Opettaminen kirkossa

Boyd K. Packer

President of the Quorum of the Twelve Apostles

Kun sain tehtävän puhua kirkon jäsenille aiheenani opettaminen, tunsin itseni hyvin nöyräksi ja rukoilin vilpittömästi tämän tehtävän johdosta. Lähes 70 vuotta sitten istuin erään pienen, postimerkin kokoisen Tyynenmeren saaren rantakalliolla, Okinawan saaren edustalla. Sota oli juuri päättynyt, ja olin selviytynyt hengissä. Mietin, mitä tekisin. Odottelimme laivoja, jotka tulisivat hakemaan meidät kaikki kotiin. Pohdiskelin, mitä tekisin elämälläni. Mitä minä halusin tehdä? Mitä minä halusin olla? Lopulta päätin, että halusin olla opettaja. Ja nyt olen tässä, lähes 70 vuotta myöhemmin, ja minulla on yhä sama halu, sama päättäväisyys. Olen oppinut paljon, mutta minulla on vielä paljon opittavaa.

Kaikessa muussa on lopulta kyse opettamisesta. Ja me opimme opettamaan. On olemassa periaatteita, joita voimme oppia analysoimaan, ja niiden joukossa – ja niistä kenties vaikein oppia – on tämä, että tulee elää siten, että voi luopua omista suunnitelmistaan, olla lukematta muistiinpanoista ja vain luottaa Henkeen.

Kunpa pystyisinkin lupaamaan teille, että jos opiskelette toden teolla ja vakavasti, teistä tulisi parempia. Ei siitä ole mitään haittaa. Mutta se ei tee teistä parempia – ei niin hyviä kuin olisitte, jos turvaisitte Herraan ja turvaisitte Henkeen ja ryhtyisitte opettamaan. Siitä ei tule teille aivan toista luontoa, mutta aikanaan opitte turvautumaan Henkeen ja siihen, että se toimii. Monet kerrat olen seisonut puhujakorokkeella ja miettinyt, mitä sanoa – tavallaan pää tyhjänä ja tiedostaen suuren vastuun – mutta sanat ovat aina tulleet. Ne tulevat, kun alatte opettaa. Te aloitatte ja ryhdytte opettamaan, ja sitten ilmoitus alkaa virrata. Kaikki se on hyvin vähän meidän omaa ansiotamme, koska Henki on se, joka antaa voiman.

Olen tullut huomaamaan, että jokainen on opettaja. Kirkossa puhutaan tehtäviin kutsumisesta ja opettajan tehtävään erottamisesta pyhäkoulussa tai muissa pappeuden apujärjestöissä. Toisinaan pappeudenhaltijat ylpeilevät sillä, että heillä on voima opettamiseen. He eivät pääse lähellekään sitä voimaa, joka annetaan äidille. Merkittävintä opettamista kirkossa tekevät äidit.

Sanon siis teille, jotka opetatte kirkossa – teettepä sitä ammatiksenne tai muuten – te tiedätte, että se on pyhää opettamista ja että suurin osa siitä tapahtuu muualla kuin luokkahuoneessa, eikä kyse ole edes siitä valmistautumisesta, kun luette oppiaiheita, tutkitte, sitten pohdiskelette, sillä sanotaanhan pyhissä kirjoituksissa näin: ”Herran sana tuli mieleeni.” Ne ”sanat” tulevat aina, jos ryhdytte opettamaan ja olette kuuliaisia. Lapsille kuuliaisuus on tavallaan ikävä sana. Me emme ole automaattisesti kuuliaisia. Vanhemmat – varsinkin äidit – opettavat pieniä lapsiaan olemaan kuuliaisia. Kun olemme aikuisia, olemme siitä itse vastuussa ja toisinaan käymme sisimmässämme pientä sisäistä taistelua. On olemassa sana parannus. Meidän tulee tehdä parannus yhä uudelleen. Yhä uudelleen. Ja sitten meidän tulee palata samaan kohtaan, josta kuljimme harhaan, ja jatkaa eteenpäin vapaina niistä haasteista, joita meillä oli aiemmin. Sovitus on voimallinen parantaja – se sovittaa synnit. Käsitättekö te, kuinka suurenmoista on, että te voitte saada osaksenne sovituksen? Herra aikaansai sovituksen meidän tähtemme. Eikä ole mitään, mistä ei voisi tehdä parannusta ja mistä meitä ei voisi pelastaa, mikäli teemme parannuksen ja teemme päätöksen määrätietoisesti. Niinpä neuvoni on yksinkertainen. Päättäkää vain toimia oikein, päättäkää olla parempia, päättäkää turvautua pyhiin kirjoituksiin. Ja kun teette niin, te kasvatte, ja haasteet, joita teillä on, ovat teidän parhaaksenne.

Nämä viimeiset 70 vuotta tai niillä main ovat opettaneet minulle paljon. Minulla on yhä paljon opittavaa. En tiedä, miten pitkään tulen oppimaan, mutta kun se on ohi, menen uuteen maailmaan ja aloitan uuden koulun. Lausun teille todistukseni siitä, että Herra elää, että palautus on totta, että sitä ohjattiin ja siitä päätettiin verhon tuolla puolen meidän hyväksemme. Herra elää. Minä tiedän, että Herra elää, ja minä tunnen Herran. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.