”Minulla on työ sinulle”
Jokaisella meistä on merkittävä rooli Jumalan työn edistämisessä.
Herra julisti Moosekselle: ”Minulla on työ sinulle” (Moos. 1:6). Oletko koskaan miettinyt, onko taivaallisella Isällä työ sinulle? Onko tärkeitä asioita, jotka Hän on valmistanut sinut – ja nimenomaan sinut – toteuttamaan? Todistan, että vastaus on kyllä!
Ajatelkaa Girish Ghimirea, joka syntyi ja varttui Nepalissa. Kun hän oli teini-ikäinen, hän opiskeli Kiinassa, jossa eräs luokkatoveri kertoi hänelle Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Ennen pitkää Girish tuli Brigham Youngin yliopistoon suorittamaan jatko-opintoja ja tutustui tulevaan vaimoonsa. He asettuivat Suolajärven laaksoon ja adoptoivat kaksi lasta Nepalista.
Vuosia myöhemmin, kun yli 1 500 pakolaista leireiltä Nepalista sijoitettiin Utahiin1, Girish tunsi innoitusta auttaa. Koska Girish puhui sujuvasti nepalin kieltä ja ymmärsi nepalilaista kulttuuria, hän toimi tulkkina, opettajana ja valmentajana. Asetuttuaan asumaan Utahiin muutamat nepalilaiset pakolaiset osoittivat kiinnostusta evankeliumiin. Perustettiin nepalinkielinen seurakunta, ja Girish palveli myöhemmin sen johtajana. Hän oli myös tärkeänä apuna Mormonin kirjan kääntämisessä nepaliksi.
Näettekö, kuinka taivaallinen Isä valmisti ja käytti Girishiä?
Jumalalla on työ meille jokaiselle
Veljet ja sisaret, Jumalalla on tärkeä työ meille jokaiselle. Puhuessaan sisarille mutta opettaessaan totuuksia, jotka koskevat meitä kaikkia, presidentti Spencer W. Kimball opetti: ”Ennen kuin tulimme [maan päälle, meille] annettiin tiettyjä tehtäviä – –. Vaikka emme nyt muistakaan yksityiskohtia, se ei muuta niiden asioiden suurenmoista todellisuutta, joihin kerran olemme suostuneet.”2 Mikä ylevöittävä totuus! Taivaallisella Isällämme on tiettyjä ja merkittäviä asioita teille ja minulle toteutettaviksi (ks. Ef. 2:10).
Näitä jumalallisia tehtäviä ei ole varattu harvoille etuoikeutetuille vaan meille kaikille – sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, kansallisuudesta, tulotasosta, yhteiskunnallisesta asemasta tai kirkon tehtävästä riippumatta. Jokaisella meistä on merkittävä rooli Jumalan työn edistämisessä (ks. Moos. 1:39).
Jotkut meistä epäilevät, voiko taivaallinen Isä käyttää meitä tärkeän panoksen antamiseen. Mutta muistakaa, että Hän on aina käyttänyt tavallisia ihmisiä saadakseen aikaan epätavallisia asioita (ks. 1. Kor. 1:27–28; OL 35:13; 124:1). Me olemme ”vapaita toimimaan”, ja meissä ”on voima” ”saada aikaan paljon vanhurskautta” (OL 58:27–28).3
Presidentti Russell M. Nelson on selittänyt:
”Herralla on mielessään enemmän teitä varten kuin teillä on mielessä itseänne varten! Teidät on varattu ja säästetty tätä aikaa ja paikkaa varten. – –
Herra haluaa teidän muuttavan maailmaa. Kun hyväksytte Hänen teitä koskevan tahtonsa ja noudatatte sitä, huomaatte saavanne aikaan mahdottomalta tuntuvia asioita!”4
Kuinka siis opimme ymmärtämään ja tekemään sen työn, jonka Jumala haluaa meidän tekevän? Saanen esittää neljä periaatetta, joista on apua.
Keskittykää muihin
Ensiksi, keskittykää muihin. Voimme seurata Kristusta, joka ”kulki ympäri maata [ja] teki hyvää” (Ap. t. 10:38; ks. myös 2. Nefi 26:24).
Palattuani kokoaikaisesta lähetystyöstä kaipasin sitä päivittäistä tarkoituksellisuutta, josta olin nauttinut. Selvästikin minun tuli pitää liittoni, hankkia koulutus, perustaa perhe ja ansaita elanto. Mutta mietin, oliko jotakin enemmän tai jopa jotakin erityistä, mitä Herra halusi minun tekevän. Pohdittuani asiaa useita kuukausia eteeni tuli tämä jae: ”Jos sinä haluat, sinä saat olla välikappaleena paljon hyvän tekemiseksi tämän sukupolven aikana” (OL 11:8). Henki auttoi minua ymmärtämään, että jumalallisten tehtävien ensisijainen tarkoitus on olla muille siunaukseksi ja saada aikaan paljon hyvää.
Me voimme pohtia elämämme ratkaisevia päätöksiä – kuten mitä opiskella, mitä tehdä työksemme tai missä asua – ajatellen muiden auttamista.
Eräs perhe muutti uuteen kaupunkiin. Sen sijaan että he olisivat etsineet kodin varakkaalta alueelta, he tunsivat innoitusta asettua alueelle, jossa oli huomattavia sosiaalisia ja taloudellisia tarpeita. Vuosien kuluessa Herra on tehnyt työtä heidän kauttaan tukeakseen monia ihmisiä ja vahvistaakseen heidän seurakuntaansa ja vaarnaansa.
Eräs lääketieteen ammattilainen piti normaalia lääkärin vastaanottoa mutta tunsi, että häntä ohjattiin varaamaan yksi päivä viikosta maksuttoman hoidon tarjoamiseen henkilöille, joilla ei ollut sairausvakuutusta. Koska tämä mies ja hänen vaimonsa olivat halukkaita siunaamaan muita, Herra antoi heille keinon tukea satoja apua tarvitsevia potilaita samalla kun he kasvattivat suuren perheen.
Löytäkää hengellisiä lahjoja ja kehittäkää niitä
Toiseksi, löytäkää hengellisiä lahjoja ja kehittäkää niitä. Taivaallinen Isä on antanut meille näitä lahjoja auttaakseen meitä huomaamaan ja tekemään sen työn, joka Hänellä on meille, sekä nauttimaan siitä.
Jotkut meistä miettivät: ”Onko minulla yhtään lahjaa?” Jälleen vastaus on kyllä! ”Jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta – –, jotta kaikki siten hyötyisivät” (OL 46:11–12, kursivointi lisätty).5 Pyhiin kirjoituksiin on tallennettu joukko hengellisiä lahjoja (ks. 1. Kor. 12:1–11, 31; Moroni 10:8–18; OL 46:8–26), mutta niitä on myös monia muita.6 Niitä saattaisivat olla, että on myötätuntoinen, toiveikas, tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa, organisoi tehokkaasti, puhuu tai kirjoittaa vakuuttavasti, opettaa selkeästi ja on ahkera.
Kuinka me siis opimme tuntemaan lahjamme? Voimme käyttää apuna patriarkallista siunausta, kysyä niiltä, jotka tuntevat meidät parhaiten, ja havainnoida itse, missä olemme luonnostaan hyviä ja mistä nautimme. Mikä tärkeintä, voimme kysyä Jumalalta (ks. Jaak. 1:5; OL 112:10). Hän tuntee lahjamme, koska Hän on antanut ne meille (ks. OL 46:26).
Kun löydämme lahjamme, meillä on vastuu kehittää niitä (ks. Matt. 25:14–30). Edes Jeesus Kristus ei ”aluksi saanut täyteydestä vaan [kehittyi] armosta armoon” (OL 93:13).
Eräs nuori mies teki kuvituksia edistääkseen uskonnollisia arvoja. Suosikkini on kuva Vapahtajasta, ja kopio siitä on kotimme seinällä. Tämä veli kehitti ja käytti taiteellisia lahjojaan. Tekemällä työtä hänen kauttaan taivaallinen Isä on innoittanut muita vahvistamaan opetuslapseuttaan.
Toisinaan meistä tuntuu, ettei meillä ole mitään erityisen tärkeitä lahjoja. Yhtenä päivänä eräs lannistunut sisar kysyi anoen: ”Herra, mikä on henkilökohtainen palvelutehtäväni?” Herra vastasi: ”Huomaa muut.” Se on hengellinen lahja! Siitä lähtien hän on kokenut iloa huomatessaan ne, jotka yleensä unohdetaan, ja Jumala on tehnyt työtä hänen kauttaan monien siunaukseksi. Vaikka jotkin hengellisistä lahjoistamme eivät ehkä ole huomattavia maailman mittapuiden mukaan, ne ovat välttämättömiä Jumalalle ja Hänen työlleen.7
Hyödyntäkää vastoinkäymisiä
Kolmanneksi, hyödyntäkää vastoinkäymisiä. Koettelemuksemme auttavat meitä huomaamaan, mikä työ taivaallisella Isällä on meille, ja valmistautumaan siihen. Alma selitti: ”Paljon ahdistuksen jälkeen Herra – – [teki] minut välineeksi käsissään” (Moosia 23:10).8 Vapahtajan tavoin, joka sovitusuhrinsa ansiosta voi auttaa meitä (ks. Alma 7:11–12), me voimme käyttää vaikeista kokemuksista hankkimaamme tietoa kohottaaksemme, vahvistaaksemme ja siunataksemme muita.
Kun eräs menestynyt henkilöstöjohtaja irtisanottiin, hän luki patriarkallista siunaustaan ja tunsi innoitusta perustaa yrityksen auttaakseen muita ammattilaisia löytämään työpaikan. (Hän auttoi myös minua löytämään töitä, kun perheemme palasi lähetystyöpalveluksesta.) Herra käytti hänen koettelemustaan astinlautana muiden siunaamiseksi ja antoi samalla hänelle itselleen merkityksellisemmän työn.
Erään nuorenparin vauva syntyi kuolleena. Särkynein sydämin he päättivät kunnioittaa tyttärensä muistoa tarjoamalla neuvoja ja aineellista tukea samanlaisessa tilanteessa oleville vanhemmille. Herra on tehnyt työtä tämän avioparin kautta, koska heidän erityisosaamisenaan on vastoinkäymisissä kehittynyt myötätunto.
Luottakaa Jumalaan
Ja neljänneksi, luottakaa Jumalaan. Kun kysymme Häneltä uskossa ja vakain aikein, Hän ilmoittaa meille jumalalliset tehtävämme.9 Kun saamme selville nuo tehtävät, Hän auttaa meitä suorittamaan ne. ”Kaikki on läsnä [Hänen silmiensä] edessä” (OL 38:2; ks. myös Abr. 2:8), ja oikeaan aikaan Hän avaa ovet, joita tarvitsemme (ks. Ilm. 3:8). Hän jopa lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen, jotta me voimme tukeutua Häneen ja saada voimaa, joka ylittää luonnolliset kykymme (ks. Fil. 4:13; Alma 26:12).
Eräs veli, joka oli huolissaan paikallishallinnon päätöksistä, tunsi innoitusta asettua ehdokkaaksi julkiseen virkaan. Siitä huolimatta, että vaalikampanjointi tuntui ylivoimaiselta, hän osoitti uskoa ja kokosi tarvittavat varat ehdokkuuttaan varten. Hän ei lopulta voittanut mutta tunsi, että Herra oli antanut hänelle opastusta ja voimaa nostaa esiin aiheita, jotka olivat yhteisölle tärkeitä.
Eräs yksinhuoltajaäiti, joka kasvatti kehitysvammaisia lapsia, epäili sitä, pystyisikö hän vastaamaan riittävässä määrin perheensä tarpeisiin. Vaikka se on ollut vaikeaa, hän tuntee Herran vahvistaneen häntä niin, että hän on voinut hoitaa tärkeintä tehtäväänsä onnistuneesti.
Varoituksen sana
Samaan aikaan kun Jumala auttaa meitä suorittamaan jumalallisia tehtäviämme, vastustaja tekee työtä suunnatakseen huomiomme pois merkityksellisestä elämästä saadakseen meidät luopumaan siitä.
Synti on kenties suurin kompastuskivemme, sillä se heikentää herkkyyttämme kuulla Pyhää Henkeä ja rajoittaa mahdollisuuksiamme käyttää hengellistä voimaa. Suorittaaksemme työn, joka taivaallisella Isällä on meille, meidän täytyy pyrkiä olemaan puhtaita (ks. 3. Nefi 8:1). Elämmekö me sillä tavalla, että Jumala voi tehdä työtä kauttamme?
Saatana pyrkii myös suuntaamaan huomiomme vähemmän tärkeisiin asioihin. Herra varoitti erästä varhaista kirkon johtajaa: ”Sinun mielesi on ollut enemmän siinä, mikä on maasta, kuin siinä, mikä on minusta – – ja palvelutyöstä, johon sinut on kutsuttu” (OL 30:2). Olemmeko me niin keskittyneitä maailmallisiin asioihin, että meidät ohjataan pois jumalallisista tehtävistämme?
Lisäksi Saatana lannistaa meitä riittämättömyyden tunteilla. Hän saa työmme vaikuttamaan liian vaikealta tai pelottavalta. Me voimme kuitenkin luottaa Jumalaan! Hän rakastaa meitä. Hän haluaa meidän onnistuvan. Herra kulkee meidän edellämme, on meidän kanssamme eikä jätä meitä (ks. 5. Moos. 31:8; ks. myös Ps. 32:8; Sananl. 3:5–6; Matt. 19:26; OL 78:18).
Saatana voi myös taivutella meitä pitämään omaa työtämme vähempiarvoisena kuin muille annettu työ. Mutta jokainen Jumalalta saatu tehtävä on tärkeä, ja me koemme tyydytystä, kun iloitsemme ”siitä, mitä Herra on [meidän] käskenyt tehdä” (Alma 29:9).
Kun Jumala tekee työtä meidän kauttamme, vastustaja saattaa houkutella meitä ottamaan kunnian mahdollisista saavutuksista. Voimme kuitenkin noudattaa Vapahtajan esimerkkiä nöyryydestä torjumalla henkilökohtaisen ylistyksen ja ylistämällä Isää (ks. Matt. 5:16; Moos. 4:2). Kun eräs toimittaja yritti antaa tunnustusta Äiti Teresalle hänen elämäntehtävästään auttaa köyhiä, tämä tokaisi: ”Se on [Jumalan] työtä. Minä olen kuin – – kynä Hänen kädessään. – – Hän tekee ajatustyön. Hän tekee kirjoitustyön. Kynällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kynän tehtävänä on ainoastaan antautua käytettäväksi.”10
Yhteenveto
Rakkaat veljeni ja sisareni, kehotan meitä jokaista ”[antamaan itsemme] Jumalalle – – vanhurskauden aseiksi” (Room. 6:13). Itsensä antamiseen sisältyy se, että annamme Hänen tietää, että haluamme olla hyödyksi etsien Hänen ohjaustaan ja käyttäen Hänen voimaansa.
Kuten aina, me voimme katsoa Jeesukseen Kristukseen, täydelliseen esimerkkiimme. Kuolevaisuutta edeltävässä elämässä taivaallinen Isä kysyi: ”Kenet minä lähetän?”
Ja Jeesus vastasi: ”Tässä olen, lähetä minut.” (Abr. 3:27; ks. myös Jes. 6:8.)
Jeesus Kristus hyväksyi ennalta asetetun tehtävänsä Vapahtajanamme ja Lunastajanamme, valmistautui sitä varten ja suoritti sen. Hän teki Isän tahdon (ks. Joh. 5:30; 6:38; 3. Nefi 27:13) ja täytti jumalalliset tehtävänsä.
Kun noudatamme Kristuksen esimerkkiä ja annamme itsemme Jumalalle, todistan, että Hän käyttää myös meitä työnsä edistämiseen ja muiden siunaamiseen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.