olemme kirjaimellisesti veljiä ja sisaria” Hänen perheessään2, ja meistä jokainen on Hänelle kallisarvoinen. Me asuimme Hänen luonaan hyvin kauan ennen syntymäämme kuolevaisuuteen – oppien, valiten ja valmistautuen.
Koska taivaallinen Isä rakastaa meitä, Hän haluaa meidän saavan suurimman lahjan, minkä Hän voi antaa – iankaikkisen elämän lahjan.3 Hän ei voisi pelkästään antaa meille tätä lahjaa – meidän täytyisi vastaanottaa se valitsemalla Hänet ja Hänen tiensä. Tämän edellytyksenä olisi, että me lähdemme Hänen luotaan ja aloitamme uskon, kasvun ja muuttumisen ihmeellisen ja haasteellisen matkan. Matka, jonka Isämme valmisti meille, on nimeltään pelastussuunnitelma eli onnensuunnitelma.4
Suuressa neuvonpidossa ennen kuolevaisuutta Isämme kertoi meille suunnitelmastaan.5 Kun ymmärsimme sen, olimme niin onnellisia, että huusimme ääneen iloamme ja ”aamun tähdet riemuiten karkeloivat”.6
Tämä suunnitelma rakentuu kolmen suuren tukipilarin varaan – iankaikkisuuden tukipilarien.7
Ensimmäisenä tukipilarina on maailman – kuolevaisuuden matkamme tapahtumapaikan – luominen.8
Toisena tukipilarina on ensimmäisten maanpäällisten vanhempiemme, Aadamin ja Eevan, lankeemus. Lankeemuksen vuoksi meille on annettu joitakin suurenmoisia asioita. Saimme mahdollisuuden syntyä ja saada fyysisen ruumiin.9 Olen ikuisesti kiitollinen äidilleni siitä, että hän saattoi veljeni ja minut maailmaan ja opetti meille Jumalasta.
Lisäksi Jumala antoi meille moraalisen tahdonvapauden – kyvyn ja etuoikeuden valita ja toimia omasta puolestamme.10 Auttaakseen meitä valitsemaan hyvin taivaallinen Isä antoi meille käskyjä. Joka päivä, kun pidämme Jumalan käskyt, me osoitamme Hänelle, että rakastamme Häntä, ja Hän siunaa meidän elämäämme.11
Koska Isä tiesi, että me emme aina valitsisi hyvin – eli toisin sanoen tekisimme syntiä – Hän antoi meille kolmannen tukipilarin: Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa. Kärsimyksellään Kristus maksoi sekä fyysisen kuoleman että synnin hinnan.12 Hän opetti: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”13
Jeesus Kristus eli täydellisen elämän. Hän piti aina Isänsä käskyt. ”Hän kulki Palestiinan teitä” opettaen iankaikkisuuden totuuksia, ”parantaen sairaita, tehden sokeat näkeviksi ja herättäen kuolleita”.14 Hän ”kulki ympäri maata, teki hyvää”15 ja ”pyysi hartaasti kaikkia seuraamaan esimerkkiään”16.
Kuolevaisen elämänsä päättyessä Hän polvistui ja rukoili sanoen:
”’Isä, jos tahdot, niin ota tämä malja minulta pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun.’ – –
Suuressa tuskassaan Jeesus rukoili yhä kiihkeämmin, niin että hänen hikensä vuoti maahan veripisaroiden tavoin.”17
Kristus auttoi meitä ymmärtämään kärsimyksensä laajuuden paremmin, kun Hän sanoi profeetta Joseph Smithille:
”Minä, Jumala, olen kärsinyt tämän kaikkien puolesta, jottei heidän tarvitse kärsiä, jos he tekevät parannuksen;
mutta elleivät he tee parannusta, heidän täytyy kärsiä samoin kuin minä,
mikä kärsimys sai minut, tosiaankin Jumalan, suurimman kaikista, vapisemaan tuskasta ja vuotamaan verta joka huokosesta ja kärsimään sekä ruumiissa että hengessä.”18
Getsemanen puutarhassa Hän alkoi maksaa syntiemme ja sairauksiemme, tuskiemme ja heikkouksiemme hintaa.19 Koska Hän teki niin, me emme ole koskaan niissä heikkouksissa yksin, jos päätämme kulkea Hänen kanssaan. ”Hänet vangittiin ja Häntä syytettiin valheellisesti, Hänet tuomittiin syylliseksi vihaisen väkijoukon tyydyttämiseksi ja tuomittiin kuolemaan Golgatan ristillä.” Ristillä ”Hän antoi henkensä sovittaakseen koko ihmiskunnan synnit [suurena sijaistyön lahjana] kaikkien niiden edestä, jotka koskaan eläisivät maan päällä”.20
Hän on julistanut:
”Katso, minä olen Jeesus Kristus, jonka profeetat todistivat tulevan maailmaan.
Ja katso, minä olen maailman valo ja elämä; ja minä olen juonut siitä katkerasta maljasta, jonka Isä on antanut minulle, ja olen kirkastanut Isän ottamalla päälleni maailman synnit.”21
Sitten viikon ensimmäisenä päivänä22 Hän nousi haudasta ja Hänellä oli täydellinen, ylösnoussut ruumis, joka ei enää koskaan kuolisi. Ja koska Hän nousi kuolleista, mekin tulemme nousemaan.
Todistan, että Kristus tosiaankin nousi haudasta. Mutta voidakseen nousta siitä haudasta Hänen täytyi ensin kuolla. Ja niin täytyy meidänkin.
Toisena suurena siunauksena elämässäni on ollut tuntea taivaan läheisyyttä niinä hetkinä, jolloin istun kuolemaa tekevien vuoteen vierellä. Varhain eräänä aamuna joitakin vuosia sitten menin sairaalahuoneeseen, jossa oli eräs syöpää sairastava uskollinen myöhempien aikojen pyhiin kuuluva leski. Kaksi hänen tyttäristään istui hänen luonaan. Kun menin hänen vuoteensa viereen, huomasin pian, ettei hän enää kärsinyt, koska hän oli juuri kuollut.
Sinä kuoleman hetkenä huone täyttyi rauhalla. Hänen tyttärensä tunsivat suloista murhetta, mutta heidän sydämensä oli täynnä uskoa. He tiesivät, ettei heidän äitinsä ollut mennyt pois vaan palannut kotiin.23 Jopa syvimmän murheemme hetkinä – hetkinä, jolloin aika pysähtyy ja elämä tuntuu todella epäreilulta – me voimme saada lohtua Vapahtajaltamme, koska myös Hän on kärsinyt.24 Minulle oli etuoikeus saada olla siinä huoneessa.
Kun kuolemme, henkemme lähtee pois ruumiistamme ja me siirrymme matkamme seuraavaan vaiheeseen, henkimaailmaan. Se on oppimisen, parannuksenteon, anteeksiannon ja muuttumisen paikka25, jossa odotamme ylösnousemusta.26
Jonakin tulevaisuuden suurena päivänä jokainen, joka on koskaan syntynyt, tulee nousemaan haudasta. Henkemme ja fyysinen ruumiimme yhdistetään jälleen täydellisessä muodossaan. Kaikki nousevat ylös kuolleista, sekä vanhat että nuoret, sekä miehet että naiset, sekä jumalattomat että vanhurskaat, ja ”kaikki palautetaan täydelliseen muotoonsa”27.
Ylösnousemuksen jälkeen me pääsemme osallisiksi loistavasta siunauksesta, kun meidät tuomitsee meidän Vapahtajamme, joka on sanonut:
”Minä – – vedän kaikki ihmiset luokseni, jotta heidät voidaan tuomita tekojensa mukaan.
Ja tapahtuu, että jokainen, joka tekee parannuksen ja ottaa kasteen minun nimeeni, täytetään; ja jos hän kestää loppuun asti, katso, häntä minä pidän syyttömänä Isäni edessä sinä päivänä, jona minä seison tuomitsemassa maailmaa.”28
Ja sitten Kristuksen ja Hänen sovituksensa ansiosta kaikki, jotka päättävät seurata Häntä uskomalla, tekemällä parannuksen, ottamalla kasteen, vastaanottamalla Pyhän Hengen ja kestämällä loppuun asti29, huomaavat, että heidän matkansa päätöksenä on vastaanottaa heidän ”[jumalallinen] päämääränsä iankaikkisen elämän perillisinä”30. He palaavat Isänsä luo asumaan Hänen kanssaan ikuisesti. Toivon, että valitsemme hyvin.
Olemassaoloomme liittyy hyvin paljon enemmän kuin vain se, mitä tapahtuu syntymän ja kuoleman välissä. Kutsun teitä tulemaan ja seuraamaan Kristusta.31
Kutsun kaikkia Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseniä – joka päivä: ”Tulkaa Kristuksen luokse ja tulkaa täydellisiksi hänessä ja kieltäkää itseltänne kaikki jumalattomuus; – – [jotta] Kristuksen veren vuodattamisen kautta – – teistä tulee pyhiä, tahrattomia.”32
Kutsun niitä, jotka eivät vielä ole tämän kirkon jäseniä, tulemaan ja lukemaan Mormonin kirjan ja kuuntelemaan lähetyssaarnaajia. Tulkaa ja osoittakaa uskoa sekä tehkää parannus synneistänne. Tulkaa ja menkää kasteelle ja ottakaa vastaan Pyhä Henki. Tulkaa ja eläkää onnellista, Kristuksen täyttämää elämää. Kun tulette Hänen luokseen ja pidätte Hänen käskynsä, lupaan, että voitte löytää rauhaa ja tarkoituksen tässä usein myrskyisässä kuolevaisuuden kokemuksessa sekä ”iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa”33.
Niitä, jotka ovat kokeneet näitä totuuksia ja ovat syystä tai toisesta harhautuneet pois, kutsun tulemaan takaisin. Tulkaa takaisin tänään. Isämme ja Vapahtaja rakastavat teitä. Todistan, että Kristuksella on voima vastata kysymyksiinne, parantaa tuskanne ja murheenne sekä antaa anteeksi syntinne. Tiedän, että tämä on totta. Tiedän, että kaikki nämä asiat ovat totta. Kristus elää! Tämä on Hänen kirkkonsa. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.