Yleiskonferenssi
Minä uskon enkeleihin
Lokakuun 2020 yleiskonferenssi


Minä uskon enkeleihin

Herra on tietoinen kohtaamistasi haasteista. Hän tuntee sinut, Hän rakastaa sinua, ja lupaan, että Hän lähettää enkeleitä avuksesi.

Veljet ja sisaret, minä uskon enkeleihin, ja haluaisin kertoa teille kokemuksistani niiden kanssa. Niin tehdessäni toivon ja rukoilen, että ymmärrämme enkelien merkityksen elämässämme.

Näin vanhin Jeffrey R. Holland sanoi eräässä aiemmassa yleiskonferenssissa: ”Kun puhumme niistä, jotka ovat välineitä Jumalan kädessä, mieleemme muistuu, että kaikki enkelit eivät tule verhon toiselta puolelta. Heistä muutamien kanssa me kuljemme ja puhumme – täällä, nyt, joka päivä. Jotkut heistä asuvat omassa naapurustossamme. – – Taivas ei todellakaan tunnu koskaan olevan lähempänä kuin silloin, kun näemme Jumalan rakkauden ilmenevän ihmisten ystävällisyydessä ja omistautumisessa, joka on niin hyvää ja niin puhdasta, että ainoa mieleen tuleva sana on enkelimäinen.” (”Enkelien palvelus”, Liahona, marraskuu 2008, s. 30.)

Haluan puhua enkeleistä verhon tällä puolen. Enkelit, jotka kulkevat keskuudessamme päivittäisessä elämässämme, ovat voimallisia muistuttajia Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan.

Ensimmäisinä enkeleinä haluan mainita ne kaksi lähetyssaarnaajasisarta, jotka opettivat minulle evankeliumia, kun olin nuori mies – sisar Vilma Molina ja sisar Ivonete Rivitti. Nuorempi siskoni ja minut kutsuttiin erääseen kirkon toimintaan, missä tapasimme nämä kaksi enkeliä. En olisi koskaan arvannut, miten paljon se yksinkertainen toiminta muuttaisi elämääni.

Vanhempani ja sisarukseni eivät siihen aikaan olleet kiinnostuneita saamaan lisää tietoa kirkosta. He eivät olleet halukkaita edes päästämään lähetyssaarnaajia kotiimme, joten osallistuin lähetystyöoppiaiheisiin kirkkorakennuksessa. Siitä pienestä huoneesta kirkossa tuli minun ”pyhä lehtoni”.

Kuva
Vanhin Godoy nuorena siskonsa kanssa

Kuukausi sen jälkeen kun nämä enkelit olivat kertoneet minulle evankeliumista, minut kastettiin. Olin 16-vuotias. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa siitä pyhästä tapahtumasta, mutta minulla on kuva siskostani ja minusta siltä ajalta, kun osallistuimme siihen toimintaan. Minun lienee tarpeen selventää, kuka kukin on tässä kuvassa. Minä olen se pidempi oikealla.

Kuten voitte kuvitella, aktiivisena pysyminen kirkossa oli haasteellista teini-ikäiselle, jonka elämäntapa oli juuri muuttunut ja jonka perhe ei kulkenut samaa polkua.

Kun yritin sopeutua uuteen elämääni, uuteen kulttuuriin ja uusiin ystäviin, tunsin itseni ulkopuoliseksi. Tunsin monet kerrat olevani yksin ja lannistunut. Tiesin, että kirkko on totta, mutta minun oli vaikeaa tuntea olevani osa sitä. Vaikka tunsin epämukavuutta ja epävarmuutta yrittäessäni sopia uuteen uskontooni, sain rohkeutta osallistua kolmipäiväiseen nuorisokonferenssiin, jossa arvelin saavani uusia ystäviä. Siellä tapasin jälleen yhden pelastavan enkelin nimeltä Mônica Brandão.

Kuva
Sisar Godoy

Hän oli uusi sillä alueella muutettuaan sinne toiselta seudulta Brasiliassa. Hän kiinnitti pian huomioni ja – minun onnekseni – hyväksyi minut ystäväkseen. Luulen, että hän katsoi ennemminkin sisintäni kuin ulkokuorta.

Koska hän ystävystyi kanssani, hän esitteli minut ystävilleen, joista tuli sitten minunkin ystäviäni nauttiessamme monista nuorten toiminnoista, joihin myöhemmin osallistuin. Ne toiminnat olivat ratkaisevan tärkeitä sopeutuessani tähän uuteen elämäntapaan.

Kuva
Vanhin Godoyn ystäviä

Näillä hyvillä ystävillä oli suuri vaikutus, mutta koska en saanut evankeliumin opetusta tukea antavalta perheeltä kodissani, jatkuva kääntymysprosessini oli yhä vaarassa. Evankeliumiin liittyvästä kanssakäymisestäni kirkossa tuli entistä tärkeämpää kasvavalle kääntymykselleni. Silloin Herra lähetti avuksi kaksi muuta enkeliä.

Toinen heistä oli Leda Vettori, aamuseminaarin opettajani. Hyväksyvällä rakkaudellaan ja innoittavilla oppitunneillaan hän antoi minulle päivittäisen annoksen ”Jumalan hyvää sanaa” (ks. Moroni 6:4), jota tarvitsin hyvin paljon koko päiväni ajan. Tämä auttoi minua saamaan hengellistä voimaa jatkaa eteenpäin.

Toinen avukseni lähetetty enkeli oli Nuorten Miesten johtaja Marco Antônio Fusco. Hänelle annettiin tehtäväksi toimia myös vanhempana kotiopetustoverinani. Kokemukseni puutteesta ja erilaisesta ulkonäöstäni huolimatta hän antoi minulle tehtäväksi opettaa pappien koorumin kokouksissamme ja kotiopetuskäynneillämme. Hän antoi minulle tilaisuuden toimia ja oppia eikä vain olla havainnoimassa evankeliumia. Hän luotti minuun – enemmän kuin minä itse luotin itseeni.

Kaikkien näiden enkelien ja monien muiden ansiosta, joita kohtasin niinä tärkeinä varhaisina vuosina, sain riittävästi voimaa pysyä liittopolulla, kun sain hengellisen todistuksen totuudesta.

Entä se nuori enkelimäinen tyttö Mônica? Kun olimme kumpikin palvelleet lähetystyössä, hänestä tuli vaimoni.

En usko sattumaksi sitä, että hyvät ystävät, kirkon tehtävät ja ravitseminen Jumalan hyvällä sanalla olivat osa tuota tapahtumasarjaa. Presidentti Gordon B. Hinckley opetti viisaasti: ”Ei ole helppoa tehdä tähän kirkkoon liittymisen vaatimaa elämänmuutosta. Se merkitsee vanhojen siteiden katkaisemista. Se merkitsee ystävien jättämistä. Se saattaa merkitä rakkaaksi käyneiden uskonkäsitysten hylkäämistä. Se saattaa vaatia tapojen muuttamista ja halujen hillitsemistä. Hyvin monissa tapauksissa se merkitsee yksinäisyyttä ja jopa tuntemattoman pelkoa. Käännynnäistä on hoivattava ja vahvistettava tässä hänen elämänsä vaikeassa vaiheessa.” (Ks. ”Lähetystyö”, Valkeus, maaliskuu 1988, s. 6.)

Myöhemmin hän opetti myös: ”Jokainen heistä tarvitsee kolmea asiaa: ystävää, tehtävää ja sitä, että heitä ravitaan ’Jumalan hyvällä sanalla’” (”Käännynnäisiä ja nuoria miehiä”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 47).

Miksi kerron teille nämä kokemukset?

Ensiksi – lähettääkseni viestin niille, jotka käyvät läpi samanlaista prosessia juuri nyt. Ehkäpä olet uusi käännynnäinen tai tulossa takaisin kirkkoon harhailtuasi jonkin aikaa tai sinulla on vain vaikeuksia sopia joukkoon. Pyydän, älä luovu pyrkimyksistäsi kuulua tähän isoon perheeseen. Tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko!

Kun kyse on sinun onnellisuudestasi ja pelastuksestasi, niin aina kannattaa jatkaa yrittämistä. Elämäntapaa ja perinteitä kannattaa muokata. Herra on tietoinen kohtaamistasi haasteista. Hän tuntee sinut, Hän rakastaa sinua, ja lupaan, että Hän lähettää enkeleitä avuksesi.

Vapahtaja on sanonut näin: ”Minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)

Toisena tarkoituksenani näiden kokemusten kertomiselle on lähettää viesti kaikille kirkon jäsenille – meille kaikille. Meidän tulee muistaa, ettei uusien käännynnäisten, palaavien ystävien ja niiden, joilla on toisenlainen elämäntapa, ole helppo sopia heti joukkoon. Herra on tietoinen heidän kohtaamistaan haasteista, ja Hän etsii enkeleitä, jotka ovat halukkaita auttamaan. Herra etsii aina halukkaita vapaaehtoisia olemaan enkelinä muiden elämässä.

Veljet ja sisaret, olisitteko te halukkaita olemaan välineenä Herran käsissä? Olisitteko halukkaita olemaan yksi näistä enkeleistä? Olemaan Jumalan lähettiläänä verhon tällä puolen jollekulle, josta Hän kantaa huolta? Hän tarvitsee teitä. He tarvitsevat teitä.

Tietenkin voimme aina luottaa lähetyssaarnaajiimme. He ovat aina valmiita – ensimmäisinä ilmoittautumassa tähän enkelin tehtävään. Mutta he eivät riitä.

Jos katsotte tarkoin ympärillenne, huomaatte monia, jotka tarvitsevat enkelin apua. Näillä henkilöillä ei ehkä ole valkoista paitaa, leninkiä tai mitään tavanomaista sunnuntaiasua. He saattavat istua yksin kappelisalin tai luokkahuoneen perällä, toisinaan he tuntevat olevansa ikään kuin näkymättömiä. Ehkäpä heidän hiusmallinsa menee hieman äärimmäisyyksiin tai heidän kielenkäyttönsä on toisenlaista, mutta he ovat paikalla ja he yrittävät.

Jotkut saattavat miettiä: ”Pitäisikö minun jatkaa palaamista? Pitäisikö minun jatkaa yrittämistä?” Toiset saattavat miettiä, tuntevatko he jonakin päivänä olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja. Enkeleitä tarvitaan juuri nyt; enkeleitä, jotka ovat halukkaita lähtemään omalta mukavuusalueeltaan heidän tuekseen – ”[ihmisiä, jotka ovat niin hyviä ja niin puhtaita], että ainoa mieleen tuleva sana on enkelimäinen” (Jeffrey R. Holland, ”Enkelien palvelus”, s. 30).

Veljet ja sisaret, minä uskon enkeleihin! Me olemme kaikki täällä tänään, enkelien jättimäinen joukko, joka on varattu näitä myöhempiä aikoja varten palvelemaan muita rakastavan Luojan käsien jatkeina. Lupaan, että jos olemme halukkaita palvelemaan, Herra antaa meille tilaisuuksia olla palvelevia enkeleitä. Hän tietää, kuka tarvitsee enkelien apua, ja Hän asettaa heitä polullemme. Herra asettaa päivittäin polullemme niitä, jotka tarvitsevat enkelien apua.

Olen hyvin kiitollinen niistä monista enkeleistä, joita Herra on asettanut minun polulleni läpi elämäni. Olen tarvinnut heitä. Olen myös kiitollinen Hänen evankeliumistaan, joka auttaa meitä muuttumaan ja antaa meille mahdollisuuden olla parempia.

Tämä on rakkauden evankeliumi, palvelemisen evankeliumi. Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Tulosta