Kutsuttu työhön

Vanhin David A. Bednar

kahdentoista apostolin koorumista

Kuva

Elder David A. Bednar

Tehtävä työskennellä jossakin tietyssä paikassa on olennaista ja tärkeää mutta toissijaista verrattuna kutsuun työskennellä.

Presidentti Monson, kuuntelemme innolla ääntäsi ja vastaanotamme opetuksesi. Rakastamme sinua, tuemme sinua ja rukoilemme alati puolestasi.

Rukoilen Pyhän Hengen apua pohtiessamme yhdessä periaatteita, jotka liittyvät tähän suureen työhön saarnata evankeliumia jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle.¹

Kutsu palvella ja tehtävä työskennellä

Joka vuosi kymmenet tuhannet nuoret miehet ja nuoret naiset sekä monet vanhemmat avioparit odottavat innolla erityisen kirjeen vastaanottamista Salt Lake Citystä. Kirjeen sisältö vaikuttaa ikuisesti siihen henkilöön, jolle se on osoitettu, sekä perheenjäseniin ja lukuisiin muihin ihmisiin. Kun kirjekuori saapuu, se saatetaan avata siististi ja kärsivällisesti tai repiä auki innokkaasti ja hyvin kiireesti. Tämän erityisen kirjeen lukeminen on kokemus, joka ei ikinä unohdu.

Kirjeen on allekirjoittanut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon presidentti, ja sen kahdessa ensimmäisessä virkkeessä sanotaan: ”Täten sinut kutsutaan palvelemaan Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajana. Sinulle annetaan tehtävä työskennellä ______ lähetyskentällä.”

Huomaattehan, että ensimmäinen virke on kutsu palvella kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Herran palautetussa kirkossa. Toinen virke viittaa tehtävään työskennellä tietyssä paikassa ja tietyllä lähetyskentällä. Meidän kaikkien on välttämätöntä ymmärtää se tärkeä ero, joka ilmaistaan näissä kahdessa virkkeessä.

Kirkon piirissä puhumme usein siitä, että henkilö kutsutaan palvelemaan jossakin maassa, kuten Argentiinassa, Puolassa, Koreassa tai Yhdysvalloissa. Mutta lähetyssaarnaajaa ei kutsuta mihinkään paikkaan – sen sijaan hänet kutsutaan palvelemaan. Kuten Herra julisti profeetta Joseph Smithin kautta vuonna 1829: ”Jos teillä on halu palvella Jumalaa, teidät on kutsuttu työhön.”²

Jokainen lähetystyökutsu ja jokainen annettu – tai myöhemmin uudelleen määritelty – tehtävä työskennellä on tulosta Herran palvelijoiden saamasta ilmoituksesta. Kutsu työhön tulee Jumalalta kirkon presidentin kautta. Tehtävä työskennellä yhdellä niistä yli 400 lähetyskentästä, jotka tällä hetkellä ovat toiminnassa eri puolilla maailmaa, tulee Jumalalta kahdentoista apostolin koorumin jäsenen kautta, joka toimii Herran elävän profeetan valtuuttamana. Profetoimisen ja ilmoituksen hengelliset lahjat ovat mukana kaikissa lähetystyökutsuissa ja tehtävänannoissa.

Opin ja liittojen luku 80 on tallenne lähetystyökutsusta, jonka profeetta Joseph Smith esitti Stephen Burnettille vuonna 1832. Tämän veli Burnettille esitetyn kutsun tarkasteleminen voi auttaa meitä 1) ymmärtämään selkeämmin, miten ”kutsuminen työhön” lähetyssaarnaajana eroaa siitä, että ”annetaan tehtävä työskennellä” jossakin tietyssä paikassa, ja 2) arvostamaan täydemmin yksilöllistä ja Jumalan meille antamaa vastuuta julistaa evankeliumia.

Tämän luvun jae 1 on kutsu palvella: ”Totisesti näin sanoo Herra sinulle, palvelijani Stephen Burnett: Lähde, lähde maailmaan saarnaamaan evankeliumia jokaiselle luodulle, joka tulee äänesi kuuluville.”³

Mielenkiintoista sinänsä, että jakeessa 2 veli Burnettille kerrotaan hänelle määrätystä lähetystyötoverista: ”Ja koska haluat kumppanin, minä annan sinulle palvelijani Eden Smithin.”⁴

Jakeessa 3 ilmaistaan, missä näiden kahden lähetyssaarnaajan on määrä työskennellä: ”Ja nyt, lähtekää saarnaamaan minun evankeliumiani pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen, sillä ei ole väliä, sillä ette voi mennä harhaan.”⁵

En usko, että ilmaus ”sillä ei ole väliä”, kuten Herra käyttää sitä tässä pyhien kirjoitusten kohdassa, viittaa siihen, ettei Hän välittäisi, missä Hänen palvelijansa työskentelevät. Itse asiassa Hän välittää siitä syvästi. Mutta koska evankeliumin saarnaamisen työ on Herran työtä, Hän innoittaa, johdattaa ja ohjaa valtuuttamiaan palvelijoita. Kun lähetyssaarnaajat pyrkivät olemaan entistä kelvollisempia ja kyvykkäämpiä välineitä Hänen käsissään ja tekemään parhaansa täyttääkseen uskollisesti velvollisuutensa, silloin Hänen avullaan he eivät ”voi mennä harhaan” – palvelivatpa he missä tahansa. Kenties yksi niistä asioista, joita Vapahtaja opettaa meille tässä ilmoituksessa, on se, että tehtävä työskennellä jossakin tietyssä paikassa on olennaista ja tärkeää mutta toissijaista verrattuna kutsuun työskennellä.

Seuraavassa jakeessa tähdennetään kaikkien lähetyssaarnaajien tärkeitä ominaisuuksia: ”Ja nyt, julistakaa asioita, jotka olette kuulleet ja totisesti uskotte ja joiden tiedätte olevan totta.”⁶

Viimeisessä jakeessa veli Burnettia ja meitä kaikkia muistutetaan siitä, keneltä palvelukutsu todella tulee: ”Katso, tämä on hänen tahtonsa, hänen, joka on kutsunut teidät, teidän Lunastajanne, nimittäin Jeesuksen Kristuksen. Aamen.”⁷

Väärinkäsityksen selvittäminen

Jotkut teistä saattavat mielessään kysyä, miksi olen päättänyt puhua yleiskonferenssin pappeuskokouksessa tästä kaikesta päättäen ilmiselvästä erosta työhön kutsumisen ja tehtävän antamisen välillä. Vastaukseni tähän kysymykseen on varsin yksinkertainen: kokemukseni on opettanut minulle, etteivät monet kirkon jäsenet oikein ymmärrä näitä periaatteita.

Suurin yksittäinen syy tästä aiheesta puhumiseen on se, mitä olen oppinut ajan mittaan siitä huolesta, siitä murheesta ja jopa siitä syyllisyydestä, jota tuntevat monet lähetyssaarnaajat, jotka palvelukautensa aikana on eri syistä määrätty uudelleen jollekin toiselle lähetyskentälle. Sellaiset uudet tehtävänannot ovat toisinaan välttämättömiä johtuen tapahtumista ja olosuhteista kuten onnettomuuksista ja loukkaantumisista, viisumin saamiseen liittyvistä viivästyksistä ja haasteista, poliittisesta epävakaudesta, uusien lähetyskenttien perustamisesta ja lähetyssaarnaajien siirtämisestä niille tai alati kehittyvistä ja muuttuvista tarpeista eri puolilla maailmaa evankeliumin julistamisen työssä.⁸

Kun joku lähetyssaarnaaja saa uuden tehtävän palvella jollakin toisella lähetyskentällä, tämä prosessi on sama kuin alkuperäisen tehtävänannon osalta. Kahdentoista koorumin jäsenet tavoittelevat innoitusta ja johdatusta kaikkiin sellaisiin uudelleen määräämisiin.

Puhuin hiljattain erään uskollisen miehen kanssa, joka kertoi minulle sydämensä syvimmistä tuntemuksista. Olin eräässä kokouksessa juuri selittänyt, miten se, että kutsutaan työhön, eroaa siitä, että annetaan tehtävä työskennellä. Tämä hyvä veli puristi kättäni kyynelsilmin ja sanoi minulle: ”Se, mitä olet auttanut minua oppimaan tänään, on nostanut harteiltani taakan, jota olen kantanut yli 30 vuotta. Kun olin nuori lähetyssaarnaaja, minulle annettiin alun perin tehtävä työskennellä eräällä lähetyskentällä Etelä-Amerikassa. Mutta en pystynyt saamaan viisumia, joten palvelupaikkani vaihdettiin Yhdysvaltoihin. Kaikki nämä vuodet olen miettinyt, miksi en kyennyt palvelemaan siinä paikassa, johon minut oli kutsuttu. Nyt tiedän, että minut kutsuttiin työhön eikä tiettyyn paikkaan. En osaa kertoa sinulle, kuinka paljon tämä ymmärrys on auttanut minua.”

Tunsin murhetta sydämessäni tämän hyvän miehen puolesta. Kun olen opettanut näitä perusperiaatteita eri puolilla maailmaa, lukemattomat henkilöt ovat ilmaisseet minulle kahden kesken saman tuntemuksen kuin mies, jota juuri kuvailin. Puhun tänään tästä aiheesta, koska yhdenkään tämän kirkon jäsenen ei pidä kantaa työskentelytehtävään liittyvää tarpeetonta väärinkäsityksen, epävarmuuden, ahdistuksen tai syyllisyyden taakkaa.

”Ja nyt, lähtekää saarnaamaan minun evankeliumiani pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen, sillä ei ole väliä, sillä ette voi mennä harhaan.”⁹ Kun pohditte tämän pyhien kirjoitusten kohdan sanoja ja avaatte sydämenne, toivon ja rukoilen, että kutsutte Pyhän Hengen tuomaan syvälle sieluunne sen ymmärryksen, tervehtymisen ja vahvistumisen, jota ehkä tarvitsette.

Yksi lisäsyy, jonka vuoksi olen tuntenut innoitusta puhua tästä aiheesta, on henkilökohtainen kokemukseni, kun olen määrännyt lähetyssaarnaajia lähetyskentille monien vuosien kuluessa. Kahdelletoista mikään ei vahvista myöhempien aikojen jatkuvan ilmoituksen todellisuutta voimallisemmin kuin se, kun pyrimme erottamaan Herran tahdon täyttäessämme vastuutamme määrätä lähetyssaarnaajia heidän omille lähetyskentilleen. Todistan, että Vapahtaja tuntee ja muistaa meistä jokaisen yksitellen nimeltä.

Valmistautuminen kutsuun työskennellä

Nyt haluan puhua lyhyesti yhdestä perustavanlaatuisesta mutta usein huomiotta jätetystä osa-alueesta valmistauduttaessa kutsuun työskennellä.

Kolme toisiinsa liittyvää sanaa määrittelevät valmistautumisen ja etenemisen mallin Jumalan pojille: pappeus, temppeli, lähetystyö. Toisinaan me vanhemmat, ystävät ja kirkon jäsenet keskitymme niin perusteellisesti nuorten miesten lähetystyöhön valmistautumiseen, että saatamme jossakin määrin laiminlyödä liittopolun muut tärkeä vaiheet, jotka täytyy täyttää ennen kokoaikaisen lähetystyöpalvelun aloittamista. Työskentely lähetyssaarnaajana on epäilemättä yksi mutta ei ainoa tärkeä rakennuskivi siinä prosessissa, jossa luodaan vahva perusta elinikäiselle hengelliselle kasvulle ja palvelulle. Myös pappeuden ja temppelin siunaukset – joista kummatkin edeltävät määrätylle lähetyskentälle saapumista – ovat välttämättömiä lujittamaan ja vahvistamaan meitä hengellisesti läpi koko elämämme.

Nuoret miehet, kun täytätte tehtäviänne Aaronin pappeudessa eli vähäisemmässä pappeudessa ja kunnioitatte sitä, te valmistaudutte saamaan Melkisedekin pappeuden eli korkeamman pappeuden valan ja liiton sekä pitämään sen kunniassa.¹⁰ Henkilökohtainen kelvollisuus on tärkein yksittäinen edellytys korkeamman pappeuden saamiselle. Edessänne on elinikäinen epäitsekäs pappeuden palvelutyö. Valmistautukaa nyt palvelemalla usein ja merkityksellisesti. Oppikaa rakastamaan kelvollisena olemista ja kelvollisena pysymistä. Olkaa kelvollisia. Pysykää kelvollisina.

Saatuaan Melkisedekin pappeuden ja kutsun palvella nuori mies voi tulla varustetuksi voimalla¹¹ pyhän temppelin liittojen ja toimitusten ansiosta. Temppeliin meneminen ja se, että annatte temppelin hengen mennä sisimpäänne, edeltää tehokasta palvelemista kokoaikaisena lähetyssaarnaajana. Henkilökohtainen kelvollisuus on teille nuorille miehille ja kaikille kirkon jäsenille tärkein yksittäinen edellytys temppelin siunausten saamiselle. Kun elätte evankeliumin tasovaatimusten mukaisesti, voitte astua Herran huoneeseen ja osallistua pyhiin toimituksiin läpi teinivuosienne. Rakkautenne temppelitoimituksia kohtaan ja ymmärryksenne niistä vahvistaa ja siunaa teitä läpi elämänne. Oppikaa rakastamaan kelvollisena olemista ja kelvollisena pysymistä. Olkaa kelvollisia. Pysykää kelvollisina.

Monilla nuorilla miehillä ja nuorilla naisilla on jo voimassa oleva rajatun käytön temppelisuositus. Te Aaronin pappeuden haltijat etsitte omien sukulaistenne nimiä ja menette kasteille ja konfirmoitaviksi sukulaistenne puolesta temppelissä. Temppelisuosituksenne pitäminen voimassa osoittaa kelvollisuutenne, ja muiden palveleminen temppelissä on tärkeä osa valmistautumista Melkisedekin pappeuteen.

Nuoret miehet, jokainen teistä on lähetyssaarnaaja nyt. Kaikkialla ympärillänne joka päivä on ystäviä ja lähimmäisiä, ”jotka ovat erossa totuudesta vain siksi, että eivät tiedä, mistä sen löytäisivät”¹². Kun Henki ohjaa teitä, voitte jakaa ajatuksen, kutsun, tekstiviestin tai tviitin, joka kertoo ystävillenne palautetun evankeliumin totuuksista. Teidän ei tarvitse eikä pidä odottaa virallista kutsua voidaksenne osallistua innokkaasti lähetystyöhön.

Kun pappeuden, temppelin ja lähetystyön siunaukset ”[yhdistetään] Kristuksessa yhdeksi”¹³ ja kun ne toimivat yhdessä vaikuttaen nuoren lähetyssaarnaajan sydämessä, mielessä ja sielussa, hän voi olla kelvollinen työhön.¹⁴ Hänen kykynsä kasvavat täyttämään vastuun edustaa Herraa Jeesusta Kristusta valtuudella. Kun nuori mies kunnioittaa pappeuden liittoja ja temppeliliittoja, ottaa vastaan ”jumalisuuden voiman”¹⁵ pappeuden toimitusten kautta¹⁶, palvelee epäitsekkäästi ja julistaa ikuista evankeliumia Jumalan lapsille, niin tämä hengellisesti voimallinen yhdistelmä voi tehdä hänestä vahvan ja lujan uskossa¹⁷, hän voi juurtua Kristukseen ja rakentaa elämänsä Kristuksen varaan¹⁸.

Kodeissamme ja kirkossa meidän tulee tähdentää tasapainoisesti kaikkia kolmea osa-aluetta Herran antamassa valmistautumisen ja etenemisen mallissa Jumalan uskollisille pojille: pappeus, temppeli, lähetystyö. Kaikki kolme vaativat meitä rakastamaan kelvollisena olemista ja kelvollisena pysymistä. Olkaa kelvollisia. Pysykää kelvollisina.

Lupaus ja todistus

Rakkaat veljeni, lupaan, että ilmoituksen hengellinen lahja on mukana kutsumisessanne evankeliumin julistamisen työhön ja tehtävänannossanne tietylle lähetyskentälle tai lähetyskentille. Kun nyt uutterasti valmistaudutte palvelemalla epäitsekkäästi pappeuden työssä ja temppelissä, teidän todistuksenne Herran elävästä todellisuudesta vahvistuu. Rakkaus Häntä ja Hänen työtään kohtaan täyttää sydämenne. Kun opitte rakastamaan kelvollisena olemista, teistä tulee voimallinen väline Herran käsissä monien ihmisten siunaamiseksi ja palvelemiseksi.

Iloiten todistan, että taivaallinen Isämme ja Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus elävät. Se, että olemme mukana Heidän palvelutyössään, on yksi suurimpia siunauksia, mitä voimme koskaan saada. Todistan siitä Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.