Tavattuaan presidentti Lorenzo Snow’n eräs toisen uskontokunnan pappi kirjoitti: ”Hänen kasvonsa olivat täynnä rauhaa, hänen läsnäolonsa oli rauhan rukous. Hänen silmiensä levollisissa syvyyksissä oli paitsi ’hiljaisen rukouksen tyyssija’ myös hengellisen voiman asuinsija. – – Minut valtasi mitä oudoin tunne, että ’seisoin pyhällä maalla’.” Ks. ”Suolakurkkuja, turnipseja ja todistus: innoitusta Lorenzo Snow’n elämästä ja opetuksista”, s. 12.