Mestariparantaja
Teidän ei tarvitse kokea synnin aiheuttamaa murhetta, muiden tekojen aiheuttamaa tuskaa tai kuolevaisuuden kipeitä tosiasioita – yksin.
Yksi antoisimmista mahdollisuuksistani on matkustaa – oppia sisariltani eri puolilla maailmaa. Ei ole mitään sen vertaista kuin työskennellä rinta rinnan, puhua kasvotusten ja kokea yhteyttä tunnetasolla.
Erään tällaisen kokemuksen aikana eräs Apuyhdistyksen johtohenkilö kysyi: ”Onko jotakin erityistä, mihin naisten tulisi keskittyä?”
Mieleeni tuli presidentti Russell M. Nelsonin puhe ”Vetoomus sisarilleni”, ja vastasin: ”Kyllä!” Presidentti Nelson on opettanut: ”Me tarvitsemme naisia, joilla on luja ymmärrys Kristuksen opista.”1
Nefi kuvasi Kristuksen oppia tällä tavoin:
”Sillä portti, josta teidän tulee mennä sisälle, on parannus ja vesikaste; ja silloin tulee teidän syntienne anteeksianto tulen ja PyhänHengen kautta.– –
Ja nyt, – – minä kysyn, onko kaikki tehty? Katso, minä sanon teille: Ei; sillä te olette päässeet tähän saakka vain Kristuksen sanan avulla, järkkymättömän uskon avulla häneen, turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan.
Sen vuoksi teidän täytyy ponnistella eteenpäin lujina Kristuksessa, niin että teillä on täydellinen toivon kirkkaus ja rakkaus Jumalaa ja kaikkia ihmisiä kohtaan. Ja nyt, jos te ponnistelette eteenpäin kestiten itseänne Kristuksen sanalla ja kestätte loppuun asti, katso, näin sanoo Isä: Te saatte iankaikkisen elämän.
– – Tämä on se keino; eikä ole muuta keinoa eikä nimeä taivaan alla annettu, jonka avulla ihminen voi pelastua Jumalan valtakuntaan. Ja nyt, katso, tämä on Kristuksen oppi.”2
Miksi me tarvitsemme lujan ymmärryksen näistä periaatteista?
Tapaan usein myöhempien aikojen pyhiin kuuluvia naisia, jotka kaipaavat epätoivoisesti apua eivätkä kuitenkaan käänny Hänen puoleensa, joka voi antaa ikuista apua. Liian usein he tavoittelevat ymmärrystä etsimällä sitä ”suuresta ja avarasta rakennuksesta”3.
Kun lisäämme ymmärrystämme Kristuksen opista, me huomaamme pian, että saamme syvällisemmän ymmärryksen ”suuresta onnensuunnitelmasta”4. Me myös tunnustamme, että meidän Vapahtajamme Jeesus Kristus on suunnitelman keskipiste.
Kun opimme soveltamaan Kristuksen oppia yksilöllisiin olosuhteisiimme, meidän rakkautemme Vapahtajaamme kohtaan kasvaa. Ja me käsitämme, ”että havaituista eroista huolimatta me kaikki tarvitsemme samaa ääretöntä sovitusta”5. Me ymmärrämme, että Hän on meidän perustuksemme – Lunastajamme kallio, varma perustus, jolle rakentaessamme me emme voi sortua6.
Kuinka tämä oppi voi siunata meitä etsiessämme rauhaa ja ymmärrystä ja pyrkiessämme kestämään iloiten omaa ainutlaatuista kuolevaisuuden matkaamme?
Saanen ehdottaa, että me aloitamme, kuten Nefi sanoo, ”järkkymättömän uskon avulla [Kristukseen], turvautuen täysin hänen ansioihinsa, joka on voimallinen pelastamaan”7. Meidän uskomme Jeesukseen Kristukseen tekee meidät kykeneviksi kohtaamaan minkä tahansa haasteen.
Itse asiassa koettelemuksissa me usein huomaamme uskomme syventyvän ja suhteemme taivaalliseen Isään ja Hänen Poikaansa jalostuvan. Saanen kertoa kolme esimerkkiä.
Ensiksi, Vapahtajalla, Mestariparantajalla, on voima muuttaa meidän sydämemme ja antaa meille pysyvää huojennusta omien syntiemme aiheuttamaan murheeseen. Kun Vapahtaja opetti samarialaista naista kaivolla, Hän tiesi tämän vakavista synneistä. Kuitenkin ”Herra näkee sydämeen”8, ja Hän tiesi, että naisella oli opinhaluinen sydän.
Kun nainen tuli kaivolle, Jeesus – elävän veden henkilöitymä – sanoi yksinkertaisesti: ”Anna minun juoda astiastasi.” Meidän Vapahtajamme puhuu meille samalla tavoin äänellä, jonka me erotamme, kun tulemme Hänen luokseen – sillä Hän tuntee meidät. Hän kohtaa meidät siinä, missä olemme. Ja sen vuoksi, kuka Hän on ja mitä Hän on tehnyt meidän hyväksemme, Hän ymmärtää meitä. Koska Hän on kokenut meidän tuskamme, Hän voi antaa meille elävää vettä, kun me etsimme sitä. Hän opetti tämän samarialaiselle naiselle, kun Hän sanoi: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Viimein ymmärtäen nainen osoitti uskoa ja pyysi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano.”
Kun samarialaisella naisella oli ollut tämä kokemus Vapahtajan kanssa, hän ”jätti vesiruukkunsa siihen, meni kaupunkiin ja sanoi ihmisille:
’Tulkaa katsomaan, tuolla on mies, joka kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt! [Eikö hän ole] Messias?’”
Nainen oli saanut todistuksen – hän oli alkanut nauttia elävää vettä – ja hän halusi todistaa Kristuksen jumalallisuudesta muille.9
Kun me tulemme Kristuksen luokse nöyrin ja opinhaluisin sydämin – vaikka virheet, synnit ja rikkomukset painaisivat raskaina sydäntämme – Hän voi muuttaa meidät, ”sillä hän on voimallinen pelastamaan”10. Ja kun sydämemme on muuttunut, me voimme samarialaisen naisen tavoin mennä omaan kaupunkiimme – kotiimme, kouluumme ja työpaikallemme – todistamaan Hänestä.
Toiseksi, Mestariparantaja voi lohduttaa ja vahvistaa meitä, kun koemme tuskaa muiden jumalattomien tekojen vuoksi. Olen keskustellut monien naisten kanssa, jotka ovat raskaiden kuormien painamia. Heidän temppelissä alkanut liittopolkunsa on muuttunut vaikeaksi parantumisen matkaksi. He kärsivät rikotuista liitoista, särkyneestä sydämestä ja menetetystä itseluottamuksesta. Monet ovat aviorikoksen sekä sanallisen, seksuaalisen ja emotionaalisen väkivallan uhreja, mikä johtuu usein muiden ihmisten riippuvuuksista.
Nämä kokemukset, vaikkakaan ne eivät ole lainkaan heidän omaa syytään, ovat jättäneet monet tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää. Monet eivät ymmärrä, kuinka selviytyä niistä voimakkaista tuntemuksista, joita he kokevat, ja he yrittävät haudata ne työntäen ne syvemmälle sisimpäänsä.
Toivo ja paraneminen eivät löydy salailun synkästä kuilusta vaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen valosta ja rakkaudesta.11 Vanhin Richard G. Scott on neuvonut: ”Ellette ole itse syyllisiä vakavaan syntiin, älkää kärsikö tarpeettomasti toisen syntien seurauksista.– – Voitte tuntea myötätuntoa.– – Teidän ei kuitenkaan pidä ottaa kannettavaksenne vastuuta.– – Kun olette tehneet sen, mikä on järkevää rakkaanne auttamiseksi, laskekaa kuormanne Vapahtajan jalkojen juureen.– – Kun niin teette, ette ainoastaan saa rauhaa vaan osoitatte uskonne Vapahtajan voimaan nostaa synnin kuorma rakkaanne harteilta, kun hän tekee parannuksen ja on kuuliainen.”
Hän jatkoi: ”Koette täydellisen parantumisen uskonne kautta Jeesukseen Kristukseen ja Hänen voimaansa ja kykyynsä sovituksensa kautta parantaa sen teon jättämät arvet, joka oli epäoikeudenmukainen ja jota ette ansainneet.”12
Sisaret, jos huomaatte olevanne tässä tilanteessa, parantuminen voi olla pitkällinen prosessi. Se edellyttää, että etsitte rukoillen johdatusta ja asianmukaista apua, kuten neuvoja oikealla tavalla asetetuilta pappeudenhaltijoilta. Kun opitte kommunikoimaan avoimesti, asettakaa asianmukaiset rajat, ja kenties pyytäkää ammattiapua. On ehdottoman tärkeää, että ylläpidätte koko prosessin ajan hengellistä terveyttä! Muistakaa jumalallinen identiteettinne: te olette taivaallisten vanhempien rakkaita tyttäriä. Luottakaa Isänne iankaikkiseen suunnitelmaan teitä varten. Vahvistakaa edelleen päivittäin Jeesuksen Kristuksen opin ymmärtämistänne. Osoittakaa joka päivä uskoa juomalla runsain mitoin Vapahtajan elävän veden lähteestä. Turvautukaa siihen voimaan, jota meille jokaiselle annetaan toimitusten ja liittojen välityksellä. Ja sallikaa Vapahtajan parantavan voiman ja Hänen sovituksensa tulla elämäänne.
Kolmanneksi, Mestariparantaja voi lohduttaa ja tukea meitä, kun me koemme ”tosiasioita kuolevaisuudesta”13 kuten katastrofin, henkistä tai fyysistä sairautta, kroonista kipua ja kuolemaa. Olen hiljattain tutustunut erääseen suurenmoiseen nuoreen naiseen nimeltä Josie, joka kärsii kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Tässä on hieman siitä, mitä hän on kertonut minulle matkastaan kohti parantumista:
”Pimeyden pahin vaihe on sellainen, mitä perheeni ja minä olemme nimittäneet ’lattiapäiviksi’. Se alkaa aistien yliherkistymisellä ja äkillisellä herkkyydellä kaikenlaisia ääniä, kosketusta tai valoa kohtaan sekä niiden torjumisella. Se on henkisen ahdistuksen huipentuma. On varsinkin yksi päivä, jota en koskaan unohda.
Se oli matkani alkuvaiheessa, joten kokemus oli erityisen pelottava. Muistan, kuinka nyyhkytin ja kyyneleet valuivat pitkin kasvojani haukkoessani henkeä. Mutta jopa tuo ankara kärsimys kalpeni sen tuskan rinnalla, jota sitten tunsin seuratessani paniikkia, joka valtasi äitini hänen yrittäessään epätoivoisesti auttaa minua.
Minun särkynyt mieleni aiheutti hänelle särkyneen sydämen. Mutta vähänpä me tiesimme siitä, että syvenevästä pimeydestä huolimatta olimme vain hetkien päässä voimallisen ihmeen kokemisesta.
Kun pitkä pimeys jatkui, äitini kuiskasi yhä uudelleen: ’Tekisin mitä tahansa ottaakseni tämän sinulta pois.’
Samaan aikaan pimeys synkkeni, ja kun olin varma siitä, etten kestäisi enää enempää, niin juuri silloin tapahtui jotakin ihmeellistä.
Yhtäkkiä ylimaallinen ja ihmeellinen voima valtasi kehoni. Sitten ’voimalla, joka ei ollut omaani’14, julistin äidilleni hyvin vakaasti kahdeksan elämää muuttavaa sanaa, jotka olivat vastaus hänen toistuvaan haluunsa kantaa tuskani. Sanoin: ’Ei sinun tarvitse. Eräs on jo tehnyt sen.’”
Mieltä heikentävän sairauden synkeästä kuilusta Josie keräsi voimaa todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan.
Hän ei kokenut sinä päivänä täydellistä parantumista, mutta äärimmäisen pimeyden hetkenä hän sai toivon valon. Ja nykyään Josie, jonka tukena on luja ymmärrys Kristuksen opista ja joka saa päivittäin virkistystä Vapahtajan elävästä vedestä, jatkaa matkaansa kohti parantumista ja osoittaa horjumatonta uskoa Mestariparantajaan. Hän auttaa muita matkan varrella. Ja hän sanoo: ”Kun pimeys ei tunnu hellittävän, turvaan muistoon Hänen lempeistä armoteoistaan. Ne ovat opastavana valona suunnistaessani läpi vaikeiden aikojen.”15
Sisaret, minä todistan, että
teidän ei tarvitse enää kantaa synnin aiheuttaman murheen kuormaa – yksin.
teidän ei tarvitse kantaa muiden epävanhurskaiden tekojen aiheuttamaa tuskaa – yksin.
teidän ei tarvitse kokea kuolevaisuuden kipeitä tosiasioita – yksin.
Vapahtaja pyytää:
”Ettekö nyt palaa minun luokseni ja tee parannusta synneistänne ja käänny, jotta minä voin parantaa teidät?
– – Jos te tulette minun luokseni, te saatte iankaikkisen elämän. Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan.”16
”[Hän] tekisi mitä tahansa ottaakseen tämän sinulta pois.” Itse asiassa, ”[Hän] on jo tehnyt sen.” Jeesuksen Kristuksen, Mestariparantajan, nimessä. Aamen.