Perheen kotivara: Uusi sanoma
    Footnotes

    Perheen kotivara: Uusi sanoma

    Tarkista kotivaraa koskevien ajatustesi vanhenemispäivä. Sinun pitää ehkä heittää joitakin niistä pois.

    Evelyn Jeffries on yksinhuoltaja, joka työskentelee lakiasiain toimistossa Phoenixissa Arizonassa Yhdysvalloissa. Hänellä oli vaikeuksia löytää aikaa ja tilaa kotivaran kokoamiseen. Vaikka hän kävi toiminnoissa ja kokouksissa, joissa käsiteltiin kotivaraa, ja yritti olla kuuliainen profeetallisille neuvoille, hänen oli monien kirkon jäsenten tavoin vaikea kuvitella, mitä hän voisi koskaan tehdä niillä kymmenillä kiloilla vehnää, jotka hänen sanottiin tarvitsevan itselleen ja tyttärelleen.

    Kun eräs sisar samassa seurakunnassa ehdotti toisenlaista lähestymistapaa, sisar Jeffries keksi ratkaisun kotivaran hankkimiseen: ruokavarastonsa johdonmukaisen ja vähittäisen kartuttamisen.

    Hän varasi talousarviossaan tietyn summan kotivaraan ja hankki kaupasta joka viikko muutaman ylimääräisen tavaran. Hän hankki myös joka kuukausi kirkon kotivarakeskuksesta yhden peruselintarvike-erän kuten viljaa ja papuja.

    Monta vuotta myöhemmin, lokakuussa 2002, sisar Jeffries vaikuttui syvästi, kun presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) ehdotti, että kirkon jäsenet omaksuisivat yksinkertaisemman lähestymistavan kotivaran hankkimiseen.

    ”Voimme aloittaa aivan vaatimattomasti”, presidentti Hinckley selitti. ”Voimme aloittaa viikon ruokavarastolla ja kasvattaa sitä vähitellen kuukauden, sitten kolmen kuukauden varastoksi.”1

    Sisar Jeffries huomauttaa, että ”tämän menetelmän erinomaisuus on siinä, että se sopii perheille, jotka vasta aloittelevat kotivaraohjelmaansa, ja myös niille, jotka asuvat pienissä taloissa ja asunnoissa, joissa tilaa on vähän. Presidentti Hinckley selvästikin ymmärsi, että tarvitaan muutosta ja soveltamista, niin että me kaikki voisimme hyötyä Herran innoitetusta ohjelmasta.”

    Uusi lähestymistapa

    Presidentti Hinckleyn huomautusten hengessä kirkon johtohenkilöt päättivät tutkia uudelleen ja tarkoin lähestymistapaansa omavaraisuuteen etsien keinoja tähdentää kotivaran ja taloudellisen valmiuden käsitteitä. Sen tuloksena kirkko on julkaissut lehtisen Valmistakaa kaikki tarpeellinen: Perheen kotivara, jossa on uudet kodin valmiutta koskevat ohjeet yksinkertaistettuna nelivaiheiseksi lähestymistavaksi, jolla kirkon jäsenet voivat koota kotivaransa.

    Vaiheet ovat seuraavat:

    1. Kootkaa vähitellen pieni ruokavarasto, joka on osa normaalia, päivittäistä ruokavaliotanne, kunnes se riittää kolmeksi kuukaudeksi.

    2. Varastoikaa juomavettä.

    3. Kerätkää vararahasto säästämällä joka viikko hieman rahaa ja kartuttamalla sitä vähitellen kohtuulliseen summaan.

    4. Kun perheet ovat saavuttaneet nämä kolme tavoitetta, heitä neuvotaan laajentamaan ponnistelujaan, mikäli olosuhteet sallivat, kokoamalla pitkäaikaisen varaston perusruokaa kuten viljaa, palkokasveja ja muita peruselintarvikkeita.

    Johtava piispa H. David Burton on sanonut näistä uusista ohjeista: ”Tavoitteemme on ollut luoda yksinkertainen, edullinen ja toteutettavissa oleva ohjelma, joka auttaisi ihmisiä tulemaan omavaraisiksi. Olemme varmoja siitä, että esittelemällä nämä muutamat yksinkertaiset vaiheet voimme ennen pitkää onnistua paremmin.”

    Ohje 1: Kootkaa vähitellen kolmen kuukauden varasto.

    Aloittakaa pienestä ja tehkää parhaanne. Aloittakaa ostamalla varastoonne muutama ylimääräinen tavara joka viikko. Pyrkikää kokoamaan yhden viikon varasto, laajentakaa sitä sitten yhden kuukauden varastoksi ja sitten kolmen kuukauden varastoksi. Kun kokoatte varastoanne hitaasti, voitte välttää taloudellisen rasitteen ja päästä omavaraisuuden alkuun.

    Lugon perhe Valenciasta Venezuelasta oppi, että tämä uusi lähestymistapa, jonka mukaan aloitetaan pienestä ja ollaan johdonmukaisia, voi tuottaa hyviä tuloksia. Kuunneltuaan yleiskonferenssipuheita veli Omar Lugo, Falcónin piiriin Venezuelassa kuuluva kirkon jäsen, tunsi innoitusta panna alulle perheensä kotivaran. Hän keskusteli asiasta perheensä kanssa, ja he päättivät noudattaa profeetan neuvoa.

    He alkoivat panna sivuun ruokaa, vettä ja rahaa vähän kerrallaan. Alkuun eroa tuskin huomasi. Mutta jonkin ajan kuluttua Lugot huomasivat, että he olivat koonneet melkoisen varaston. Monta kuukautta sen jälkeen kun he olivat alkaneet koota kotivaraansa, Venezuelassa puhjennut työntekijöiden lakko vaaransi monien paikallisten työntekijöiden työpaikat. Veli Lugo oli niiden joukossa, jotka lopulta menettivät työpaikkansa.

    Jonkin aikaa heidän perheensä eli säästöjen turvin. Seitsemän kuukautta myöhemmin Lugon perhe eli yksinomaan varastoimansa ruoan varassa. Kesti lähes kaksi vuotta, ennen kuin veli Lugo sai jälleen töitä, mutta hänen perheensä selviytyi työttömyyden tuomista vaikeista haasteista. He olivat koonneet kotivaransa vähitellen, ja kun vastoinkäymisiä tuli, he olivat valmiita ja Herra siunasi heitä.

    Lugon perheen tavoin kirkon jäseniä siunataan, kun he ovat kuuliaisia ensimmäisen presidenttikunnan neuvoille koota vähitellen kotivara. ”Pyydämme teitä olemaan viisaita varastoidessanne ruokaa ja vettä ja kartuttaessanne säästöjänne”, ensimmäinen presidenttikunta selittää. ”Älkää menkö liiallisuuksiin. Ei ole esimerkiksi järkevää ottaa velkaa koko ruokavaraston hankkimiseen kerralla.” Sen sijaan he ehdottavat pienimuotoista, johdonmukaista lähestymistapaa. ”Huolellisesti suunnittelemalla voitte ajan mittaan hankkia tarvitsemanne kotivaran ja vararahaston.”2

    Ohje 2: Varastoikaa juomavettä.

    Hädän hetkellä se, että on juomavettä, voi merkitä eroa elämän ja kuoleman välillä – tai ainakin tyyneyden ja levottomuuden välillä. Kysykää vaikkapa Kawain perheeltä, joka kuuluu São Paulon vaarnaan Brasiliassa. He ovat varastoineet ruokaa ja vettä 20 vuoden ajan. Vaikka Kawain perheen pienessä asunnossa ei ole paljon ylimääräistä tilaa, he päättivät, että kotivara on etusijalla.

    Sisar Kawai kertoo yhdestä tapauksesta, jossa tuo päätös on kannattanut. ”Olin sairaalassa synnytettyäni juuri lapsen, kun sain tietää, että kaupungin vedenjakelussa on jokin ongelma”, sisar Kawai selittää. ”Sadattuhannet ihmiset olivat vailla vettä. Kotiinlähtö ei kuitenkaan huolettanut minua. Minulla oli mielenrauha, koska tiesin, että perheelläni olisi juomavettä.”

    Ohje 3: Pankaa syrjään vähän rahaa.

    Ensimmäinen presidenttikunta on antanut tämän neuvon: ”Kehotamme teitä, asuittepa missä päin maailmaa tahansa, valmistautumaan vastoinkäymisiin tarkastelemalla rahatilannettanne. Me kehotamme teitä pitämään kulunne kohtuullisina. – – Säästäkää hieman rahaa säännöllisesti, jotta teille kertyy vähitellen vararahasto.”3

    Huhtikuun 2007 yleiskonferenssissa piispa Keith B. McMullin, toinen neuvonantaja johtavassa piispakunnassa, tähdensi tätä periaatetta kehottaen kirkon jäseniä säästämään ”vähän rahaa, vaikka vain muutaman kolikon joka viikko. Tämä vaatimaton tapa takaa pian heille muutaman kuukauden varaston.”4

    Kun kokoamme vähitellen vararahastoa, olemme valmiit odottamattomiin koettelemuksiin ja tunnemme sydämessämme enemmän varmuutta ja rauhaa.

    Ohje 4: Milloin mahdollista, kootkaa vähitellen pidempiaikainen varasto.

    ”Kootkaa vähitellen pitempiaikaisia tarpeita varten”, lehtisessä Valmistakaa kaikki tarpeellinen sanotaan, ”sellainen varasto ruokaa, joka säilyy kauan ja jolla pysytte hengissä, kuten vehnää, valkoista riisiä ja papuja.”5

    Pitkäaikaisen varaston kokoaminen on helpompaa kuin jotkut saattaisivat ajatella. Tohtori Oscar Pike ja hänen työtoverinsa Brigham Youngin yliopiston Ravinto-, ravitsemus- ja elintarviketieteen laitokselta ovat tehneet useita seikkaperäisiä tutkimuksia pitkäaikaisista ruokavarastoista. He ovat saaneet selville jotakin yllättävää: asianmukaisesti pakatut ja säilytetyt kuivatuotteet säilyttävät suuren osan maustaan ja ravintoarvostaan 20–30 vuotta tai pidempäänkin sen jälkeen kun ne on pantu varastoon – paljon kauemmin kuin aiemmin oletettiin.

    Se merkitsee sitä, että kirkon jäsenet voivat pitää tiettyjä ruokia varastossa pitkään huolehtimatta säännöllisestä varaston kierrättämisestä. He voivat luottaa siihen, että heidän varastonsa pitää heidät hengissä, ellei heillä ole mitään muuta syötävää.

    Aika aloittaa on nyt

    ”Vuoden ruokavaraston hankkiminen on ehkä ollut aiemmin vähän pelottavaa ja joissakin paikoissa jopa laitonta”, sanoo Dennis Lifferth, kirkon huoltotyöpalvelujen toiminnanjohtaja. ”Mutta tässä uudessa lähestymistavassa meitä pyydetään tekemään parhaamme, vaikka emme voisi tehdä muuta kuin panna sivuun tölkin tai kaksi joka viikko. Jos profeetta pyytää meitä tekemään jotakin, me voimme löytää keinon täyttää käskyn ja saada siunaukset.”

    ”Tämä uusi ohjelma on jokaisen toteutettavissa”, piispa Burton selittää. ”Ensimmäinen askel on aloittaa. Toinen on jatkaa. Se, kuinka nopeasti pääsemme tavoitteeseen, ei ole niinkään merkityksellistä kuin se, että aloitamme ja jatkamme kykyjemme mukaan.”

    Viitteet

    1. Gordon B. Hinckley, ”Pappeudenhaltijoille”, Liahona, marraskuu 2002, s. 58.

    2. Valmistakaa kaikki tarpeellinen: Perheen kotivara, 2007, s. 1.

    3. Valmistakaa kaikki tarpeellinen: Perheen raha-asiat, 2007, s. 1.

    4. Keith B. McMullin, ”Kootkaa varastoon”, Liahona, toukokuu 2007, s. 53.

    5. Valmistakaa kaikki tarpeellinen: Perheen kotivara, s. 2.

    Valokuvakuvitus Welden C. Andersen

    Alhaalla vasemmalla: valokuva David Newman; alhaalla oikealla: John Willard Clawsonin teos Brigham Young

    Kirkon huoltotyöohjelma alkoi vuonna 1936 ensimmäisen presidenttikunnan johdolla. Vasemmalta: David O. McKay (toinen neuvonantaja), Heber J. Grant (kirkon presidentti) ja J. Reuben Clark jr (ensimmäinen neuvonantaja).