2015
Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat miehet ja avioero
edellinen seuraava

Myöhempien aikojen pyhiin kuuluvat miehet ja avioero

Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.

Vaikka vahva avioliitto onkin ihanteena, jotkut avioliitot valitettavasti päättyvät avioeroon. Jos olet eronnut, tässä on muutamia tapoja pysyä lähellä lapsiasi ja vahvana evankeliumissa.

Latter-Day Saint Men and Divorce

Kuvitus J. Beth Jepson

”Kaiken opetuksemme lopullisena tarkoituksena on yhdistää vanhemmat ja lapset uskossa Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin että he ovat onnellisia kotona, sinetöityjä iankaikkiseen avioliittoon.”1 Tästä kahdentoista apostolin koorumin presidentin Boyd K. Packerin innoitetusta opetuksesta huolimatta avioeroja tulee. Avioero on traumaattinen kokemus: asianosaiset voivat kokea järkytyksen, kieltämisen, hämmennyksen, masennuksen ja vihan tunteita samoin kuin fyysisiä oireita kuten unettomuutta ja syömistapojen muuttumista.

Neuvojan työssäni sain huomata, että vaikka miesten ja naisten kokemukset avioerosta ovat paljolti samanlaiset, erojakin on:

  • Naimisissa ollessaan miehet todennäköisemmin vähättelevät avio-ongelmien vakavuutta. He yllättyvät erosta, mikä voi johtaa epävakauden tunteeseen.

  • Miehet eivät kerro tunteistaan yhtä herkästi, joten he eivät niin helposti opi kokemuksestaan.

  • Miehillä on tapana olla toimintakeskeisiä, joten he ovat vähemmän taipuvaisia hakemaan neuvontaa. Sen sijaan he hukuttavat tunteensa tekemällä pitkiä työpäiviä tai uppoutumalla johonkin harrastukseen.

  • Taloudellisten ongelmien ja itsetuntoonsa kohdistuneen iskun vuoksi jotkut miehet kokevat haasteita kuten masennusta, painon nousua, alkoholikokeiluja ja epäaktiivisuutta kirkossa.

Ainoa turvallinen tapa selviytyä avioerosta on pysyä uskollisena evankeliumille. Tervehenkinen sopeutuminen edellyttää sitä, että kykenet olemaan ystävällinen silloinkin, kun siltä ei tunnu, ja säilyttämään luottamuksesi ja omanarvontuntosi. Sinun on pystyttävä kestämään tuskallisia tunteita samalla kun jatkat elämääsi ja oltava kärsivällinen muiden asianosaisten kanssa. Sinun on oltava reilu eikä kostonhaluinen, ja sinun täytyy pitää yllä lujaa hengellistä perustusta, mikä voi lähentää sinua Herraan, joka ”on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle” ja jonka sovitus riittää parantamaan ja kohottamaan sinut (OL 122:8).

Riippumatta siitä, kummassa on enemmän syytä avioeroonne, paranemista ei tapahdu ennen parannuksentekoa ja anteeksiantoa. Kuten presidentti Dieter F. Uchtdorf, toinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa, on opettanut: ”Meidän täytyy kuitenkin päästä eroon vääristä teoistamme. – – Muistakaa, taivas on täynnä niitä, joita yhdistää tämä asia: He ovat saaneet anteeksi. Ja he antavat anteeksi.”2

Pidä yllä suhdetta lapsiisi

Ei taida olla mitään yksittäistä asiaa, joka aiheuttaisi enemmän valtataisteluja kuin lasten huoltajuus. Kun lapset viettävät suurimman osan ajastaan äitinsä kanssa, isän on helppo tuntea olevansa vain vierailija lastensa elämässä. Se voi saada hänet tuntemaan voimattomuutta järjestelmän uhrina. Lapset voivat kuitenkin paremmin, kun he säilyttävät suhteen kumpaankin vanhempaansa, ellei odotettavissa ole mahdollisesti pahoinpitelyä tai muuta haitallista käytöstä. Onneksi useimmat entiset puolisot oppivat toimimaan yhteisymmärryksessä lastensa eduksi.

Säännöllisen yhteydenpidon lapsiisi tulisi välimatkasta tai uudesta avioliitosta riippumatta pysyä korkealla tärkeysjärjestyksessä. Vaikka haluaisitkin enemmän kuin sovitun tapaamisajan, tee vierailuista myönteisiä äläkä koskaan puhu lapsille kielteisesti heidän äidistään. Lapset sopeutuvat vanhempiensa avioeroon todennäköisimmin parhaiten silloin, kun heidän äitinsä ja isänsä asettavat lasten onnellisuuden ja vakauden omien loukattujen tunteidensa edelle.

Pysy aktiivisena kirkossa

Latter-Day Saint Men and Divorce

Jotkut miehet ovat sanoneet, ettei mikään ole ravistellut heidän todistustaan niin kuin avioero. Tämä pätee erityisesti silloin, kun he ovat olleet uskollisia kirkon toiminnassa ja rukoilleet palavasti ratkaisua avio-ongelmiinsa. Tämä ravisuttava tunne voi aiheuttaa sen, että eronnut mies tuntee olonsa epämukavaksi kirkossa, etenkin jos hän luulee, että muut olettavat hänen olleen uskoton vaimolleen.

Silti pysyminen aktiivisena kirkossa suo meille tilaisuuksia olla oikeanlaisten periaatteiden piirissä ja ympäröi meidät välittävillä ihmisillä. Jos kirkon jäsenet eivät näytä ojentavan auttavaa kättään, älä katkeroidu. Todennäköisesti he eivät tiedä, mitä tehdä tai sanoa. Ole kärsivällinen ja käänny itse heidän puoleensa. Etsi tukiryhmä. Pyydä neuvoa kooruminjohtajaltasi, piispaltasi tai vaarnanjohtajaltasi ja harkitse ammattineuvojan apua esimerkiksi MAP-perhepalvelujen kautta, jos sitä on mahdollista käyttää. Tämä auttaa sinua tarkastelemaan omaa käyttäytymistäsi ja näkemään asiat tarkemmin.

Eronneet miehet ovat samalla tavalla tervetulleita kirkkoon kuin naimisissa olevat. Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Kirkossa on monia hyviä jäseniä, jotka ovat eronneet.” Hän on toistanut: ”Jollei eronnut jäsen ole syyllistynyt vakaviin rikkomuksiin, hän voi tulla kelvolliseksi saamaan temppelisuosituksen samojen kelvollisuuden tasovaatimusten perusteella, jotka pätevät muihin jäseniin.”3

Kehity vaikeuksien kautta

Jotkut miehet sanovat, että vaikka he eivät koskaan haluaisi kokea samaa uudestaan, he ovat oppineet siitä. He toipuvat ja jatkavat eteenpäin elämässään. Eräs mies, jonka neuvojana toimin, ilmaisi tuntemuksensa näin: ”Minun on vieläkin vaikea käsittää, että olen eronnut mies, mutta olen sellainen. En koskaan odottanut sitä, mutta se tapahtui, ja hyväksyn sen. Tavoitteeni on nyt tehdä kaikkeni, jotta pysyisin uskollisena Kristukselle, rakentaisin vahvan uuden avioliiton ja olisin mahdollisimman hyvä roolimalli lapsilleni ja lapsipuolilleni.”

Viitteet

  1. Boyd K. Packer, ”Uskon kilpi”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 8.

  2. Dieter F. Uchtdorf, ”Armeliaat saavat armon”, Liahona, toukokuu 2012, s. 77.

  3. Dallin H. Oaks, ”Avioero”, Liahona, toukokuu 2007, s. 70–71.