Antakaa pasuunan soida
Vanhin Gregory A. Schwitzer
seitsemänkymmenen koorumista
Maailma tarvitsee Kristuksen opetuslapsia, jotka voivat viestiä evankeliumin sanoman selkeästi ja suoraan sydämestään.
Tänä kuluneena kesänä vaimoni ja minä saimme kaksi nuorta lapsenlastamme kylään siksi aikaa, kun heidän vanhempansa osallistuivat vaarnansa pioneerivaellusretkelle. Tyttäremme halusi olla varma, että pojat harjoittelevat pianonsoittoa myös kotoa poissa ollessaan. Hän tiesi, että harjoittelu saattaa helposti unohtua muutamana päivänä isovanhempien luona. Eräänä iltapäivänä päätin istua 13-vuotiaan lapsenlapseni Andrew’n kanssa ja kuunnella hänen soittoaan.
Tämä poika on täynnä energiaa, ja hän rakastaa ulkoilmaelämää. Hän voisi helposti kuluttaa kaiken aikansa metsällä ja kalassa. Hänen harjoitellessaan pianonsoittoa minä aistin, että hän olisi paljon mieluummin kalastamassa läheisellä joella. Kuuntelin, kuinka hän takoi pianolla tutun laulun nuotteja. Hän soitti jokaisen nuotin samalla voimakkuudella ja samanpituisena, joten oli vaikea tunnistaa melodiaa selvästi. Istuuduin penkille hänen viereensä ja selitin, miksi on tärkeää korostaa hieman enemmän melodianuotteja ja hieman vähemmän säestäviä nuotteja. Puhuimme pianosta, joka on enemmän kuin mekaaninen ihme. Se voi olla hänen oman äänensä ja tunteidensa jatke, ja siitä voi tulla suurenmoinen viestintäväline. Aivan kuten henkilö puhuu ja siirtyy sulavasti sanasta toiseen, myös melodian tulisi soljua sulavasti siirryttäessä nuotista toiseen.
Nauroimme yhdessä hänen yrittäessään uudelleen ja uudelleen. Hänen hymykuoppaisilta kasvoiltaan loisti yhä iloisempi hymy sitä mukaa kuin tuttu melodia alkoi erottua siitä, mikä oli aiemmin vain tolkutonta äänisarjaa. Viesti tuli selväksi: ”Oon lapsi Jumalan Ja saavuin päälle maan.”1 Kysyin Andrew’lta, tunsiko hän eron viestissä. Hän vastasi: ”Kyllä, vaari, tunnen sen!”
Apostoli Paavali opetti meitä vertaamaan viestintää soittimiin, kun hän kirjoitti korinttilaisille:
”Samoinhan on elottomien soittimienkin laita, vaikkapa huilun tai lyyran. Miten huilulla tai lyyralla soitettu sävelmä voidaan tuntea, elleivät sävelet erotu toisistaan?
Ja jos sotatorvesta lähtee epäselvä ääni, kuka valmistautuu taisteluun?”2
Jos milloinkaan niin nyt maailma tarvitsee Kristuksen opetuslapsia, jotka voivat viestiä evankeliumin sanoman selkeästi ja suoraan sydämestään. Me tarvitsemme pasuunan kaikuvaa kutsua.
Kristus on varmasti paras esimerkkimme. Hän osoitti aina rohkeutta puolustaa sitä, mikä on oikein. Hänen sanansa kaikuvat läpi vuosisatojen, kun Hän kehottaa, että meidän tulee muistaa rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme, pitää kaikki Jumalan käskyt ja elää valona maailmalle. Hän ei pelännyt puhua aikansa maallisia voimia tai hallitsijoita vastaan, vaikka nämä vastustivat Hänen työtään, jonka Hänen taivaallinen Isänsä oli antanut Hänelle. Hänen sanansa eivät olleet tarkoitettu hämmentämään ihmisten sydäntä vaan muuttamaan sitä. Hän selkeästi tiesi Isänsä tahdon kaikessa, mitä Hän sanoi ja teki.
Rakastan myös Pietarin esimerkkiä, kun hän helluntaipäivänä kohtasi maailman ihmiset rohkeasti ja selkein sanoin. Tuona päivänä ihmiset olivat kokoontuneet monista maista, ja he arvostelivat varhaisia pyhiä, koska he kuulivat heidän puhuvan kielillä, ja he luulivat, että he olivat humalassa. Pietari, jonka sielussa Henki vaikutti, nousi puolustamaan kirkkoa ja sen jäseniä. Hän todisti näin: ”Kuulkaa minua, juutalaiset, te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä.”3
Sitten hän lainasi pyhiä kirjoituksia, joissa on profetioita Kristuksesta, ja lausui selväsanaisen todistuksensa: ”Tästä siis saa koko Israelin kansa olla varma: Jumala on tehnyt Jeesuksen Herraksi ja Messiaaksi – tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte.”4
Monet kuulivat hänen sanansa ja tunsivat Hengen ja 3 000 henkeä liittyi varhaisen kirkon jäsenten joukkoon. Tämä on voimallinen todistus siitä, että yksi mies tai yksi nainen, joka on halukas lausumaan todistuksensa silloin kun maailma näyttää kulkevan vastakkaiseen suuntaan, voi vaikuttaa asioihin ratkaisevasti.
Kun me kirkon jäseninä päätämme nousta todistamaan voimallisesti Jumalan opista ja Hänen kirkostaan, jokin muuttuu meissä. Me saamme Hänen kuvansa kasvoihimme. Me pääsemme lähemmäs Hänen Henkeään. Hän puolestaan kulkee edellämme ja on oikealla ja vasemmalla puolellamme, ja Hänen Henkensä on meidän sydämessämme ja Hänen enkelinsä meidän ympärillämme tukeakseen meitä.5
Todelliset Kristuksen opetuslapset eivät yritä puolustella oppia silloin kun se ei sovi maailman nykyisiin käsityksiin. Paavali oli toinen urhoollinen opetuslapsi, joka rohkeasti julisti, ettei hän ”häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat”6. Todelliset opetuslapset edustavat Herraa silloinkin kun se ei ehkä ole mukavaa. Todelliset opetuslapset haluavat innoittaa ihmisten sydäntä eivätkä vain tehdä ihmisiin vaikutusta.
Usein ei ole sopivaa tai mukavaa nousta puolustamaan Kristusta. Olen varma, että näin oli myös Paavalin kohdalla, kun hänet kutsuttiin kuningas Agrippan eteen ja häntä pyydettiin puolustautumaan ja kertomaan tarinansa. Epäröimättä hetkeäkään Paavali julisti uskonsa sellaisella voimalla, että tämä pelottava kuningas myönsi, että hän oli ”vähällä” taipua kääntymään kristityksi.
Paavalin vastaus todisti hänen halustaan saada ihmiset täysin ymmärtämään hänen sanomansa. Hän kertoi kuningas Agrippalle haluavansa, että kaikki, jotka kuulivat häntä, eivät olisi ”vähällä” tulla kristityiksi, vaan että ”kaikista” tulisi Kristuksen opetuslapsia.7 Ne, jotka puhuvat selkein sanoin, voivat saada tällaista aikaan.
Niinä monina vuosina, kun olen opiskellut Mormonin kirjan kertomusta Lehin unesta8, olen aina ajatellut sitä suurta ja avaraa rakennusta paikkana, jossa asuvat vain ne kaikkein kapinallisimmat. Rakennus oli täynnä ihmisiä, jotka pilkkasivat ja osoittivat sormella niitä uskollisia, jotka olivat pitäneet kiinni rautakaiteesta, joka kuvasi Jumalan sanaa. He olivat jatkaneet matkaa kohti elämän puuta, joka kuvaa Jumalan rakkautta. Jotkut eivät kestäneet paineen alla ihmisten pilkatessa heitä, ja he harhautuivat pois polulta. Toiset päättivät liittyä rakennuksessa olevien pilkkaajien joukkoon. Eikö heillä ollut rohkeutta puhua voimallisesti maailman kritiikkiä tai viestejä vastaan?
Katsellessani nykymaailmaa, joka loittonee Jumalasta, luulen, että tämän rakennuksen koko vain kasvaa. Monet huomaavat vaeltavansa suuren ja avaran rakennuksen käytävillä mutta eivät tajua, että heistä on itse asiassa tulossa osa sen kulttuuria. He antavat usein myöten houkutuksille ja viesteille. Lopulta huomaamme heidän pilkkaavan tai liittyvän yksiin kritisoijien ja pilkkaajien kanssa.
Vuosien ajan ajattelin, että pilkkaava väkijoukko teki pilaa uskovien elämäntavasta, mutta äänet, jotka kantautuvat rakennuksesta nykyään, ovat muuttaneet äänensävyään ja lähestymistapaansa. Ne, jotka pilkkaavat, yrittävät usein hukuttaa evankeliumin yksinkertaisen viestin hyökkäämällä jotakin kirkon historian näkökantaa vastaan tai esittämällä kärkevää kritiikkiä profeetasta tai jostakusta muusta johtajasta. He hyökkäävät myös oppimme ydintä sekä Jumalan lakeja vastaan, jotka on annettu jo maan luomisesta lähtien. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina ja Hänen kirkkonsa jäseninä meidän ei tule koskaan päästää irti tuosta rautakaiteesta. Meidän tulee antaa pasuunan soida omasta sielustamme.
Tuo yksinkertainen viesti on, että Jumala on rakastava taivaallinen Isämme ja Jeesus Kristus on Hänen Poikansa. Evankeliumi on palautettu näinä myöhempinä aikoina elävien profeettojen kautta, ja todisteena siitä on Mormonin kirja. Polku onneen kulkee perheen perusyksikön kautta, joka on alun perin taivaallisen Isämme järjestämä ja ilmoittama. Tämä on tuttu melodia viestistä, jonka monet tunnistavat, koska he ovat kuulleet sen maanpäällistä elämää edeltävässä elämässään.
On tullut aika, joilloin meidän myöhempien aikojen pyhien tulee nousta todistamaan. On aika, että evankeliumin melodian nuotit kohoavat maailman melun yläpuolelle. Lisään todistukseni sanomaan tämän maailman Vapahtajasta ja Lunastajasta. Hän elää! Hänen evankeliuminsa on palautettu, ja onnen ja rauhan siunaukset tässä elämässä voidaan saada elämällä Hänen käskyjensä mukaan ja kulkemalla Hänen polkuaan. Tämä on todistukseni. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.