Olenko Jumalan lapsi?
Kuinka jokainen meistä voi kokea jumalallisen identiteettimme ymmärtämisen tuoman voiman? Se alkaa siitä, että pyrimme tuntemaan Jumalan, Isämme.
Hiljattain osallistuin kirkon kokouksiin suloisen äitini kanssa vanhassa kivisessä kirkkorakennuksessamme. Huomioni kiinnittyi pienten lasten ääniin, joita kuului samasta Alkeisyhdistyksen huoneesta, jossa itse osallistuin Alkeisyhdistykseen vuosikymmeniä sitten. Kävelin huoneen takaosaan ja seurasin, kuinka huolehtivat johtohenkilöt opettivat tämän vuoden teemaa: ”Minä olen Jumalan lapsi.”1 Hymyilin muistaessani niitä kärsivällisiä ja rakastavia opettajia, joilla laulutuokion aikana silloin ennen oli usein tapana katsoa minua – riehakasta pikku poikaa penkin päässä – aivan kuin kysyen: ”Onko hän tosiaankin Jumalan lapsi? Kukahan hänet on lähettänyt päälle maan?”2
Kehotan meitä kaikkia avaamaan sydämemme Pyhälle Hengelle, joka ”todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia”3.
Presidentti Boyd K. Packerin sanat ovat selkeitä ja kallisarvoisia: ”Te olette Jumalan lapsia. Hän on teidän henkenne Isä. Hengellisesti te olette jalosukuisia, taivaan Kuninkaan jälkeläisiä. Painakaa tämä totuus mieleenne ja säilyttäkää se siellä. Polveuduittepa kuinka monesta kuolevaisesta sukupolvesta tahansa, edustittepa mitä tahansa rotua tai kansaa, teidän henkenne sukupuu voidaan ilmaista yhdellä rivillä: Te olette Jumalan lapsia!”4
Brigham Young kuvaili: ”Kun te – – näette Isämme, te näette olennon, jonka olette tunteneet jo kauan, ja Hän vastaanottaa teidät käsivarsiensa suojiin, ja te tulette olemaan valmiita vastaamaan Hänen syleilyynsä ja suutelemaan Häntä.”5
Suuri sota jumalallisesta identiteetistä
Mooses sai tietää jumalallisesta alkuperästään puhuessaan Herran kanssa kasvoista kasvoihin. Sen kokemuksen jälkeen ”Saatana tuli kiusaamaan”, hienovaraisena mutta pahana aikomuksenaan vääristää Mooseksen identiteettiä. Saatana ”sanoi: Mooses, ihmisen poika, palvele minua. Ja – – Mooses katsoi Saatanaa ja sanoi: Kuka sinä olet? Sillä katso, minä olen Jumalan lapsi.”6
Tämä suuri sota jumalallisesta identiteetistä riehuu raivoisana, kun Saatana pyrkii yhä kasvavalla menetelmävalikoimallaan tuhoamaan meidän uskomme ja tietomme, joka koskee suhdettamme Jumalaan. Onneksi meitä on alusta alkaen siunattu selkeällä näkemyksellä ja ymmärryksellä omasta todellisesta identiteetistämme: ”Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme’”.7 Ja Hänen elävät profeettansa julistavat: ”Jokainen [ihminen] on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär, ja sellaisena jokaisella on jumalallinen luonne ja päämäärä.”8
Se, että opimme tuntemaan nämä totuudet varmasti9, auttaa meitä voittamaan koettelemuksia, vaikeuksia ja kaikenlaisia ahdinkoja.10 Kun eräältä Herran apostolilta kysyttiin: ”Kuinka voimme auttaa niitä, jotka kamppailevat [jonkin henkilökohtaisen haasteen] kanssa?”, hän opetti: ”Opettakaa heille heidän identiteettiään ja heidän tarkoitustaan.”11
”Voimallisin tieto, mitä minulla on”
Nämä voimalliset totuudet ovat olleet elämää mullistavia ystävälleni Jenille12, joka teini-ikäisenä aiheutti vakavan auto-onnettomuuden. Vaikka hänen oma fyysinen vammansa oli vakava, niin hän tunsi ankaraa tuskaa, koska toinen kuljettaja oli menettänyt henkensä. ”Joku menetti äitinsä, ja se on minun syytäni”, hän sanoo. Jen, joka oli vain muutama päivä aiemmin lausunut seisten: ”Me olemme taivaallisen Isän tyttäriä. Hän rakastaa meitä”13, kysyi nyt epäilevänä: ”Kuinka Hän voisi rakastaa minua?”
”Fyysinen kärsimys meni ohi”, hän kertoo, ”mutta en uskonut parantuvani koskaan emotionaalisista ja hengellisistä haavoista.”
Selviytyäkseen Jen kätki tuntemuksensa syvälle, ja hänestä tuli etäinen ja turtunut. Kun hän vuoden kuluttua pystyi viimein puhumaan onnettomuudesta, eräs innoitettu neuvoja kehotti häntä kirjoittamaan lauseen ”Minä olen Jumalan lapsi” ja sanomaan sen päivittäin kymmenen kertaa.
”Sanojen kirjoittaminen oli helppoa”, hän muistelee, ”mutta en pystynyt lausumaan niitä. – – Se teki niistä todenmukaisia, enkä oikeasti uskonut, että Jumala haluaisi minua lapsekseen. Käperryin itseeni ja itkin.”
Usean kuukauden jälkeen Jen pystyi viimein suoriutumaan tehtävästä joka päivä. ”Vuodatin koko sieluni”, hän kertoo, ”rukoillen hartaasti Jumalaa. – – Sitten aloin uskoa sanoihin.” Tämä usko salli Vapahtajan alkaa parantaa hänen haavoittunutta sieluaan. Mormonin kirja toi lohtua ja rohkeutta luottaa Hänen sovitukseensa.14
”Kristus tunsi tuskani, suruni, syyllisyyteni”, Jen sanoo lopuksi. ”Tunsin Jumalan puhdasta rakkautta, enkä ole koskaan kokenut mitään niin voimallista! Tieto siitä, että olen Jumalan lapsi, on voimallisin tieto, mitä minulla on.”
Pyrimme tuntemaan Jumalan, Isämme
Veljet ja sisaret, kuinka jokainen meistä voi kokea voiman, jonka jumalallisen identiteettimme ymmärtäminen tuo? Se alkaa siitä, että pyrimme tuntemaan Jumalan, Isämme.15 Presidentti Russell M. Nelson on todistanut: ”Jotakin voimallista tapahtuu, kun Jumalan lapsi pyrkii tietämään lisää Hänestä ja Hänen rakkaasta Pojastaan.”16
Se, että opimme Vapahtajasta ja seuraamme Häntä, auttaa meitä oppimaan tuntemaan Isän. Jeesus opetti, että Hän on Isän olemuksen kuva17 ja että ”ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän”18. Kristuksen jokainen sana ja teko paljastaa Jumalan todellisen luonteen ja meidän suhteemme Häneen.19 Vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut: ”Veren valuessa jokaisesta huokosesta ja ahdistunut huudahdus huulillaan Kristus etsi Häntä, jota oli aina etsinyt – Isäänsä. ’Abba’, Hän sanoi. ’Isä.’”20
Kuten Jeesus etsi vilpittömästi Isäänsä Getsemanessa, samoin nuori Joseph Smith vuonna 1820 etsi rukoillen Jumalaa pyhässä lehdossa. Luettuaan ”Jos – – joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta”21 Joseph vetäytyi rukoilemaan.
Myöhemmin hän kirjoitti: ”Polvistuin maahan ja aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. – –
Näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella. – –
Näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: [Joseph,] tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”22
Kun noudatamme Vapahtajan ja profeetta Josephin esimerkkiä etsien vilpittömästi Jumalaa, me opimme ymmärtämään hyvin todellisella tavalla, kuten Jen ymmärsi, että Isämme tuntee meidät nimeltä ja että me olemme Hänen lapsiaan.
Äidit – varsinkin nuoret äidit, jotka usein tunnette ylikuormitusta ja alimitoitusta pyrkiessänne kasvattamaan ”syntiä vastustavaa sukupolvea”23 – älkää koskaan aliarvioiko keskeistä roolianne Jumalan suunnitelmassa. Stressaavina hetkinä – kenties kun juoksette pienokaistenne perässä ja keittiöstä kantautuva palaneen käry kertoo teille, että rakkaudella valmistamanne päivällinen onkin nyt polttouhri – tietäkää, että Jumala muuttaa voitoksi vaikeimmat päivänne.24 ”Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi!”25 Hän vakuuttaa levollisesti. Me kunnioitamme teitä täyttäessänne sisar Joy D. Jonesin esittämää toivetta: ”Lapsemme ansaitsevat sen, että he ymmärtävät jumalallisen identiteettinsä.”26
Kehotan meitä kaikkia etsimään Jumalaa ja Hänen rakasta Poikaansa. Presidentti Nelson on opastanut: ”Missään muualla näitä totuuksia ei opeteta selkeämmin ja voimallisemmin kuin Mormonin kirjassa.”27 Kun avaatte kirjan sivuja, niin opitte, että Jumala tekee kaiken meidän parhaaksemme ja onneksemme28, että Hän on ”armelias ja laupias, hidas vihaan, kärsivällinen ja täynnä hyvyyttä”29 ja että ”kaikki ovat [Hänelle] yhdenvertaisia”30. Kun tunnette olevanne loukattuja, eksyksissä, peloissanne, poissa tolaltanne, surullisia, kaipaavia tai toivottoman hylättyjä elämän äärimmäisessä hädässä31 – avatkaa Mormonin kirja, niin saatte tietää, että ”Jumala ei koskaan hylkää meitä. Hän ei ole koskaan hylännyt meitä eikä koskaan hylkää. Hän ei voi. [Sen tekeminen] ei ole Hänen luonteensa mukaista.”32
Se, että opimme tuntemaan Isämme, muuttaa kaiken, varsinkin sydämemme, kun Hänen lempeä Henkensä vahvistaa meidän todellisen identiteettimme ja suuren arvomme Hänen silmissään.33 Jumala kulkee meidän kanssamme liittopolkua, kun etsimme Häntä anoen rukouksissa, tutkien pyhiä kirjoituksia ja pyrkien kuuliaisuuteen.
Jumalan luonteen erinomaisuus – todistukseni
Rakastan isieni Jumalaa34, ”Herraa Jumalaa kaikkivaltiasta”35, joka itkee meidän kanssamme meidän suruissamme, kärsivällisesti nuhtelee meitä epävanhurskaudesta ja riemuitsee, kun me pyrimme luopumaan kaikista synneistämme tunteaksemme Hänet36. Kumarran Häntä, joka on aina ”orpojen isä”37 ja niiden kumppani, joilla ei ole kumppania. Kiitollisena todistan, että olen tullut tuntemaan Jumalan, Isäni, ja todistan Hänen luonteensa täydellisyydestä, ominaisuuksista ja erinomaisuudesta38.
Harras rukoukseni on, että jokainen meistä voisi todella ymmärtää jalon syntyperämme39 Jumalan lapsina ja vaalia sitä oppien tuntemaan Hänet, ”ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka [Jumala on] lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”40. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.