2010–2019
Jumalanpalveluksen siunaukset
Lokakuu 2016


Jumalanpalveluksen siunaukset

Jumalanpalvelus on välttämätön ja keskeinen osa hengellistä elämäämme. Se on jotakin, mitä meidän tulee kaivata, tavoitella ja pyrkiä kokemaan.

Hänen käyntinsä

Yksi merkittävimmistä ja koskettavimmista kokemuksista, mitä on kirjoitettu muistiin pyhiin kirjoituksiin, on kertomus Vapahtajan käynnistä ihmisten luona Amerikan mantereella kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Kansa oli kohdannut niin suuren hävityksen, että se sai koko maanpinnan muodon muuttumaan.1 Aikakirja kertoo niistä tapahtumista, että luonnonmullistusten jälkeen kaikki ihmiset itkivät jatkuvasti2, ja syvän murheensa keskellä he janosivat parantumista, rauhaa ja vapautumista.

Kun Vapahtaja laskeutui taivaasta, ihmiset lankesivat kahdesti Hänen jalkojensa juureen. Ensimmäisen kerran niin tapahtui, kun Hän oli julistanut jumalallisella valtuudella:

”Katso, minä olen Jeesus Kristus, jonka profeetat todistivat tulevan maailmaan.

Ja katso, minä olen maailman valo ja elämä.”3

Sitten Hän kutsui paikalla olevia: ”Nouskaa ja tulkaa minun luokseni voidaksenne pistää kätenne minun kylkeeni sekä voidaksenne tunnustella naulojen jälkiä käsissäni ja jaloissani, jotta tietäisitte, että minä olen Israelin Jumala ja koko maan Jumala ja surmattu maailman syntien tähden. – –

Ja kun he kaikki olivat menneet ja nähneet itse, he huusivat yhteen ääneen sanoen:

Hoosianna! Siunattu olkoon Korkeimman Jumalan nimi!”4

Ja sitten – toisen kerran – ”he lankesivat Jeesuksen jalkojen juureen”. Mutta tällä kertaa tarkoituksellisesti, sillä meille kerrotaan, että he ”palvelivat häntä”5.

Nykypäivä

Aiemmin tänä vuonna olin hoitamassa kirkon tehtävää ja vierailemassa eräässä vaarnassa Yhdysvaltain länsiosissa. Oli tavallinen sunnuntai, tavallinen kokous tavallisten kirkon jäsenten parissa. Katselin, kun ihmiset tulivat kappeliin ja siirtyivät kunnioittavasti vapaana oleville paikoille. Viime hetken kuiskatut keskustelut kaikuivat läpi salin. Äidit ja isät yrittivät – toisinaan turhaan – hiljentää eläväisiä lapsiaan. Tavallista.

Mutta sitten ennen kuin kokous alkoi, mieleeni tuli Hengen innoittamia sanoja.

Nämä jäsenet eivät olleet tulleet vain täyttämään velvollisuuttaan tai kuuntelemaan puhujia.

He olivat tulleet syvällisemmästä ja paljon merkittävämmästä syystä.

He olivat tulleet palvelemaan Jumalaa.

Kokouksen edetessä havainnoin kuulijakunnassa monia eri jäseniä. Heidän ilmeestään näkyi miltei taivaallinen kunnioituksen ja rauhan asenne. Jokin heissä lämmitti sydäntäni. Kokemus, jonka he saivat sinä sunnuntaina, oli jotakin varsin erityistä.

He palvelivat Jumalaa.

He kokivat taivaan vaikutusta.

Näin sen heidän kasvoiltaan.

Ja riemuitsin ja palvelin Jumalaa heidän kanssaan. Ja niin tehdessäni Henki puhui sydämelleni. Ja sinä päivänä opin jotakin itsestäni, Jumalasta ja todellisen jumalanpalveluksen tehtävästä elämässämme.

Jumalanpalvelus jokapäiväisessä elämässämme

Myöhempien aikojen pyhät ovat poikkeuksellisia, mitä tulee palvelemiseen kirkon tehtävissä. Mutta toisinaan me saatamme toimia rutiininomaisesti, aivan kuin olisimme vain tekemässä työtä. Toisinaan meidän osallistumisestamme kokouksiin ja meidän palvelemisestamme valtakunnassa saattaa jäädä puuttumaan jumalanpalveluksen pyhä piirre. Ja ilman sitä meiltä jää kokematta verraton hengellinen kohtaaminen äärettömän kanssa – kohtaaminen, johon me olemme oikeutettuja rakastavan taivaallisen Isän lapsina.

Jumalanpalvelus ei todellakaan ole epäolennainen, onnellinen sattuma vaan välttämätön ja keskeinen osa hengellistä elämäämme. Se on jotakin, mitä meidän tulee kaivata, tavoitella ja pyrkiä kokemaan.

Mitä jumalanpalvelus on?

Kun me palvelemme Jumalaa, me lähestymme Häntä kunnioittavasti rakastaen, nöyrinä ja palvoen. Me tunnustamme ja hyväksymme Hänet korkeimmaksi Kuninkaaksemme, maailmankaikkeuden Luojaksi, rakkaaksi ja äärettömästi rakastavaksi Isäksemme.

Me kunnioitamme ja arvostamme Häntä.

Me alistumme Hänen tahtoonsa.

Me kohotamme sydämemme voimalliseen rukoukseen, vaalimme Hänen sanaansa, riemuitsemme Hänen armostaan ja sitoudumme seuraamaan Häntä omistautuneen uskollisesti.

Jumalan palveleminen on niin keskeinen osatekijä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsen elämässä, että ellemme vastaanota Häntä sydämeemme, niin me turhaan etsimme Häntä neuvostoistamme, kirkkorakennuksistamme ja temppeleistämme.

Todelliset opetuslapset tuntevat halua ”[palvella] häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet, huutaen avuksi Herran nimeä päivin ja öin”6.

Voimme oppia paljon todellisesta jumalanpalveluksesta tarkastelemalla sitä, kuinka muut – ihmiset, jotka eivät ole kenties kovinkaan erilaisia kuin me itse – ovat kohdanneet Jumalan sekä toimineet ja palvelleet Hänen edessään.

Ihme, kiitollisuus ja toivo

1800-luvun alkupuoliskolla kristitty maailma oli miltei hylännyt käsityksen siitä, että Jumala yhä puhui ihmiselle. Mutta keväällä 1820 tilanne muuttui ikuisiksi ajoiksi, kun nöyrä maalaispoika meni lehtoon ja polvistui rukoilemaan. Siitä päivästä alkaen maailma on saanut kokea suurenmoisten näkyjen, ilmoitusten ja taivaallisten ilmestysten virtaa, joka on suonut sen asukkaille kallisarvoista tietoa Jumalan luonteesta ja tarkoituksesta sekä Hänen suhteestaan ihmiseen.

Oliver Cowdery kuvaili niitä päiviä ajoiksi, ”jotka eivät unohdu milloinkaan. – – Mikä ilo! Mikä ihme! Mikä hämmästys!”7

Oliverin sanoista välittyvät ensimmäiset osatekijät, jotka liittyvät todelliseen jumalanpalvelukseen – majesteettisen kunnioituksen tunne ja syvä kiitollisuus.

Joka päivä – mutta varsinkin lepopäivänä – meillä on erityinen mahdollisuus kokea taivaan ihme ja kunnioitus sekä ilmaista ylistyksemme Jumalalle Hänen siunatusta hyvyydestään ja kaiken kattavasta armostaan.

Tämä johtaa meidät toivoon. Nämä ovat jumalanpalveluksen ensimmäiset osatekijät.

Valo, tieto ja usko

Siunattuna helluntaipäivänä Pyhä Henki tuli Kristuksen opetuslasten sydämeen ja mieleen täyttäen heidät valolla ja tiedolla.

Siihen päivään asti he olivat ajoittain epävarmoja siitä, mitä heidän tulisi tehdä. Jerusalem oli käynyt vaaralliseksi paikaksi Vapahtajan seuraajalle, ja he ovat varmasti miettineet, miten heille kävisi.

Mutta kun Pyhä Henki täytti heidän sydämensä, epäilys ja vastahakoisuus katosivat. Todellisen jumalanpalveluksen ylimaallisen kokemuksen myötä Jumalan pyhät saivat taivaallista valoa, tietoa ja vahvistuneen todistuksen. Ja se johti uskoon.

Siitä hetkestä lähtien apostolit ja pyhät toimivat määrätietoisesti. Rohkeina he julistivat Kristusta Jeesusta koko maailmalle.

Kun me palvelemme Jumalaa hengessä, me kutsumme sieluumme valon ja totuuden, mikä vahvistaa uskoamme. Nämäkin ovat todellisen jumalanpalveluksen välttämättömiä osatekijöitä.

Opetuslapseus ja rakkaus

Mormonin kirjassa meille kerrotaan, että siitä hetkestä lähtien, kun Alma nuorempi vapautui oman kapinointinsa seurausten kärsimisestä, hän ei ollut enää entisensä. Rohkeasti hän ”[kulki] kautta koko – – maan ja kaikkien ihmisten keskuudessa – – pyrkien innokkaasti hyvittämään kaiken sen vahingon, mitä [hän oli tehnyt] kirkolle”8.

Se, että hän jatkuvasti palveli kaikkivaltiasta Jumalaa, ilmeni tarmokkaana opetuslapseutena.

Todellinen jumalanpalvelus muuttaa meidät rakkaan Mestarimme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen aidoiksi ja vilpittömiksi opetuslapsiksi. Me muutumme ja meistä tulee enemmän Hänen kaltaisiaan.

Meistä tulee ymmärtävämpiä ja huolehtivampia. Anteeksiantavampia. Rakastavampia.

Me ymmärrämme, että meidän on mahdotonta sanoa rakastavamme Jumalaa ja samanaikaisesti vihata muita ympärillämme, sivuuttaa heidät tai olla välittämättä heistä.9

Todellinen jumalanpalvelus johtaa horjumattomaan päättäväisyyteen kulkea opetuslapseuden polkua. Ja se johtaa vääjäämättä rakkauteen. Nämäkin ovat jumalanpalveluksen välttämättömiä osatekijöitä.

Tulkaa Hänen porteilleen kiittäen

Kun muistelen sitä, mikä alkoi tavallisena sunnuntaiaamuna siinä tavallisessa seurakuntakeskuksessa siinä tavallisessa vaarnassa, niin vielä tänäänkin minua liikuttaa se erityinen hengellinen kokemus, joka siunaa elämääni ikuisesti.

Opin, että vaikka hallitsisimmekin poikkeuksellisen hyvin aikaamme, tehtäviämme kirkossa ja muualla – vaikka saisimmekin tehtyä kaikki asiat ”täydellisen” ihmisen, perheen tai johtajan tehtäväluettelostamme – niin ellemme palvele armollista Pelastajaamme, taivaallista Kuningastamme ja loistavaa Jumalaamme, meiltä jää kokematta suuri osa evankeliumin ilosta ja rauhasta.

Kun palvelemme Jumalaa, me arvostamme Häntä ja otamme Hänet vastaan samaa kunnioitusta osoittaen kuin ne muinaiset ihmiset Amerikan mantereella. Me lähestymme Häntä tuntien käsittämätöntä ihmetystä ja kunnioitusta. Me hämmästelemme kiitollisina Jumalan hyvyyttä. Ja siten me saamme toivon.

Me pohdimme Jumalan sanaa, ja se täyttää meidän sielumme valolla ja totuudella. Me käsitämme hengellisiä näkymiä, jotka voi nähdä vain Pyhän Hengen valon avulla.10 Ja siten me saamme uskon.

Kun palvelemme Jumalaa, meidän sielumme jalostuu ja me sitoudumme kulkemaan rakkaan Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen jalanjäljissä. Ja tämän päättäväisyyden myötä me saamme rakkauden.

Kun palvelemme Jumalaa, meidän sydämemme haluaa ylistää siunattua Jumalaamme aamuin, päivin ja illoin.

Me pidämme Häntä pyhänä ja kunnioitamme Häntä jatkuvasti – kirkoissamme, kodeissamme, temppeleissämme ja kaikessa työssämme.

Kun palvelemme Jumalaa, me avaamme sydämemme Jeesuksen Kristuksen sovituksen parantavalle voimalle.

Meidän elämästämme tulee jumalanpalveluksemme tunnus ja ilmaus.

Veljeni ja sisareni, hengellisiin kokemuksiin vaikuttaa vain vähäisessä määrin se, mitä tapahtuu ympärillämme, ja erittäin suuressa määrin se, mitä tapahtuu meidän sydämessämme. Todistukseni on, että todellinen jumalanpalvelus muuttaa tavalliset kirkon kokoukset erityisiksi hengellisiksi juhla-aterioiksi. Se rikastaa elämäämme, laajentaa ymmärrystämme ja vahvistaa todistustamme. Jos käännämme sydämemme Jumalan puoleen, kuten muinainen psalminkirjoittaja, me ”[tulemme] hänen porteilleen kiittäen, hänen esipihoilleen ylistystä laulaen. [Kiitämme] häntä, [ylistämme] hänen nimeään.

Hyvä on Herra! Iäti kestää hänen armonsa, hänen uskollisuutensa polvesta polveen.”11

Kun jumalanpalveluksemme on vilpitöntä ja harrasta, me kukoistamme ja kasvamme toivossa, uskossa ja rakkaudessa. Ja siinä samalla me kokoamme sieluumme taivaallista valoa, joka täyttää elämämme jumalallisella merkityksellä, kestävällä rauhalla ja ikuisella ilolla.

Sellainen on jumalanpalveluksen siunaus elämässämme. Tästä todistan nöyrästi Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.