Yksi erityinen johtaja
Tulen aina muistamaan kiitollisena yhtä erityistä johtajaa, joka muutti elämäni paremmaksi. Kun tapasin hänet, minulla ei ollut monia ystäviä. En ollut kovinkaan puhelias eikä minulla ollut tapana hymyillä ihmisille. En osallistunut seminaariin enkä muihin toimintoihin. Itse asiassa kävin kirkossa vain sunnuntaisin. Ja silloinkin ollessani Nuorten Naisten luokassa ajatukseni harhailivat. Jotkut tytöistä yrittivät saada minua joukkoonsa, mutta torjuin heidät.
Kun tämä johtaja yritti ensi kerran päästä lähelleni, se ei onnistunut kovinkaan hyvin. Aluksi en edes tiennyt hänen nimeään. Sitten hän antoi minulle erään työn tehtäväksi ja alkoi luottaa minuun. Otin vastuunalaisen tehtävän vastaan vain, koska en osannut kieltäytyäkään. Sitten ennen kuin huomasinkaan, hänestä alkoi tulla ystäväni. Aloin yhä innokkaammin täyttää tehtäväni ja aloin kuunnella luokassa tarkkaavaisena. Aloin jopa osallistua seminaariin ja muihin kirkon toimintoihin. Ystävystyin myös seurakuntamme nuoriin. Pian evankeliumi oli elämäni tärkein asia.
Kuka pani alulle kaikki nämä muutokset elämässäni? Se oli johtajani. Kun nykyisin katson häntä silmiin, tunnen äärettömän suurta rakkautta ja kiitollisuutta. Olen kiitollinen taivaalliselle Isälle siitä, että minulla oli tilaisuus saada sellainen erityinen johtaja. Olen kiitollinen johtajalleni siitä, että hän valmisti minua ja oli kanssani sinä päivänä, jona sain oman endaumenttini São Paulon temppelissä Brasiliassa. Olen kiitollinen hänen rakkauden esimerkistään. Sitä rakkautta pyrin soveltamaan omaan elämääni.
Nyt kun olen Nuorten Naisten johtaja seurakunnassamme, toivon, että voin tehdä omien nuorten naisteni hyväksi ainakin osan siitä, mitä hän teki minun hyväkseni.