Jumalassa pysyminen ja sortuman korjaaminen
Kristuksella on voima tuoda meidät rakastavaan yhteyteen Isän ja toinen toisemme kanssa.
Meidän tulee jatkuvasti syventää tietoamme taivaallisesta Isästä ja kuuliaisuuttamme Häntä kohtaan. Suhteemme Häneen on iankaikkinen. Me olemme Hänen rakkaita lapsiaan, eikä se seikka muutu. Kuinka aiomme koko sydämestämme ottaa vastaan Hänen kutsunsa lähestyä Häntä ja siten päästä osallisiksi niistä siunauksista, joita Hän haluaa antaa meille tässä elämässä ja tulevassa maailmassa?
Herra sanoi muinaiselle Israelille, ja Hän sanoo meille: ”Minä olen sinua aina rakastanut, – – siksi vedän sinua luokseni uskollisesti.”1 Hän puhuu kuin Isä puhuisi sanoessaan meille myös: ”Sinä pysyt minussa ja minä sinussa; vaella siis minun kanssani.”2 Luotammeko Häneen kylliksi pysyäksemme Hänessä ja vaeltaaksemme Hänen kanssaan?
Olemme täällä tämän maan päällä oppimassa ja kasvamassa, ja tärkeintä oppimista ja kasvua tulee liittoyhteydestämme taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen. Uskollisesta suhteestamme Heihin kumpuaa jumalista tietoa, rakkautta, voimaa ja kykyä palvella.
”Meidän velvollisuutenamme on oppia kaikki, mitä Jumala on ilmoittanut itsestään.”3 Meidän täytyy ymmärtää, että Isä Jumala ohjasi Poikansa Jeesuksen Kristuksen luomaan maapallon meidän kasvuksemme, että taivaallinen Isä antoi Poikansa maksamaan oikeudenmukaisuuden vaatimukset meidän pelastukseksemme ja että Isän pappeuden voima ja Pojan tosi kirkko välttämättömine toimituksineen palautettiin meidän siunaukseksemme. Tunnetteko, kuinka syvällisenä rakkaus on läsnä niissä valmisteluissa, joita He ovat tehneet meidän iloksemme ja kasvuksemme? Meidän tulee tietää, että taivaallisen Isän pelastussuunnitelma on, että me noudatamme evankeliumin lakeja ja toimituksia sekä saavutamme iankaikkisen elämän ja että siten meistä tulee Jumalan kaltaisia.4 Tämä on se todellinen ja kestävä onni, jota taivaallinen Isä tarjoaa meille. Ei ole mitään muuta todellista ja kestävää onnea.
Haasteemme voivat vetää meitä pois tältä onnellisuuden reitiltä. Voimme menettää luottavaisen yhteytemme Jumalaan, jos koettelemukset saavat meidät pois tolaltamme sen sijaan että ne saisivat meidät polvillemme.
Tämä yksinkertainen säepari kutsuu meitä arvioimaan tärkeysjärjestystämme:
Toisilla asioilla on väliä, toisilla taas ei.
Jotkin asiat kestävät, mutta suurin osa ei.5
Sisaret, millä asioilla on väliä teille? Mitkä asiat ovat kestäviä teille? Isälle kestävää arvoa on sillä, että me opimme Hänestä, nöyrrymme ja kasvamme kuuliaisuudessa Häntä kohtaan maanpäällisten kokemusten kautta. Hän haluaa meidän vaihtavan itsekkyytemme palvelemiseksi, pelkomme uskoksi. Nämä kestävät asiat voivat koetella meitä läpikotaisin.
Juuri nyt – kuolevaisuuden rajoituksinemme – Isä pyytää meitä rakastamaan, kun rakastaminen on mitä vaikeinta, palvelemaan, kun palveleminen on hankalaa, antamaan anteeksi, kun anteeksiantaminen panee sielun lujille. Kuinka? Kuinka onnistumme siinä? Me pyydämme vilpittömästi taivaalliselta Isältä apua Hänen Poikansa nimessä ja teemme asioita Hänen tavallaan emmekä ylpeänä puolusta omaa tahtoamme.
Tunnistin oman ylpeyteni, kun presidentti Ezra Taft Benson puhui astian puhdistamisesta sisältä.6 Kuvittelin itseni kannuksi. Kuinka minä saisin ylpeyden jäännökset pois kannustani? Se, että omin päin pakotamme itsemme nöyrtymään ja yritämme saada itsemme rakastamaan muita, on väkinäistä ja onttoa eikä se yksinkertaisesti toimi. Syntimme ja ylpeytemme luovat meidän ja kaiken rakkauden lähteen – taivaallisen Isämme – välille sortuman, kuilun.
Ainoastaan Vapahtajan sovitus voi puhdistaa meidät synneistämme ja kuroa umpeen sen kuilun eli sortuman.
Haluamme taivaallisen Isämme rakkauden ja johdatuksen käsivarsien ympäröivän meidät, ja niinpä asetamme Hänen tahtonsa ensimmäiseksi ja särkynein sydämin anomme, että Kristus kaataa kannuumme puhdistavaa vettä. Alkuun sitä saattaa tulla pisara kerrallaan, mutta kun etsimme, pyydämme ja olemme kuuliaisia, sitä alkaa virrata runsaasti. Tämä elävä vesi alkaa täyttää meidät, ja kun olemme ääriämme myöten täynnä Hänen rakkauttaan, voimme kaataa sielumme kannusta sen sisältöä muille, jotka janoavat parantumista, toivoa ja yhteenkuuluvuutta. Kun sisäinen kannumme puhdistuu, meidän maanpäälliset ihmissuhteemme alkavat parantua.
Henkilökohtaisten halujen uhraaminen on välttämätöntä, jotta tehtäisiin tilaa Jumalan iankaikkisille suunnitelmille. Vapahtaja, joka puhuu Isän puolesta, pyytää meitä: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä”7. Se, että lähestyy Isää, voi tarkoittaa sitä, että oppii Hänen totuuttaan pyhien kirjoitusten välityksellä, noudattaa profeettojen neuvoja ja pyrkii tekemään Hänen tahtonsa täydellisemmin.
Ymmärrämmekö me, että Kristuksella on voima tuoda meidät rakastavaan yhteyteen Isän ja toinen toisemme kanssa? Pyhän Hengen voimalla Hän voi antaa meille ihmissuhteissa tarvittavaa näkemystä.
Eräs Alkeisyhdistyksen opettaja kertoi minulle voimallisen esimerkin 11-vuotiaiden poikien luokastaan. Yksi pojista, jota kutsun Jimmyksi, oli luokassa yhteistyöhaluton erakko. Eräänä sunnuntaina opettaja sai innoitusta jättää oppiaiheensa pitämättä ja kertoa, miksi hän rakasti Jimmyä. Opettaja kertoi olevansa kiitollinen tästä nuoresta miehestä ja uskovansa häneen. Sitten opettaja pyysi luokan jäseniä kertomaan Jimmylle jonkin asian, jota he arvostivat hänessä. Kun luokan jäsenet yksitellen kertoivat Jimmylle, miksi tämä oli heille erityinen, Jimmy painoi päänsä ja kyyneliä alkoi vieriä hänen poskilleen. Tämä opettaja ja Alkeisyhdistysluokka rakensivat sillan Jimmyn yksinäiseen sydämeen. Yksinkertainen rakkaus vilpittömästi ilmaistuna antaa muille toivoa ja arvoa. Nimitän tätä ”sortuman eli kuilun korjaamiseksi”.
Kenties meidän elämämme rakastavassa kuolevaisuutta edeltävässä maailmassa istutti meihin kaipuun todelliseen, kestävään rakkauteen täällä maan päällä. Meidät on jumalallisesti suunniteltu antamaan rakkautta ja saamaan rakkautta, ja syvintä rakkautta koemme silloin, kun olemme yhtä Jumalan kanssa. Mormonin kirja kehottaa meitä tekemään sovinnon Jumalan kanssa Kristuksen sovituksen kautta.8
Jesaja puhui niistä, jotka elävät uskollisesti paaston lain mukaan, ja siten heistä tulee sortuneen muurin korjaajia omille jälkeläisilleen. He ovat niitä, jotka Jesajan lupauksen mukaan rakentavat raunioituneet asumukset.9 Samalla tavoin Vapahtaja korjasi sortuman eli etäisyyden meidän ja taivaallisen Isän välillä. Suuren sovitusuhrinsa avulla Hän suo meille keinon päästä osallisiksi Jumalan rakastavasta voimasta ja sitten pystymme korjaamaan ”raunioituneet asumukset” omassa henkilökohtaisessa elämässämme. Kahden ihmisen välisen tunneperäisen etäisyyden parantumiseen tarvitaan sitä, että otamme vastaan Jumalan rakkauden sekä uhraamme omat luontaiset itsekkäät ja pelokkaat taipumuksemme.
Yhtenä mieleen painuneena iltana eräs sukulainen ja minä olimme eri mieltä eräästä poliittisesta kysymyksestä. Muiden sukulaisten kuullen hän teki ytimekkäästi ja perusteellisesti selvää esittämistäni kommenteista osoittaen minun olevan väärässä. Tunsin olevani typerä ja tietämätön – ja luultavasti olinkin. Kun sinä iltana polvistuin rukoukseen, kiiruhdin selittämään taivaalliselle Isälle, kuinka vaikea tämä sukulainen oli! Jatkoin vuodatustani. Kenties pysähdyin valituksessani, ja Pyhä Henki ehti kiinnittämään huomioni, koska yllätyksekseni kuulin itseni sanovan seuraavaksi: ”Luultavasti haluat minun rakastavan häntä.” Rakastavan häntä? Jatkoin rukoustani tähän tapaan: ”Kuinka voin rakastaa häntä? En usko edes pitäväni hänestä. Sydämeni on kovettunut, tunteitani on loukattu. En pysty siihen.”
Sitten – varmasti Hengen avulla – sain uuden ajatuksen sanoessani: ”Mutta Sinä rakastat häntä, taivaallinen Isä. Antaisitko minulle osan Sinun rakkaudestasi häntä kohtaan – jotta minäkin voin rakastaa häntä?” Katkerat tunteeni pehmenivät, sydämeni alkoi muuttua, ja aloin nähdä tämän henkilön eri tavalla. Aloin aistia hänen todellisen arvonsa, jonka taivaallinen Isä näki. Jesaja kirjoittaa: ”Herra sitoo kansansa haavat ja parantaa sen ruhjeet ja vammat.”10
Ajan mittaan meidän välillämme ollut kuilu kuroutui suloisesti umpeen. Mutta vaikka hän ei olisikaan hyväksynyt muuttunutta sydäntäni, niin olin silti oppinut, että jos pyydämme apua taivaalliselta Isältä, Hän auttaa meitä rakastamaan niitäkin, joita saatamme pitää mahdottomina rakastaa. Vapahtajan sovitus välittää jatkuvana virtana rakkautta Isältämme taivaassa. Meidän täytyy päättää pysyä tässä rakkaudessa, jotta meillä voisi olla rakkautta kaikkia kohtaan.
Kun annamme sydämemme Isälle ja Pojalle, me muutamme maailmaamme – vaikka ympärillämme olevat olosuhteet eivät muuttuisikaan. Me lähestymme taivaallista Isää ja tunnemme Hänen hyväksyvän lempeästi meidän pyrkimyksemme olla todellisia Kristuksen opetuslapsia. Meidän arvostelukykymme, luottamuksemme ja uskomme kasvavat.
Mormon kehottaa meitä rukoilemaan koko sydämemme voimalla tätä rakkautta, niin sitä suodaan meille sen lähteestä – taivaalliselta Isältä.11 Vasta silloin meistä voi tulla sortuman korjaajia maanpäällisissä suhteissamme.
Isämme ääretön rakkaus ulottuu meihin ja tuo meidät takaisin Hänen kirkkauteensa ja iloonsa. Hän antoi ainosyntyisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, korjaamaan sen sortuman, joka ammottaa leveänä meidän ja Hänen välillään. Paluu Isän luo taivaassa on kestävän rakkauden ja iankaikkisen tarkoituksen ydin. Meidän täytyy päästä yhteyteen Hänen kanssaan nyt oppiaksemme, millä on todella merkitystä, rakastaaksemme Hänen tavallaan ja kasvaaksemme Hänen kaltaisikseen. Todistan, että meidän uskollisella suhteellamme taivaallisen Isän ja Vapahtajan kanssa on Heille ja meille iankaikkinen merkitys. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.