Pelastuksen työ: vertaus isästä nukkumaanmenoaikaan
Russell M. Nelson
Of the Quorum of the Twelve Apostles
Rakkaat veljeni ja sisareni, olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tässä erityisessä tilaisuudessa. Tämä tapahtuma on historiallinen, sillä läsnä on 173 uutta lähetysjohtajaa puolisoineen! He tulevat 19 eri maasta, ja heidän tehtäväkseen on annettu palvella 50 maassa kautta maailman. Tämä ennätyksellinen määrä uusia lähetysjohtajia sekä ennätyksellinen yli 70 000 lähetyssaarnaajan määrä ovat merkittäviä osoituksia siitä, että Herra jouduttaa työtään.
Lähetystyö tulee eläväksi, kun kuulemme ainutlaatuisia kertomuksia yksittäisten ihmisten kääntymyksestä. Haluaisin aloittaa puheeni tänään äskettäin nauhoitetulla keskustelulla sisar Neill F. Marriottin kanssa, joka hyväksyttiin viime huhtikuussa toiseksi neuvonantajaksi Nuorten Naisten ylimpään johtokuntaan. Kun kuuntelette tarkoin hänen kertomustaan, voitte oppia monia asioita.
Keskustelu sisar Neill F. Marriottin kanssa
VANHIN NELSON
Sisar Marriott, minulla on ollut etuoikeus olla aiemmin tekemisissä sinun ja rakkaan aviomiehesi Davidin kanssa. Useimmat kirkon jäsenet eivät kuitenkaan tunne sinua yhtä hyvin kuin minä. Haluaisitko kertoa meille hieman kääntymyksestäsi kirkkoon?
SISAR MARRIOTT
Kiitos, vanhin Nelson. Kun olin 22-vuotias, muutin töihin Bostoniin Massachusettsiin, ja tapasin siellä kaksi kirkon jäsentä. Toinen heistä sanoi: ”Minä olen mormoni.” Huonetoverini ja minä kysyimme: ”Mikä on mormoni?”
Niinpä toinen heistä sanoi: ”Haluaisitteko, että tuomme luoksenne pari ystäväämme, jotta he voisivat kertoa teille lisää uskonkäsityksistämme?” Suunnilleen viikon kuluttua he toivat kaksi ystäväänsä, ja se oli ensi kerta, kun näin mormonilähetyssaarnaajat. Ja minun on sanottava, että minulla oli hyvin monia kysymyksiä.
Mutta he tulivat yhä uudelleen, ja viimein he kertoivat taas pelastussuunnitelmasta. Muistan vieläkin tuon illan hyvin. He sanoivat: ”Ennen kuin tulit tänne, asuit henkimaailmassa taivaallisen Isäsi kanssa. Olet Hänen henkityttärensä.” Vanhin Nelson, minä tunnistin nuo sanat. Ne olivat minulle tutut. En ollut koskaan kuullut niitä tässä elämässä mutta tiesin, että olin kuullut ne jossakin aiemmin.
Tämän tapaamisen lopulla toinen jäsenistä sanoi: ”Haluaisin esittää vielä yhden kysymyksen.” Hän katsoi suoraan minuun ja sanoi: ”Neill, mitä sinä ajattelet Mormonin kirjasta?” Ja sanat, jotka tulivat suustani, olivat: ”Luulen, että se on totta.” Olin ihmeissäni, kun kuulin noiden sanojen kiirivän ilmassa. ”Luulen, että se on totta.” Ja hän jätti – erittäin viisaasti – tarttumatta siihen ja sanoi ainoastaan: ”No, nyt kun sinulla on ymmärrys siitä, niin mitä aiot tehdä?” Sinä iltana lupasin hänelle, että rukoilisin vilpittömästi. Polvistuin makuuhuoneessani – minulla oli oma huone – ja sanoin vain: ”Taivaallinen Isä, jos tämä on Vapahtajan ainoa tosi kirkko maan päällä, minä menen kasteelle. Minun täytyy vain saada tietää, että se on totta.” Ja välittömästi ääni päässäni tai sydämessäni sanoi: ”Se on totta.” Noin vain. Hypähdin ylös polviltani ja sanoin: ”Se on totta!” jokseenkin yllättyneenä tästä ihmeellisestä vastauksesta. Seuraavana aamuna soitin lähetysjohtajalle ja sanoin: ”Huomenta, minun pitää saada kaste.”
VANHIN NELSON
Olen varma, että hän oli iloinen kuullessaan sinusta. Oliko sinulla mitään tunteita esivanhempiasi kohtaan?
SISAR MARRIOTT
Onpa mielenkiintoista, että kysyt siitä, sillä aivan ensimmäinen tehtäväni kirkossa oli hyvin innoitettu. Piispa kutsui minut toimistoonsa ja kysyi, haluaisinko olla sukututkimuskomitean jäsen.
Kirjoitin molemmille isoäideilleni, jotka olivat yli 80-vuotiaita. Muistan, että kului muutamia viikkoja, mutta sitten posti toi kenkälaatikon, joka oli täynnä valokuvia, joiden taakse oli kirjoitettu nimiä, ja pieniä muistiinpanoja. Sitten istahdin makuuhuoneeni lattialle ja aloin asetella sukuja pinoihin: Daden suku, Hillin suku, Rayn suku, Fieldingin suku. Kun olin lajittelemassa kuvia, katsoin äkkiä ylöspäin. En nähnyt mitään, mutta huone oli täynnä. Tunsin, että se oli täynnä ihmisiä, jotka olivat kiinnostuneita ja onnellisia. Kykenin jollakin tavoin tuntemaan heidän läsnäolonsa.
Luulen, että ensimmäisten kahden tai kolmen vuoden aikana, jolloin olin jäsen, tein suunnilleen 70 nimeä, noin 70 ihmisen puolesta tehtiin endaumentti temppelissä. Tapanani oli lähettää nimiä mieheni Davidin täällä oleville sukulaisille. Minun täytyy puhua hetki Davidista.
VANHIN NELSON
Ole hyvä. Kerro meille, kuka David on.
SISAR MARRIOTT
David on niin erityinen. Hän oli toinen niistä jäsenistä, jotka kysyivät meiltä, halusimmeko tietää enemmän kirkosta. Meidät vihittiin Suolajärven temppelissä vain vuosi ja kuukausi kasteeni jälkeen.
VANHIN NELSON
Eikö se olekin mukava lisäetu siitä, että on jäsenlähetyssaarnaaja?
SISAR MARRIOTT
Kyllä, suosittelen sitä.
VANHIN NELSON
Sinulla ja Davidilla on nyt hieno perhe. Kerro meille perheestäsi.
SISAR MARRIOTT
Niin, meillä on 11 lasta. Kun menimme naimisiin, halusimme saada perheen, perustaa perheen, ja lapset vain tulivat. He ovat valittuja henkiä.
VANHIN NELSON
Onko sinulla mahdollisesti neuvoja suurenmoisille sisarillemme, jotka yrittävät tasapainoilla vaimon, äidin ja uskollisen Herran palvelijan, Herran opetuslapsen, rooleissa?
SISAR MARRIOTT
No, minä rakastan kirkon kokouksia. Tiedän, että tämä kuulostaa oudolta, mutta kaikkein tärkeintä minulle on kotini. Niinpä jokaisen kirkon tehtävän saadessani olen huolehtinut ensiksi kodistani, ja nämä kaksi ovat tuntuneet tukevan toinen toistaan. Olen ollut poissa joistakin kokouksista, mutta ne eivät ole häirinneet perhe-elämää. Ne ovat pikemminkin opettaneet minua olemaan parempi äiti.
VANHIN NELSON
Silloin kun on ankkuroitunut evankeliumiin, on parempi äiti.
SISAR MARRIOTT
Aivan oikein.
VANHIN NELSON
Olemme hyvin kiitollisia sinulle siitä palvelusta, jota olet tehnyt ja jota edelleen teet.
SISAR MARRIOTT
Kiitos.
Kiitos, sisar Marriott. Eikö hänen kertomuksensa olekin opettavainen ja innoittava? Huomasitteko jäsenten ja lähetyssaarnaajien välisen yhteistyön? (Toisesta jäsenestä tuli jopa hänen aviomiehensä.) Pitivätkö he todella huolta hänestä? Havaitsitteko niiden toisella puolella verhoa olevien sukulaisten roolin, jotka myös välittivät hänestä? Tunsitteko sellaisen naisen hyvyyden, joka rakastaa aviomiestään ja lapsiaan? Kun tunnen ilon, joka on tullut hänen elämäänsä ja tulevien sukupolvien elämään, oma todistukseni vahvistuu ja intoni kertoa evankeliumista lisääntyy.
Liian usein meillä on taipumus pilkkoa Herran työ osiin, jotka eivät näytä kuuluvan yhteen. Onpa kyse evankeliumin saarnaamisesta kirkkoon kuulumattomille, palvelemisesta uusien käännynnäisten kanssa, vähemmän aktiivisten jäsenten uudelleen aktivoinnista, aktiivisten jäsenten opettamisesta ja vahvistamisesta tai sukututkimus- ja temppelityön tekemisestä, tämä työ on todella yhtä kokonaisuutta. Nämä eivät ole erillisiä toimintoja. Ne kaikki kuuluvat pelastuksen työhön.
Ne, jotka ovat verhon toisella puolella, riemuitsevat ja huutavat ylistystä, kun heidän jälkeläisensä ottavat vastaan evankeliumin tai palaavat sen piiriin, sillä he tietävät, että heidän jälkeläisensä pystyvät nyt suorittamaan välttämättömät temppelitoimitukset heidän puolestaan yhdistäen kuolleet sukupolvet. Tämän asian sisar Marriott oppi pian kasteensa jälkeen. Toivon, että jokaisella kirkon jäsenellä olisi tilaisuus kokea tätä esivanhempien kannustavaa rakkautta.
Havainnollistaakseni sitä, kuinka taivaallinen Isämme odottaa meidän rakastavan toisiamme, haluaisin kertoa teille vertauksen isästä nukkumaanmenoaikaan.
Eräänä iltana rakastava isä istuu kotona, kun hänen vaimonsa ja lapsensa ovat käyneet levolle. Hänen mieleensä tulee äkkiä ajatus – kehotus – tarkistaa, että lapsilla on kaikki hyvin. Hän riisuu kengät ja kävelee hiljaa makuuhuoneen ovelle. Avoimesta oviaukosta heijastuvassa himmeässä valossa hän näkee kaksi pientä päätä tyynyllä ja lapset käpertyneinä peittojensa alle sikeässä unessa.
Kun hän kuuntelee heidän hiljaista hengitystään, hän kertaa mielessään aiempia päivän tapahtumia. Hän kuulee heidän naurunsa, kun he leikkivät yhdessä. Hän näkee heidän hymynsä, kun he olivat eväsretkellä, ja kuulee heidän kikatuksensa, kun heidät yllätettiin syöttämästä jäätelöä koiralle. (Lapsia kohtaan on helpompi olla kärsivällinen, kun he nukkuvat.) Lasten nukkuessa hän miettii, mitä he tarvitsevat ja kuinka hän voi auttaa heitä. Hän tuntee rakkauden tulvan ja vahvan velvollisuuden suojella heitä.
Sitten hän kulkee varpaisillaan toiseen makuuhuoneeseen, missä kahden vanhemman lapsen pitäisi olla. Hän näkee kaksi vuodetta, mutta hän hätkähtää huomatessaan, että toinen vuoteista on tyhjä.
Hän kääntyy ympäri ja kävelee työhuoneeseen, mistä hän on joskus löytänyt nyt kadonneen tyttärensä. Sieltä hän löytää tytön tuolista lukemassa ääneti kirjaa.
”En saanut unta”, tyttö sanoo.
Isä ottaa toisen tuolin ja siirtyy tytön viereen. He juttelevat tytön päivästä, ystävistä, tavoitteista ja unelmista. Myöhemmin tyttö menee takaisin vuoteeseen, ja isä tekee vielä viimeisen kierroksen ennen kuin sammuttaa valot ja menee levolle.
Aamulla isä auttaa rakasta vaimoaan, kun tämä valmistaa aamiaisen. Hän kattaa pöytään paikan jokaiselle lapselle, nuorimmallekin, joka nukkuu mielellään pitempään. Keittiöstä leijaileva tuoksu saa lapset nousemaan ylös, ja he tulevat kiireesti juoksujalkaa ja lörpötellen.
Mutta yksi tuoleista on tyhjä. Isä pyytää heitä odottamaan, kun hän menee herättämään tuon puuttuvan lapsen. Pian koko perhe nauttii yhdessä aamiaista.
Mitä me voimme oppia tästä yksinkertaisesta vertauksesta? Isä noudatti saamaansa ajatusta tarkistaa, että lapsilla on kaikki hyvin. Hän arvioi suhdettaan heihin. Hän etsi kadonneen lapsen. Kaikkia hänen tekojaan kannusti pelkästään rakkaus. Hän ei tehnyt sitä, mitä teki, sen vuoksi että oli lukenut käsikirjan. Kukaan ei ollut antanut hänelle tehtävien töiden luetteloa. Hän noudatti sydämensä tunteita.
Samoin on laita lähetystyössä. Tehokkaimmat lähetyssaarnaajat toimivat aina rakkaudesta. Rakkaus on hyvän lähetystyön voiteluaine ja henki.
Vertauksen isä rakasti jokaista lastaan. Samalla tavoin meidänkin tulisi toimia rakkaudesta auttaaksemme kaikkia, ei pelkästään muutamia suosikkeja. Tilaisuuksia tulee monin eri tavoin ja – valitettavasti – jotkut niistä ovat tilaisuuksia, jotka menevät hukkaan.
Yksi esimerkki tulee omasta suvustani. Kaikki kahdeksan isovanhempieni vanhempaa liittyivät kirkkoon Euroopassa. He kaikki kahdeksan muuttivat Amerikkaan. Evankeliumi oli heille kaikki kaikessa. Kuitenkin jotkut vanhempieni myöhemmässä sukupolvessa ajautuivat pois aktiivisuudesta kirkossa. Niinpä minä vartuin kodissa, jossa vanhempani eivät osallistuneet kirkon kokouksiin.
Monia vuosia kestäneiden kirurgian erikoistumisopintojeni ja tutkimustyöni aikana vaimoni, minä ja lapsemme asuimme kaukana vanhemmistamme muissa osissa maata. Alituisen huolen ja vieläpä ahdistuksen vuoksi, jota tunsin rakkaiden vanhempieni iankaikkisesta hyvinvoinnista, kirjoitin vilpittömän kirjeen heidän piispalleen. Tunsin hänet hyvin, ja minulla oli suuret toiveet siitä, että hän voisi auttaa. Kerroin rakkaudestani vanhempiani kohtaan ja kysyin tältä hyvältä piispalta, voisiko hän pyytää tai kutsua jonkun opettamaan evankeliumia rakkaalle äidilleni ja isälleni.
Myöhemmin sain heidän piispaltaan vastauksen. Hän kirjoitti, kuinka pahoillaan hän oli siitä, että hänellä ei ollut ketään, jonka hän voisi kutsua opettamaan vanhempiani!
Piispan vastaus teki toiveeni tyhjiksi. Hänellä ei ollut ketään, joka olisi auttanut häntä!
Tuollaista ei pitäisi koskaan tapahtua meidän päivinämme! Koskaan enää piispan ei tarvitse tuntea olevansa tyhjin käsin! Nykyisin piispoilla on seurakuntaneuvostonsa jäsenet, seurakunnan lähetystyönjohtaja ja lähetyssaarnaajat, jotka ovat valmiita, halukkaita ja kykeneviä auttamaan apua anovien lasten vanhempien pelastamisessa.
Vuosikymmeniä myöhemmin vanhempani kokivat todellisen kääntymyksen Herraan. Heidät sinetöitiin temppelissä, ja heidän lapsensa sinetöitiin heihin. Mutta en koskaan unohda sitä, mitä opin heidän kokemuksestaan. Voisiko rakastava taivaan Isä, joka on käskenyt meidän saarnata evankeliumia kaikille luoduille, tehdä milloinkaan eroa niiden välillä, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumista, ja niiden, jotka ovat kuulleet siitä kerran ja sitten unohtaneet sen?
Vastaus on varmasti ”ei”. Pelastuksen työssä ketään ei jätetä ulkopuolelle! Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon lähetyssaarnaajat ja jäsenet on lähetetty tekemään työtä Herran viinitarhassa ihmissielujen pelastamiseksi.1 Tähän sisältyy mitä parhaimmalla tavalla jäsenlähetystyö, johon kuuluu vähemmän aktiivisten jäsenten aktivointi ja Jumalan lasten valmistaminen saamaan kaikki temppelin siunaukset. Jumala haluaa kaikkien lastensa palaavan luokseen ja tulevan kelvollisiksi iankaikkiseen elämään.
Lähetystyö Herran valtakunnassa on pelastamispyrkimys. Rakas presidenttimme Thomas S. Monson on toistuvasti puhunut meille pyrkimyksestämme pelastaa. Hän on sanonut: ”Me voimme ojentaa kätemme niille, joista me olemme vastuussa, ja tuoda heidät Herran pöydän ääreen nauttimaan Hänen sanastaan ja iloitsemaan Hänen Henkensä toveruudesta.”2
Tässä suuressa työssä meille on ilo tuoda sieluja Kristuksen luo solmimaan ensimmäiset liittonsa, ja meille on myös ilo tuoda sieluja takaisin heidän aiemmin solmimiinsa liittoihin. Presidentti Joseph Fielding Smith on selittänyt näin. Hän on sanonut: ”Niiden sielujen pelastaminen, jotka ovat eksyneet laumasta, on aivan yhtä arvokasta ja kiitettävää ja saa aikaan aivan yhtä paljon riemua taivaassa kuin niiden sielujen pelastaminen, jotka ovat maailman kaukaisissa kolkissa.”3
Jokaisessa seurakunnassa on kaksi henkilöä, jotka määräävät lähetystyön tahdin. He ovat piispa ja seurakunnan lähetystyönjohtaja. Piispalla on hallussaan avaimet työn johtamiseen. Käsikirjassa 2 sanotaan, että ”piispa ja hänen neuvonantajansa antavat tärkeän sijan jäsenlähetystyölle. He opettavat säännöllisesti lähetystyötä koskevia oppeja. He kannustavat seurakuntalaisia työskentelemään kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa tutkijoiden löytämiseksi, opettamiseksi ja kastamiseksi. He näyttävät esimerkkiä etsimällä ja valmistamalla yksilöitä ja perheitä lähetyssaarnaajien opetettaviksi.”4
Piispan innoitetun kutsun alaisuudessa seurakunnan lähetystyönjohtaja johtaa lähetystyötä. Hän koordinoi, opastaa, järjestää, organisoi, auttaa, osallistuu, huolehtii ja muilla tavoin ohjaa lähetystyötä seurakunnassa. Hän pitää säännöllisesti kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa lähetystyön koordinointikokouksen ja huolehtii siitä, että lähetyssaarnaajat kutsutaan osallistumaan seurakuntaneuvoston kokouksiin silloin kun se on tarkoituksenmukaista. Seurakunnan lähetystyönjohtaja on lähetyssaarnaajien aktiivinen kumppani ja auttaa heitä etsimällä opetustilaisuuksia, neuvomalla heitä ja koordinoimalla kaikkia seurakunnassa olevia resursseja. Tähän voi sisältyä sen selvittäminen, ketkä jäsenet ovat halukkaita lähtemään lähetyssaarnaajien kanssa työhön, antamaan kotinsa oppiaiheiden opetuspaikaksi, tarjoamaan tarvittavia kyytejä ja olemaan avuksi lähetyssaarnaajille, kun nämä opettavat vastakkaista sukupuolta olevia ihmisiä.
Seurakunnan lähetystyönjohtajalla on merkittävä rooli. Te seurakuntien lähetystyönjohtajat, kiinnittäkää huomiota tähän: me pyydämme teitä kohoamaan tämän uuden vastuun tasalle. Tuntekaa lähetyssaarnaajat. Olkaa heidän paras ystävänsä. Tehkää työtä heidän kanssaan. Auttakaa täyttämään heidän sopimuskirjansa merkityksellisillä tilaisuuksilla ja sopimuksilla, niin ettei heillä ole aikaa koputella ovia etsiessään ihmisiä opetettaviksi.
Seurakunnan lähetystyönjohtaja ja kokoaikaiset lähetyssaarnaajat keskittävät ponnistelunsa piispan ohjeiden mukaisesti uusiin, vähemmän aktiivisiin ja palaaviin jäseniin ja näiden perheisiin. He keskittyvät ystäviin, osajäsenperheisiin sekä näiden perheisiin ja ystäviin, kiinnostusta osoittaviin seurakunnan jäsenten naapureihin ja ystäviin sekä muihin, jotka haluavat vilpittömästi kuunnella.
Käsikirjat kertovat meille, mitä meidän tulee tehdä, mutta eivät sitä, kuinka meidän tulee tehdä se. Sille, mitä meidän tulee sanoa, ei ole käsikirjoitusta, eikä myöskään tarkoin määrättyjä askeleita evankeliumin ilon tuomiseksi ihmisten elämään.
Vertauksestamme opimme, ettei ole olemassa kirjaa, joka kertoisi vanhemmalle, mitä tehdä, jos lapsi on kadoksissa. Mutta kuka isä tai äiti lykkäisi lapsen etsimistä, kunnes käsikirja kirjoitettaisiin? Hyvien vanhempien tavoin hyvät johtajat ryhtyvät toimiin rakkaudesta. Kun he toimivat rakkaudessa, Henki johdattaa heitä ja auttaa heitä ymmärtämään, että jokainen ihminen tarvitsee avukseen ainutkertaista huolenpitoa saadakseen elämäänsä sellaisen ilon, joka tulee Herran tavan mukaisesta elämästä.
Seurakunnan lähetystyönjohtaja on yhdistävä side lähetyssaarnaajien, seurakuntaneuvoston ja seurakunnan jäsenten välillä. Kuinka hän tekee sen? Kuinka hän voi herättää jokaisessa seurakuntaneuvoston jäsenessä oman innostuksensa veroista innostusta lähetystyötä kohtaan?
Näytämme teille videotallenten siitä, kuinka Edmundsin 3. seurakunnan lähetystyönjohtaja Stillwaterin vaarnassa Oklahomassa Yhdysvalloissa teki niin. Hän kykeni muuttamaan koko seurakuntansa lähetystyökulttuurin!
Seurakunnan lähetystyönjohtaja pelastuksen työssä
CHRIS EUBANKS
Meillä oli juuri yksi pahimmista kuivuuksista 50 vuoteen.
Tavallaan kuivuuden tapaan vaarnassamme ei ollut paljonkaan edistystä lähetystyössä. Oman seurakuntamme osalta tiedän, että meillä ei ollut ollut käännynnäiskastetta kolmeen vuoteen.
VAARNANJOHTAJA BOWMAN
Vaarnan johtokuntana olimme huolissamme siitä, mitä tapahtui, ja neuvottelimme yhdessä. Sitten lähetimme kirjeen, jossa pyysimme jäseniä yhdessä paastoamaan lähetystyön puolesta ja kuivuuden loppumisen puolesta.
CHRIS EUBANKS
Me saimme sen kirjeen, ja koko vaarna sekä ympärillämme olevat muut vaarnat paastosivat, ja lähetystyö alkoi välittömästi päästä vauhtiin.
Sulkuportit ikään kuin avautuivat, ja jokainen tuli mukaan.
Vanhin Bowen seitsemänkymmenen koorumista tuli tälle alueelle ja koulutti lähetyssaarnaajia. Yksi hänen ensimmäisistä huomautuksistaan oli, että ”seurakunnassanne olevat kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ovat siellä pelkästään auttamassa teitä lähetystyössä”.
Meidän kirkon jäsenten tehtävä on olla aktiivisesti mukana työssä ja kutsua ystäviämme ja sukulaisiamme kirkkoon.
VAARNANJOHTAJA BOWMAN
Sitä ei saada aikaan ilman kokoaikaisia lähetyssaarnaajia ja jäseniä, jotka ottavat sen asiakseen. Se on tavallaan tavoitteemme – saada kokoaikaisten lähetyssaarnaajien sijaan todellakin seurakunnan lähetystyön johtohenkilöt ja seurakuntaneuvosto ajamaan asioita tarmokkaasti.
PIISPA
Seurakunnan lähetystyönjohtajan tehtävänä on tavata piispa ja seurakuntaneuvosto ja laatia seurakunnan lähetystyösuunnitelma ja sitten pyrkiä toteuttamaan tuo suunnitelma, joka on, että jäseniä autetaan löytämään ihmisiä ja ystävystymään heidän kanssaan, jotta kokoaikaiset lähetyssaarnaajat voivat opettaa heitä.
CHRIS EUBANKS
Ainoa asia, jonka yritän tehdä yhdessä seurakunnan lähetystyönjohtajan apulaisen sekä lähetyssaarnaajien kanssa, on pyrkiä pitämään lähetyssaarnaajien kalenteri täynnä. Sen jälkeen kun nämä kaikki lähetystyöpyrkimykset ovat kuluneena vuonna päässeet vauhtiin, olemme opettaneet aiemman keskimäärin kahden, kolmen tai neljän jäsenten läsnä ollessa opetetun oppiaiheen sijaan viikossa 10–12 oppiaihetta. Muutama kuukausi sitten meillä oli keskimäärin 14–16 oppiaihetta viikossa, ja nyt tavoitteemme on 20 oppiaihetta, jotka opetetaan jäsenen läsnä ollessa.
Kun tarkastelen kaikessa rauhassa tätä muutosta seurakunnassamme ja vaarnassamme, on hyvin helppo huomata kaksi pääasiallista seikkaa, jotka ovat saaneet nämä lähetystyöpyrkimykset kasvamaan räjähdysmäisesti: jäsenet ovat mukana lähetystyössä ja esittävät sitten kutsun tulla kirkkoon tai tavata lähetyssaarnaajat. Minä siis vain autan omaa perhettäni ja kaikkia muita perheitä seurakunnassa löytämään tilaisuuksia kertoa evankeliumista muille.
TRISH GAUVIN
Olen Trish Gauvin. Tämä on Mark Gauvin.
MARK GAUVIN
Meidät kastettiin 26. tammikuuta 2013.
CHRIS EUBANKS
Se oli täydellinen kertomus jäsenlähetystyöstä. Seurakunnassamme oli eräs perhe, joka ystävystyi heidän kanssaan, ja nämä esittelivät perheen toiselle perheelle. Heidän lapsensa tutustuivat toisiin lapsiin seurakunnassamme, ja he ystävystyivät.
TRISH GAUVIN
Uskon, että Herra on johdattanut elämäämme monia kirkon jäseniä tiettyä tarkoitusta varten.
CHRIS EUBANKS
Ja se johti vakavampiin keskusteluihin lähetyssaarnaajien kanssa, ja he alkoivat osallistua kirkon toimintaan säännöllisemmin.
TRISH GAUVIN
Olen nähnyt, kuinka evankeliumi vaikuttaa heidän elämässään ja kuinka he ovat valona muille.
CHRIS EUBANKS
On tärkeää, että jäsenemme oppivat tuntemaan lähetyssaarnaajamme ja lähetyssaarnaajamme oppivat tuntemaan jäsenemme. Mutta sitäkin merkityksellisempää – aivan ratkaisevan tärkeää – on se, että jäsenemme oppivat tuntemaan tutkijamme ja alkavat ystävystyä heidän kanssaan.
MARK GAUVIN
Tuntuu mukavalta, kun oppii ja tapaa sellaisia ihmisiä, koska silloin tuntee, että voi kysyä vapaasti. Voi tuntea olevansa vapaa tutkimaan ja oppimaan jotakin, mitä ei tiedä. Ei ole mitään arvostelua.
TRISH GAUVIN
Tunsin paljon samaa kuin Joseph Smith, kun menin kirkosta toiseen. Minusta tuntui aina, että jotakin tärkeää puuttui, enkä koskaan löytänyt sitä. Tämä sopii. Se sopii perheelleni, se sopii minun elämääni.
CHRIS EUBANKS
Tämä kuivuus tai paikalleen pysähtynyt lähetystyökausi tällä alueella on selvästi päättynyt, ja lähetystyö kasvaa voimassa päivä päivältä. Enkä näe sen heikkenevän lähiaikoina.
Tämä on myöhempien aikojen suurta työtä. Tämän takia me olemme täällä: kokoamassa Israelia. Ja minun ja kaikkien kirkon jäsenten velvollisuus on kertoa evankeliumista niin monelle ihmiselle kuin voimme.
Olemme kiitollisia vaarnanjohtaja Kent W. Bowmanille ja hänen suurenmoiselle seurakunnan lähetystyönjohtajalleen siitä, että he osoittivat meille, kuinka seurakuntalähetyssaarnaajat ja kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ovat työskennelleet yhdessä. Mielessään yksi ainoa tarkoitus ja yhtenäinen näkemys he ovat tunteneet rakastamiensa ihmisten hengelliset ja ajalliset tarpeet. Kyllä, seurakuntaneuvoston todelliset palkinnot saadaan ja työ toteutetaan neuvoston kokousten ulkopuolella, niiden ihmisten luona, joita he opettavat.
Saattaisitte kuvitella, että vertauksessamme isä kuvasi seurakunnan piispaa tai seurakunnan lähetystyönjohtajaa. Itse asiassa isä olisi voinut kuvata ketä tahansa kirkon jäsentä. Jokainen voi rakastaen toimia siten kuin hyvä paimen toimisi, suunnitella ja pelastaa. Ja jokainen voi tehdä sen rukoillen ja saaden innoitusta meidän kaikkien Isältä.
Saadessaan Jumalalta ohjausta kenenkään seurakunnan apujärjestön johtohenkilön ei tarvitse odottaa piispan tai seurakunnan lähetystyönjohtajan antamia tehtäviä. Jokainen saa tunteen siitä, että ”laumamme näytti täysilukuiselta, kunnes aloimme varata paikan pöydässä jokaiselle, jonka pitäisi olla siellä, eikä pelkästään niille, jotka tulevat”. Jokainen jäsen saa halun etsiä niitä, jotka eivät vielä ole kirkon jäseniä, tai niitä, jotka tarvitsevat apua saadakseen takaisin evankeliumin ilon. He toimivat innoituksesta ja rakkauden kannustamina.
Kun me seuraamme Jeesusta Kristusta, me toimimme siten kuin Hän toimisi ja rakastamme siten kuin Hän rakastaisi. Hänen tavoitteensa toteutetaan yksi sielu kerrallaan! Meidän ponnistelujemme vaikuttimena on rakkaus lähimmäistämme ja taivaallista Isäämme kohtaan, jonka lapsia me olemme.
Kyllä, Jumala on meidän Isämme! Jeesus on Kristus! Tämä on Hänen kirkkonsa! Me olemme Hänen palvelijoitaan! Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.