Se on ihme

Vanhin Neil L. Andersen

kahdentoista apostolin koorumista

Kuva

Jeesuksen Kristuksen elämä kuolevaisuudessa oli täynnä ihmeitä: neitsytäiti, uusi tähti, enkelit ilmestyivät paimenille, sokeat saivat näkönsä, rammat alkoivat kävellä, enkelit Getsemanessa ja haudalla sekä kaikkein suurin ihme – Hänen loistokas ylösnousemuksensa.

Voitteko kuvitella mielessänne kohtauksen, jossa yksitoista apostolia oli vuorella Galilean lähistöllä ja ylösnoussut Herra tuli heidän luokseen ja sanoi: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”¹ ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.”²

”Kaikki kansat”? ”Kaikkialle maailmaan”? ”Kaikille luoduille”? Oliko se mahdollista? Vaikka Jeesus rauhoittelikin heitä, he varmaankin ihmettelivät, kokisivatko he todella ihmeitä viedessään evankeliumia eteenpäin.³

Usko voitti epäilyksen, ja Pietari kohotti äänensä sanoen:

”Te kaikki, jotka asutte Jerusalemissa! Tietäkää tämä: – –

Jeesus Nasaretilainen – – [jonka] te surmasitte – – [ja] panitte lakia tuntemattomat pakanat naulitsemaan hänet ristiin – –.

Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt kuolleista; [ja] me kaikki olemme sen todistajia.”⁴

Sinä päivänä tapahtui kiistämättä hengellistä vuodatusta ja 3 000 ihmistä kastettiin. Kuten Jeesus oli luvannut, merkit ja ihmeet seurasivat uskovien uskoa.

Kun Jeesuksen Kristuksen kirkko palautettiin maan päälle 183 vuotta sitten, Herran käsky pienelle opetuslapsijoukolleen toisti Hänen sanojaan, jotka oli lausuttu vuosisatoja aiemmin: ”Varoituksen ääni kuuluu kaikille ihmisille.”⁵ ”Sillä totisesti, äänen täytyy lähteä – – kaikkialle maailmaan ja maan ääriin saakka.”⁶

”Kaikille ihmisille”? ”Kaikkialle maailmaan”? ”Maan ääriin saakka”? Oliko se mahdollista?

Herra rauhoitteli myöhempien aikojen pyhiään⁷, mutta pystyivätkö he näkemään ennalta tämän ihmeellisen työn laajuutta ja kohtaloa? He varmaankin ihmettelivät, kokisivatko he todella ihmeitä viedessään evankeliumia eteenpäin.

Jälleen usko voitti epäilyksen, ja tuhansia ihmisiä kastettiin. Englannissa vanhin Wilford Woodruff löysi kokonaisen yhteisön, joka odotti hänen saapumistaan. Herran Henki laskeutui heidän päälleen, ja hän kastoi 45 saarnaajaa ja useita satoja jäseniä ensimmäisen kuukautensa aikana Benbow’n maatilalla.⁸

Meidän aikamme ei ole mitenkään erilainen. Kun vanhin David A. Bednar ja minä olimme lähetyssaarnaajia noin 40 vuotta sitten (ja voin vakuuttaa teille, että emme ole kaikkein vanhimpia kotiin palanneita lähetyssaarnaajia näillä punaisilla tuoleilla), lähetyssaarnaajia oli 16 000. Kuten presidentti Thomas S. Monson eilen raportoi, heitä on nyt 65 000 – enemmän kuin koskaan ennen. Silloin vaarnoja oli 562. Nykyään niitä on yli 3 000. Siihen aikaan seurakuntiamme oli 59 maassa. Maailman 224 kansakunnassa ja territoriossa meillä on nykyään seurakuntia 189:ssä. Meitä on harvalukuinen joukko, aivan kuten Nefi profetoi.⁹ Mutta samalla te ja minä olemme todistajina Danielin profeetallisista sanoista: ”Käden koskematta [lähti] vierimään kivi. – – Se [täyttää] koko maailman.”¹⁰

Meidän aikamme on huomattavaa ihmeiden aikaa. Puoli vuotta sitten kun presidentti Monson ilmoitti lähetystyöpalvelukseen haluavien nuorten miesten ja nuorten naisten ikärajan muutoksesta, tapahtui kiistämättä hengellistä vuodatusta. Usko voitti epäilyksen, ja nuoret miehet ja nuoret naiset kulkivat eteenpäin. Konferenssia seuraavana torstaina minulle annettiin tehtäväksi suositella lähetystyökutsuja ensimmäiselle presidenttikunnalle. Hämmästyin nähdessäni 18-vuotiaiden miesten ja 19-vuotiaiden naisten hakemuksia. He olivat jo muokanneet suunnitelmiaan, käyneet lääkärissä, olleet piispansa ja vaarnanjohtajansa puhuteltavina ja lähettäneet lähetystyöhakemuksensa – kaikki tämä vain viiden päivän aikana. Tuhannet muut ovat nyt liittyneet heidän joukkoonsa. Se on ihme.

Olemme kiitollisia sisartemme innostavasta uskosta, eri maista tulevien lähetyssaarnaajien kasvavasta määrästä kaikkialla maailmassa sekä lisääntyvästä määrästä aviopareja, jotka ovat valmiita palvelemaan. Viidestäkymmenestäkahdeksasta uudesta lähetyskentästä on ilmoitettu, ja täpötäysi lähetyssaarnaajien koulutuskeskuksemme Provossa on ihmeellisesti saanut uuden kumppanin Méxicossa.

Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Suhtaudumme mitä vakavimmin Vapahtajan antamaan tehtävään – – ’Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen’.”¹¹ ”Tämä – – asia – – menee jatkuvasti eteenpäin samalla muuttaen ja siunaten ihmisten elämää. – – Mikään voima koko maailmassa ei voi pysäyttää Jumalan työtä.”¹²

Me olemme todistamassa Herran ihmetekoja, kun Hänen evankeliuminsa leviää kaikkialle maailmaan.

Veljet ja sisaret, yhtä varmasti kuin Herra on innoittanut entistä useampia lähetyssaarnaajia palvelemaan, Hän on myös herättänyt useamman hyvän ja rehellisen ihmisen mielen ja avannut heidän sydämensä ottamaan vastaan Hänen lähetyssaarnaajansa. Te tunnette heidät jo, tai tulette tuntemaan. He ovat sukulaisianne tai he asuvat lähitienoillanne. Heitä kävelee ohitsenne kadulla, istuu vieressänne koulussa ja on teihin yhteydessä internetin välityksellä. Teilläkin on tärkeä osa tässä alkavassa ihmeteossa.

Jos te ette ole kokoaikaisia lähetyssaarnaajia, joilla on lähetyssaarnaajan nimikyltti takkiin kiinnitettynä, nyt on aika maalata sellainen sydämeenne – maalata se Paavalin sanoin ”ei – – musteella vaan elävän Jumalan Hengellä”¹³. Ja palanneet lähetyssaarnaajat, etsikää vanha lähetyssaarnaajan nimikylttinne. Älkää kiinnittäkö sitä vaatteisiinne vaan laittakaa se näkyvillenne. Herra tarvitsee teitä enemmän kuin koskaan välineeksi Hänen käsissään. Meillä kaikilla on oma panoksemme annettavana tässä ihmeteossa.

Jokainen vanhurskas kirkon jäsen on pohtinut sitä, kuinka viedä evankeliumia eteenpäin. Jotkut kertovat evankeliumista toisille luontevasti, ja me voimme oppia heiltä paljon.¹⁴ Jotkut kamppailevat ja ihmettelevät, kuinka voisivat tehdä sen paremmin – toivoen samalla, että toisinaan tuntemamme syyllisyys häipyisi jonnekin muualle.

Meidän halumme kertoa evankeliumista saa meidät kaikki polvillemme, ja niin sen pitääkin, koska me tarvitsemme Herran apua.

Presidentti Monson on pyytänyt meitä rukoilemaan ”niiden alueiden puolesta, joilla vaikutuksemme on rajoitettua ja joilla meidän ei sallita tällä hetkellä kertoa evankeliumista vapaasti”¹⁵. Kun anomme taivaalliselta Isältä vilpittömästi ja yksimielisinä, Herra avaa meille edelleen tärkeitä ovia.

Me rukoilemme myös omia tilaisuuksia kertoa evankeliumista. Apostoli Pietari on sanonut: ”Olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu.”¹⁶

Nykymaailman hämmennyksessä¹⁷ ja levottomuudessa¹⁸ ei ole yllättävää, että entistä harvemmat ihmiset osallistuvat jumalanpalvelukseen. Vaikka monet haluavat olla lähempänä Jumalaa ja ymmärtää paremmin elämän tarkoituksen, heillä on kysymyksiä, jotka ovat vailla vastauksia. Monella on totuudelle avoin sydän, mutta kuten profeetta Aamos kuvaili: ”He harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.”¹⁹ Te voitte auttaa vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Arkisissa keskusteluissanne voitte ”lisätä – – jotakin” heidän uskoonsa Kristukseen.²⁰

Vapahtaja on sanonut: ”Pitäkää valonne korkealla, jotta se loistaisi maailmalle. Katso, minä olen valo, joka teidän on pidettävä korkealla.”²¹

Lupaan teille, että kun rukoilette tietääksenne, kenelle teidän tulisi puhua, mieleenne tulee nimiä ja kasvoja. Teille annetaan sanat juuri sillä hetkellä, kun tarvitsette niitä.²² Te saatte tilaisuuksia kertoa evankeliumista. Usko voittaa epäilyksen, ja Herra siunaa teitä ikiomilla ihmeillänne.

Vapahtaja on opettanut meille, kuinka evankeliumista kerrotaan muille. Pidän kertomuksesta, jossa Andreas kysyi: ”Rabbi – – missä sinä asut?”²³ Jeesus olisi voinut vastata ilmoittamalla asuinpaikkansa. Sen sijaan Hän sanoi Andreakselle: ”Tulkaa, niin näette.”²⁴ Mielestäni Vapahtaja sanoi oikeastaan: ”Tulkaa, niin näette sekä missä minä asun että kuinka minä elän. Tulkaa, niin näette, kuka minä olen. Tulkaa, niin tunnette Hengen.” Emme tiedä kaikkea siitä päivästä, mutta tiedämme sen, että kun Andreas löysi veljensä Simonin, hän julisti: ”Me olemme löytäneet Messiaan – – Voidellun.”²⁵

Kun jotkut vaikuttavat kiinnostuneilta keskustellessamme heidän kanssaan, voimme noudattaa Vapahtajan esimerkkiä ja esittää heille kutsun: ”Tulkaa, niin näette.” Jotkut hyväksyvät kutsumme ja jotkut eivät. Me kaikki tiedämme jonkun, jota on kutsuttu monta kertaa, ennen kuin hän on hyväksynyt kutsun tulla ja nähdä. Ajatellaanpa myös niitä, jotka olivat aikoinaan kanssamme, mutta joita nykyään näemme harvoin. Kehottakaamme heitä tulemaan takaisin ja näkemään jälleen kerran.

Me kunnioitamme jokaisen ihmisen päätöstä ja ajoitusta. Herra on sanonut: ”Jokainen päättäköön itse.”²⁶ Sen, ettei joku ole kiinnostunut, ei tarvitse heikentää ystävyytemme ja rakkautemme siteitä. Kun kehotatte muita tulemaan ja näkemään, saatte tuntea Herran hyväksynnän, hyväksytäänpä kutsunne tai ei. Tuon hyväksynnän myötä tulee lisää uskoa kertoa uskonkäsityksistänne yhä uudelleen.

Internetin ja matkapuhelimien käyttäjille on tarjolla uusia tapoja esittää toisille kutsu ”Tulkaa, niin näette”. Tehkäämme siitä, että kerromme uskostamme verkossa, osa päivittäistä elämäämme. LDS.org, Mormon.org, Facebook, Twitter – kaikki nämä antavat mahdollisuuksia.

Bostonissa Yhdysvalloissa asuvat nuoret jäsenet perustivat muutamia blogeja kertoakseen evankeliumista.²⁷ Ne, jotka liittyivät kirkkoon, aloittivat oppimisensa verkossa. Sitä seurasivat keskustelut lähetyssaarnaajien kanssa. Tämä kokemus auttoi nuoria myös saamaan enemmän uskoa tilanteissa, joissa he keskustelevat evankeliumista kasvotusten. ”Tämä ei ole lähetystyötä. Tämä on lähetyshuvia.”²⁸

Me olemme kaikki yhdessä tässä työssä. Yhdessä toisten seurakunnan jäsenten ja lähetyssaarnaajien kanssa me suunnittelemme, rukoilemme ja autamme toisiamme. Pidättehän kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ajatuksissanne ja rukouksissanne. Antakaa heidän tavata sukulaisianne ja ystäviänne. Herra luottaa heihin, ja Hän on kutsunut heidät opettamaan ja siunaamaan niitä, jotka etsivät Häntä.

Lähetysjohtaja Paulo Kretly Maputon lähetyskentältä Mosambikista kertoi kokemastaan: ”Mosambikissa on tavallista, että pariskunta asuu koko elämänsä yhdessä avioliittoa solmimatta, koska afrikkalaisen perinteen mukaan avioliiton solmiminen edellyttää kalliita myötäjäisiä. Useimmilla pareilla ei ole varaa myötäjäisiin.”²⁹

Jäsenet ja lähetyssaarnaajat miettivät ja rukoilivat, kuinka he voisivat olla avuksi.

Vastauksena heidän rukouksiinsa oli, että heidän tuli korostaa siveyden lakia sekä avioliiton ja iankaikkisen perheen tärkeyttä. Samalla kun he auttoivat pariskuntia tekemään parannuksen ja solmimaan laillisen avioliiton, he opettivat heitä ja kertoivat siitä onnesta, joka tulee vain Jeesuksen Kristuksen seuraamisesta.

Tämä on kuva aviopareista, jotka tulevat kahdesta eri kaupungista Mosambikissa. He solmivat avioliiton perjantaina, ja heidät kastettiin vanhimpien lastensa kanssa lauantaina.³⁰ Ystäville ja sukulaisille oli esitetty kutsu: ”Tulkaa, niin näette”, ja satoja ihmisiä tuli ja näki.

Kasteen jälkeen eräs sisar sanoi: ”Meidän täytyi valita sen välillä, seuraammeko isiemme perinteitä vai seuraammeko Jeesusta Kristusta. Me päätimme seurata Kristusta.”³¹

Te ette ehkä asu Mosambikissa, mutta omalla tavallanne, omassa kulttuurissanne, te voitte kertoa Jeesuksen Kristuksen palautetusta evankeliumista.

Rukoilkaa taivaallista Isäänne. Tämä on Hänen pyhää työtään. Hän ohjaa teitä siinä, mitä teidän tulee tehdä. Hän avaa ovia, poistaa esteitä ja auttaa teitä voittamaan vastuksia. Herra on julistanut: ”Varoituksen ääni kuuluu kaikille ihmisille – – minun opetuslasteni suusta, – – eikä kukaan estä heitä.”³²

Todistan, että ”Herran ääni kuuluu maan ääriin, jotta kaikki, jotka tahtovat kuulla, voivat kuulla”³³. Se on ihme. Se on ihme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.