2015
Suurenmoinen jälleennäkeminen
edellinen seuraava

Kotimme, perheemme

Suurenmoinen jälleennäkeminen

Kirjoittajat asuvat Utahissa Yhdysvalloista ja ovat palvelleet Accran lähetyskentällä Ghanassa.

Vuosikymmenten erossaolo ja murhe päättyivät, kun Herra toi erään isän ja erään pojan yhteen temppelissä.

Oli kaunis aamu huhtikuussa 2012, kun John Ekow-Mensah saapui Accran temppeliin Ghanassa. Tämä yli 80-vuotias iäkäs veli oli tehnyt matkan yhdessä pyhien ryhmän kanssa Nkawkaw’sta, jossa hän asui itsekseen. Ryhmä suunnitteli, että he viettäisivät yön läheisessä temppelin asuntolassa ja palvelisivat temppelissä kaksi päivää.

Veli Ekow-Mensah istui sisällä temppelissä odottaen vuoroaan päästä esitoimituksiin, kun eräs nuorempi mies istuutui hänen viereensä. Tämä nuorempi mies, joka oli 54-vuotias, oli suunnitellut menevänsä vaimonsa kanssa endaumentti-istuntoon sinä aamuna, mutta oli saapunut myöhässä, joten hän päättikin osallistua esitoimituksiin.

”Mistä olet kotoisin?” veli Ekow-Mensah kysyi.

”Sekondista”, mies vastasi.

”Mistä päin Sekondia?” veli Ekow-Mensah kysyi.

”Ketanista”, nuorempi mies vastasi, ”sieltä, missä on kouluja.” Keskustelun jatkuessa kumpikin mies aavisteli, mihin nämä kysymykset saattaisivat johtaa.

Nuorempi mies katsoi veli Ekow-Mensahia liikuttuen yhä kasvavasta tuttuuden tunteesta. ”Sinä olet minun isäni”, hän ilmoitti. ”Mikä sinun nimesi on?”

”John Ekow-Mensah.”

”Se on minunkin nimeni”, poika vastasi.

A Glorious Reunion

Kuvitus Brian Call; valokuva kirjoittajien luvalla

Palveltuaan temppelissä nuo kaksi miestä istuivat pitkään selestisessä huoneessa kertoen elämänsä vaiheista ja kokien jälleen keskinäistä rakkautta. Vaikka kaikki, mitä veli Ekow-Mensah jr. sanoi ja teki, oli kunnioittavaa ja asiallista, hän ei tuntenut olevansa täysin valmis ottamaan isäänsä vastaan koko sydämestään – kunnes hän kuuli, miksi isän oli täytynyt lähteä ja miksi hän ei voinut ottaa yhteyttä perheeseensä.

Lähes 50 vuotta aiemmin veli Ekow-Mensah sr. oli solminut avioliiton naisen kanssa, jonka isoäidillä – silloisella vanhimmalla matriarkalla – oli korkein valta heidän heimossaan. Surullista kyllä, matriarkka oli vastustanut Johnin ja lapsenlapsensa avioliittoa. Hänen vaatimuksestaan aviopari joutui lopulta eroamaan, kun heidän vanhin poikansa John jr. oli vain neljä- tai viisivuotias. John jr. oli tuntenut isoisoäitinsä voimakkaana, lujasti töitä tekevänä naisena – ei vallanpitäjänä, joka oli riistänyt häneltä kaiken yhteyden luonnolliseen isäänsä lähes 50 vuoden ajan.

Karkotus perhepiiristä tarkoitti periaatteessa kaikkien siteiden katkaisemista. Koska ei ollut puhelimia eikä postipalvelua, John sr:lla ei ollut mitään keinoa pitää yhteyttä perheeseensä. Hän etsi töitä, mikä vei hänet monen tunnin matkan päähän. Suunnilleen vuosina 1963–1989 hän asui Mankessimissa, jossa hänellä oli pieni maalausliike. Sieltä hän muutti Adaan, jossa eräs nainen, jonka taloa hän maalasi, kertoi hänelle Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Veli Ekow-Mensah sr. liittyi kirkkoon vuonna 1991.

Koska veli Ekow-Mensah jr. oli niin nuori vanhempiensa erotessa, hän ei tiennyt paljonkaan juuristaan. Joskus hänen äitinsä huomautti, että hän näytti ihan isänsä kopiolta, mutta muuta hän ei isästään tiennyt.

Kun John varttui ja solmi avioliiton, hän päätti vaimonsa Deborahin kanssa löytää kirkon, johon he voisivat liittyä. John oli Ghanan yliopistossa Accrassa, kun hän näki hyllyllä Liahona-lehden. Hän otti sen käteensä ja huomasi kiinnostuvansa siitä, mitä siinä sanottiin. John pani merkille julkaisijan: Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko.

Kun John palasi yliopistosta kotiinsa Sekondiin, hänen vaimonsa halusi innoissaan kertoa hänelle kirkosta, josta oli kuullut ystävältään. Vaimo kertoi, että kyseessä oli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. John kertoi hänelle, että juuri siitä kirkosta hän oli lukenut eräästä lehdestä yliopistolla.

Johnille ja Deborahille opetettiin evankeliumia, ja heidät kastettiin vuonna 1999. Kymmenen vuotta myöhemmin heidät sinetöitiin Accran temppelissä Ghanassa, ja kolme nuorinta heidän viidestä lapsestaan sinetöitiin heihin.

Sitten huhtikuussa 2012 temppelissä silmät kostuivat kyynelistä, kun isä ja poika tunnistivat toisensa. Heidän iloaan lisäsi heidän ymmärryksensä siitä, että kumpikin oli tahollaan liittynyt kirkkoon ja löytänyt tiensä temppeliin tuona kauniina aamuna.

Isä ja poika tapasivat toisensa temppelissä lähes 50 vuotta sen jälkeen, kun he olivat joutuneet eroon toisistaan.