Kenen luo me menisimme?
Lopussa meidän jokaisen täytyy vastata Vapahtajan kysymykseen: ”Aiotteko tekin lähteä?”
Useita vuosia sitten perheeni ja minä kävimme Pyhässä maassa. Yksi elävimmistä muistoista matkaltamme on käynti yläkerran huoneessa, viimeisen aterian perinteisellä tapahtumapaikalla Jerusalemissa.
Sillä paikalla seisoessamme luin perheelleni luvusta Joh. 17 kohdan, jossa Jeesus anoo Isältään opetuslastensa puolesta:
”Minä rukoilen heidän puolestaan – –, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. – –
Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme.”1
Näitä sanoja lukiessani olin syvästi liikuttunut ja huomasin siinä pyhässä paikassa rukoilevani itsekseni, että voisin aina olla yhtä perheeni kanssa sekä taivaallisen Isäni ja Hänen Poikansa kanssa.
Meidän kallisarvoiset suhteemme perheeseemme, ystäviimme, Herraan ja Hänen palautettuun kirkkoonsa ovat niitä asioita, joilla on eniten merkitystä elämässä. Koska nämä suhteet ovat niin tärkeitä, niitä tulisi vaalia, suojella ja ravita.
Yksi sydäntä eniten riipaisevia kertomuksia pyhissä kirjoituksissa tapahtui, kun ”monet Jeesuksen opetuslapset” pitivät Hänen opetuksiaan ja oppiaan liian vaikeana hyväksyä ja ”vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan”2.
Kun nämä opetuslapset lähtivät, Jeesus kääntyi niiden kahdentoista puoleen ja kysyi: ”Aiotteko tekin lähteä?”3
Pietari vastasi:
”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”4
Sinä hetkenä, kun muut keskittyivät siihen, mitä eivät voineet hyväksyä, apostolit päättivät keskittyä siihen, mitä he uskoivat ja tiesivät, ja sen seurauksena he jäivät Kristuksen luo.
Myöhemmin helluntaipäivänä nuo kaksitoista saivat Pyhän Hengen lahjan. Heistä tuli rohkeita todistuksessaan Kristuksesta, ja he alkoivat täydemmin ymmärtää Jeesuksen opetuksia.
Nykyään on samoin. Joillekin Kristuksen kutsu uskoa ja pysyä mukana on edelleen hankala – eli vaikea hyväksyä. Joillakin opetuslapsilla on vaikeuksia ymmärtää kirkon jotakin tiettyä menettelytapaa tai opetusta. Toiset löytävät huolenaiheita historiastamme tai joidenkin – menneiden ja nykyisten – jäsenten ja johtajien epätäydellisyyksistä. Edelleen jotkut pitävät vaikeana elää uskonnon mukaan, joka vaatii niin paljon. Lopulta jotkut ovat ”[väsyneet] tekemään hyvää”5. Näistä ja muista syistä jotkut kirkon jäsenet horjuvat uskossaan ja miettivät, pitäisikö heidän kenties seurata niitä, jotka ”vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet” Jeesuksen mukana.
Jos jotkut teistä horjuvat uskossaan, esitän teille mukaillen saman kysymyksen, jonka Pietari esitti: Kenen luo te menisitte? Jos päätätte jäädä vähemmän aktiivisiksi tai jättää palautetun Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon, minne te menisitte? Mitä te tekisitte? Päätöksellä olla enää kulkematta kirkon jäsenten ja Herran valitsemien johtajien mukana tulee olemaan pitkäaikainen vaikutus, jota ei aina tällä hetkellä pysty näkemään. Saattaa olla jokin oppi, jokin menettelytapa, joitakin historian vaiheita, jotka aiheuttavat teille ristiriidan uskonne kanssa, ja teistä saattaa tuntua, että ainoa tapa ratkaista tuo tämänhetkinen sisäinen myllerrys on olla enää kulkematta pyhien kanssa. Jos elätte niin pitkään kuin minä olen elänyt, te tulette tietämään, että asioilla on tapana ratketa. Innoitettu näkemys tai ilmoitus saattaa tuoda uutta valoa johonkin aiheeseen. Muistakaa – palautus ei ole yksittäinen tapahtuma vaan se etenee edelleen.
Älkää koskaan hylätkö niitä suurenmoisia totuuksia, jotka on ilmoitettu profeetta Joseph Smithin kautta. Älkää koskaan lakatko lukemasta, pohtimasta ja toteuttamasta Kristuksen oppia, joka sisältyy Mormonin kirjaan.
Älkää koskaan jättäkö antamatta yhtäläistä aikaa Herralle pyrkien vilpittömästi ymmärtämään, mitä Herra on ilmoittanut. Kuten rakas ystäväni ja aiempi työtoverini vanhin Neal A. Maxwell kerran sanoi: ”Meidän ei pitäisi olettaa – –, että jos kerran emme itse osaa selittää jotakin, sitä ei osaa selittää kukaan.”6
Niinpä ennen kuin teette tuon hengellisesti vaarallisen päätöksen lähteä, kannustan teitä pysähtymään ja miettimään huolella ennen kuin luovutte siitä, minkä ansiosta te sitten alun perin saittekin todistuksen Jeesuksen Kristuksen palautetusta kirkosta. Pysähtykää ja miettikää, mitä olette tunteneet täällä ja miksi olette tunteneet niin. Ajatelkaa niitä hetkiä, jolloin Pyhä Henki on todistanut teille iankaikkisesta totuudesta.
Minne te menisitte löytääksenne muita, jotka uskovat teidän laillanne persoonallisiin, rakastaviin taivaallisiin vanhempiin, jotka opettavat meille, kuinka palata Heidän luokseen iankaikkisesti?
Minne te menisitte saadaksenne opetusta Vapahtajasta, joka on paras ystävänne, joka paitsi kärsi syntienne vuoksi myös kärsi ”kaikenlaisia kipuja ja ahdinkoja ja koetuksia – –, jotta hänen sydämensä täyttyisi armolla, lihan mukaisesti, jotta hän osaisi lihan mukaisesti auttaa kansaansa sen heikkouksien mukaisesti”7, joihin uskoakseni sisältyy uskon menettämisen heikkous?
Minne te menisitte oppiaksenne lisää taivaallisen Isän suunnitelmasta meidän iankaikkiseksi onneksemme ja rauhaksemme – suunnitelmasta, joka on täynnä ihmeellisiä mahdollisuuksia, opetuksia ja johdatusta elämäämme varten kuolevaisuudessa ja iankaikkisuudessa? Muistakaa – pelastussuunnitelma antaa merkityksen, tarkoituksen ja suunnan elämälle kuolevaisuudessa.
Minne te menisitte löytääksenne yksityiskohtaisen ja innoitetun kirkon organisaatiorakenteen, jonka kautta teitä opettavat ja tukevat miehet ja naiset, jotka ovat syvällisen sitoutuneita palvelemaan Herraa palvelemalla teitä ja perhettänne?
Minne te menisitte löytääksenne profeettoja ja apostoleja, jotka Jumala on kutsunut antamaan teille vielä yhden lähteen, josta saada neuvoja, ymmärrystä, lohtua ja innoitusta aikamme haasteisiin?
Minne te menisitte löytääksenne ihmisiä, jotka elävät samojen säädettyjen arvojen ja mittapuiden mukaan, joita tekin noudatatte ja jotka te haluatte siirtää lapsillenne ja lastenne lapsille?
Ja minne te menisitte kokeaksenne sitä iloa, joka tulee pelastavista toimituksista ja temppeliliitoista?
Veljet ja sisaret, Kristuksen evankeliumin hyväksyminen ja sen mukaan eläminen voi olla haasteellista. Niin on aina ollut, ja niin tulee aina olemaan. Elämä voi olla samanlaista kuin kiipeäisi jyrkkää ja vaivalloista polkua. On luonnollista ja normaalia, että aika ajoin pysähdymme polun varrelle vetämään henkeä, arvioimaan uudelleen suuntaamme ja miettimään uudelleen kulkutahtiamme. Kaikkien ei tarvitse pysähtyä polun varrella, mutta sen tekemisessä ei ole mitään väärää, kun olosuhteet sitä vaativat. Itse asiassa se voi olla myönteinen asia niille, jotka hyödyntävät täysin tilaisuutta virkistyä Kristuksen evankeliumin elävällä vedellä.
Vaara piilee siinä, kun joku päättää kulkea pois polulta, joka johtaa elämän puulle.8 Toisinaan me voimme oppia, tutkia ja tietää, ja toisinaan meidän täytyy uskoa, luottaa ja toivoa.
Lopussa meidän jokaisen täytyy vastata Vapahtajan kysymykseen: ”Aiotteko tekin lähteä?”9 Meidän kaikkien täytyy etsiä oma vastauksemme siihen kysymykseen. Joillekin vastaus on helppo. Toisille vastaus on vaikea. En yritä väittää tietäväni, miksi usko tulee toisille helpommin kuin toisille. Olen vain hyvin kiitollinen tietäessäni, että vastaukset ovat aina saatavilla, ja jos etsimme niitä – todella etsimme vakain aikein ja täysin vilpittömin ja rukoilevin sydämin – me löydämme lopulta vastaukset kysymyksiimme, kun jatkamme kulkua evankeliumin polulla. Olen palvelutehtävässäni oppinut tuntemaan niitä, jotka ovat ajautuneet pois ja palanneet uskon koetuksensa jälkeen.
Vilpitön toiveeni on, että kutsumme entistä useampia Jumalan lapsia löytämään evankeliumin polun ja jatkamaan kulkua sillä, jotta hekin voivat ”[nauttia] hedelmää, joka [on] kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa”10.
Harras pyyntöni on, että hyväksyisimme ne, joilla on vaikeuksia uskonsa kanssa, ja kannustaisimme, ymmärtäisimme ja rakastaisimme heitä. Emme saa koskaan laiminlyödä ketään veljistämme ja sisaristamme. Olemme kaikki eri kohdissa polkua, ja meidän tulee palvella toisiamme sen mukaisesti.
Samoin kuin meidän tulee avosylin toivottaa tervetulleiksi uudet käännynnäiset, niin meidän tulee hyväksyä ja antaa tukemme myös niille, joilla on kysymyksiä ja jotka horjuvat uskossaan.
Hyödyntäen erästä toista tuttua vertauskuvaa rukoilen, että jokainen, joka ajattelee jättää ”mainion Siionin purren”, jonka ruorissa ovat Jumala ja Kristus, pysähtyy ennen lähtöään miettimään sitä huolella.
Tietäkää, että vaikka suuret myrskytuulet ja aallot pieksevät mainiota purtta, niin Vapahtaja on mukana siinä purressa ja pystyy nuhtelemaan myrskyä käskyllään: ”Vaikene, ole hiljaa!” Kunnes niin tapahtuu, meidän ei pidä pelätä, ja meillä tulee olla horjumaton usko ja meidän tulee tietää, että ”häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin”11.
Veljet ja sisaret, lupaan teille Herran nimessä, että Hän ei koskaan hylkää kirkkoaan ja että Hän ei koskaan hylkää ketään meistä. Muistakaa Pietarin vastaus Vapahtajan kysymykseen ja sanoihin:
”Kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.
Me uskomme ja tiedämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.”12
Todistan, että ”muuta nimeä [ei] anneta eikä mitään muuta keinoa eikä tapaa, jonka kautta pelastus voi tulla ihmislapsille, kuin vain Kristuksen – – nimessä ja nimen kautta”13.
Todistan myös, että Jeesus Kristus on kutsunut meidän aikanamme apostoleja ja profeettoja ja palauttanut kirkkonsa opetuksineen ja käskyineen ”puolustukseksi ja suojaksi myrskyltä ja vihalta”, joita varmasti vuodatetaan, elleivät maailman ihmiset tee parannusta ja palaa Hänen luokseen.14
Todistan edelleen, että Herra ”kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, [ei] mustia eikä valkoisia, [ei] orjia eikä vapaita, [ei] miehiä eikä naisia; – – kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia”15.
Jeesus on meidän Vapahtajamme ja Lunastajamme, ja Hänen palautettu evankeliuminsa johtaa meidät turvallisesti takaisin taivaallisten vanhempiemme luo, jos pysymme evankeliumin polulla ja seuraamme Hänen jalanjäljissään. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.