Tulkaa, liittykää joukkoomme
    Footnotes

    Tulkaa, liittykää joukkoomme

    Olosuhteistanne, taustastanne tai todistuksenne voimasta riippumatta teille on tilaa tässä kirkossa.

    Olipa kerran mies, joka uneksi olevansa suuressa salissa, jonne olivat kokoontuneet maailman kaikki uskonnot. Hän tajusi, että jokaisella uskonnolla oli paljon sellaista, mikä vaikutti suotavalta ja arvokkaalta.

    Hän tapasi mukavan avioparin, joka edusti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa, ja kysyi: ”Mitä te vaaditte jäseniltänne?”

    Me emme vaadi mitään”, he vastasivat. ”Mutta Herra pyytää, että me pyhitämme kaiken.”

    Aviopari selitti sitten kirkon tehtäviä, kotiopetusta ja kotikäyntiopetusta, kokoaikaista lähetystyötä, viikoittaisia perheiltoja, temppelityötä, huoltotyötä ja humanitaarista palvelua sekä opetustehtäviä.

    ”Maksatteko jäsenillenne kaikesta siitä työstä, jota he tekevät?” mies kysyi.

    ”Emme”, aviopari selitti. ”He antavat aikaansa vapaaehtoisesti.”

    ”Ja puolivuosittain”, aviopari jatkoi, ”kirkkomme jäsenet viettävät viikonlopun osallistumalla kymmenen tunnin yleiskonferenssiin tai seuraamalla sitä.”

    ”Kymmenen tuntia puheiden pitämistä?” mies ihmetteli.

    ”Entäpä kirkon viikoittaiset jumalanpalvelukset? Kuinka pitkiä ne ovat?”

    ”Kolme tuntia joka sunnuntai!”

    ”Hyvänen aika”, mies sanoi. ”Tekevätkö kirkkonne jäsenet todella sen, mitä olette sanoneet?”

    ”Sen ja enemmänkin. Emme ole edes maininneet sukututkimusta, nuorten leirejä, hartaustilaisuuksia, pyhien kirjoitusten tutkimista, ohjekokouksia, nuorten toimintoja, aamuseminaaria, kirkon rakennusten hoitoa, ja sitten on tietenkin Herran terveyslaki, kuukausittainen paasto köyhien auttamiseksi ja kymmenykset.”

    Mies sanoi: ”Nyt olen hämmentynyt. Miksi kukaan haluaisi liittyä sellaiseen kirkkoon?”

    Aviopari sanoi hymyillen: ”Ehdimmekin jo odottaa tätä kysymystä.”

    Miksi kukaan haluaisi liittyä sellaiseen kirkkoon?

    Aikana, jolloin monissa kirkoissa kautta maailman koetaan merkittävää jäsenkatoa, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko – vaikkakin pieni verrattaessa moniin muihin – on yksi nopeimmin kasvavista kirkoista maailmassa. Syyskuun 2013 tietojen mukaan kirkolla on yli 15 miljoonaa jäsentä eri puolilla maailmaa.

    Siihen on monia syitä, mutta saanen esittää muutaman.

    Vapahtajan kirkko

    Ensiksi, tämän kirkon on meidän aikanamme palauttanut Jeesus Kristus itse. Täältä te löydätte valtuuden toimia Hänen nimessään – kastaa syntien anteeksisaamiseksi, antaa Pyhän Hengen lahjan ja sinetöidä maan päällä ja taivaassa.1

    Ne, jotka liittyvät tähän kirkkoon, rakastavat Vapahtajaa Jeesusta Kristusta ja haluavat seurata Häntä. He riemuitsevat tiedosta, että Jumala puhuu jälleen ihmiskunnalle. Kun he saavat pyhiä pappeuden toimituksia ja tekevät liittoja Jumalan kanssa, he voivat tuntea Hänen voimansa elämässään.2 Kun he astuvat pyhään temppeliin, he tuntevat olevansa Hänen edessään. Kun he lukevat pyhiä kirjoituksia3 ja elävät Hänen profeettojensa opetusten mukaan, he kasvavat lähemmäksi Vapahtajaa, jota he rakastavat niin paljon.

    Aktiivinen usko

    Toinen syy on se, että kirkko tarjoaa tilaisuuksia tehdä hyvää.

    Uskominen Jumalaan on kiitettävää, mutta useimmat ihmiset haluavat tehdä enemmän kuin kuunnella innoittavia saarnoja tai vain haaveilla kruunustaan4. He haluavat toteuttaa uskoaan käytännössä. He haluavat kääriä hihansa ja osallistua tähän suureen asiaan.

    Ja niin tapahtuu, kun he liittyvät joukkoomme – heillä on monia tilaisuuksia muuntaa kykynsä, myötätuntonsa ja aikansa hyviksi teoiksi. Koska meillä ei ole palkattua paikallista papistoa seurakunnissamme ympäri maailmaa, kirkon jäsenet hoitavat papiston työn itse. Heidät kutsutaan innoituksesta. Joskus me tarjoudumme itse vapaaehtoisesti kirkon työhön, joskus meidät kutsutaan vapaaehtoisiksi. Me emme pidä tehtäviä taakkoina vaan tilaisuuksina täyttää ne liitot, jotka me mielellämme solmimme palvellaksemme Jumalaa ja Hänen lapsiaan.

    Kallisarvoisia siunauksia

    Kolmas syy, miksi ihmisiä liittyy kirkkoon, on se, että opetuslapseuden polun kulkeminen johtaa arvokkaisiin siunauksiin.

    Me näemme kasteen aloituskohtana opetuslapseuden matkallamme. Päivittäinen vaelluksemme Jeesuksen Kristuksen kanssa johtaa rauhaan ja päämäärätietoisuuteen tässä elämässä ja syvälliseen iloon ja iankaikkiseen pelastukseen tulevassa maailmassa.

    Ne, jotka kulkevat uskollisesti tätä tietä, välttävät monia elämän karikoista, murheista ja katumuksen aiheista.

    Hengessään köyhät ja sydämeltään vilpittömät löytävät täältä suuria tiedon aarteita.

    Ne, jotka kärsivät tai surevat, kokevat parantuvansa täällä.

    Ne, joita rasittaa synti, löytävät anteeksiannon, vapauden ja levon.

    Niille, jotka lähtevät

    Totuuden etsintä on johtanut miljoonia ihmisiä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon. On kuitenkin muutamia, jotka jättävät kirkon, jota he kerran rakastivat.

    Joku saattaisi kysyä: ”Jos evankeliumi on niin suurenmoinen, niin miksi kukaan haluaisi hylätä sen?”

    Me otaksumme sen johtuvan joskus siitä, että heitä on loukattu tai he ovat laiskoja tai syntisiä. Itse asiassa se ei ole niin yksinkertaista. Tosiasiassa ei ole olemassa vain yhtä syytä, joka soveltuu moniin erilaisiin tilanteisiin.

    Monet rakkaista kirkon jäsenistä kamppailevat vuosia kysymyksen kanssa, pitäisikö heidän irrottautua kirkosta.

    Tässä kirkossa, joka kunnioittaa hyvin voimakkaasti henkilökohtaista tahdonvapautta ja joka palautettiin nuorukaisen välityksellä, joka esitti kysymyksiä ja etsi vastauksia, me kunnioitamme niitä, jotka etsivät vilpittömästi totuutta. Saatamme tuntea syvää surua, kun heidän tiensä vie heidät pois kirkosta, jota me rakastamme, ja totuudesta, jonka me olemme löytäneet, mutta me kunnioitamme heidän oikeuttaan palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntonsa vaatimusten mukaisesti, aivan kuten me vaadimme tuon etuoikeuden itsellemme.5

    Kysymyksiä, jotka ovat jääneet vaille vastausta

    Jotkut kamppailevat kysymysten kanssa, jotka koskevat menneisyydessä tehtyjä tai sanottuja asioita ja jotka ovat jääneet vaille vastausta. Me tunnustamme avoimesti, että kirkon historian lähes 200 vuoden aikana – innoittavien, kunnioitettavien ja jumalallisten tapahtumien keskeytymättömän ketjun ohella – on sanottu ja tehty joitakin asioita, jotka voisivat saada ihmiset kyselemään.

    Joskus kysymyksiä herää siksi, ettei meillä yksinkertaisesti ole kaikkea tietoa ja me vain tarvitsemme vähän enemmän kärsivällisyyttä. Kun koko totuus viimein tunnetaan, niin asiat, joissa ei ollut meistä aiemmin järkeä, ratkeavat meidän tyydytykseksemme.

    Joskus kyseessä on mielipide-ero siitä, mitä ”tosiasiat” todella tarkoittavat. Kysymys, joka herättää epäilyksen muutamissa, voi huolellisen tutkimisen jälkeen vahvistaa uskoa muissa.

    Epätäydellisten ihmisten erehdyksiä

    Ja ollaksemme täysin rehellisiä, on ollut hetkiä, jolloin kirkon jäsenet tai johtajat ovat yksinkertaisesti tehneet erehdyksiä. On saatettu sanoa tai tehdä sellaista, mikä ei ole sopusoinnussa arvojemme, periaatteidemme tai oppimme kanssa.

    Kirkko olisi nähdäkseni täydellinen vain, jos sitä johtaisivat täydelliset olennot. Jumala on täydellinen, ja Hänen oppinsa on puhdas. Mutta Hän toimii meidän, epätäydellisten lastensa, kautta, ja epätäydelliset ihmiset erehtyvät.

    Mormonin kirjan nimisivulla sanotaan: ”Ja nyt, jos siinä on virheitä, ne ovat ihmisten erehdyksiä; älkää siis tuomitko sitä, mikä on Jumalasta, jotta teidät havaittaisiin tahrattomiksi Kristuksen tuomioistuimen edessä.”6

    Näin on ollut aina ja tulee olemaan siihen täydelliseen päivään asti, jolloin Kristus itse hallitsee henkilökohtaisesti maan päällä.

    On valitettavaa, että jotkut ovat kompastuneet ihmisten tekemiin erehdyksiin. Mutta tästä huolimatta palautetun evankeliumin iankaikkinen totuus, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, on säilynyt tahriintumatta, heikentymättä tai tuhoutumatta.

    Herran Jeesuksen Kristuksen apostolina ja henkilönä, joka on omin silmin nähnyt tämän kirkon neuvostoja ja toimintaa, minä todistan vakaasti, että ainuttakaan merkittävää päätöstä, joka vaikuttaa tähän kirkkoon ja sen jäseniin, ei koskaan tehdä etsimättä vilpittömästi innnoitusta, johdatusta ja hyväksyntää iankaikkiselta Isältämme. Tämä on Jeesuksen Kristuksen kirkko. Jumala ei salli kirkkonsa ajautua sille säädetyltä kurssilta tai epäonnistua jumalallisen päämääränsä täyttämisessä.

    Teille on tilaa

    Niille, jotka ovat irrottautuneet kirkosta, sanon, rakkaat ystäväni, että teille on yhä paikka täällä.

    Tulkaa ja tuokaa kykynne, lahjanne ja tarmonne mukaan joukkoomme. Sen johdosta meistä kaikista tulee parempia.

    Jotkut saattaisivat kysyä: ”Mutta entä epäilykseni?”

    On luonnollista, että on kysymyksiä – vilpittömän kysymyksen terho on usein versonut ja kypsynyt ymmärryksen suureksi tammeksi. Kirkossa on harvoja jäseniä, jotka eivät olisi kerran jos toisenkin painiskelleet vakavien tai arkaluonteisten kysymysten kanssa. Yksi kirkon tarkoituksista on hoivata ja kasvattaa uskon siementä – joskus jopa epäilyksen ja epävarmuuden hiekkaisessa maaperässä. Usko on sellaisten asioiden toivomista, joita ei nähdä mutta jotka ovat totta.7

    Sen vuoksi rakkaat veljeni ja sisareni – rakkaat ystäväni – epäilettehän ensin epäilyksiänne ennen kuin epäilette uskoanne.8 Me emme saa koskaan antaa epäilyksen pitää meitä vankina ja erossa jumalallisesta rakkaudesta, rauhasta ja lahjoista, jotka koituvat uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen.

    Jotkut saattaisivat sanoa: ”Minä en kerta kaikkiaan sovi teidän joukkoonne kirkossa.”

    Jos näkisitte sydämeemme, huomaisitte luultavasti, että sovitte paremmin kuin otaksuttekaan. Saattaisitte yllättyä huomatessanne, että meillä on samankaltaisia kaipuita, kamppailuja ja toiveita kuin teillä. Taustanne tai kasvatuksenne saattaa vaikuttaa erilaiselta kuin se, mitä näette monissa myöhempien aikojen pyhissä, mutta se voisi olla siunaus. Veljet ja sisaret, rakkaat ystävät, me tarvitsemme teidän ainutlaatuisia lahjojanne ja näkökulmianne. Ihmisten ja kansojen monimuotoisuus kautta koko maapallon on tämän kirkon voima.

    Jotkut saattaisivat sanoa: ”En usko, että kykenisin elämään tasovaatimustenne mukaan.”

    Sitä suurempi syy on tulla! Kirkon on tarkoitus ravita epätäydellisiä, kamppailevia ja uupuneita. Se on täynnä ihmisiä, jotka haluavat koko sydämestään pitää käskyt, vaikka he eivät vielä olekaan siinä täydellisiä.

    Jotkut saattaisivat sanoa: ”Minä tunnen erään kirkkonne jäsenen, joka on tekopyhä. En voisi koskaan liittyä kirkkoon, jossa on jäsenenä joku hänenlaisensa.”

    Jos tekopyhä määritellään ihmiseksi, joka ei pysty elämään täysin sen mukaan, mihin hän uskoo, niin me kaikki olemme tekopyhiä. Kukaan meistä ei ole aivan niin Kristuksen kaltainen kuin tiedämme, että meidän pitäisi olla. Mutta me haluamme vilpittömästi voittaa heikkoutemme ja taipumuksemme tehdä syntiä. Sydämemme ja sielumme voimin me halajamme tulla paremmiksi Jeesuksen Kristuksen sovituksen avulla.

    Jos nämä ovat teidän halunne, niin olosuhteistanne, taustastanne tai todistuksenne voimasta riippumatta teille on tilaa tässä kirkossa. Tulkaa, liittykää joukkoomme!

    Tulkaa, liittykää joukkoomme!

    Inhimillisistä puutteistamme huolimatta olen varma siitä, että löydätte tämän kirkon jäsenten keskuudesta monia hienoimmista sieluista, mitä tällä maailmalla on tarjota. Jeesuksen Kristuksen kirkko näyttää vetävän puoleensa ystävällisiä ja rakastavia, rehellisiä ja työteliäitä.

    Jos odotatte löytävänne täältä täydellisiä ihmisiä, tulette pettymään. Mutta jos etsitte Kristuksen puhdasta oppia, Jumalan sanaa, ”joka parantaa haavoittuneen sielun”9, ja Pyhän Hengen pyhittävää vaikutusta, niin täältä te löydätte ne. Tänä hiipuvan uskon aikakautena – tänä aikana, jolloin hyvin monet tuntevat olevansa etäällä taivaan syleilystä – täältä löydätte kansan, joka kaipaa saada tuntea Vapahtajansa ja päästä lähemmäksi Häntä palvelemalla Jumalaa ja lähimmäisiään aivan kuten te. Tulkaa, liittykää joukkoomme!

    Aiotteko tekin lähteä?

    Mieleeni muistuu Vapahtajan elämästä ajankohta, jolloin monet hylkäsivät Hänet.10 Jeesus kysyi kahdeltatoista opetuslapseltaan:

    ”’Aiotteko tekin lähteä?’

    Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.’”11

    On tilanteita, jolloin meidän on vastattava samaan kysymykseen. Aiommeko mekin lähteä? Vai pidämmekö me Pietarin tavoin tiukasti kiinni iankaikkisen elämän sanoista?

    Jos etsitte totuutta, tarkoitusta ja tapaa muuttaa usko teoiksi, jos etsitte paikkaa, jonne kuulua, tulkaa, liittykää joukkoomme!

    Jos teillä on jäljellä uskoa, jonka kerran omaksuitte: tulkaa taas takaisin. Liittykää joukkoomme!

    Jos tunnette houkutusta antaa periksi: pysykää vielä vähän aikaa. Teille on tilaa täällä.

    Vetoan kaikkiin, jotka kuulevat tai lukevat nämä sanat: Tulkaa, liittykää joukkoomme! Tulkaa ja kuulkaa lempeän Kristuksen kutsua. Ottakaa ristinne ja seuratkaa Häntä.12

    Tulkaa, liittykää joukkoomme! Täältä te löydätte sen, mikä on mittaamattoman arvokasta.

    Todistan, että täältä te löydätte iankaikkisen elämän sanat, lupauksen siunatusta lunastuksesta ja polun rauhaan ja onneen.

    Rukoilen vilpittömästi, että oma totuudenetsintänne juurruttaa sydämeenne halun tulla ja liittyä joukkoomme. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.