Kotimme, perheemme
Autoimme lapsia tunnistamaan Pyhän Hengen vaikutuksen
Kirjoittaja asuu Kaliforniassa Yhdysvalloissa.
Me voimme käyttää Pyhän Hengen erilaisia kommunikointitapoja, kun autamme lapsiamme saamaan todistuksen.
Neljän pojan vanhempina aviomieheni ja minä pyrimme aina etsimään tapoja auttaa lapsiamme tuntemaan Hengen ja saamaan todistuksen. Koimme ymmärtämiseen liittyvän läpimurron varsin erikoisella tavalla. Sain tuon innoituksen kaupassa ollessani.
Vanhimman poikamme yhteiskuntaopin arvosanat olivat huononemaan päin. Olimme puhuneet siitä hänen kanssaan kannustaen häntä opiskelemaan ahkerammin, mutta sekään ei tuonut parannusta asiaan. Olimme rukoilleet, että saisimme ideoita hänen auttamisekseen. Eräänä päivänä kirjakaupassa ollessani sain voimakkaan innoituksen ostaa kirjan alennuskirjojen pinosta.
Kirjassa kerrottiin siitä, kuinka meillä jokaisella on erilainen oppimistyyli. Monet ihmiset ovat visuaalisia oppijoita, mikä tarkoittaa, että he oppivat parhaiten näkemällä. Tällaiset oppijat rakastavat usein taidetta ja lukemista. Jotkut ovat auditiivisia oppijoita. He käsittelevät tietoja tehokkaimmin, kun he kuulevat ne. Tällaiset ihmiset rakastavat usein musiikkia. Jotkut oppijat ovat kinesteettisiä oppijoita. He oppivat parhaiten, kun mukana on liikettä tai toimintaa. Näillä oppijoilla on joskus vaikeuksia koulussa, koska opettajat käskevät heitä pysymään hiljaa paikoillaan. He oppivat parhaiten liikkuessaan ympäriinsä.
Siinä oli vastaus! Meidän poikamme oli selvästi auditiivinen oppija – hän rakasti musiikkia ja puhumista! Saimme tietää, että samaan aikaan yhteiskuntaopin tunnin kanssa oli usein muita koulun toimintoja, joihin häntä pyydettiin osallistumaan. Tällöin yhteiskuntaopin opettaja sanoi, että hän voisi lukea käsiteltävästä aiheesta myöhemmin kotona. Hänellä oli vaikeuksia, koska hän ei kuullut luokkakeskustelua. Heti kun ymmärsimme sen, kannustimme häntä lukemaan saamansa aineiston ääneen ja keskustelemaan siitä sitten meidän kanssamme. Hänen arvosanansa ponnahtivat takaisin ylös.
Autoimme lapsiamme saamaan hengellisiä kokemuksia
Meidän ymmärryksemme oppimistyyleistä ei kuitenkaan loppunut siihen. Me tajusimme, kun tutkimme asiaa enemmän ja tarkkailimme lapsiamme, että Pyhä Henki opettaa lapsiamme usein tavalla, jolla he oppivat parhaiten. Profeetta Joseph Smith opetti, että Henki puhuu meille omalla kielellämme ja tavoilla, jotka voimme ymmärtää. Pyhä Henki sopeuttaa oman kielensä kaikkien, jopa pienten lasten, ymmärrykseen. ”Taivaallinen Isämme on – – aina saavutettavissamme. Hän sopeutuu meidän ymmärryksemme tasoon. ’Jos Hän tulee pienen lapsen tykö, Hän sopeuttaa itsensä pienen lapsen kielen ja käsityskyvyn tasolle’ (Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 160).”1
Tieto siitä, että Henki sopeuttaa kommunikoimisensa meidän ymmärrykseemme, voi kannustaa vanhempia luomaan lapsilleen tilaisuuksia, joissa nämä voivat kuulla Pyhän Hengen opetuksia tavoilla, jotka he ymmärtävät parhaiten. ”Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha” (Jes. 54:13).
Kuten mainitsin, vanhimman poikamme ensisijainen oppimistapa on auditiivinen. Sekä hän että kolmas poikamme rakastavat musiikkia, joten kotona soitimme usein kaunista Mormonien tabernaakkelikuoron musiikkia sekä klassista musiikkia. Tällaisessa ympäristössä he tunsivat Hengen vaikutuksen syvällisesti. Meillä oli myös monia vilkkaita keskusteluja evankeliumista. Se auttoi heitä oppimaan totuuksia, jotka Henki vahvisti heidän kuullessaan niitä.
Yksi pojistamme oli ensisijaisesti visuaalinen oppija. Hän rakasti lukemista ja tunsi Hengen parhaiten, kun luki pyhiä kirjoituksia tai evankeliumiin keskittyviä kirjoja. Annoimme hänelle luettavaksi monia kirjoja, jotka auttoivat häntä tuntemaan Hengen ja saamaan todistuksen. Laitoimme myös seinillemme evankeliumiin liittyviä kuvia ja lauseita, jotta kodissamme vallitsisi visuaalisen oppimisen juhla-ateria.
Toinen poikamme oli sekä visuaalinen että kinesteettinen oppija. Hän oli hyvin aktiivinen poika, ja hän oli onnellisimmillaan ajaessaan maastopyörällä tai patikoidessaan isänsä kanssa. Huomasimme, että hän tunsi Hengen läsnäolon parhaiten liikkuessaan ulkosalla. Meillä oli monia koko perheen telttaretkiä, jolloin keskustelimme Jeesuksesta Kristuksesta, luomistyöstä ja pelastussuunnitelmasta. Toinen poikamme omaksui nämä sanomat voimallisesti osallistuessaan näihin retkiin.
Mieheni ja minä huomasimme myös, että muiden palveleminen voi olla kinesteettistä oppimista. Niinpä me palvelimme paljon lastemme kanssa, jotta he voisivat nähdä, kuulla ja osallistua. Se loi hienon ympäristön, jossa kaikki poikamme saattoivat sisäistää opetuksia kristillisestä rakkaudesta ja Kristuksen kaltaisesta palvelemisesta. Nämä projektit tekivät erityisesti vaikutuksen toiseen poikaamme.
Kuuleminen ja ymmärtäminen
Saimme myös tietää, että ihmiset ”kuulevat” Pyhän Hengen äänen monin eri tavoin. Opetin pyhäkoulun oppiaihetta melko uusille käännynnäisille ja kysyin heiltä: ”Millä tavalla te tunnette Hengen vaikutuksen?” Heidän vastauksensa olivat hyvin valaisevia. Yksi sanoi: ”Tunnen ajatusteni olevan selkeitä.” Toinen sanoi: ”Sisälläni on lämmin tunne”, kun joku muu puolestaan sanoi: ”Tunnen syvää rauhan tunnetta.” Eräs nainen, joka oli ollut jäsen muutaman kuukauden ajan, sanoi: ”Minä kihelmöin kauttaaltani!” Ja muutama kertoi, että toisinaan he ”kuulivat” äänen puhuvan heille tai he saivat uusia ideoita.
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Tutummissa muodoissaan ilmoitus tai innoitus tulee sanoina tai ajatuksina, jotka välittyvät mieleen (ks. En. 10; OL 8:2–3), äkillisenä ymmärryksen valistumisena (ks. OL 6:14–15), myönteisinä tai kielteisinä tunteina aiotuista toimintatavoista tai vieläpä innoittavina esityksinä, kuten eri taidemuodoissa. – – ’Innoitus tulee pikemminkin tunteena kuin äänenä.’”2
On selvää, että jokainen meistä saattaa kuulla ja tuntea Pyhän Hengen kommunikaation monin eri tavoin. Meidän tulisi lakata opettamasta lapsillemme, että heille tulee lämmin tunne, koska he eivät ehkä koe sellaista tunnetta; he saattavat saada innoitusta jollakin toisella tavalla.
Vanhin Jay E. Jensen, joka kuului aikoinaan seitsemänkymmenen johtokuntaan, kertoi seuraavaa eräästä kahdentoista apostolin koorumin jäsenestä, joka kierteli lähetyskentällä: Vyöhykekonferenssien välillä tämä apostoli kääntyi edellisessä konferenssissa puhuneen seitsemänkymmenen koorumin jäsenen puoleen ja sanoi: ”Saatoit kyllä välittää lähetyssaarnaajille ajatuksen, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin mitä voidaan ratkaista. Matkustellessani kaikkialla kirkon alueella olen tavannut aika harvoja ihmisiä, jotka ovat kokeneet palamisen tunteen sydämessään. Itse asiassa monet ihmiset kertovat minulle turhautuneensa, koska he eivät ole koskaan kokeneet sellaista tunnetta, vaikka he ovat rukoilleet tai paastonneet pitkiäkin aikoja kerrallaan.” Vanhin Jensen jatkoi: ”Olen vuosien mittaan yrittänyt oppia, millä eri tavoin Herran Henki toimii. Varmasti Jumala puhuu taivaasta, mutta Hän ilmoittaa, vahvistaa tai antaa ohjeita monin eri tavoin.”3 On hyvin tärkeää opettaa lapsillemme, että heidän täytyy oppia kuulemaan Hengen ääntä tavalla, jolla Hän puhuu juuri heille.
Kun opetamme lapsiamme, kerromme periaatteita uskosta, parannuksesta, kasteesta ja Pyhän Hengen lahjasta. Se, että opetamme heitä kuulemaan ja ymmärtämään saamaansa innoitusta, on äärimmäisen tärkeää heidän hengelliselle kehitykselleen. Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) neuvoi meitä: ”[Teidän lapsenne] tulevat tarvitsemaan kaiken sen voiman ja kaiken sen uskon, mitä te voitte heille antaa niin kauan kuin he vielä ovat luonanne. Ja he tulevat myös tarvitsemaan suurempaa lujuutta, joka tulee korkeammalta voimalta.”4
Johdatuksen ja ohjauksen saaminen taivaalliselta Isältämme Pyhän Hengen kautta on suuri siunaus elämässämme. Kun opetamme lapsillemme, kuinka näitä innoituksia, tunteita ja ohjeita saadaan ja huomataan, he kykenevät saamaan henkilökohtaisen todistuksen, joka antaa heille voimaa tulevaisuudessa. Pyhä Henki voi olla heidän jatkuvana kumppaninaan, ja he voivat kuulla Häntä paremmin. Me vanhemmat voimme auttaa tässä prosessissa ja omalta osaltamme suoda siunausta lapsillemme.