Sovitus ja kuolevaisuuden taival
    Footnotes

    Sovitus ja kuolevaisuuden taival

    Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa 23. lokakuuta 2001 pidetystä puheesta. Koko puheen teksti englanniksi on osoitteessa speeches.byu.edu.

    Sovituksen kykeneväksi tekevä voima vahvistaa meitä tekemään hyvää ja olemaan hyviä sekä palvelemaan paremmin kuin omat yksilölliset halumme ja luontaiset kykymme edellyttävät.

    Vanhin David A. Bednar

    Presidentti David O. McKay (1873–1970) tiivisti ytimekkäästi Vapahtajan evankeliumin päätavoitteen: ”Evankeliumin tarkoitus on – – tehdä pahoista ihmisistä hyviä ja hyvistä ihmisistä parempia ja muuttaa ihmisluontoa.”1 Siten kuolevaisuuden taival on sitä varten, että edistymme pahasta hyvään ja edelleen parempaan ja koemme voimallisen sydämenmuutoksen – niin että langennut luontomme muuttuu (ks. Moosia 5:2).

    Mormonin kirja on ohjekirjamme kulkiessamme tietä pahasta hyvään ja edelleen parempaan ja pyrkiessämme saamaan aikaan muutoksen sydämessämme. Kuningas Benjamin puhuu kuolevaisuuden taipaleesta ja siitä, mikä on sovituksen rooli kulkiessamme menestyksekkäästi tuota taivalta: ”Sillä luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen ja on ollut Aadamin lankeemuksesta asti ja on oleva aina ja ikuisesti, ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun ja riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta” (Moosia 3:19, kursivointi lisätty).

    Kiinnitän huomionne kahteen tiettyyn ilmaukseen. Ensiksi – ”riisu päältään luonnollista ihmistä”. Taival pahasta hyvään on prosessi, jossa me kukin riisumme päältämme luonnollisen ihmisen. Kuolevaisuudessa me kaikki olemme alttiita lihan houkutuksille. Ne peruselementit, joista ruumiimme luotiin, ovat luonteeltaan langenneita ja aina alttiita synnin, rappeutumisen ja kuoleman riuhtaisuille. Mutta me voimme lisätä kykyämme voittaa lihan halut ja houkutukset ”Kristuksen, Herran sovituksen kautta”. Kun teemme virheitä, kun rikomme ja teemme syntiä, me voimme tehdä parannuksen ja tulla puhtaiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen lunastavan voiman avulla.

    Toiseksi – ”tule pyhäksi”. Tämä ilmaus kuvaa elämän taipaleen jatkoa ja toista vaihetta, jonka tarkoituksena on tehdä ”hyvistä ihmisistä parempia” eli toisin sanoen tulla enemmän pyhän kaltaiseksi. Tämä taipaleen toinen osa, tämä hyvästä paremmaksi tulemisen prosessi, on aihe, jota emme tutki tai opeta tarpeeksi usein emmekä ymmärrä riittävästi.

    Luulenpa, että monet kirkon jäsenet tuntevat paljon paremmin, millaista on luonteeltaan sovituksen lunastava ja puhdistava voima, kuin he tuntevat, millaista on sen vahvistava ja kykeneväksi tekevä voima. On tärkeää tietää, että Jeesus Kristus tuli maan päälle kuolemaan puolestamme – se on olennainen osa Kristuksen oppia. Mutta meidän pitää arvostaa myös sitä, että Herra haluaa sovituksensa kautta ja Pyhän Hengen voimalla elää meissä – paitsi opastaakseen meitä niin myös antaakseen meille voimaa.

    Useimmat meistä tietävät, että kun me teemme väärin, me tarvitsemme apua voittaaksemme synnin vaikutukset elämässämme. Vapahtaja on maksanut hinnan ja mahdollistanut sen, että meistä voi tulla puhtaita Hänen lunastavan voimansa avulla. Useimmat meistä ymmärtävät selkeästi, että sovitus on syntisiä varten. En ole kuitenkaan yhtä varma siitä, että me tiedämme ja ymmärrämme sovituksen olevan myös pyhiä varten – niitä hyviä ihmisiä varten, jotka ovat kuuliaisia, kelvollisia ja tunnollisia ja jotka pyrkivät tulemaan paremmiksi ja palvelemaan uskollisemmin. Saatamme erheellisesti uskoa, että meidän on kuljettava taival hyvästä paremmaksi ja tultava pyhäksi aivan itse pelkällä sisulla, tahdonvoimalla ja itsekurilla sekä ilmeisen rajallisilla kyvyillämme.

    Vapahtajan evankeliumi ei ole pelkästään sitä, että vältämme elämässämme pahaa. Siinä on pohjimmiltaan kyse myös siitä, että teemme hyvää ja tulemme hyviksi. Sovitus tarjoaa meille apua pahan voittamisessa ja välttämisessä sekä hyvän tekemisessä ja hyväksi tulemisessa. Tämä Vapahtajan suoma apu on tarjolla kuolevaisuuden koko taipaleelle – pahasta hyvään ja edelleen parempaan sekä oman luontomme muuttamiseen.

    En esitä, että sovituksen lunastava voima ja kykeneväksi tekevä voima ovat erillisiä ja toisistaan irrallaan. Pikemminkin nämä sovituksen kaksi ulottuvuutta ovat yhteydessä toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Niiden kummankin on oltava toiminnassa elämäntaipaleen kaikissa vaiheissa. Ja meidän kaikkien on iankaikkisen tärkeää ymmärtää, että kumpikin näistä kuolevaisuuden taipaleen välttämättömistä osatekijöistä – sekä luonnollisen ihmisen riisuminen että pyhäksi tuleminen, sekä pahan voittaminen että hyväksi tuleminen – saavutetaan sovituksen voiman avulla. Yksilöllinen tahdonvoima, henkilökohtainen päättäväisyys ja motivaatio, tehokas suunnittelu ja tavoitteiden asettaminen ovat välttämättömiä mutta viime kädessä riittämättömiä siihen, että saisimme tämän kuolevaisen taipaleen voitokkaaseen päätökseen. Meidän on todellakin opittava turvautumaan pyhän Messiaan ansioihin ja laupeuteen ja armoon (ks. 2. Nefi 2:8).

    Armo ja sovituksen kykeneväksi tekevä voima

    [Englanninkielisen] Raamatun sanastossa kerrotaan, että sanaa armo käytetään pyhissä kirjoituksissa usein tarkoittamaan kykeneväksi tekevää voimaa:

    ”[Armo on] sana, joka esiintyy usein Uudessa testamentissa, etenkin Paavalin kirjoituksissa. Sanan päämerkitys on jumalallinen apu tai voima, jota annetaan Jeesuksen Kristuksen anteliaan laupeuden ja rakkauden kautta.

    Herran Jeesuksen armosta, jonka Hänen sovitusuhrinsa on tehnyt mahdolliseksi, ihmiskunta herätetään kuolemattomuuteen ja jokainen ihminen saa ruumiinsa haudasta ja voi elää ikuisesti. Samoin Herran armosta, uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja tekemällä parannuksen synneistään ihmiset saavat voimaa ja apua tehdä hyviä tekoja, joihin he eivät muutoin omin neuvoin kykenisi. Tämä armo on se kykeneväksi tekevä voima, jonka ansiosta ihmiset voivat voittaa omakseen iankaikkisen elämän ja korotuksen sen jälkeen kun he ovat itse tehneet parhaansa.”2

    Armo on jumalallista eli taivaallista apua, jota jokainen meistä kipeästi tarvitsee tullakseen kelvolliseksi selestiseen valtakuntaan. Siten sovituksen kykeneväksi tekevä voima vahvistaa meitä tekemään hyvää ja olemaan hyviä sekä palvelemaan paremmin kuin omat yksilölliset halumme ja luontaiset kykymme edellyttävät.

    Kun tutkin pyhiä kirjoituksia ja kun eteeni tulee sana armo, lisään sinne usein ilmauksen ”kykeneväksi tekevä voima”. Miettikää esimerkiksi tätä jaetta, joka on tuttu meille kaikille: ”Me tiedämme, että armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä” (2. Nefi 25:23). Uskon, että voimme oppia paljon tästä sovituksen tärkeästä ulottuvuudesta, jos lisäämme sanat ”kykeneväksi tekevä ja vahvistava voima” joka kerta kun löydämme pyhistä kirjoituksista sanan armo.

    Esimerkkejä ja päätelmiä

    Kuolevaisuuden taival on sitä varten, että etenemme pahasta hyvään ja edelleen parempaan ja saamme luontomme muuttumaan. Mormonin kirja on täynnä esimerkkejä opetuslapsista ja profeetoista, jotka tuota taivalta kulkiessaan tunsivat ja ymmärsivät sovituksen kykeneväksi tekevän voiman ja jotka tuo voima muutti. Kun opimme ymmärtämään paremmin tätä pyhää voimaa, evankeliumin mukainen näkökulmamme laajenee ja rikastuu suuresti. Sellainen näkökulma muuttaa meitä merkittävin tavoin.

    Nefi on esimerkki henkilöstä, joka tunsi ja ymmärsi Vapahtajan antaman kykeneväksi tekevän voiman ja turvautui siihen. Muistatte, että Lehin pojat olivat palanneet Jerusalemiin värväämään mukaansa matkalle Ismaelin ja hänen huonekuntansa. Laman ja muut, jotka matkasivat Nefin kanssa Jerusalemista takaisin erämaahan, kapinoivat, ja Nefi kehotti veljiään uskomaan Herraan. Tuossa vaiheessa heidän matkaansa Nefin veljet sitoivat hänet köysillä ja suunnittelivat hänen surmaamistaan. Pankaapa merkille Nefin rukous: ”Oi Herra, uskoni mukaan, joka minulla on sinuun, pelasta minut veljieni käsistä; niin, anna minulle voimaa katkoakseni nämä siteet, joilla minut on sidottu” (1. Nefi 7:17, kursivointi lisätty).

    Tiedättekö, mitä minä olisin luultavasti rukoillut, jos veljeni olisivat sitoneet minut? ”Päästäthän minut tästä pinteestä NYT!” Minusta on erityisen kiinnostavaa, ettei Nefi rukoillut, että hänen olosuhteensa muuttuisivat. Sen sijaan hän rukoili voimaa muuttaa olosuhteitaan. Ja minä uskon, että hän rukoili tällä tavalla nimenomaan siksi, että hänellä oli tietoa, ymmärrystä ja kokemusta sovituksen kykeneväksi tekevästä voimasta.

    En usko, että siteet, joilla Nefi oli sidottu, irtosivat noin vain taianomaisesti hänen käsistään ja ranteistaan. Pikemminkin luulen, että häntä siunattiin sekä sisukkuudella että henkilökohtaisella voimalla, joka ylitti hänen luonnolliset kykynsä, niin että hän sitten ”Herran voimassa” (Moosia 9:17) toimien väänteli ja nyki köysiä ja viimein kirjaimellisesti kykeni katkaisemaan siteet.

    Tämän tapauksen meitä jokaista koskeva päätelmä on selkeä. Kun te ja minä opimme ymmärtämään sovituksen kykeneväksi tekevän voiman omassa elämässämme ja käyttämään sitä, me rukoilemme ja tavoittelemme voimaa omien olosuhteidemme muuttamiseksi emmekä rukoile, että olosuhteemme muutettaisiin. Meistä tulee aloitteellisia toimijoita eikä toiminnan kohteita (ks. 2. Nefi 2:14).

    Miettikää Mormonin kirjan esimerkkiä, jossa Amulon vainoaa Almaa ja tämän kansaa. Herran ääni tuli näille hyville ihmisille heidän ahdingossaan ja ilmoitti:

    ”Minä myös kevennän ne kuormat, jotka on pantu teidän harteillenne, niin että te ette voi edes tuntea niitä selässänne – –. 

    Ja nyt tapahtui, että Alman ja hänen veljiensä kannettavaksi pannut kuormat kevenivät, eli Herra vahvisti heitä niin, että he saattoivat kantaa kuormansa helposti, ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon.” (Moosia 24:14–15, kursivointi lisätty.)

    Mikä tässä tilanteessa muuttui? Kuorma ei muuttunut, kansalta ei otettu heti pois vainon aiheuttamia haasteita ja vaikeuksia. Mutta Almaa ja hänen seuraajiaan vahvistettiin, ja heidän lisääntyneet kykynsä ja voimansa tekivät heidän kantamistaan kuormista keveämpiä. Nämä hyvät ihmiset saivat sovituksesta voimaa toimia ja vaikuttaa olosuhteisiinsa. Ja ”Herran voimassa” Alma ja hänen kansansa sitten johdatettiin turvaan Sarahemlan maahan.

    Saatatte oikeutetusti miettiä: ”Millä tavalla Alman ja hänen kansansa tapaus on esimerkki sovituksen kykeneväksi tekevästä voimasta?” Vastaus löytyy, kun vertaamme kohtia Moosia 3:19 ja Moosia 24:15.

    ”Ellei hän – – riisu päältään luonnollista ihmistä ja tule pyhäksi Kristuksen, Herran sovituksen kautta ja tule lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi, sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta ja halukas alistumaan kaikkeen, mitä Herra näkee hyväksi panna hänen kannettavakseen, niin kuin lapsi alistuu isänsä tahtoon” (Moosia 3:19, kursivointi lisätty).

    Kun me edistymme kuolevaisuuden taipaleella pahasta hyvään ja edelleen parempaan, kun me riisumme päältämme meissä jokaisessa olevan luonnollisen ihmisen ja kun me pyrimme tulemaan pyhiksi ja saamaan luontomme muuttumaan, silloin tässä jakeessa esiteltyjen ominaisuuksien tulee yhä enenevässä määrin kuvata sitä, millaisia ihmisiä teistä ja minusta on tulossa. Meistä tulee enemmän lapsen kaltaisia, alistuvampia, kärsivällisempiä ja halukkaampia alistumaan.

    Verratkaamme nyt näitä kohdan Moosia 3:19 ominaisuuksia niihin, joilla kuvataan Almaa ja hänen kansaansa: ”Ja he alistuivat iloiten ja kärsivällisesti kaikkeen Herran tahtoon” (Moosia 24:15, kursivointi lisätty).

    Näissä jakeissa kuvattujen ominaisuuksien samankaltaisuus on mielestäni hätkähdyttävää ja osoitus siitä, että Alman hyvästä kansasta oli tulossa parempi kansa Herran Kristuksen sovituksen kykeneväksi tekevän voiman avulla.

    Muistelkaa kertomusta Almasta ja Amulekista luvussa Alma 14. Tässä tilanteessa monet uskolliset pyhät olivat joutuneet kokemaan polttokuoleman, ja nämä kaksi Herran palvelijaa oli pantu vankilaan ja heitä oli lyöty. Miettikää tätä Alman esittämää pyyntöä hänen rukoillessaan vankilassa: ”Oi Herra, anna meille voimaa uskomme mukaisesti, joka meillä on Kristukseen, niin että vapaudumme” (Alma 14:26, kursivointi lisätty).

    Näemme jälleen tämän Alman pyynnön kuvastavan sitä, että hänellä oli ymmärrys sovituksen kykeneväksi tekevästä voimasta ja että hän luotti siihen. Ja pankaa merkille, mitä tästä rukouksesta seurasi:

    ”Ja he [Alma ja Amulek] katkaisivat köydet, joilla heidät oli sidottu; ja kun ihmiset näkivät tämän, he alkoivat paeta, sillä tuhon pelko oli vallannut heidät. – –

    Ja Alma ja Amulek tulivat ulos vankilasta, eivätkä he olleet vahingoittuneet, sillä Herra oli suonut heille voiman heidän uskonsa mukaisesti, joka heillä oli Kristukseen.” (Alma 14:26, 28, kursivointi lisätty.)

    Kykeneväksi tekevä voima on jälleen kerran nähtävissä, kun hyvät ihmiset kamppailevat pahaa vastaan ja yrittävät tulla paremmiksi ja palvella tehokkaammin ”Herran voimassa”.

    Eräs toinen esimerkki Mormonin kirjasta on opettavainen. Luvussa Alma 31 Alma johtaa lähetystyötä tuodakseen takaisin luopuneet soramilaiset, jotka Rameumptomin rakennettuaan pitävät aina samanlaisen, ylpeän rukouksen.

    Pankaa merkille, miten Alma pyytää omassa rukouksessaan voimaa: ”Oi Herra, suo minulle voimaa, jotta voin kärsivällisesti kestää nämä ahdingot, jotka tulevat osakseni tämän kansan pahuuden tähden” (Alma 31:31, kursivointi lisätty).

    Alma rukoilee myös, että hänen lähetystyötoverinsa saisivat samanlaisen siunauksen: ”Suo heille voimaa, jotta he voivat kestää ahdinkonsa, jotka tulevat heidän osakseen tämän kansan pahuuden tähden” (Alma 31:33, kursivointi lisätty).

    Alma ei rukoillut, että hänen ahdinkonsa poistettaisiin. Hän tiesi olevansa Herran edustaja ja rukoili voimaa toimia ja vaikuttaa tilanteeseensa.

    Tämän esimerkin tärkein kohta sisältyy luvun Alma 31 viimeiseen jakeeseen: ”[Herra] antoi heille – – voimaa, niin ettei heidän tarvinnut kärsiä minkäänlaisia ahdinkoja, joita ilo Kristuksessa ei olisi voittanut. Nyt tämä oli Alman rukouksen mukaista; ja tämä, koska hän rukoili uskossa.” (Jae 38, kursivointi lisätty.)

    Ahdinkoja ei otettu pois. Mutta Almaa ja hänen tovereitaan vahvistettiin ja siunattiin sovituksen kykeneväksi tekevän voiman avulla niin, ”ettei heidän tarvinnut kärsiä minkäänlaisia ahdinkoja, joita ilo Kristuksessa ei olisi voittanut”. Miten ihmeellinen siunaus. Ja mikä opetus meille jokaiselle mieleen painettavaksi.

    Esimerkkejä kykeneväksi tekevästä voimasta löytyy muualtakin kuin pyhistä kirjoituksista. Daniel W. Jones syntyi vuonna 1830 Missourissa ja liittyi kirkkoon vuonna 1851 Kaliforniassa. Vuonna 1856 hän osallistui käsikärrykomppanioiden pelastamiseen niiden jäätyä ankarien lumimyrskyjen vangeiksi Wyomingissa. Kun pelastuspartio oli löytänyt kärsivät pyhät, antanut sitä välitöntä lohtua, johon kykeni, ja järjestänyt sairaiden ja heikkojen kuljetuksen Salt Lake Cityyn, Daniel ja useat muut nuoret miehet tarjoutuivat jäämään vartioimaan komppanian omaisuutta. Danielille ja hänen tovereilleen jätettyjä ruokavaroja ja tarvikkeita oli vähän, ja ne oli nopeasti käytetty. Seuraava lainaus Daniel Jonesin henkilökohtaisesta päiväkirjasta kuvailee, mitä sen jälkeen tapahtui.

    ”Riistaa oli pian niin niukasti, ettemme saaneet tapetuksi mitään. Söimme kaiken vähäisen lihan; sitä syödessä tuli nälkäiseksi. Viimein se kaikki loppui, eikä jäljellä ollut enää muuta kuin nahkoja. Kokeilimme niiden syömistä. Jonkin verran niitä keitettiin ja syötiin ilman mitään mausteita, ja se teki koko komppanian sairaaksi. – – 

    Tilanne näytti synkältä, sillä jäljellä ei ollut mitään muuta kuin nälkään menehtyneen karjan surkeita käsittelemättömiä nahkoja. Pyysimme Herralta opastusta siihen, mitä tekisimme. Veljet eivät nurisseet vaan halusivat turvautua Jumalaan. – – Sain viimein johdatusta, kuinka käsitellä nahkoja, ja annoin komppanialle neuvoja kertoen heille, kuinka ne piti keittää, kuinka polttaa ja kaapia karvat pois. Tämä yleensä häivytti ja puhdisti sen pahan hajun, joka tuli kalttaamisesta. Kaapimisen jälkeen niitä keitettiin tunti runsaassa vedessä, sitten heitettiin pois vesi, joka oli poistanut kaiken liiman, sitten nahka pestiin ja kaavittiin perusteellisesti, pestiin kylmässä vedessä, sitten keitettiin hyytelöksi ja annettiin jäähtyä, ja sitten se syötiin niin, että pintaan oli siroteltu vähän sokeria. Se oli melkoisen vaivalloista, mutta tehtävissä ei ollut paljon muutakaan, ja oli se parempaa kuin nääntyä nälkään.

    Pyysimme Herraa siunaamaan vatsojamme ja sopeuttamaan ne tähän ruokaan. – – Nyt syödessämme kaikki tuntuivat nauttivan ateriasta. Olimme olleet kolme päivää syömättä ennen kuin ryhdyimme tähän toiseen yritykseen. Nautimme tätä ruhtinaallista ruokaa noin kuuden viikon ajan.”3

    Minä olisin luultavasti noissa olosuhteissa rukoillut jotakin muuta syötävää: ”Taivaallinen Isä, lähetäthän minulle viiriäisen tai biisonin.” Mieleeni ei todennäköisesti olisi juolahtanut rukoilla, että vatsaani vahvistettaisiin ja että se sopeutuisi ruokaan, jota meillä oli. Mitä Daniel W. Jones tiesi? Hän tiesi, että Jeesuksen Kristuksen sovituksessa on kykeneväksi tekevää voimaa. Hän ei rukoillut, että hänen olosuhteensa muuttuisivat. Hän rukoili, että häntä vahvistettaisiin selviytymään olosuhteissaan. Aivan kuten Almaa ja hänen kansaansa sekä Amulekia ja Nefiä vahvistettiin, Daniel W. Jonesilla oli hengellistä ymmärrystä tietää, mitä pyytää siinä rukouksessa.

    Kristuksen sovituksen kykeneväksi tekevä voima vahvistaa meitä tekemään sellaista, mihin emme ikinä pystyisi omin voiminemme. Joskus mietin, opimmeko me tässä myöhempien aikojen helpossa elämässämme – mikroaaltouunien ja matkapuhelinten ja ilmastoitujen autojen ja mukavien kotien maailmassamme – koskaan tunnustamaan päivittäisen riippuvuutemme sovituksen kykeneväksi tekevästä voimasta.

    Sisar Bednar on merkittävän uskollinen ja kyvykäs nainen, ja hänen hiljainen esimerkkinsä on opettanut minulle tärkeitä asioita tästä vahvistavasta voimasta. Olen seurannut, kuinka sinnikkäästi hän kesti voimakasta ja jatkuvaa aamupahoinvointia – jota jatkui kirjaimellisesti koko päivän joka päivä kahdeksan kuukauden ajan – kaikkien kolmen raskautensa ajan. Yhdessä me rukoilimme, että häntä siunattaisiin, mutta tuota haastetta ei koskaan otettu pois. Sen sijaan hänet tehtiin fyysisesti kykeneväksi tekemään sitä, mihin hän ei omin voimin olisi pystynyt. Vuosien varrella olen myös seurannut, kuinka häntä on vahvistettu kestämään sitä pilkkaa ja ivaa, jota maallinen yhteiskunta kohdistaa myöhempien aikojen pyhiin kuuluvaan naiseen, joka noudattaa profeetan neuvoa ja asettaa perheen ja lasten hoivaamisen elämässään etusijalle. Kiitän ja kunnioitan Susania siitä, että hän on auttanut minua oppimaan näitä korvaamattomia asioita.

    Vapahtaja tietää ja ymmärtää

    Alman luvussa 7 kerrotaan, kuinka ja miksi Vapahtaja pystyy antamaan kykeneväksi tekevää voimaa:

    ”Hän kulkee kärsien kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia, ja tämä, jotta toteutuisi sana, joka sanoo hänen ottavan päällensä kansansa kivut ja sairaudet.

    Ja hän ottaa päällensä kuoleman päästääkseen kuoleman siteet, jotka sitovat hänen kansaansa; ja hän ottaa päällensä heidän heikkoutensa, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti.” (Alma 7:11–12, kursivointi lisätty.)

    Vapahtaja on kärsinyt paitsi meidän heikkouksiemme vuoksi niin myös sen eriarvoisuuden, epäoikeudenmukaisuuden, niiden kipujen, tuskan ja emotionaalisten ongelmien vuoksi, jotka niin usein meitä vaivaavat. Te tai minä emme koskaan kuolevaisuuden taipaleellamme tule kokemaan mitään fyysistä kipua, mitään sielun tuskaa, mitään hengen kärsimystä, mitään vaivaa tai heikkoutta, jota Vapahtaja ei olisi ensin kokenut. Me saatamme hetken heikkoudessa huudahtaa: ”Kukaan ei ymmärrä. Kukaan ei tiedä.” Kukaan ihminen ei kenties tiedäkään. Mutta Jumalan Poika tietää ja ymmärtää täysin, koska Hän tunsi ja kantoi kuormamme paljon ennen meitä. Ja koska Hän maksoi äärimmäisen hinnan ja kantoi tuon kuorman, Hänellä on täydellistä myötätuntoa ja Hän voi ojentaa meille armon käsivartensa niin monissa elämämme vaiheissa. Hän voi kurkottaa puoleemme, koskettaa elämäämme, auttaa – kirjaimellisesti juosta luoksemme – ja vahvistaa meitä olemaan enemmän kuin koskaan voisimme olla ja auttaa meitä tekemään sellaista, mihin emme ikinä pystyisi luottaessamme vain omaan voimaamme.

    ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

    Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

    Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:28–30.)

    Julistan todistukseni ja kiitollisuuteni Herran Jeesuksen Kristuksen äärettömästä ja iankaikkisesta uhrista. Tiedän, että Vapahtaja elää. Olen kokenut sekä Hänen lunastavaa voimaansa että Hänen kykeneväksi tekevää voimaansa, ja todistan, että nämä voimat ovat todellisia ja meidän jokaisen ulottuvilla. ”Herran voimassa” me voimme todellakin tehdä ja voittaa kaiken, kun ponnistelemme eteenpäin kuolevaisuuden taipaleellamme.

    Viitteet

    1. Ks. Franklin D. Richards, julkaisussa Conference Report, lokakuu 1965, s. 136–137; ks. myös David O. McKay, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1954, s. 26.

    2. Bible Dictionary, hakusana ”Grace”, kursivointi lisätty.

    3. Daniel W. Jones, Forty Years among the Indians, painovuosi puuttuu, s. 57–58.

    Simon Deweyn teos Oi Isä

    Kuvitus Jeff Ward

    Kuvitus Jeff Ward

    Yksityiskohta Jeff Wardin teoksesta Katsokaa käsiäni