Sydämet yhteen liittyneinä vanhurskaudessa ja ykseydessä

Vanhin Quentin L. Cook

kahdentoista apostolin koorumista

Tässä kirkkomme 200-vuotisen historian käännekohdassa sitoutukaamme elämään vanhurskaasti ja olemaan yhtä – paremmin kuin koskaan aiemmin.

Vanhurskaus ja ykseys ovat syvällisen merkittäviä. ¹ Kun ihmiset rakastavat Jumalaa koko sydämestään ja pyrkivät vanhurskaasti tulemaan Hänen kaltaisikseen, yhteiskunnassa on vähemmän riitaa ja kiistaa. On enemmän ykseyttä. Pidän kovasti eräästä tosikertomuksesta, joka on esimerkkinä tästä.

Nuorukaisena kenraali Thomas L. Kane, joka ei kuulunut kirkkoomme, auttoi ja puolusti pyhiä, kun näiden oli paettava Nauvoosta. Hän oli monia vuosia kirkon puolustaja. ²

Vuonna 1872 kenraali Kane, hänen lahjakas vaimonsa Elizabeth Wood Kane ja heidän kaksi poikaansa matkustivat Pennsylvaniassa sijaitsevasta kodistaan Salt Lake Cityyn. He matkasivat Brigham Youngin ja tämän työtoverien kanssa Etelä-Utahin St. Georgeen. Elizabeth odotti ensimmäistä käyntiään Utahissa suhtautuen naisiin epäluuloisesti. Hän yllättyi joistakin asioista, joita hän oppi. Elizabeth sai esimerkiksi tietää, että mikä tahansa työura, jolla nainen voisi ansaita elannon, oli hänelle mahdollinen Utahissa. ³ Hän sai myös tietää, että kirkon jäsenet olivat ystävällisiä ja ymmärtäväisiä suhteissaan Amerikan alkuperäisasukkaisiin. ⁴

Matkan aikana he yöpyivät Fillmoressa Thomas R. ja Matilda Robison Kingin kodissa. ⁵

Elizabeth kirjoitti, että kun Matilda oli valmistamassa ruokaa presidentti Youngille ja tämän seurueelle, huoneeseen tuli viisi intiaania. Vaikka he tulivat kutsumatta, oli selvää, että he odottivat voivansa liittyä seuraan. Sisar King puhui heille ”heidän kielellään”. He kävivät istumaan huovilleen miellyttävä ilme kasvoillaan. Elizabeth kysyi yhdeltä Kingin perheen lapsista: ”Mitä äitisi sanoi niille miehille?”

Matildan poika vastasi: ”Äiti sanoi: ’Nämä muukalaiset tulivat ensin, ja valmistamani ruoka riittää vain heille. Mutta teidän aterianne on juuri valmistumassa, ja kutsun teidät syömään heti kun ruoka on valmista.’”

Elizabeth kysyi: ”Aikooko hän tosiaan tehdä niin, vai antaako hän vain ruoantähteitä keittiön ovelta?” ⁶

Matildan poika vastasi: ”Äiti tarjoaa heille ruoan, aivan samoin kuin teillekin, ja kutsuu heidät pöytäänsä aterioimaan.”

Niin hän tekikin, ja ”he söivät täysin hyvien tapojen mukaisesti”. Elizabeth kertoi, että tämän emännän arvo hänen silmissään kasvoi kaksinkertaiseksi. ⁷ Ykseys lisääntyy, kun ihmisiä kohdellaan arvokkaasti ja kunnioittavasti, vaikka he olisivatkin ulkoisilta ominaisuuksiltaan erilaisia.

Meillä johtajilla ei ole harhakäsitystä siitä, että menneisyydessä kaikki ihmissuhteet olisivat olleet täydellisiä, että kaikkien käyttäytyminen olisi ollut Kristuksen kaltaista tai että kaikki päätökset olisivat olleet oikeudenmukaisia. Meidän uskontomme kuitenkin opettaa, että me kaikki olemme taivaallisen Isämme lapsia, ja me palvelemme Häntä ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, joka on meidän Vapahtajamme. Toiveenamme on, että meidän sydämemme ja mielemme ovat yhteen liittyneinä vanhurskaudessa ja ykseydessä ja että me olemme yhtä Heidän kanssaan. ⁸

Vanhurskaus on laaja ja kattava termi, mutta siihen aivan epäilemättä sisältyy eläminen Jumalan käskyjen mukaan. ⁹ Se tekee meistä kelvollisia pyhiin toimituksiin, jotka muodostavat liittopolun, ja siunaa meitä niin että Henki ohjaa meidän elämäämme. ¹⁰

Vanhurskaana oleminen ei riipu siitä, että jokainen meistä saisi jokaisen siunauksen elämäämme tällä hetkellä. Emme ehkä ole naimisissa tai meitä ei ole siunattu lapsilla tai emme tällä hetkellä ole päässeet osallisiksi muista toivotuista siunauksista. Mutta Herra on luvannut, että vanhurskaat, jotka ovat uskollisia, ”voivat – – asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa” ¹¹ .

Ykseys on laaja ja kattava termi, mutta se on aivan epäilemättä mallina ensimmäisestä ja toisesta suuresta käskystä rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäistämme ¹² . Se merkitsee Siionin kansaa, jonka sydämet ja mielet ovat ”yhteen liittyneinä ykseydessä” ¹³ .

Sanomani taustana ovat pyhien kirjoitusten vastakohtaisuudet ja opetukset.

On kulunut 200 vuotta siitä, kun Isä ja Hänen Poikansa ensi kertaa ilmestyivät ja panivat alulle Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen vuonna 1820. Mormonin kirjassa 4. Nefin kertomus sisältää samanlaisen 200-vuotiskauden sen jälkeen kun Vapahtaja oli ilmestynyt ja perustanut kirkkonsa muinaisessa Amerikassa.

4. Nefin historiallisessa aikakirjassa kuvaillaan kansaa, jonka keskuudessa ei ollut kateutta, riitoja, mellakoita, valehtelua, murhia eikä minkäänlaista irstautta. Aikakirja kertoo, että tämän vanhurskauden ansiosta ”[ei] totisesti voinut olla onnellisempaa kansaa kaikkien niiden kansojen joukossa, jotka Jumalan käsi oli luonut” ¹⁴ .

Mitä tulee ykseyteen, 4. Nefi kertoo: ”Maassa [ei] ollut mitään kiistaa, Jumalan rakkauden tähden, joka asui ihmisten sydämessä.” ¹⁵

Valitettavasti 4. Nefi kuvailee sitten valtavaa muutosta, joka alkoi ”kahdentenasadantenayhdentenä vuonna” ¹⁶ , kun pahuus ja hajaannus tuhosivat vanhurskauden ja ykseyden. Sen jälkeen tulleen turmeltuneisuuden syvyydet olivat myöhemmin niin inhottavia, että lopulta suuri profeetta Mormon valittaa pojalleen Moronille:

”Mutta, oi poikani, kuinka voi tällainen kansa, joka on mieltynyt niin paljoon iljetykseen –

kuinka me voimme odottaa, että Jumala estää kätensä tuomiosta meitä vastaan?” ¹⁷

Vaikka tänä taloudenhoitokautena me elämmekin erityistä aikaa, niin maailmaa ei ole siunattu sellaisella vanhurskaudella ja ykseydellä, jota kuvataan 4. Nefissä. Me totisesti elämme erityisen voimakkaan hajaannuksen aikana. Miljoonat, jotka ovat ottaneet vastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ovat kuitenkin sitoutuneet saavuttamaan sekä vanhurskauden että ykseyden. Olemme kaikki tietoisia siitä, että me pystymme parempaan, ja se on meidän haasteemme tänä päivänä. Me voimme olla voima, joka kohottaa ja siunaa koko yhteiskuntaa. Tässä kirkkomme 200-vuotisen historian käännekohdassa sitoutukaamme Herran kirkon jäseninä elämään vanhurskaasti ja olemaan yhtä – paremmin kuin koskaan aiemmin. Presidentti Russell M. Nelson on pyytänyt meitä ”osoittamaan suurempaa kohteliaisuutta, rotuun ja etniseen taustaan liittyvää sopusointua sekä keskinäistä kunnioitusta” ¹⁸ . Tämä merkitsee sitä, että rakastamme toisiamme ja Jumalaa sekä hyväksymme kaikki veljiksi ja sisariksi sekä olemme todellakin Siionin kansaa.

Kaikki ihmiset mukaan ottavan oppimme myötä me voimme olla ykseyden keidas ja riemuita moninaisuudesta. Ykseys ja moninaisuus eivät ole toistensa vastakohtia. Me voimme saavuttaa suuremman ykseyden, kun vaalimme mukaan ottamisen ja moninaisuuden kunnioittamisen ilmapiiriä. Sinä aikana, jolloin palvelin San Franciscon vaarnan johtokunnassa Kaliforniassa, meillä oli espanjan-, tongan-, samoan-, tagalogin- ja mandariinikiinankielisiä seurakuntia. Englanninkieliset seurakuntamme koostuivat ihmisistä, jotka tulivat monista eri rotu- ja kulttuuritaustoista. Seurakunnissa oli rakkautta, vanhurskautta ja ykseyttä.

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon seurakunnat määritetään maantieteen tai kielen mukaan ¹⁹ , ei rodun tai kulttuurin mukaan. Rotua ei mainita jäsenkortissa.

Mormonin kirjan alkupuolella, suunnilleen 550 vuotta ennen Kristuksen syntymää, meille opetetaan perustavanlaatuinen käsky, joka koskee taivaallisen Isän lasten välisiä suhteita. Kaikkien tulee pitää Herran käskyt, ja kaikkia kutsutaan pääsemään osallisiksi Herran hyvyydestä. ”Eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, ei mustia eikä valkoisia, ei orjia eikä vapaita, ei miehiä eikä naisia; ja hän muistaa pakanat, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia, sekä juutalaiset että pakanat.” ²⁰

Vapahtajan palvelutyö ja sanoma ovat johdonmukaisesti julistaneet, että kaiken rotuiset ja väriset ovat Jumalan lapsia. Me olemme kaikki veljiä ja sisaria. Oppimme mukaisesti me uskomme, että palautuksen isäntämaa Yhdysvallat, Yhdysvaltain perustuslaki ²¹ ja siihen liittyvät epätäydellisten ihmisten kirjoittamat asiakirjat ²² ovat olleet Jumalan innoittamia kaikkien ihmisten siunaukseksi. Kuten luemme Opista ja liitoista, nämä asiakirjat on säädetty ja niitä ”tulee ylläpitää kaiken lihan oikeuksien ja turvan vuoksi vanhurskaiden ja pyhien periaatteiden mukaan” ²³ . Kaksi näistä periaatteista ovat tahdonvapaus ja vastuullisuus omista synneistä. Herra on julistanut:

”Sen tähden ei ole oikein, että kukaan olisi toisen orjuudessa.

Ja tätä tarkoitusta varten minä olen säätänyt tämän maan perustuslain niiden viisaiden miesten käsillä, jotka minä nostin juuri tätä tarkoitusta varten, ja lunastanut maan verta vuodattamalla.” ²⁴

Tämä ilmoitus saatiin vuonna 1833, kun pyhät Missourissa kärsivät suuresta vainosta. Luvun OL 101 johdannossa lukee näin: ”Väkivaltaiset joukot olivat karkottaneet heidät heidän kodeistaan Jacksonin piirikunnassa – –. Kirkon yksittäisiä jäseniä uhattiin monesti kuolemalla.” ²⁵

Tämä oli kireiden suhteiden aikaa useilla rintamilla. Monien missourilaisten mielestä Amerikan alkuperäisasukkaat olivat heltymätön vihollinen, ja he halusivat poistaa nämä maasta. Lisäksi monet Missourin uudisasukkaista olivat orjanomistajia, ja he tunsivat orjuuden vastustajien olevan uhkana itselleen.

Meidän oppimme puolestaan arvosti Amerikan alkuperäisasukkaita, ja me halusimme opettaa heille Jeesuksen Kristuksen evankeliumia. Mitä tulee orjuuteen, pyhissä kirjoituksissamme sanotaan selkeästi, ettei kenenkään pidä olla toisen orjuudessa. ²⁶

Viimein pyhät karkotettiin Missourista väkivalloin ²⁷ ja sitten pakotettiin muuttamaan länteen. ²⁸ Pyhät menestyivät ja löysivät rauhan, joka seuraa vanhurskautta, ykseyttä ja Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaista elämää.

Riemuitsen Vapahtajan esirukouksesta, joka on tallennettuna Johanneksen evankeliumissa. Vapahtaja toi esiin, että Isä oli lähettänyt Hänet ja että Hän, Vapahtaja, oli täyttänyt työn, joka Hänet lähetettiin tekemään. Hän rukoili opetuslastensa ja niiden puolesta, jotka uskoisivat Kristukseen: ”Että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.” ²⁹ Ykseys on se, mitä Kristus rukoili ennen kuin Hänet kavallettiin ja ristiinnaulittiin.

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksen jälkeisenä vuonna, kuten on tallennettuna Opin ja liittojen luvussa 38, Herra puhuu sodista ja jumalattomuudesta ja julistaa: ”Minä sanon teille: Olkaa yhtä; ja ellette te ole yhtä, te ette ole minun.” ³⁰

Kirkkomme kulttuuri tulee Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Apostoli Paavalin kirje roomalaisille on syvällinen. ³¹ Alkukirkko Roomassa koostui juutalaisista ja pakanoista. Näillä varhaisilla juutalaisilla oli juutalainen kulttuuri, ja he olivat ”voittaneet vapautensa sekä alkaneet lisääntyä ja kukoistaa” ³² .

Pakanoilla Roomassa oli kulttuuri, jossa oli merkittävästi helleenisiä vaikutteita. Apostoli Paavali ymmärsi sitä hyvin, koska hänellä oli kokemuksia Ateenasta ja Korintista.

Paavali esittää Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kokonaisvaltaisella tavalla. Hän kertoo sekä juutalaisen kulttuurin että pakanakulttuurin ³³ olennaisista puolista, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen tosi evankeliumin kanssa. Pohjimmiltaan hän pyytää juutalaisia ja pakanoita luopumaan sellaisista heidän uskonkäsityksistään ja kulttuuristaan johtuvista kulttuurillisista esteistä, jotka eivät ole sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa. Paavali kehottaa juutalaisia ja pakanoita pitämään käskyt ja rakastamaan toisiaan ja vahvistaa, että vanhurskaus johtaa pelastukseen. ³⁴

Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kulttuuri ei ole pakanakulttuuri eikä juutalaiskulttuuri. Sitä ei määritä ihmisen ihonväri eikä asuinpaikka. Vaikka riemuitsemmekin toisistaan erottuvista kulttuureista, meidän tulee jättää taakse kulttuurien ne puolet, jotka ovat ristiriidassa Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kanssa. Kirkkomme jäsenet ja uudet käännynnäiset tulevat usein monenlaisista rotuun ja kulttuuriin liittyvistä taustoista. Jos aiomme noudattaa presidentti Nelsonin kehotusta koota hajallaan olevaa Israelia, niin me huomaamme olevamme yhtä erilaisia kuin juutalaiset ja pakanat olivat Paavalin aikoina. Silti voimme olla yhtä rakkaudessa ja uskossa Jeesukseen Kristukseen. Paavalin Kirje roomalaisille vahvistaa periaatteen siitä, että me noudatamme Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kulttuuria ja oppia. Se on mallina meille myös tänä päivänä. ³⁵ Temppelin toimitukset yhdistävät meitä erityisin tavoin ja sallivat meidän olla yhtä kaikin iankaikkisesti merkittävin tavoin.

Me kunnioitamme pioneerijäseniämme kaikkialla maailmassa, ei sen vuoksi että he olisivat täydellisiä vaan koska he ovat voittaneet vaikeuksia, tehneet uhrauksia, halunneet olla Kristuksen kaltaisia ja pyrkineet vahvistamaan uskoa ja olemaan yhtä Vapahtajan kanssa. Heidän ykseytensä Vapahtajan kanssa on saanut aikaan sen, että he ovat yhtä toinen toisensa kanssa. Tämä periaate on totta teidän osaltanne ja minun osaltani tänä päivänä.

Kaikuva kutsu Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille on pyrkiä olemaan Siionin kansaa, jolla on yksi sydän ja yksi mieli ja joka asuu vanhurskaudessa. ³⁶

Rukoukseni on, että olemme vanhurskaita ja yhtä ja täysin keskittyneitä palvelemaan ja kumartamaan Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta, josta todistan. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.