Ettette unohda
Kannustan teitä muistamaan varsinkin kriisin hetkinä ne tilanteet, jolloin olette tunteneet Hengen ja todistuksenne on ollut vahva. Muistakaa ne hengelliset perustukset, jotka olette rakentaneet.
Hyvää iltapäivää, rakkaat veljet ja sisaret. Kuinka meitä onkaan siunattu tämän konferenssin aikana. Ensimmäinen vuoteni kahdentoista apostolin koorumin jäsenenä on tehnyt minut mitä nöyrimmäksi. Vuosi on ollut täynnä venymistä, kasvua ja hartaita, jatkuvia pyyntöjä Isälleni taivaassa. Olen tuntenut, kuinka perheenjäsenet, ystävät ja kirkon jäsenet kaikkialla maailmassa tukevat minua rukouksin. Kiitän teitä ajatuksistanne ja rukouksistanne.
Minulla on myös ollut etuoikeus tavata rakkaita ystäviä, joitakuita menneiltä vuosilta ja monia uusia tuttavuuksia. Tavattuani erään hyvän ystävän, jonka olen tuntenut monia vuosia ja joka on minulle rakas, tunsin innoitusta valmistella tämän päivän puheeni.
Kun tapasimme, ystäväni tunnusti, että hänellä oli ollut vaikeuksia. Hän tunsi, että hän oli omien sanojensa mukaan kokemassa ”uskon kriisiä”, ja pyysi minulta neuvoa. Tunsin kiitollisuutta siitä, että hän kertoi minulle tuntemuksistaan ja huolistaan.
Hän ilmaisi suurta kaipuuta siihen, mitä hän oli tuntenut ennen hengellisesti ja minkä hän nyt uskoi olevansa menettämässä. Hänen puhuessaan kuuntelin huolella ja rukoilin vilpittömästi tietääkseni, mitä Herra haluaisi minun sanovan.
Ystäväni, kuten kenties jotkut teistä, esitti kysymyksen, joka on ilmaistu sydämeenkäyvästi Alkeisyhdistyksen laulussa: ”Oletko siellä, Isä taivahan?”1 Niille teistä, jotka saattavat esittää tämän saman kysymyksen, haluaisin antaa samat neuvot, jotka haluan antaa ystävälleni, ja toivon, että jokainen teistä voi huomata uskonsa vahvistuvan ja tuntea uudistunutta päättäväisyyttä olla Jeesuksen Kristuksen sitoutunut opetuslapsi.
Aloitan muistuttamalla teille, että te olette rakastavan taivaallisen Isän poikia ja tyttäriä ja että Hänen rakkautensa pysyy muuttumattomana. Tiedän, että tällaisia rohkaisevia rakkauden tuntemuksia on vaikea muistaa, kun olette keskellä henkilökohtaisia kamppailuja tai koetuksia, pettymyksiä tai särkyneitä unelmia.
Jeesus Kristus tietää, mitä ankarat kamppailut ja koetukset ovat. Hän antoi henkensä meidän vuoksemme. Hänen viimeiset tuntinsa olivat raakalaismaisen julmia, pahempia kuin mikään, mitä edes pystymme käsittämään, mutta Hänen uhrinsa meidän jokaisen edestä oli ylin ilmaus Hänen puhtaasta rakkaudestaan.
Mikään virhe, synti tai valinta ei muuta Jumalan rakkautta meitä kohtaan. Tämä ei tarkoita sitä, että syntinen käytös hyväksytään, eikä se poista velvollisuuttamme tehdä parannus, kun olemme syyllistyneet syntiin. Mutta älkää unohtako, että taivaallinen Isä tuntee teidät jokaisen ja rakastaa teitä ja että Hän on aina valmis auttamaan.
Kun pohdin ystäväni tilannetta, mietin mielessäni Mormonin kirjassa annettua suurta viisautta: ”Ja nyt, poikani, muistakaa, muistakaa, että teidän on rakennettava perustuksenne meidän Lunastajamme kalliolle, hänen, joka on Kristus, Jumalan Poika, niin että kun Perkele lähettää väkevät tuulensa, niin, nuolensa pyörretuulessa, niin, kun kaikki hänen rakeensa ja hänen väkevä myrskynsä pieksevät teitä, sillä ei ole valtaa teihin vetääkseen teidät alas kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuiluun, sen kallion tähden, jolle teidät on rakennettu, joka on varma perustus, perustus, jolle rakentaessaan ihmiset eivät voi sortua.”2
Todistan, että ”kurjuuden ja loputtoman onnettomuuden kuilu” on paikka, jossa kukaan ei halua olla. Ja ystäväni tunsi olevansa sen reunalla.
Kun olen neuvonut yksittäisiä ihmisiä, kuten ystävääni, olen tarkastellut valintoja, joita he ovat tehneet vuosien varrella ja jotka ovat saaneet heidät unohtamaan pyhät kokemukset, heikentymään ja epäilemään. Olen kannustanut heitä, kuten kannustan teitä nyt, muistamaan varsinkin kriisin hetkinä ne tilanteet, jolloin olette tunteneet Hengen ja todistuksenne on ollut vahva. Muistakaa ne hengelliset perustukset, jotka olette rakentaneet. Lupaan, että jos teette näin ja vältätte asioita, jotka eivät rakenna eivätkä vahvista todistustanne tai jotka tekevät pilkkaa uskonkäsityksistänne, niin ne kallisarvoiset hetket, jolloin todistuksenne kukoisti, palaavat jälleen mieleenne nöyrän rukouksen ja paaston avulla. Vakuutan teille, että tunnette jälleen kerran Jeesuksen Kristuksen evankeliumin turvaa ja lämpöä.
Meidän jokaisen täytyy ensin vahvistaa hengellisesti itseämme ja sitten vahvistaa lähipiirissämme olevia. Pohtikaa pyhiä kirjoituksia säännöllisesti ja muistakaa ne ajatukset ja tuntemukset, joita koette niitä lukiessanne. Etsikää myös muita totuuden lähteitä, mutta ottakaa varteen tämä pyhien kirjoitusten varoitus: ”Mutta on hyvä olla oppinut, jos he kuulevat Jumalan neuvoja.”3 Osallistukaa kirkon kokouksiin, varsinkin sakramenttikokoukseen, sekä nauttikaa sakramentti ja uudistakaa liitot, myös lupaus aina muistaa Vapahtaja, jotta Hänen Henkensä voi olla aina teidän kanssanne.
Riippumatta siitä, mitä virheitä olemme tehneet tai kuinka epätäydellisiä tunnemme olevamme, me voimme aina siunata ja kohottaa muita. Muiden palveleminen Kristuksen kaltaisella tavalla voi auttaa meitä tuntemaan Jumalan rakkautta syvällä sydämessämme.
On tärkeää muistaa 5. Mooseksen kirjassa annettu voimallinen neuvo: ”Olkaa kuitenkin varuillanne ja pitäkää tarkoin huoli siitä, ettette unohda, mitä olette omin silmin nähneet, ettette koko elämänne aikana anna sen lähteä mielestänne ja että kerrotte siitä lapsillenne ja lastenlapsillenne.”4
Tekemämme valinnat vaikuttavat tuleviin sukupolviin. Lausukaa todistuksenne perheellenne. Kannustakaa heitä muistamaan, miltä heistä tuntui, kun he tunnistivat Hengen vaikutuksen omassa elämässään, ja kirjoittamaan nuo tuntemukset muistiin päiväkirjaansa ja henkilöhistoriaansa, jotta heidän omat sanansa voivat tarvittaessa muistuttaa heille, kuinka hyvä Herra on ollut heitä kohtaan.
Muistatte, kuinka Nefi ja hänen veljensä palasivat Jerusalemiin hakemaan pronssilevyjä, jotka sisälsivät osan heidän kansansa muistiin merkitystä historiasta, jotta he eivät unohtaisi menneisyyttään.
Myös Mormonin kirjassa Helaman antoi pojilleen nimet heidän ”ensimmäisten vanhempiensa” mukaan, jotta nämä eivät koskaan unohtaisi Herran hyvyyttä:
”Katso, poikani, minä pyydän, että te muistatte pitää Jumalan käskyt. – – Katso, minä olen antanut teille niiden ensimmäisten vanhempiemme nimet, jotka tulivat Jerusalemin maasta, ja tämän minä olen tehnyt, jotta te nimenne muistaessanne muistaisitte heidät, ja heidät muistaessanne muistaisitte heidän tekonsa, ja heidän tekonsa muistaessanne tietäisitte, että on sanottu sekä kirjoitettu, että ne olivat hyviä.
Ja nyt, poikani, minä tahdon teidän tekevän sitä, mikä on hyvää, jotta teistä voitaisiin sanoa ja myös kirjoittaa, niin kuin heistä on sanottu ja kirjoitettu.”5
Monilla nykyään on sama perinne antaa lapsilleen nimi pyhien kirjoitusten sankarien tai uskollisten esivanhempien mukaan ja siten kannustaa heitä olemaan unohtamatta perintöään.
Kun minä synnyin, minulle annettiin nimeksi Ronald A. Rasband. Sukunimeni kunnioittaa isäni sukulinjaa. Toisen etunimen alkukirjain A annettiin minulle, jotta muistaisin kunnioittaa äitini tanskalaista Andersonin sukulinjaa.
Äitini isoisän isä Jens Anderson oli Tanskasta. Ja vuonna 1861 Herra johdatti kaksi mormonilähetyssaarnaajaa Jens ja Ane Cathrine Andersonin kotiin, missä lähetyssaarnaajat kertoivat heille ja heidän 16-vuotiaalle pojalleen Andrew’lle palautetusta evankeliumista. Näin alkoi uskon perintö, josta perheeni ja minä olemme saaneet nauttia. Andersonit lukivat Mormonin kirjan, ja heidät kastettiin pian sen jälkeen. Seuraavana vuonna Andersonin perhe otti vastaan profeetan kutsun ylittää Atlantti ja liittyä pyhien joukkoon Pohjois-Amerikassa.
Valitettavasti Jens kuoli valtamerimatkalla, mutta hänen vaimonsa ja poikansa jatkoivat Suolajärven laaksoon ja saapuivat sinne 3. syyskuuta 1862. Heidän vaikeuksistaan ja syvästä murheestaan huolimatta heidän uskonsa ei koskaan horjunut, ja samoin on monien heidän jälkeläistensä uskon laita.
Toimistoni seinällä on maalaus6, joka toimii hyvin kauniina vertauskuvallisena muistuttajana siitä ensimmäisestä tapaamisesta esivanhempieni ja niiden alkuajan omistautuneiden lähetyssaarnaajien välillä. Olen päättänyt olla unohtamatta perintöäni, ja nimeni ansiosta tulen aina muistamaan heidän jättämänsä uskollisuuden ja uhrauksen perinnön.
Älkää koskaan unohtako, asettako kyseenalaisiksi tai sivuuttako henkilökohtaisia, pyhiä hengellisiä kokemuksia. Vastustajan tarkoituksena on kääntää huomiomme pois hengellisistä todistuksista, kun taas Herra haluaa valaista meitä ja saada meidät osallistumaan työhönsä.
Saanen kertoa erään henkilökohtaisen esimerkin tästä totuudesta. Muistan selvästi erään tilanteen, jolloin sain erään kehotuksen vastauksena voimalliseen rukoukseen. Vastaus oli selkeä ja voimallinen. En kuitenkaan heti toiminut sen kehotuksen mukaisesti ja jonkin ajan kuluttua aloin miettiä, oliko tuntemukseni ollut todellinen. Jotkut teistäkin ovat saattaneet langeta siihen vastustajan petokseen.
Useita päiviä myöhemmin heräsin mielessäni nämä voimalliset pyhien kirjoitusten jakeet:
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: Jos haluat lisätodistuksen, muistele yötä, jolloin huusit minun puoleeni sydämessäsi. – –
Enkö minä puhunut asiasta rauhaa sinun mieleesi? Minkä suuremman todistuksen voit saada kuin todistuksen Jumalalta?”7
Oli aivan kuin Herra olisi sanonut: ”Ronald, minähän jo kerroin sinulle, mitä sinun pitää tehdä. Tee niin!” Kuinka kiitollinen olenkaan siitä rakastavasta oikaisusta ja ohjauksesta! Saamani kehotus toi minulle heti lohtua ja pystyin kulkemaan eteenpäin tietäen sydämessäni, että rukoukseeni oli vastattu.
Rakkaat veljet ja sisaret, kerron tämän kokemuksen osoittaakseni, kuinka nopeasti mielemme voi unohtaa ja kuinka hengelliset kokemukset voivat opastaa meitä. Olen oppinut vaalimaan tämän kaltaisia kokemuksia, ”etten unohda”.
Ystävälleni ja kaikille, jotka haluavat vahvistaa uskoaan, annan tämän lupauksen: kun elätte uskollisesti Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaisesti ja noudatatte sen opetuksia, teidän todistustanne suojellaan ja se kasvaa. Pitäkää liitot, joita olette tehneet, riippumatta siitä, mitä ihmiset ympärillänne tekevät. Olkaa uutteria vanhempia, veljiä ja siskoja, isovanhempia, tätejä, setiä, enoja ja ystäviä, jotka vahvistavat rakkaitaan henkilökohtaisella todistuksella ja jotka kertovat hengellisistä kokemuksista. Pysykää uskollisina ja lujina, vaikka epäilyksen myrskyt työntyisivätkin elämäänne muiden ihmisten toimien vuoksi. Tavoitelkaa sitä, mikä rakentaa ja lujittaa teitä hengellisesti. Välttäkää kaikkialle tunkeutuvien niin sanottujen ”totuuksien” valheellista antia ja muistakaa kirjoittaa muistiin rakkauden, ilon, rauhan, kärsivällisyyden, ystävällisyyden, hyvyyden, uskollisuuden, lempeyden ja itsehillinnän tuntemuksianne8.
Keskellä elämän suurimpia myrskyjä älkää unohtako jumalallista perintöänne Jumalan poikana tai tyttärenä tai iankaikkista päämääräänne palata jonakin päivänä asumaan Hänen luonaan, mikä ylittää kaiken sen, mitä maailmalla on tarjottavana. Muistakaa Alman lempeät ja suloiset sanat: ”Katso, minä sanon teille, veljeni: Jos olette kokeneet sydämen muutoksen ja jos olette tunteneet halua laulaa lunastavan rakkauden laulua, tahtoisin kysyä, voitteko nyt tuntea sellaista?”9
Kaikille teille, joilla on tunne siitä, että uskonne kaipaa lujittamista, esitän vetoomuksen: Älkää unohtako! Pyydän, älkää unohtako.
Minä todistan, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta. Tiedän, että hän näki Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ja puhui Heidän kanssaan, juuri niin kuin hän kirjoitti muistiin omin sanoin. Kuinka kiitollinen olenkaan siitä, että hän ei unohtanut kirjoittaa tuosta kokemuksesta, jotta me kaikki voimme tietää hänen todistuksestaan.
Lausun vakaan todistukseni Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Hän elää. Tiedän, että Hän elää ja johtaa tätä kirkkoa. Nämä asiat minä tiedän omakohtaisesti riippumatta kenenkään muun puheista tai todistuksesta, ja rukoilen, että te ja minä emme koskaan unohda pyhiä iankaikkisia totuuksia – etenkään sitä, että me olemme elävien ja rakastavien taivaallisten vanhempien poikia ja tyttäriä ja että He haluavat vain meidän iankaikkista onneamme. Näistä totuuksista todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.