Sytyttäkää valonne
Profeetat kutsuvat meitä, sisareni. Aiotteko olla vanhurskaita? Aiotteko ilmaista uskonne selväsanaisesti? Sytytättekö te valonne?
Ette ehkä tiedä tätä, mutta presidentti Monson ja minä olemme kaksosia. Samana päivänä – ja samana hetkenä – kun synnyin Pohjois-Kaliforniassa, 36-vuotias Thomas S. Monson hyväksyttiin uusimmaksi apostoliksi. Rakastan erityistä, henkilökohtaista sidettäni Jumalan profeettaan, presidentti Monsoniin.
Profeetat puhuvat naisista.1 Kuulette joitakin heidän sanoistaan tässä kokouksessa. Omaa puhettani varten palaan miltei 40 vuotta taaksepäin erääseen merkittävään profetiaan, jonka kirjoitti presidentti Spencer W. Kimball. Syyskuussa 1979 tämän maailmanlaajuisen kirkon naiset olivat kokoontuneet omaan yleiseen kokoukseensa vasta toista kertaa. Presidentti Kimball oli valmistellut puheensa, mutta kun konferenssipäivä koitti, hän oli sairaalassa. Niinpä hän pyysi vaimoaan Camilla Eyring Kimballia lukemaan hänen puheensa hänen puolestaan.2
Sisar Kimball luki profeetan sanat, jotka tähdensivät kirkon naisten vaikutusta maailman hyviin naisiin ennen Vapahtajan toista tulemista. Puheen loppupuolella kirkon naisille esitettiin sävähdyttävä tehtävä, josta olemme puhuneet aina siitä lähtien.
Lainaan hieman presidentti Kimballin sanoja:
”Lopuksi, rakkaat sisaret, saanen sanoa teille jotakin, mitä ei ole sanottu aiemmin tai ei ainakaan aivan samalla tavoin. Suuri osa siitä merkittävästä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu viimeisinä aikoina, tapahtuu siitä syystä, että kirkkoon tulee suurin joukoin maailmasta hyviä naisia – –. Tätä tapahtuu siinä määrin kuin kirkossa olevien naisten elämässä on vanhurskautta ja selväsanaisuutta, ja siinä määrin kuin heitä pidetään muista maailmassa elävistä naisista erottuvina ja erilaisina – myönteisellä tavalla.
Niiden maailmassa olevien tosi sankarittarien joukossa, jotka tulevat kirkkoon, on naisia, jotka ovat mieluummin vanhurskaita kuin itsekkäitä. Näissä tosi sankarittarissa on todellista nöyryyttä, minkä ansiosta he pitävät nuhteettomuutta suuremmassa arvossa kuin huomattavaa asemaa. – –
Kirkon naiset ovat viimeisinä päivinä esimerkkinsä ansiosta merkittävä voima sekä kirkon lukumääräisessä että hengellisessä kasvussa.”3
Kuinka profeetallinen tämä lausunto onkaan! Yhteenvetona:
-
Juuri naisten hyvät suhteet saavat aikaan suuren osan siitä merkittävästä kasvusta, jota kirkossa tapahtuu tulevina vuosina.
-
Ystävyyssuhteet, joita Apuyhdistyksen naiset, nuoret naiset ja Alkeisyhdistyksen tytöt luovat muiden uskontojen ja kirkkojen vilpittömien, uskollisten ja hurskaiden naisten ja tyttöjen kanssa, tulevat olemaan merkittävänä voimana siinä, kuinka kirkko kasvaa viimeisinä päivinä.
-
Presidentti Kimball kutsui näitä muista taustoista tulevia naisia ”sankarittariksi”, jotka ovat mieluummin vanhurskaita kuin itsekkäitä ja jotka osoittavat meille, että nuhteettomuus on arvokkaampaa kuin huomattava asema.
Olen tavannut hyvin monia näistä hyvistä naisista, kun teen työtäni eri puolilla maailmaa. Heidän ystävyytensä on minulle kallisarvoista. Tekin tunnette heitä ystävienne ja naapurienne keskuudessa. Kenties he ovat tällä hetkellä kirkon jäseniä tai kenties eivät, mutta meitä yhdistää ystävyys, joka on hyvin tärkeää. No, kuinka huolehdimme omasta osuudestamme? Mitä meidän tulee tehdä? Presidentti Kimball mainitsee viisi asiaa:
Ensimmäiseksi – olkaa vanhurskaita. Vanhurskaus ei tarkoita sitä, että on täydellinen tai ettei koskaan tee virheitä. Se tarkoittaa sitä, että luomme sisäisen yhteyden Jumalaan, teemme parannusta synneistämme ja virheistämme sekä autamme auliisti muita.
Parannusta tehneet naiset muuttavat historian kulkua. Minulla on ystävä, joka joutui pienenä auto-onnettomuuteen ja sen seurauksena tuli riippuvaiseksi kipulääkkeistä. Myöhemmin hänen vanhempansa erosivat. Lyhyen suhteen tuloksena ystäväni tuli raskaaksi, ja hänen riippuvuutensa jatkuivat. Mutta eräänä iltana hän katsoi elämänsä kaaosta ja sekasortoa ja ajatteli: ”Nyt riittää.” Hän huusi avukseen Vapahtajaa Jeesusta Kristusta. Hän sanoi oppineensa, että Jeesus Kristus on jopa vahvempi kuin hänen kamalat olosuhteensa ja että hän saattoi luottaa Vapahtajan voimaan kulkiessaan parannuksen tietä.
Tulemalla takaisin Herran luo ja kulkemalla Hänen tietään ystäväni muutti oman historiansa, pienen poikansa historian ja uuden aviomiehensä historian kulkua. Ystäväni on vanhurskas. Hänen sydämensä on avoinna muille, jotka ovat tehneet virheitä ja haluavat muuttua. Ja aivan kuten me kaikki, hänkään ei ole täydellinen, mutta hän tietää, kuinka tehdä parannusta ja jatkaa yrittämistä.
Toiseksi – olkaa selväsanaisia. Selväsanaisuus tarkoittaa sitä, että ilmaisee selkeästi, mitä ajattelee jostakin ja miksi. Aiemmin tänä vuonna Facebookin uutissyötteessäni oli julkaisu, jossa väheksyttiin kristinuskoa. Luin sen ja ärsyynnyin hieman, mutta sivuutin sen olankohautuksella. Mutta eräs tuttava, joka ei ole kirkkomme jäsen, vastasi siihen omalla kommentillaan. Hän kirjoitti: ”[Tämä] on täysin vastoin sitä, mitä Jeesus puolusti. Hän oli – – radikaali omana aikanaan, koska – – Hän yhdenvertaisti maailman. – – Hän – – [puhui] porton kanssa, [hän söi veronkantajien] kanssa – –, osoitti – – ystävällisyyttä avuttomille naisille ja lapsille [ja] esitti meille kertomuksen laupiaasta samarialaisesta. – – Tästä – – seuraa, että – – todelliset kristityt pyrkivät olemaan KAIKKEIN rakastavimpia ihmisiä maailmassa.” Kun luin tämän, ajattelin mielessäni: ”Miksen itse kirjoittanut tuota?”
Meidän jokaisen tulee olla parempia siinä, että selväsanaisesti ilmaisemme syyt siihen, miksi uskomme. Mitä te ajattelette Jeesuksesta Kristuksesta? Miksi te pysytte kirkossa? Miksi te uskotte Mormonin kirjan olevan pyhä kirja? Mistä te löydätte rauhaa? Miksi sillä on merkitystä, että profeetalla on jotakin sanottavana vuonna 2017? Kuinka te tiedätte, että hän on tosi profeetta? Käyttäkää omaa ääntänne ja vaikutusmahdollisuuksianne ilmaistaksenne, mitä tiedätte ja ajattelette – sosiaalisessa mediassa, hiljaisissa keskusteluissa ystävienne kanssa, jutellessanne lastenlastenne kanssa. Kertokaa muille, miksi uskotte, miltä se tuntuu, oletteko koskaan epäilleet, kuinka selvisitte siitä, ja mitä Jeesus Kristus merkitsee teille. Kuten apostoli Pietari sanoi: ”Älkää – – pelätkö – –, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”4
Kolmanneksi – olkaa erilaisia. Saanen kertoa, mitä tapahtui tänä vuonna heinäkuussa Panama City Beachissä Floridassa.5 Myöhään iltapäivällä Roberta Ursrey näki kahden nuoren poikansa huutavan apua meressä 90 metrin päässä rannasta. He olivat joutuneet voimakkaaseen merivirtaan, joka vei heitä kauemmas merelle. Eräs lähellä oleva pariskunta yritti pelastaa poikia, mutta hekin joutuivat merivirran vietäviksi. Niinpä Ursreyn perheen jäseniä syöksyi pelastamaan kamppailevia uimareita, ja pian ristiaallokon vietävinä oli jo yhdeksän ihmistä.
Saatavilla ei ollut köysiä. Ei hengenpelastajaa. Poliisi lähetti matkaan pelastusaluksen, mutta ihmiset olivat kamppailleet meressä parikymmentä minuuttia, ja he olivat uupuneita ja vaipumassa upoksiin. Sivustakatsojien joukossa rannalla oli Jessica Mae Simmons. Hänen miehensä sai ajatuksen muodostaa ketjun ihmisistä. He huusivat ihmisiä rannalta avukseen, ja kymmenet ihmiset pujottivat kätensä käsikoukkuun ja marssivat mereen. Jessica kirjoitti: ”[Oli] suorastaan ihmeellistä nähdä ihmisten – eri etnisiin ryhmiin kuuluvien miesten ja naisten – ryhtyvän toimeen auttaakseen AIVAN tuntemattomia!!”6 80 ihmisen ketju kurottautui kohti uimareita. Katsokaa tätä kuvaa siitä uskomattomasta hetkestä.
Kaikki rannalla olevat tulivat ajatelleeksi vain perinteisiä ratkaisumalleja, ja he lamaantuivat. Mutta yksi aviopari, sekunnin murto-osassa, tuli ajatelleeksi erilaista ratkaisua. Keksiminen ja luovuus ovat hengellisiä lahjoja. Liittojemme pitäminen saattaa tehdä meistä erilaisia kuin muut kulttuurissamme ja yhteiskunnassamme, mutta se antaa meille väylän innoitukseen, jotta osaamme ajatella erilaisia ratkaisumalleja, erilaisia suhtautumistapoja, erilaisia sovelluksia. Emme tule aina sopimaan maailman joukkoon, mutta erilaisuus myönteisin tavoin voi olla pelastusköytenä muille, jotka kamppailevat.
Neljänneksi – olkaa muista erottuvia. Muista erottuminen tarkoittaa sitä, että jonkin voi tunnistaa hyvin selkeästi. Saanen palata kertomukseen Jessica Mae Simmonsista rannalla. Kun se ihmisketju kurottautui kohti uimareita, Jessica Mae tiesi voivansa auttaa. Hän sanoi: ”Pystyn helposti pidättelemään hengitystäni – – ja uimaan olympia-altaan edestakaisin päästä päähän! [Tiesin, kuinka päästä pois ristiaallokosta.] Tiesin, että pystyisin saamaan [jokaisen uimarin] ihmisketjun luo.”7 Hän ja hänen miehensä ottivat lainelaudat ja uivat ketjun suuntaisesti, kunnes he ja eräs muu pelastaja pääsivät uimarien luo, ja sitten he kuljettivat uimarit yksi kerrallaan ketjun luo, jolloin ketjun ihmiset auttoivat heidät rannalle turvaan. Jessicalla oli muista erottuva taito: hän osasi uida ristiaallokkoa vastaan.
Palautetun evankeliumin voi tunnistaa hyvin selkeästi. Mutta meidän täytyy erottua siinä, kuinka noudatamme sitä. Aivan kuten Jessica harjoitteli uimista, meidän tulee harjoitella elämistä evankeliumin mukaan ennen kuin tulee hätätilanne, jotta olemme pelottomia ja kyllin vahvoja auttamaan, kun virtaus vie muita kauemmas.
Ja viimein viidenneksi – tehkää kohdat yhdestä neljään myönteisellä tavalla. Onnellisuus ei tarkoita sitä, että läiskäisemme kasvoillemme tekohymyn riippumatta siitä, mitä tapahtuu. Mutta se kylläkin tarkoittaa sitä, että pidämme Jumalan lait sekä vahvistamme ja kohotamme muita.8 Kun vahvistamme muita, kun kohotamme muiden taakkoja, se siunaa elämäämme tavoilla, joita koettelemuksemme eivät voi viedä pois. Olen laittanut presidentti Gordon B. Hinckleyn erään lainauksen paikkaan, josta näen sen joka päivä. Hän sanoi: ”Pessimismille tai kyynisyydelle ei – – rakenneta. Kun säilytetään optimismi ja tehdään työtä uskossa, niin tuloksia alkaa näkyä.”9
Yksi esimerkki tästä onnellisesta, myönteisestä hengestä on eräs tuntemani 13-vuotias tyttö nimeltä Elsa, jonka perhe on muuttamassa Baton Rougeen Louisianaan, 2 900 kilometrin päähän hänen ystävistään. Kun on 13-vuotias, ei ole kovinkaan helppoa muuttaa uudelle paikkakunnalle. Muutto ymmärrettävästi arvelutti Elsaa, joten hänen isänsä antoi hänelle siunauksen. Juuri siunauksen antamisen hetkellä Elsan äidin puhelimesta kuului viestiääni. Nuoret naiset, jotka asuvat Louisianassa, olivat lähettäneet tämän kuvan ja viestin: ”Muutathan meidän seurakuntaamme!”10
Nämä nuoret naiset olivat toiveikkaita sen suhteen, että he pitäisivät Elsasta, vaikka eivät olleet edes tavanneet häntä. Heidän innokkuutensa valoi Elsaan toiveikkuutta tulevan muuton suhteen ja vastasi hänen rukoukseensa siitä, sujuisiko kaikki hyvin.
Onnellisuudesta ja toiveikkuudesta virtaa voimaa, joka ei siunaa yksinomaan meitä – se vahvistaa kaikkia lähipiirissämme olevia. Jokainen pieni asia, jonka te teette valaaksenne todellista onnellisuutta muihin, osoittaa, että te jo kannatte presidentti Kimballin sytyttämää soihtua.
Olin 15-vuotias siihen aikaan, kun presidentti Kimballin puhe pidettiin. Me, jotka olemme yli 40-vuotiaita, olemme aina siitä päivästä asti kantaneet tätä presidentti Kimballin antamaa vastuuta. Nyt katson 8-vuotiaita, 15-vuotiaita, 20-vuotiaita ja 35-vuotiaita ja ojennan tämän soihdun teille. Te olette tämän kirkon tulevia johtajia, ja teidän tehtävänänne on kantaa tätä valoa eteenpäin ja olla tämän profetian täyttymys. Me, jotka olemme yli 40-vuotiaita, pujotamme käsivartemme teidän käsikoukkuunne ja tunnemme teidän voimanne ja tarmonne. Me tarvitsemme teitä.
Kuunnelkaa tätä pyhien kirjoitusten kohtaa, joka on jakeissa OL 49:26–28. Se on ehkä kirjoitettu erilaisissa olosuhteissa, mutta tänä iltana toivon, että otatte sen Pyhän Hengen kautta henkilökohtaisena kutsunanne tähän pyhään työhön.
”Katso, minä sanon teille: Lähtekää maailmaan, kuten minä olen teitä käskenyt; tehkää parannus kaikista synneistänne; pyytäkää, niin te saatte, kolkuttakaa, niin teille avataan.
Katso, minä kuljen teidän edellänne ja seuraan suojananne; ja minä olen teidän keskellänne, ettekä te joudu häpeään.
Katso, minä olen Jeesus Kristus ja minä tulen pian.”11
Vetoan teihin jokaiseen, että saatatte itsenne asemaan, jossa voitte tuntea sen runsaan rakkauden, jota Jumala tuntee teitä kohtaan. Te ette voi saattaa itseänne sen rakkauden ulottumattomiin. Kun tunnette Hänen rakkautensa, kun rakastatte Häntä, te teette parannuksen ja pidätte Hänen käskynsä. Kun pidätte Hänen käskynsä, Hän voi käyttää teitä työssään. Hänen työnään ja kirkkautenaan on naisten ja miesten korotus ja iankaikkinen elämä.
Profeetat kutsuvat meitä, sisareni. Aiotteko olla vanhurskaita? Aiotteko ilmaista uskonne selväsanaisesti? Pystyttekö kestämään sen, että olette muista erottuvia ja erilaisia? Vetääkö teidän onnellisuutenne koettelemuksistanne huolimatta puoleensa muita, jotka ovat hyviä ja jaloja ja jotka tarvitsevat teidän ystävyyttänne? Sytytättekö te valonne? Todistan, että Herra Jeesus Kristus kulkee meidän edellämme ja on meidän keskellämme.
Päätän meidän hyvin rakkaan profeettamme Thomas S. Monsonin sanoihin: ”Rakkaat sisareni, tämä on teidän päivänne ja teidän aikanne.”12 Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.