Yleiskonferenssi
Kunnioitus ja ihmetys Kristusta ja Hänen evankeliumiaan kohtaan
Huhtikuun 2022 yleiskonferenssi


Kunnioitus ja ihmetys Kristusta ja Hänen evankeliumiaan kohtaan

Lisätköön muisto siitä, mitä silmämme ovat nähneet ja sydämemme ovat tunteneet, ihmetystämme Vapahtajan sovitusuhrista.

Minulla on hyvä ystävä, joka on loistava, eläkkeellä oleva yliopiston professori, tuottelias kirjailija ja ennen kaikkea Jeesuksen Kristuksen omistautunut opetuslapsi. Hän on käynyt Pyhässä maassa kymmeniä kertoja osallistumassa konferensseihin, tekemässä akateemista tutkimusta ja johtamassa kiertomatkoja. Hän kertoo, että joka kerta kun hän vierailee maassa, jossa Jeesus kulki, hän ihmettelee, koska hän oppii varmasti jotakin uutta, hämmästyttävää ja kiehtovaa Vapahtajasta, Hänen palvelutyöstään kuolevaisuudessa ja Hänen rakkaasta kotimaastaan. Kunnioitus, jota ystäväni osoittaa puhuessaan kaikesta, mitä hän oppii Pyhässä maassa, on tarttuvaa, ja tämä ihmetys on ollut perustavanlaatuista hänen suurissa saavutuksissaan ja akateemisissa pyrkimyksissään hänen elämässään.

Kun olen kuunnellut hänen kokemuksiaan ja tuntenut hänen innostuksensa, olen pohtinut sitä, miten paljon suurempaa niin sanoakseni hengellistä ihmetystä me voimme ja meidän tulisi tuntea Jeesuksen Kristuksen evankeliumia kohtaan ja sitä kohtaan, miten se voi vaikuttaa meidän opetuslapseuteemme ja matkaamme kohti iankaikkista elämää. Ihmetys, jota tarkoitan, on liikutuksen, kunnioituksen tai hämmästyksen tunne, joka on yhteinen kaikille, jotka koko sydämestään keskittävät elämänsä Vapahtajaan ja Hänen opetuksiinsa ja nöyrästi tunnustavat Hänen läsnäolonsa elämässään. Tämä Pyhän Hengen vaikutuksen innoittama ihmetyksen tunne herättää innostuksen elää iloiten Kristuksen opin mukaisesti.1

Pyhissä kirjoituksissa on useita esimerkkejä siitä, kuinka tämä tunne ilmenee. Esimerkiksi profeetta Jesaja ilmaisi syvän kiitollisuutensa Herralle iloitsemalla Hänestä.2 Ne, jotka kuulivat Jeesuksen saarnaavan synagogassa Kapernaumissa, hämmästyivät Hänen opetustaan ja voimaa, jolla Hän opetti.3 Tämä sama tunne tunkeutui nuoren Joseph Smithin sydämen jokaiseen sopukkaan, kun hän luki Raamatusta Jaakobin kirjeen ensimmäistä lukua, mikä sai hänet tavoittelemaan Jumalan viisautta.4

Veljeni ja sisareni, kun me todella tunnemme kunnioitusta ja ihmetystä Jeesusta Kristusta ja Hänen evankeliumiaan kohtaan, me olemme onnellisempia, meillä on enemmän intoa Jumalan työhön ja me huomaamme Herran käden vaikutuksen kaikessa. Lisäksi Jumalan sanojen tutkimisemme on merkityksellisempää, rukouksemme tarkoituksellisempia, jumalanpalveluksemme kunnioittavampaa ja palvelemisemme Jumalan valtakunnassa uutterampaa. Kaikki nämä toimet vaikuttavat siihen, että Pyhän Hengen vaikutus on alituisempaa elämässämme.5 Näin meidän todistuksemme Vapahtajasta ja Hänen evankeliumistaan vahvistuu, me pidämme Kristuksen elävänä itsessämme6 ja me elämme elämäämme juurtuneina Häneen, rakennamme elämämme Hänen varaansa ja vahvistumme uskossa, ja kiitoksemme kaikuu runsaana7. Kun elämme tällä tavoin, meistä tulee hengellisesti kestävämpiä ja meitä suojataan niin, ettemme lankea hengellisen apatian ansaan.

Tälle apatialle on ominaista se, että vähitellen menetämme innostuksemme osallistua täysin Herran evankeliumiin. Se alkaa yleensä silloin, kun meistä tuntuu, että olemme jo saaneet kaiken tarvittavan tiedon ja kaikki tarvittavat siunaukset ollaksemme onnellisia tässä elämässä. Tämä itsetyytyväisyys saa meidät tavallaan pitämään evankeliumin lahjoja itsestäänselvyyksinä, ja siitä lähtien olemme vaarassa laiminlyödä sekä säännöllisen uppoutumisemme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin olennaisiin asioihin8 että solmimiimme liittoihin. Näin ollen me vähitellen etäännymme Herrasta, jolloin kykymme ”kuulla Häntä”9 heikkenee ja tulemme välinpitämättömiksi ja piittaamattomiksi Hänen työnsä suuruutta kohtaan. Jo saamiamme totuuksia koskeva epäilys saattaa tulla mieleemme ja sydämeemme saaden meidät alttiiksi vihollisen kiusauksille.10

Pastori Aiden Wilson Tozer, tunnettu kirjailija ja uskollinen kristitty, kirjoitti: ”Itsetyytyväisyys on kaiken hengellisen kasvun tappava vihollinen.”11 Eikö juuri näin tapahtunut Nefin kansalle pian Kristuksen syntymän jälkeen? He ”alkoivat olla yhä vähemmän hämmästyneitä jostakin taivaan merkistä tai ihmeestä, niin että – – lakkasivat uskomasta kaikkeen siihen, mitä olivat nähneet ja kuulleet”. Näin Saatana ”sokaisi heidän silmänsä ja eksytti heidät uskomaan, että oppi Kristuksesta oli mieletön ja turha”.12

Rakkaat veljeni ja sisareni, täydellisessä ja äärettömässä rakkaudessaan sekä tuntien ihmisluontomme13 Vapahtaja on asettanut meille keinon, jonka avulla voimme välttyä lankeamasta hengellisen apatian ansaan. Vapahtajan kutsu antaa meille laajemman näkökulman, varsinkin kun ottaa huomioon monimutkaisen maailman, jossa elämme: ”Ota vastaan oppia minulta ja kuuntele minun sanojani; vaella minun Henkeni sävyisyydessä, niin sinulla on rauha minussa.”14 Kun otamme vastaan tämän Vapahtajan esittämän kutsun, me osoitamme olevamme nöyriä, haluavamme ottaa vastaan opetusta ja toivovamme tulevamme enemmän Hänen kaltaisikseen.15 Tähän kutsuun sisältyy myös se, että palvelemme Häntä ja Jumalan lapsia ”koko sydämestämme, väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme”16. Ponnistelujemme ytimessä tällä matkalla on tietenkin kaksi suurta käskyä: rakastaa Herraa Jumalaamme ja rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme.17

Tällainen käyttäytyminen on osa Jeesuksen jumalallista luonnetta, ja se näkyi kaikessa, mitä Hän teki maanpäällisen palvelutehtävänsä aikana.18 Kun siis tietoisesti ja aidosti omistaudumme katsomaan Häneen ja oppimaan Hänen täydellisestä esimerkistään19, me opimme tuntemaan Hänet paremmin. Me kasvamme innokkuudessa ja halussa sisällyttää elämäämme ylimmän mittapuun siitä, miten meidän tulee elää, millaista esimerkkiä meidän tulee näyttää, sekä käskyistä, joita meidän tulee noudattaa. Saamme myös lisää ymmärrystä, viisautta, jumalallista luonnetta ja laupeutta Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan.20 Voin vakuuttaa teille, että kykymme tuntea Vapahtajan vaikutusta ja rakkautta voimistuu elämässämme, mikä vahvistaa meidän uskoamme, meidän haluamme toimia vanhurskaasti sekä halua palvella Häntä ja muita.21 Lisäksi kiitollisuutemme siunauksista ja haasteista, joita koemme kuolevaisuudessa, lujittuu ja tulee osaksi todellista jumalanpalvelustamme.22

Rakkaat ystäväni, kaikki tämä vahvistaa hengellistä ihmetystämme koskien evankeliumia ja saa meidät iloiten pitämään liitot, joita solmimme Herran kanssa – jopa kokemiemme koettelemusten ja haasteiden keskellä. Jotta nämä tulokset toteutuvat, meidän pitää tietenkin uppoutua uskoa osoittaen ja vakain aikein Vapahtajan opetuksiin23 pyrkien omaksumaan Hänen ominaisuuksiaan omaan olemukseemme.24 Lisäksi meidän pitää lähestyä Häntä tekemällä parannusta25 tavoitellen Hänen anteeksiantoaan ja Hänen lunastavaa voimaansa elämäämme sekä pitäen Hänen käskynsä. Herra itse lupasi, että Hän viitoittaisi meille oikean tien, jos turvaisimme Häneen koko sydämestämme, pitäisimme Hänet mielessämme, missä kuljemmekin, emmekä jättäisi elämäämme oman ymmärryksemme varaan.26

Kuva
Vanhin Jones ja Wes

Eräs hiljattain tapaamani mies, jonka nimi on Wes ja joka on läsnä konferenssissa tänään, otti vastaan Kristuksen kutsun oppia Hänestä ja Hänen evankeliumistaan ja alkoi kokea Hänen rakkautensa aiheuttamaa kunnioitusta ja ihmetystä sen jälkeen, kun hän oli ollut 27 vuotta etäällä liittopolusta. Wes kertoi minulle, että eräänä päivänä häneen otti yhteyttä Facebookissa eräs lähetyssaarnaaja, vanhin Jones, joka oli sijoitettu väliaikaisesti Wesin alueelle ennen lähtöään alun perin tehtäväksi saamalleen lähetyskentälle Panamaan. Kun vanhin Jones tuli Wesin profiilin kohdalle ja edes tietämättä etukäteen, että tämä oli jo kirkon jäsen, hän tunsi Pyhän Hengen johdatusta ja tiesi, että hänen pitäisi ottaa heti yhteyttä Wesiin. Hän toimi nopeasti tämän vaikutelman mukaisesti. Tämä odottamaton yhteydenotto hämmästytti Wesiä, ja hän alkoi oivaltaa, että Herra oli tietoinen hänestä, vaikka hän oli kaukana liittopolulta.

Siitä lähtien Wes ja lähetyssaarnaajat alkoivat pitää yhteyttä säännöllisesti. Vanhin Jones ja hänen toverinsa palvelivat Wesiä viikoittain ja esittivät hengellisiä sanomia, jotka auttoivat Wesiä löytämään jälleen kunnioituksen ja ihmetyksen Vapahtajaa ja Hänen evankeliumiaan kohtaan. Tämä sytytti jälleen palavaksi hänen todistuksensa totuudesta ja Vapahtajan rakkaudesta häntä kohtaan. Wes tunsi rauhaa, joka tulee Lohduttajalta, ja sai tarvitsemaansa voimaa palatakseen laumaan. Hän kertoi minulle, että tämä kokemus herätti hänet hengellisesti ja emotionaalisesti jälleen eloon ja auttoi häntä pääsemään eroon katkeruuden tunteista, joita oli vuosien varrella kertynyt hänen kohtaamiensa vaikeiden kokemusten vuoksi.

Kuten edellä mainittu pohdiskeleva professoriystäväni on havainnut, Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen evankeliumissaan on aina jotakin ihmeellistä ja kiehtovaa opittavaa.27 Herra on antanut suurenmoisia lupauksia, jotka ulottuvat koskemaan kaikkia niitä – myös meitä – jotka pyrkivät oppimaan Hänestä ja sisällyttämään Hänen sanansa omaan elämäänsä. Henokille Hän sanoi: ”Katso, minun Henkeni on [oleva] sinun päälläsi, minkä vuoksi minä vahvistan kaikki sinun sanasi; ja vuoret kaikkoavat sinun edestäsi, ja virrat kääntyvät juoksultansa; ja sinä pysyt minussa ja minä sinussa.”28 Palvelijansa kuningas Benjaminin välityksellä Hän julisti: ”Teitä kutsutaan Kristuksen lapsiksi, hänen pojikseen ja hänen tyttärikseen; sillä katso, tänä päivänä hän on hengellisesti synnyttänyt teidät; sillä te sanotte, että teidän sydämenne on muuttunut uskon kautta hänen nimeensä; sen tähden te olette syntyneet hänestä ja olette tulleet hänen pojiksensa ja hänen tyttäriksensä.”29

Kun siis aidosti ja jatkuvasti pyrimme oppimaan Vapahtajasta ja noudattamaan Hänen esimerkkiään, lupaan teille Hänen nimessään, että Hänen jumalalliset ominaisuutensa kirjoitetaan mieleemme ja sydämeemme30, että meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan ja että vaellamme Hänen kanssaan31.

Rakkaat veljeni ja sisareni, rukoilen, että tuntisimme aina kunnioitusta ja ihmetystä Jeesusta Kristusta ja Hänen kertakaikkista, ääretöntä ja täydellistä rakkauttaan kohtaan. Lisätköön muisto siitä, mitä silmämme ovat nähneet ja sydämemme ovat tunteneet, ihmetystämme Vapahtajan sovitusuhrista, joka voi parantaa meidät hengellisistä ja emotionaalisista haavoistamme ja auttaa meitä pääsemään lähemmäksi Häntä. Ihmetelkäämme niitä suuria lupauksia, joita Isällä on käsissään ja joita Hän on valmistanut niille, jotka ovat uskollisia:

”Valtakunta on teidän, ja sen siunaukset ovat teidän, ja iankaikkisuuden rikkaudet ovat teidän.

Ja se, joka ottaa kaiken vastaan kiitollisin mielin, kirkastetaan.”32

Jeesus on maailman Lunastaja, ja tämä on Hänen kirkkonsa. Todistan näistä totuuksista Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kunnioitusta herättävässä, pyhässä ja ylevässä nimessä. Aamen.

Tulosta