Vanhin Tad R. Callister
seitsemänkymmenen johtokunnasta
Juuri seitsemänkymmenen johtokuntaan hyväksytty vanhin Tad Richards Callister, joka on seitsemänkymmenen toisen koorumin jäsen, selittää, että yksi johtavien veljien tavoitteista on saada kirkossa aikaan ”todellista kasvua”. ”Siihen sisältyy se, että yhä useammat ihmiset paitsi tulevat sakramenttikokoukseen myös nauttivat sakramentin, saavat kirkon tarjoamat toimitukset ja pitävät liittonsa”, hän sanoo.
Vanhin Callister haluaa auttaa paikallisia kirkon johtohenkilöitä tässä pyrkimyksessä, ja hän on kiitollinen siitä, että Herra on antanut hänelle mahdollisuuksia palvella monissa tehtävissä. ”Se, että olen palvellut aivan samoissa tehtävissä kuin ne, joiden kanssa nyt työskentelen – vaarnanjohtajat ja piispat ja vanhinten koorumien johtajat – saa minut toivottavasti herkemmin huomaamaan ja tiedostamaan heidän tarpeitaan”, hän selittää.
Vanhin Callister on palvellut kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Itä-Atlantin osavaltioiden lähetyskentällä, vanhinten koorumin johtajana, vaarnan lähetystyönjohtajana, vaarnanjohtajan neuvonantajana, piispana, vaarnanjohtajana, alue-edustajana, vyöhykeseitsenkymmenenä ja Toronton itäisen lähetyskentän johtajana Kanadassa (2005–2008). Saadessaan kutsun seitsemänkymmenen johtokuntaan hän palveli Tyynenmeren vyöhykkeen johtajana.
Vanhin Callister syntyi Reed ja Norinne Callisterin perheeseen joulukuussa 1945 Glendalessa Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Vuonna 1968 hän suoritti kirjanpidon tutkinnon Brigham Youngin yliopistossa. Vuonna 1971 hän valmistui Kalifornian osavaltion yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta Los Angelesissa. Vuonna 1972 hän suoritti vero-oikeuden LLM-tutkinnon (maisteritutkinto) New Yorkin osavaltion yliopistossa, ja vuosina 1972–2005 hän toimi lakimiehenä. Hän on kirjoittanut kirjoja sovituksesta, luopumuksesta ja palautuksesta.
Joulukuussa 1968 hän solmi avioliiton Kathryn Louise Saporitin kanssa Los Angelesin temppelissä Kaliforniassa. Heillä on kuusi lasta.
Vanhin Callister on huomannut Herran käden vaikutuksen elämässään. ”Vapahtajan rakkaus on niin ylitsevuotavaa, että luulen, että Hän ja meidän taivaallinen Isämme odottavat innokkaina voidakseen siunata meitä siitä vähäisestäkin hyvästä, mitä teemme, koska sellaisia He ovat.”