2013
Pyhä velvollisuutenne palvella
Toukokuu 2013


Pyhä velvollisuutenne palvella

Te saitte voiman, valtuuden ja pyhän velvollisuuden palvella sillä hetkellä, kun teidät asetettiin pappeuteen.

Kuva
David L. Beck

Palvelemisen ilo

Aaronin pappeuden nuoret miehet, te olette Jumalan rakkaita poikia, ja Hänellä on suuri työ teidän tehtäväksenne. Jotta voitte toteuttaa tämän työn, teidän on täytettävä pyhä velvollisuutenne palvella muita.1

Tiedättekö, mitä palveleminen tarkoittaa? Miettikää tätä kysymystä samalla kun kerron teille tytöstä nimeltä Chy Johnson.

Kun Chy viime vuonna aloitti yläkoulun, hän joutui julman ja ajattelemattoman kiusaamisen kohteeksi. Häntä kohdeltiin huonosti, tönittiin ja pilkattiin, kun hän tuli luokkaan – jotkut oppilaat jopa heittelivät roskia hänen päälleen. Olette luultavasti nähneet, kun omassa koulussanne joitakuita on tällä tavoin kohdeltu huonosti.

Liian monille teinivuodet ovat yksinäisyyden ja pelon aikaa. Niin ei tarvitse olla. Chyn onneksi hänen koulussaan oli nuoria miehiä, jotka ymmärsivät, mitä palveleminen merkitsee.

Chyn äiti oli pyytänyt koulun opettajia auttamaan, jotta kiusaaminen saataisiin loppumaan, mutta se jatkui. Sitten hän otti yhteyttä Carson Jonesiin, joka on Aaronin pappeuden haltija ja jalkapallojoukkueen pääpelinrakentaja. Hän pyysi tätä avukseen ottamaan selville, ketkä Chyta kiusasivat.

Carson lupasi auttaa, mutta sydämessään hän tunsi, että voisi tehdä paljon enemmän kuin vain ottaa selville, keitä kiusaajat olivat. Henki kuiskasi hänelle, että hänen täytyi auttaa Chyta tuntemaan, että hänestä välitetään.

Carson pyysi muutamia joukkuetovereitaan mukaan palvelemaan Chyta. He kutsuivat hänet istumaan viereensä ruokatunnilla. He kävelivät hänen kanssaan luokkaan varmistaakseen, että hän oli turvassa. Kuten odottaa saattaa, kun Chyn lähipiirissä oli jalkapallonpelaajia, kukaan ei enää kiusannut häntä.

Jalkapallojoukkueelle tämä oli jännittävää aikaa. Mutta vaikka nämä nuoret miehet olivatkin haltioissaan voitokkaasta kaudesta, he eivät unohtaneet Chyta. He kutsuivat hänet joukkueen mukaan kentälle pelien jälkeen. Chy tunsi, että hänestä välitetään ja että häntä arvostetaan. Hän tunsi olonsa turvalliseksi. Hän oli onnellinen.

Jalkapallojoukkue voitti lopulta osavaltion mestaruuden. Mutta heidän koulussaan on tapahtunut jotakin tärkeämpää kuin jalkapallomestaruuden voittaminen. Näiden nuorten miesten esimerkki on kannustanut muita oppilaita olemaan hyväksyvämpiä ja ystävällisempiä. Nykyään he kohtelevat toisiaan ystävällisemmin ja kunnioittavammin.

Valtakunnalliset tiedotusvälineet kuulivat, mitä nämä nuoret miehet olivat tehneet, ja heistä kerrottiin eri puolilla maata. Se, mikä alkoi pyrkimyksenä palvella yhtä, innoittaa tuhansia muita tekemään samoin.

Chyn äiti nimittää näitä nuoria miehiä valepukuisiksi enkeleiksi. Carson ja hänen ystävänsä kiirehtivät sanomaan, että Chy on siunannut heidän elämäänsä paljon enemmän kuin he ovat siunanneet hänen elämäänsä. Juuri niin tapahtuu, kun kadottaa itsensä palvellessaan muita – silloin löytää itsensä.2 Silloin muuttuu ja kasvaa tavoilla, jotka eivät olisi mahdollisia mitenkään muuten. Nämä nuoret miehet ovat kokeneet palvelemisen iloa, ja he etsivät edelleen tilaisuuksia siunata muita. He ovat innokkaita laajentamaan palvelemistaan tulevina kuukausina, kun he palvelevat kokoaikaisina lähetyssaarnaajina.3

Tarve ja velvollisuus

Kaikkialla maailmassa on tuhansia chyjohnsoneita – ihmisiä, joiden täytyy saada tuntea taivaallisen Isän rakkaus. Heitä on koulussanne, koorumissanne ja jopa perheessänne. Jotkut tulevat mieleen helposti. Toisilla on tarpeita, jotka ovat vähemmän ilmeisiä. Käytännöllisesti katsoen voitte palvelemisellanne siunata jollakin tavoin jokaista, jonka tunnette. Herra luottaa siihen, että autatte heitä.

Teidän ei tarvitse olla huippu-urheilijoita voidaksenne palvella muita. Te saitte voiman, valtuuden ja pyhän velvollisuuden palvella sillä hetkellä, kun teidät asetettiin pappeuteen. Presidentti James E. Faust on opettanut: ”Pappeus on ihmiselle annettu valtuus palvella Jumalan nimessä.”4 Aaronin pappeudella on enkelien palveluksen avaimet.5

Kun rakastatte taivaallisen Isän lapsia, Hän opastaa teitä ja enkelit auttavat teitä.6 Teille annetaan voimaa siunata ihmisten elämää ja pelastaa sieluja.

Jeesus Kristus on teidän esimerkkinne. Hän ei ”tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan”7. Palveleminen tarkoittaa sitä, että rakastaa muita ja huolehtii heistä. Se tarkoittaa sitä, että huolehtii heidän fyysisistä ja hengellisistä tarpeistaan. Yksinkertaisesti sanottuna se tarkoittaa sen tekemistä, mitä Vapahtaja tekisi, jos Hän olisi täällä.

Perheenne

Aloittakaa omassa kodissanne. Nimenomaan kotona te voitte palvella eniten.8

Haluatteko tehdä mielenkiintoisen kokeen? Kun äitinne seuraavan kerran pyytää teitä auttamaan jossakin kotityössä, sanokaa tähän tapaan: ”Kiitos, että pyysit, äiti. Minä autan mielelläni.” Katsokaa sitten, miten hän reagoi. Joidenkuiden teistä kannattaa ehkä petrata ensiaputaitojaan ennen tätä koetta. Saatatte aiheuttaa äidillenne shokin. Kun olette saaneet hänet elvytetyksi, huomaatte, että suhteenne häneen parantuu merkittävästi ja Hengen vaikutus kodissanne kasvaa.

Tämä on vain yksi tapa palvella perhettänne – on monia muitakin tapoja. Te palvelette, kun puhutte perheenjäsenille ystävällisin sanoin. Te palvelette, kun kohtelette sisaruksianne samoin kuin parhaita ystäviänne.

Kenties tärkeintä on se, että te palvelette, kun autatte isäänne hänen velvollisuuksissaan kotinne hengellisenä johtajana. Antakaa täysi tukenne ja kannustuksenne perheiltojen ja perherukousten pitämiseen sekä pyhien kirjoitusten tutkimiseen perheenä. Tehkää oma osanne varmistaaksenne, että Henki on läsnä kodissanne. Tämä vahvistaa isäänne hänen roolissaan ja valmistaa teitä tulemaan jonakin päivänä isäksi. Jos kodissanne ei ole isää, niin teidän tehtävänne palvella perhettänne on vieläkin tarpeellisempi.

Kooruminne

Teillä on velvollisuus palvella myös koorumissanne.

Pappeus laajenee ympäri maailman. Monet teistä noudattavat presidentti Monsonin kutsua mennä pelastamaan. Aktiivisia Aaronin pappeuden haltijoita on nykyään enemmän kuin koskaan aiemmin kirkon historiassa. Silti on yhä niitä, jotka eivät ole aktiivisia ja jotka tarvitsevat teitä.

Viime kesäkuussa kun Bangaloressa Intiassa perustettiin uusi lähetysseurakunta, pappeuskokouksessa oli vain yksi nuori mies – hiljattain diakoniksi asetettu Gladwin.

Nuorten Miesten johtajan ja seurakunnanjohtajan kanssa Gladwin alkoi pitää yhteyttä vähemmän aktiivisiin nuoriin miehiin ja käydä heidän luonaan heidän kotonaan. Pian eräs toinen nuori mies, Samuel, alkoi käydä jälleen kirkossa.

Joka viikko Gladwin ja Samuel ottivat yhteyttä niihin, jotka eivät olleet tulleet koorumin kokoukseen, ja kertoivat, mitä he olivat oppineet. Lisäksi he soittivat tai kävivät heidän luonaan syntymäpäivinä. He ystävystyivät vähemmän aktiivisiin nuoriin miehiin yhteen kerrallaan, ja nämä alkoivat ottaa vastaan kutsuja tulla koorumin toimintoihin, osallistua koorumin kokouksiin ja lopulta itsekin palvella. Nykyään seurakunnan kaikki nuoret miehet ovat aktiivisia kirkossa.

Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että Aaronin pappeuden koorumien tulee istua neuvostossa ja rakentaa – eli vahvistaa – toinen toistaan.9 Te rakennatte, kun te opetatte evankeliumin totuuksia, kerrotte hengellisistä kokemuksista ja lausutte todistuksen. Nuorten opetusohjelma kannustaa tällaiseen vuorovaikutukseen koorumin kokouksissa, mutta tätä voi tapahtua vain, kun koorumin jokainen jäsen tuntee, että häntä rakastetaan ja kunnioitetaan. Pilkkaamisella ja kiusaamisella ei ole mitään sijaa koorumin kokouksessa – varsinkaan kun tuntemuksista kerrotaan avoimesti. Koorumin johtokunnan täytyy näyttää esimerkkiä ja huolehtia siitä, että koorumin kokoukset ovat jokaiselle turvallinen paikka osallistua.

Apostoli Paavali on kehottanut: ”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi.”10

Pappeudenhaltijat eivät koskaan käytä karkeaa tai siivotonta kieltä. He eivät koskaan halvenna tai loukkaa muita. He rakentavat ja vahvistavat aina muita. Tämä on yksinkertainen mutta voimallinen tapa palvella.

Aina

Palvelemisen työ ei rajoitu toimituksiin, kotiopetuskäynteihin tai ajoittaisiin palveluprojekteihin. Me olemme pappeuden miehiä aina – ei vain sunnuntaisin eikä vain silloin kun olemme pukeutuneet valkoiseen paitaan ja solmioon. Meillä on velvollisuus palvella, olimmepa missä tahansa. Palveleminen ei ole vain jotakin, mitä teemme – se määrittää, keitä me olemme.

Palvelkaa joka päivä. Mahdollisuuksia on kaikkialla ympärillänne. Etsikää niitä. Pyytäkää Herraa auttamaan teitä tunnistamaan niitä. Tulette huomaamaan, että useimmat niistä ovat pieniä, vilpittömiä tekoja, jotka auttavat muita tulemaan Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi.11

Kun pyritte olemaan kelvollisia saamaan Hengen, te huomaatte ajatuksia ja tuntemuksia, jotka kehottavat teitä palvelemaan. Kun toimitte näiden kehotusten mukaan, te saatte niitä lisää, ja teidän mahdollisuutenne ja kykynne palvella kasvavat ja laajenevat.

Nuoret veljeni, todistan, että teille on annettu suurenmoisen Aaronin pappeuden valtuus ja voima palvella Jumalan nimessä.

Todistan, että kun teette niin, te olette välineenä Jumalan käsissä muiden auttamiseksi. Elämänne on antoisampaa ja merkityksellisempää. Saatte suuremman voiman vastustaa pahaa. Löydätte todellisen onnen – sellaisen, jonka tuntevat vain Jeesuksen Kristuksen todelliset seuraajat.

Rukoilen, että voitte kokea iloa täyttäessänne pyhää velvollisuuttanne palvella. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Ks. OL 84:111.

  2. Ks. Mark. 8:35.

  3. Ks. Trent Toone, ”Kindness of Arizona High School QB Carson Jones and Teammates Has Gone Viral”, Deseret News, 9. marraskuuta 2012, deseretnews.com/article/865566351/Kindness-of-Arizona-high-school-QB-Carson-Jones-and-teammates-has-gone-viral.html.

  4. ”Viesti lasteni pojille”, Liahona, toukokuu 2007, s. 54, kursivointi lisätty.

  5. Ks. OL 13:1.

  6. Ks. OL 84:88.

  7. Ks. Matt. 20:27–28.

  8. Ks. Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, 2.4.5.

  9. Ks. OL 107:85.

  10. Ef. 4:29.

  11. Ks. Käsikirja 2, 3.2.3.