Afrikka
Kirkkaan toivon maanosa
Afrikan mantereen ja Madagaskarin myöhempien aikojen pyhien usko ja kuuliaisuus ovat esimerkkinä kirkon jäsenille kaikkialla.
”On helppo rakastaa afrikkalaisia ihmisiä”1, sanoi vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista Freetownissa Sierra Leonessa suorittaessaan tehtävää, johon kuului myös vierailu Liberiassa ja Ghanassa.
Hän sanoi, että afrikkalaisten myöhempien aikojen pyhien usko ja kuuliaisuus, jotka ovat lähtöisin heidän rakkaudestaan evankeliumia kohtaan, on esimerkkinä kaikille kirkon jäsenille.
Vanhin Hollandin mielestä on vaikuttavaa ”nähdä, kuinka paljon evankeliumi heille merkitsee, nähdä, miten he elävät sitä, kuinka he vaalivat sitä, nähdä heidän uskollisuutensa kymmenysten maksamisessa ja palvelemisessa ja temppelissä käymisessä – pidän temppeliä kaikkein korkeimpana tavoitteena – ja sitten nähdä heidät kasvattamassa lapsiaan kirkossa ja lähettämässä poikiaan ja tyttäriään lähetystyöhön. Se on ihmeellinen todiste heidän uskollisuudestaan.”2
Silmiemme edessä
Vanhin Holland huomautti, että lukuun ottamatta Etelä-Afrikkaa (jossa järjestettiin vaarna vuonna 1970) kirkko on toiminut Afrikassa vähemmän kuin 30 vuotta. Sen vuoksi kirkko täällä on ”syntynyt silmiemme edessä, kuin yhdessä päivässä” ja ”Afrikka on yksi niistä erityistä paikoissa, joissa voi nähdä Herran kirkkauden, palautuksen ihmeellisyyden ja ihmeen aivan kirjaimellisesti avautuvan silmiemme edessä.”3
Hän sanoo aina muistavansa sen, kun hän oli Accrassa Ghanassa presidentti Gordon B. Hinckleyn (1910–2008) kanssa, kun tämä ilmoitti sinne rakennettavasta temppelistä. ”[Ihmiset] seisoivat ja hurrasivat, kyynelehtivät ja tanssahtelivat, syleilivät toisiaan ja itkivät. Ja oikeastaan se henki vallitsee yhä. Se on syy, miksi rakastan afrikkalaisia – heidän ehdoton ilonsa evankeliumista. Useimmilla on ollut kovin vähän materiaalisia asioita elämässään, mutta kun he saivat evankeliumin, he ottivat heti sen vastaan. – – He ovat yhä sellaisia. He tekevät niin tänäkin päivänä.”4
Täyttyneitä profetioita
Toiset profeetat ja apostolit, jotka ovat suorittaneet tehtäviä Afrikassa, puhuvat tästä maanosasta paikkana, jossa Herran profetiat ovat kirjaimellisesti täyttymässä.
”Afrikkalaiset ovat ystävällisiä ja kärsivällisiä”, sanoi vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista käytyään vierailulla kirkon jäsenten luona Mosambikissa ja Nigeriassa. ”Heillä ei ole paljon tuloja tai resursseja, joiden turvin heillä olisi taloudellisia mahdollisuuksia tehdä monia asioita, joten he vain tekevät lujasti töitä niiden eteen. He kävelevät vaikka kilometritolkulla hoitaakseen jonkin asian, johon Pyhä Henki innoittaa heitä työn eteenpäin viemiseksi.”5
Vanhin Scott kertoi, että vuonna 1999, kun hän pyhitti Mosambikin evankeliumin saarnaamiselle, siellä oli vain 40 jäsentä ja maa kuului Johannesburgin lähetyskenttään Etelä-Afrikassa. Hänen toisen vierailunsa aikoihin tammikuussa 2011 kirkko Mosambikissa oli kasvanut niin, että siellä oli yli 5 000 jäsentä jaettuina kahteen piiriin ja 19 seurakuntaan, jotka kokoontuvat eri puolilla maata. Mosambik on myös Maputon lähetyskentän, johon Angolan tasavaltakin kuuluu, pääpaikka.6
Nuori mutta kasvava
”Kirkko on täällä nuori” 7, sanoi vanhin Russell M. Nelson, myös kahdentoista apostolin koorumista, vieraillessaan Madagaskarissa, Malawissa ja Keniassa. ”Me näemme, kuinka Herra liikkuu tämän suurenmoisen Afrikan maanosan yllä ja siunaa sen ihmisiä – – totuudella, evankeliumin valolla, [johon kuuluu] pelastuksen toimitukset ja korotus.”8 Hän sanoi, että Afrikassa häneen teki erityisen vaikutuksen paikallisten kirkon johtajien vahvuus: ”En löydä sanoja ilmaisemaan, kuinka kiitollisia me olemme näistä [paikallisista] johtajista, jotka antavat aikansa ja kykynsä Herran palvelutyöhön siunatakseen näiden kansojen elämää.”9
Vanhin Nelson on ”hyvin toiveikas” kirkon tulevaisuuden ja ihmisten suhteen Afrikan mantereella ja Madagaskarissa, koska heidän uskonsa on voimakkaampi kuin heidän kohtaamansa haasteet. ”Te olette todella Jumalan lapsia, Israelin lapsia, jotka ovat tehneet liiton ja ovat valmiita kohtaamaan Herran Jeesuksen Kristuksen ja Jumalan, iankaikkisen Isämme, ja elämään Heidän luonaan [oman] perheenne kanssa”10, hän sanoi Madagaskarissa pidetyssä kokouksessa. Vanhin Nelson sanoi myös: ”Näillä ihmisillä on suuret mahdollisuudet. Heillä on uskoa. He rakastavat Herraa ja heillä on kaikki, mitä tarvitaan tekemään kansasta todella vahva.”11
Ollessaan haastateltavana Nairobissa Keniassa vanhin Nelson totesi: ”Meillä on myöhempien aikojen pyhien kappeleita. Meillä on vaarna täällä Nairobissa. Tänään meillä oli vaarnakonferenssi. Oli jännittävää tavata näitä ihmisiä. Paikalle tuli yli tuhat ihmistä [ja he olivat niin] kunnioittavia, [siellä oli] upea kuoro, erinomainen vaarnan johtokunta ja patriarkka korokkeella. Olen sanomattoman iloinen nähdessäni sellaista kehitystä.”12
Vastoinkäymisistä huolimatta
Vanhin Holland sanoi, että kirkko kukoistaa Afrikassa, vaikka se kohtaakin haasteita. Esimerkkinä haasteista hän mainitsi: ”Kun Norsunluurannikolla raivosi sisällissota, myöhempien aikojen pyhät – – kävivät edelleen temppelissä. Se on heille suureksi kunniaksi. Olen aivan ihmeissäni.”13
Puhuessaan sekä Sierra Leonesta että Liberiasta vanhin Holland sanoi: ”Koska heidän lähimenneisyytensä on ollut niin verinen, sodan runtelema ja raaka, se on osaltaan johtanut siihen, että evankeliumi saa sijaa niin dramaattisella tavalla. He ovat nähneet, millaista elämä ei saisi olla. Nyt kun lähetyssaarnaajat ja jäsenet lausuvat todistuksensa, he näkevät, millaista se voi olla. Taivas on pystynyt kääntämään [heidän koettelemuksensa] siunaukseksi, ja he nousevat poliittisen sekasorron ja yhteiskunnallisten selkkausten yläpuolelle.”14
Sen lisäksi vanhin Holland tähdensi, että kirkon kasvu Zimbabwessa on jatkunut viime vuosien vaikeista ajoista huolimatta. ”Kirkko on kukoistanut. Me kasvamme, meillä on vaarnoja, meillä on lähetyskenttiä. Sitä tapahtuu kaikkialla Afrikassa.”15
Evankeliumin saarnaaminen
Yksi avainasia kirkon menestykseen Afrikassa, vanhin Holland sanoi, on se, että ”me emme sekaannu huomiota herättäviin sosiaalipoliittisiin ongelmiin. Me saarnaamme evankeliumia. Me välitämme oikeamielisyydestä ja me välitämme yhteiskunnallisista mahdollisuuksista ja oikeudenmukaisuudesta. Mutta me uskomme [ratkaisujen löytyvän evankeliumista], joten me saarnaamme vain evankeliumia. Niin on käynyt muualla ja niin käy Afrikassakin, että kun ihmiset saavat tuon oivalluksen, siunauksen ja valon elämäänsä, niin yhtäkkiä asiat alkavat muuttua ja heidän elämänsä on siunattua.”16
Herran lupaus
Vanhin Holland lainasi Vapahtajan sanoja: ”Viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi” (Matt. 20:16).
”Joillakin tavoin”, hän sanoi, ”evankeliumi on tullut Afrikkaan myöhään. Mutta ainakin me saatoimme tehdä sen Herran aikataulun mukaan – ja vakuutan, että se tapahtui Herran aikataulun mukaan. Vasta aika äskettäin afrikkalaiset ovat alkaneet saada lähetyskenttiä ja lähetyssaarnaajia, pappeuden siunaukset ja niin edelleen. Se on suuri maanosa, ja meillä on vielä paljon tehtävänä. Mutta uskon, että se kasvu, jota nyt näemme Afrikassa, on osa Herran lupauksen toteutumista. Afrikkalaiset myöhempien aikojen pyhät tulevat esiin uskoen. He ovat liikkeellä. He kohtaavat haasteen ottaa evankeliumi vastaan ja tehdä se näkyväksi elämässään.”17