Seuraa Jeesusta – ole rauhantekijä
Rauhantekijät eivät ole passiivisia. He ovat vakuuttavia Vapahtajan tavalla.
Rakkaat veljeni ja sisareni, kun koemme tänä aikana vakavoittavaa levottomuutta, kiistelyä ja monien kohdalla syvää kärsimystä, sydämemme on täynnä pakahduttavaa kiitollisuutta Vapahtajastamme ja Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin iankaikkisista siunauksista. Me rakastamme Häntä ja me luotamme Häneen, ja me rukoilemme, että seuraamme Häntä ikuisesti.
Sosiaalisen median haaste
Internetin voimallinen vaikutus on siunaus ja haaste, joka on ainutlaatuinen meidän ajallemme.
Sosiaalisen median ja tiedon valtaväylien maailmassa yhden ihmisen ääni voi moninkertaistua räjähdysmäisesti. Tuo ääni, olipa se totta tai valhetta, oikeudenmukaista tai ennakkoluuloista, ystävällistä tai julmaa, liikkuu hetkessä ympäri maailman.
Sosiaalisen median viestit, jotka osoittavat huomaavaisuutta ja hyvyyttä, jäävät usein huomiotta, kun taas halveksunnan ja vihan sanat jyrisevät toistuvasti korvissamme, liittyivätpä ne sitten poliittiseen filosofiaan, uutisissa esiintyviin ihmisiin tai mielipiteisiin pandemiasta. Kukaan tai mikään aihe – mukaan lukien Vapahtaja ja Hänen palautettu evankeliuminsa – ei ole immuuni tälle polarisoituneiden äänten sosiaaliselle ilmiölle.
Rauhantekijäksi tuleminen
Vuorisaarna on sanoma kaikille, mutta se annettiin nimenomaan Vapahtajan opetuslapsille – niille, jotka olivat päättäneet seurata Häntä.
Herra opetti, kuinka elää – silloin ja nykyään – halveksivassa maailmassa. ”Autuaita rauhantekijät”, Hän julisti, ”he saavat Jumalan lapsen nimen.”1
Kun meillä on kilpenämme usko Jeesukseen Kristukseen, meistä tulee rauhantekijöitä, jotka sammuttavat – eli tyynnyttävät, jäähdyttävät tai tukahduttavat – kaikki vastustajan palavat nuolet.2
Kun teemme oman osamme, Hänen lupauksensa on, että meitä kutsutaan ”Jumalan lapsiksi”. Jokainen ihminen maan päällä on Jumalan sukua3, mutta se, että meitä kutsutaan ”Jumalan lapsiksi”, tarkoittaa paljon, paljon enemmän. Kun tulemme Jeesuksen Kristuksen luo ja solmimme liittoja Hänen kanssaan, meistä tulee ”hänen jälkeläisiään” ja ”valtakunnan perillisiä”4, Kristuksen lapsia, Hänen poikiaan ja Hänen tyttäriään5.
Kuinka rauhantekijä tyynnyttää ja jäähdyttää palavat nuolet? Ei ainakaan kavahtamalla niiden edessä, jotka arvostelevat meitä. Sen sijaan me pysymme luottavaisina uskossamme, kerromme uskonkäsityksistämme vakaumuksella mutta aina ilman vihaa tai pahansuopuutta.6
Hiljattain nähtyään kirkkoa voimakkaasti arvostelevan mielipidekirjoituksen pastori Amos C. Brown, kansallinen kansalaisoikeusjohtaja ja San Franciscossa toimivan kolmannen baptistikirkon pastori, vastasi:
”Kunnioitan nuo sanat kirjoittaneen henkilön kokemusta ja näkökulmaa. Myönnettäköön, etten näe samaa kuin hän.”
”Pidän yhtenä elämäni suurimmista iloista tuntea näitä [kirkon] johtajia, kuten presidentti Russell M. Nelson. He edustavat mielestäni parasta johtajuutta, mitä maallamme on tarjota.”
Sitten hän lisäsi: ”Voimme valittaa siitä, miten asiat ovat olleet. Voimme kieltäytyä tunnustamasta kaikkea hyvää, jota nykyään tapahtuu. – – Nämä lähestymistavat eivät kuitenkaan paranna kansallista jakaantumistamme. – – Kuten Jeesus opetti, me emme hävitä pahaa suuremmalla määrällä pahaa. Me rakastamme auliisti ja elämme armollisina myös niitä kohtaan, joita pidämme vihollisinamme.”7
Pastori Brown on rauhantekijä. Tyynesti ja kunnioittavasti hän jäähdytti palavat nuolet. Rauhantekijät eivät ole passiivisia. He ovat vakuuttavia Vapahtajan tavalla.8
Mikä antaa meille sisäistä voimaa jäähdyttää, tyynnyttää ja sammuttaa palavat nuolet, joita suunnataan kohti rakastamiamme totuuksia? Voima tulee uskostamme Jeesukseen Kristukseen ja uskostamme Hänen sanoihinsa.
”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan – – ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.
– – Sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä.”9
Tahdonvapauden tärkeys
Kaksi tärkeää periaatetta ohjaavat haluamme olla rauhantekijöitä.
Ensiksi, taivaallinen Isämme on antanut kullekin ihmiselle moraalisen tahdonvapauden ja kyvyn valita oma polku.10 Tämä tahdonvapaus on yksi suurimmista Jumalan lahjoista.
Toiseksi, tämän tahdonvapauden myötä taivaallinen Isämme on sallinut sen, että ”kaikessa on vastakohtaisuutta”11. Me maistamme ”karvaan, jotta [tietäisimme] antaa arvon hyvälle”.12 Vastakohtaisuuden ei pitäisi yllättää meitä. Opimme erottamaan hyvän pahasta.
Me riemuitsemme tahdonvapauden siunauksesta ymmärtäen, että on monia, jotka eivät usko siihen, mihin me uskomme. Itse asiassa harvat myöhempinä aikoina päättävät asettaa uskonsa Jeesukseen Kristukseen keskeiseksi kaikessa, mitä he ajattelevat ja tekevät.13
Sosiaalisen median alustojen ansiosta yksi epäuskon ääni voi vaikuttaa lukuisilta kielteisiltä ääniltä14, mutta vaikka ääniä olisikin paljon, me valitsemme rauhantekijöiden polun.
Herran kutsumat johtajat
Jotkut katsovat, että ensimmäisellä presidenttikunnalla ja kahdentoista koorumilla on maallisia motiiveja, kuten poliittisilla, liike-elämän ja kulttuurialan johtajilla.
Me kuitenkin suhtaudumme tehtäviimme varsin eri lailla. Meitä ei äänestetä eikä valita hakemusten perusteella. Ilman mitään erityistä ammatillista valmistautumista meidät kutsutaan ja asetetaan todistamaan Jeesuksen Kristuksen nimestä kaikkialla maailmassa viimeiseen hengenvetoomme asti. Me pyrimme siunaamaan sairaita, yksinäisiä, alakuloisia ja köyhiä sekä vahvistamaan Jumalan valtakuntaa. Me pyrimme tuntemaan Herran tahdon ja julistamaan sitä, varsinkin niille, jotka tavoittelevat iankaikkista elämää.15
Vaikka nöyrä halumme on, että kaikki kunnioittaisivat Vapahtajan opetuksia, niin Herran profeettojensa välityksellä antamat sanat ovat usein vastoin maailman ajattelua ja suuntauksia. Niin on aina ollut.16
Vapahtaja sanoi opetuslapsilleen:
”Jos maailma vihaa teitä, muistakaa, että ennen teitä se on vihannut minua. – –
Kaiken tämän ihmiset tekevät teille – –, siksi etteivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.”17
Välitämme kaikista
Me aidosti rakastamme kaikkia lähimmäisiämme ja välitämme heistä, uskoivatpa he samoin kuin me tai eivät. Jeesus opetti meille vertauksessa laupiaasta samarialaisesta, että niiden, joilla on erilaiset uskonkäsitykset, tulee vilpittömästi auttaa jokaista apua tarvitsevaa, olla rauhantekijöitä, pyrkiä hyviin ja jaloihin tavoitteisiin.
Helmikuussa Arizona Republic -lehden eräässä otsikossa luki: ”Myöhempien aikojen pyhien tukema kahden puolueen lakiesitys suojelisi homoja ja transsukupuolisia arizonalaisia.”18
Me myöhempien aikojen pyhät olemme ”iloisia voidessamme olla osa niiden uskontojen, liike-elämän, HLBTQ-ihmisten ja yhteiskunnallisten johtohenkilöiden yhteenliittymää, jotka ovat työskennelleet yhdessä luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen hengessä”19.
Presidentti Russell M. Nelson kysyi kerran mietteliäästi: ”Eikö rajoja voi olla ilman, että niistä tulee taistelurintamia?”20
Me pyrimme olemaan ”rauhaisia Kristuksen seuraajia”21.
Tilanteet, joissa pysyä vaiti
Jotkin Vapahtajaan kohdistuneet hyökkäykset olivat niin pahansuopia, että Hän pysyi vaiti. ”Ylipapit ja lainopettajat – – syyttivät Jeesusta kiivaasti. [He] alkoivat – – kohdella Jeesusta halveksuvasti”, mutta Jeesus ”ei vastannut [heille] mitään”.22 On tilanteita, jolloin rauhantekijänä oleminen tarkoittaa sitä, että vastustamme mielihalua vastata ja sen sijaan pysymme arvokkaasti vaiti.23
Meille kaikille on sydäntäsärkevää, kun ne, jotka kerran seisoivat rinnallamme, nauttivat sakramenttia kanssamme ja todistivat kanssamme Jeesuksen Kristuksen jumalallisesta tehtävästä, nyt puhuvat tai julkaisevat ankaria tai vähätteleviä sanoja Vapahtajasta, Hänen seuraajistaan ja Hänen kirkostaan.24
Näin tapahtui myös Vapahtajan palvelutyön aikana.
Jotkut Jeesuksen opetuslapsista, jotka olivat Hänen kanssaan Hänen majesteettisimpien ihmeidensä aikana, tekivät päätöksen ”eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan”25. Valitettavasti kaikki eivät pysy lujina rakkaudessaan Vapahtajaa kohtaan ja päättäväisyydessään pitää Hänen käskynsä.26
Jeesus opetti meitä vetäytymään pois vihan ja kiistelyn piiristä. Yhdessä esimerkissä, kun fariseukset olivat kohdanneet Jeesuksen ja neuvotelleet, kuinka voisivat tuhota Hänet, pyhissä kirjoituksissa kerrotaan, että Jeesus vetäytyi heidän luotaan27, ja ihmeitä tapahtui, kun ”hänen perässään kulki paljon väkeä, ja hän paransi kaikki sairaat”28.
Siunaamme muiden elämää
Mekin voimme vetäytyä kiistelystä ja siunata muiden elämää29, samalla kun olemme eristäytymättä omaan nurkkaamme.
Mbuji-Mayissa Kongon demokraattisessa tasavallassa jotkut alun perin arvostelivat kirkkoa ymmärtämättä uskonkäsityksiämme tai tuntematta jäseniämme.
Jokin aika sitten Kathy ja minä osallistuimme hyvin erityiseen kirkon tilaisuuteen Mbuji-Mayissa. Lapset olivat pukeutuneet moitteettomasti, heidän silmänsä loistivat, ja he hymyilivät leveästi. Olin toivonut voivani puhua heille heidän koulutuksestaan, mutta sain tietää, että monet eivät käyneet koulua. Johtohenkilömme keksivät vähäisen humanitaarisen avun varoilla keinon auttaa.30 Nyt yli 400 oppilasta – tyttöjä ja poikia, sekä kirkkomme jäseniä että muihin uskontokuntiin kuuluvia – pääsee kouluun ja saa opetusta 16 opettajalta, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseniä.
Neljätoistavuotias Kalanga Muya sanoi: ”[Koska minulla oli vain vähän rahaa,] olin neljä vuotta käymättä koulua. – – Olen hyvin kiitollinen siitä, mitä kirkko on tehnyt. – – Osaan nyt lukea, kirjoittaa ja puhua ranskaa.”31 Puhuessaan tästä hankkeesta Mbuji-Mayin pormestari sanoi: ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko innoittaa minua, koska kun [muut] kirkot ovat jakautuneet kukin omaan nurkkaansa, [te teette työtä muiden] kanssa auttaaksenne apua tarvitsevaa yhteisöä.”32
Rakastakaa toisianne
Joka kerta kun luen Johanneksen evankeliumin lukua 13, mieleeni muistuu Vapahtajan täydellinen esimerkki rauhantekijänä olemisesta. Rakkautta osoittaen Jeesus pesi apostolien jalat. Sitten meille kerrotaan, että Jeesus oli järkyttynyt33 ajatellessaan henkilöä, jota Hän rakasti ja joka valmistautui kavaltamaan Hänet. Olen yrittänyt kuvitella Vapahtajan ajatuksia ja tuntemuksia Juudaksen lähtiessä. On mielenkiintoista, että tuona vakavoittavana hetkenä Jeesus ei enää puhunut järkyttyneistä tuntemuksistaan tai kavaltamisesta. Sen sijaan Hän puhui apostoleilleen rakkaudesta, ja Hänen sanansa ovat välittyneet läpi vuosisatojen:
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä – –.
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”34
Rakastakaamme Häntä ja rakastakaamme toisiamme. Olkaamme rauhantekijöitä, jotta meitä kutsuttaisiin ”Jumalan lapsiksi”. Tätä rukoilen Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.