Malli seurakuntaneuvostosta

Vanhin L. Tom Perry: Seuraavaksi, veljet ja sisaret, olemme kutsuneet ryhmän ihmisiä, jotka palvelevat parhaillaan seurakuntaneuvostoissa, esittämään meille joitakin esimerkkejä siitä, kuinka seurakuntaneuvosto voi työskennellä tehokkaasti yhdessä vastatakseen jäsentensä tarpeisiin ja täyttääkseen kirkon tarkoitukset.

Piispa Richards: Veljet ja sisaret, tervetuloa tämän viikon seurakuntaneuvoston kokoukseen. Me piispakunta arvostamme sitä, että olette täällä ja olette ajoissa. Haluaisimme aloittaa kokouksemme tänään pyytämällä sisar Jonesia, Alkeisyhdistyksemme johtajaa, pitämään meille alkurukouksen.

Sisar Jones pitää rukouksen.

Piispa Richards: Kiitos, sisar Jones. Kiitos siitä. Veli James on jakanut teille seurakuntakalenterin, jossa on kokoustemme ajankohdat tästä hetkestä vuoden loppuun. Ja kiitos, että olette koordinoineet sen hänen kanssaan, niin ettei meidän tarvitse käyttää paljon kokouksemme aikaa sen läpikäymiseen tänään. Pyydän teitä siis katsomaan nopeasti kalenterin läpi ja kertomaan, haluaisitteko tehdä siihen joitakin oikaisuja tai muutoksia.

Näyttääkö se hyvältä? Sitten hyväksymme sen kalenteriksemme vuoden loppuun asti ja etenemme sen mukaan.

Veljet ja sisaret, ennen kuin aloitamme keskustelun tänään, haluan vain muistuttaa teitä siitä, että kun olen tarkkaillut meitä seurakuntaneuvostona, niin vaikutelmani on, että teemme parempia päätöksiä, kun me kaikki osallistumme riippumatta siitä, mikä aihe on tai mikä on oma tehtävämme seurakunnassa. Osallistukaa siis vapaasti tämänpäiväiseen keskusteluumme ja ilmaiskaa ajatuksenne, kun tunnette siihen Hengen kehotuksen.

Kuten muistatte, aloitimme keskustelun yleisestä hengellisyyden tasosta ja siitä, miten sitoutuneita nuoremme ovat. Ja kun keskustelimme siitä viime viikolla, saimme tietää, että osallistuminen seminaariin on hieman laskenut ja seurakuntaneuvostossamme oli yleinen käsitys, että nuorillamme on kenties hieman ongelmia todistuksensa kanssa ja joidenkin tasovaatimusten mukaan elämisessä. Ja siksi päätimme, että pohtisimme asiaa ja rukoilisimme siitä tällä viikolla ja tulisimme valmistautuneina neuvottelemaan yhdessä.

Siksi toivonkin, että teillä on ollut mahdollisuus tehdä niin. Saanen siis vain esittää tämän kysymyksen ja avata siitä keskustelun. Mitä me voisimme tehdä lisätäksemme seurakuntamme nuorten hengellisyyttä?

Sisar Bennion, Apuyhdistyksen johtaja: Teini-ikäisten tyttärien äitinä minäkin olen huolissani siitä. Mietin, tajuavatko vanhemmat joitakin niistä haasteista, joita heidän teini-ikäiset lapsensa kohtaavat. Voisimme suunnitella viidennen sunnuntain yhteisen pappeuden ja Apuyhdistyksen kokouksen ja puhua tästä aiheesta.

Piispa, jos sinä johtaisit keskustelua ja kertoisit tämänpäiväisen seurakuntaneuvoston ajatuksia, voisit saada vanhemmat osallistumaan ja kertomaan nuortensa näkemyksen. Ja olen varma, että voisimme tehdä kokoamistamme ideoista suunnitelman vahvistaa nuoriamme ja lisätä sekä heidän hengellisyyttään että omaammekin.

Piispa Richards: Kiitos ehdotuksesta.

Veli Glouzer, ylipappien ryhmän johtaja: Piispa, sen lisäksi että kokoonnumme vanhempien kanssa, olisi hyvin tärkeää kokoontua nuorten kanssa. Puhun nyt isänä enkä ryhmän johtajana, mutta lapseni rakastavat sunnuntai-illan piispantuokioita, joita pidät. He kokoontuvat mielellään kanssasi muualla kuin kirkossa, eikä meillä ole ollut piispantuokiota vähään aikaan. Saanko siis ehdottaa, että harkitsemme yhtä sellaista piispantuokiota, jossa voisit puhua tasovaatimuksista, säädyllisyydestä, seurustelusta, pyhien kirjoitusten tutkimisesta? Luulen, että siitä olisi paljon apua.

Sisar Jones: Minulla oli sama ajatus tällä viikolla. Tiedän, että lapseni tulevat mielellään piispantuokioihin ja heistä on ihanaa, kun on kysymysten aika ja sinä vastaat niihin, piispa. He rakastavat panostasi.

Piispa Richards: Niin pitää varmaan tehdä. Ja veli Reyes, seurakuntamme kirjuri, toivon, että teet muistiinpanoja, niin että muistamme nämä sitoumukset ja tehtävät, joista sovimme.

Ja veli James, mitä jos sinä hoitaisit tämän: Katsoisit, milloin on seuraava vapaa viides sunnuntai, jota ei ole jo sovittu, ja varaat sen tätä yhteistä kokousta varten. Ja etsi sitten meille sunnuntai-ilta, jolloin voimme pitää piispantuokion, ja muistuta siitä piispakunnan kokouksessa, niin teemme päätöksen.

Veli James, seurakunnan toimisihteeri: Selvä.

Sisar Todd, Nuorten Naisten johtaja: Piispa, ehdottaisin, että keskustelisimme silloin myös siitä, mitä hyötyä ja siunauksia on sekä Velvollisuus Jumalaa kohtaan -ohjelmasta että Edistyminen-ohjelmasta nuorille naisillemme. Jos vanhemmat saataisiin taas kerran mukaan, onnistuisimme nuortemme kanssa paljon paremmin.

Veli Weber, Nuorten Miesten johtaja: Piispa, nuorista miehistä sen verran, että meidän pitää todella tähdentää sitä, että heidän tulee elää hyveellistä elämää ja oppia ja ymmärtää pappeusvelvollisuutensa.

Veli Briggs, toinen neuvonantaja piispakunnassa: Minusta sillä olisi valtava merkitys, jos saisimme vanhemmat hyväksymään vastuunsa ja he ottaisivat johdon näissä kahdessa ohjelmassa nuortensa kanssa. Itse asiassa uskon, että Nuorten voimaksi -kirjanen on erinomainen perusta keskustelulle todistuksesta ja tasovaatimuksista.

Veli Smith, seurakunnan lähetystyönjohtaja: Nuo ovat hienoja ideoita, piispa. Uskon myös vahvasti lähetystyön voimaan ja siihen erityiseen henkeen, jota se tuo. Tämä lähetystyöhenki herättää vastakaikua myös nuorissamme. Mitä jos kutsuisimme kokoaikaiset lähetyssaarnaajat opettamaan yhteisessä nuorten kokouksessa, missä he voisivat kertoa lähetystyöstään sekä helpoista tavoista, joilla nuoret voivat kertoa evankeliumista ystävilleen?

Veli James: Piispa ja veljet ja sisaret, meillä on ensi viikolla piispakunnan nuorisokomitean kokous. Ehkä piispakunta voisi ottaa tämän esiin komiteassa ennen kuin teemme lopullisia suunnitelmia.

Piispa Richards: Tehdään niin. Veli Reyes, mitä jos lukisit kirjurin muistiinpanosi meille muistutukseksi siitä, mitä päätöksiä olemme tässä tehneet ja mistä asioista meidän pitää huolehtia?

Veli Reyes, seurakunnan kirjuri: Kyllä, piispa. Olen tähän mennessä kirjannut seuraavaa: Veli James etsii kalenterista sopivan sunnuntain piispantuokiolle ja viidennen sunnuntain yhteiselle pappeuden ja Apuyhdistyksen kokoukselle. Ja veli Smith kysyy lähetyssaarnaajilta, voivatko he osallistua sunnuntain piispantuokioon tai kuukauden ensimmäisen sunnuntain yhdistettyyn nuorten kokoukseen. Piispakunta keskustelee ideasta piispakunnan nuorisokomiteassa. Ja olen myös tehnyt sinulle, piispa, joitakin muistiinpanoja Velvollisuus Jumalaa kohtaan ja Edistyminen-ohjelmista.

Piispa Richards: Hienoa. Kiitos oikein paljon. Se on hyvä alku. Sovitaan niin, että kahden viikon päästä meillä on suunnitelma ja asialista sekä jotakin, jonka perusteella olemme valmiit etenemään ja toimimaan.

Nyt toiseen kohtaan asialistallamme tänään. Se koskee keskustelua, joka Nuorten Naisten johtajalla, sisar Toddilla, oli johtokuntansa kanssa. Ja se liittyi kunnioitukseen – kunnioitukseen sakramenttikokouksissamme, kunnioitukseen kappelissa ja kunnioitukseen kodeissamme. Niinpä ajattelin, että olisi hyvä ajatus, että keskustelisimme siitä vielä seurantamielessä, koska viime viikolla, jos muistatte, päätimme, että pohtisimme sitä ja rukoilisimme siitä, ennen kuin jatkaisimme siitä keskustelua.

Niinpä pyysin viikolla ylipappien ryhmän johtajaa veli Glouzeria etsimään jonkin pyhien kirjoitusten kohdan, joka voisi olla oppaana ja perustana tämänpäiväiselle keskustelullemme. Veli Glouzer, mitä löysit?

Veli Glouzer: Piispa, nautin todella siitä, että sain tutkia tällä viikolla aihetta kunnioitus, ja opin, että kunnioitus on syvällistä arvostusta ja rakkautta ja kiitollisuutta taivaallista Isäämme kohtaan kaikista siunauksista, joita Hän on antanut meille.

Opissa ja liitoissa opetetaan, että kunnioitus on hyvin tärkeä ominaisuus niillä ihmisillä, jotka pääsevät selestiseen valtakuntaan. Jos siis tulemme kokouksiimme kunnioituksen hengessä, tulemme oppimaan lisää taivaallisesta Isästämme ja siitä, kuinka meistä voi tulla enemmän Hänen kaltaisiaan, ja tuo kunnioituksen henki johtaa ilmoitukseen, joka taas johtaa henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen.

Piispa Richards: Kiitos, veli Glouzer, tuo löytämäsi kohta on mielestäni todella hieno. Pidetään se mielessä, veljet ja sisaret, ja puhutaan hetki siitä, mitä sydämessänne ajattelette. Mitä voisimme mielestänne tehdä lisätäksemme kunnioitusta seurakunnassamme ja kodeissamme?

Veli Maeda, pyhäkoulun johtaja: Piispa, pyhäkoulun näkökulmasta katsottuna olemme panneet merkille muutaman viime kuukauden aikana, että jotkut opettajistamme tekevät valmisteluja viime hetkellä ja kiiruhtavat sitten luokkaan ja ilmaantuvat joskus paikalle jopa vähän myöhässä. Ja sillä on varmasti vaikutus kunnioitukseen luokassa.

Niinpä luvallasi haluaisimme tehdä työtä opettajien kanssa ja tähdentää heille sitä, että heillä on hieno opetusmahdollisuus, mutta he eivät voi käyttää sitä, elleivät he valmistaudu hyvin ja elleivät he tuo luokkaan todella hyvää kunnioituksen henkeä.

Piispa Richards: Kiitos tuosta, veli Maeda. Mitäpä jos ryhdyt tuumasta toimeen ja teet niin.

Veli Maeda: Kiitos.

Sisar Bennion: Veli Maeda, me Apuyhdistyksen johtokunta aiomme ottaa vastaan tuon haasteen. Aiomme kannustaa opettajiamme valmistamaan oppiaiheensa valmiiksi edellisenä iltana, niin että he voivat osallistua pyhäkouluun. Mutta ehkä ratkaisu kunnioitusongelmaan alkaakin meistä.

Ehkä meidän pitää näyttää esimerkkiä ja päättää, että tulemme kirkkoon 5–10 minuuttia etuajassa perheemme kanssa kuuntelemaan kaunista urkumusiikkia. Alkumusiikki luo kokouksen hengen ja valmistaa meitä nauttimaan sakramentin ja saamaan opetuksesta hengellistä ravintoa.

Veli Briggs: Piispa, entä jos me piispakuntana näytämme esimerkkiä ja olemme korokkeella viisi minuuttia aikaisemmin ja nautimme itsekin siitä alkumusiikista? Se voisi olla hyvä asia.

Piispa Richards: Minulle on kova kiusaus käyttää se aika kättelemällä ihmisiä, mutta taidatte olla oikeassa. Meidän pitää olla korokkeella ja näyttää esimerkkiä.

Sisar Todd: Senhän pitää alkaa kotoa. Ja siksi olen sitä mieltä, että jos todella haluamme koko seurakuntaan enemmän kunnioituksen henkeä, meidän on tiedotettava siitä perheenpäille, äideille ja isille. Meidän on kerrottava heille, mitkä ovat tavoitteemme seurakuntana. Ja jos voisimme saada enemmän kunnioitusta perheiltoihimme ja perherukouksiimme – olen sitä mieltä, että kun kunnioitus alkaa kotoa, se seuraa todennäköisesti mukanamme, kun tulemme kirkkoon.

Veli Weber: Piispa, tiedän, missä suhteessa voimme parantaa myös Aaronin pappeuden toimintaa. Opettajat esimerkiksi voisivat tulla varhain valmistamaan sakramentin, niin että hekin voivat kuunnella alkumusiikkia eivätkä häiritä seurakuntaa.

Ja olisi hyödyllistä, jos diakonit ja papit olisivat paikoillaan valmiina siunaamaan ja jakamaan sakramentin ennen kuin kokous alkaa.

Piispa Richards: Minusta tuo on hyvä asia, mutta haluan kiittää Nuorten Miesten johtajaamme, veli Weberiä. Minusta nuoret miehemme ovat yleisesti ottaen hyvin kunnioittavia, kun he siunaavat ja jakavat sakramentin.

Sisar Jones: Minusta Alkeisyhdistyksen lapset osaavat hienosti tulla sisään joka sunnuntai ja istua kunnioittavasti. Seurasin viime viikolla, miten Wallacen pojat tulivat kaikki kirkkoon käsivarret ristissä ja istuivat kuuntelemassa sakramenttikokousta hyvin kunnioittavasti. Se teki minuun suuren vaikutuksen. He ovat hieno esimerkki meille kaikille.

Piispa Richards: Niin ovat. Veljet ja sisaret, onko teillä muita ajatuksia?

Veli Duvall, ensimmäinen neuvonantaja piispakunnassa: Piispa, johdan sakramenttikokouksen ensi kuussa. Miltä sinusta tuntuisi, jos sen kokouksen aiheena olisi, kuinka kunnioitus voi siunata elämäämme?

Piispa Richards: Mielestäni se on hieno ajatus. Tehdään niin. Koska kunnitusasia ei kuitenkaan ratkea tänään täällä seurakuntaneuvostossa, ehdottaisinkin, että keskustelisitte tästä vielä johtajistoryhmänne kanssa johtajiston kokouksissanne. Ja veli Reyes on jatkanut muistiinpanojen tekemistä. Se on hyvä. Jos keksitte lisää ideoita, kertokaa niistä veli Reyesille. Hän kirjaa ne luetteloonsa. Ja sitten, veli James, merkitään tämä asialistaan taas kahden viikon kuluttua.

Kun katsomme asialistaa, meillä on viime viikolta muutama seurattava kohta, jotka haluaisimme hoitaa.

Sisar Bennion: Piispa, minun tehtävänäni oli seurata, miten pelastustoimemme Woodin perheen kanssa ovat sujuneet. Kotikäyntiopettajat pääsivät käymään siellä ja esittivät sisar Woodille hengellisen sanoman.

Hän on ihastuttava rouva. Kotikäyntiopettajat kertoivat minulle viime viikolla, että sisar Wood ja lapset haluaisivat tulla sakramenttikokoukseen, mutta hänen aviomiehensä tekee pitkää päivää viikolla ja voi olla perheensä kanssa vain sunnuntaisin. Ja veli Wood haluaisi, että perhe olisi kotona hänen kanssaan.

Veli Wessonskoe, vanhinten koorumin johtaja: Piispa, kotiopettajat eivät onnistuneet sopimaan tapaamista Woodin perheen kanssa. Mutta veli Kelly, joka on perheen ystävä ja naapuri, kertoi minulle, että hän kutsui veli Woodin kanssaan tulevaan vanhinten koorumin illanviettoon tässä kuussa ja että veli Wood lupasi tulla.

Veli Kelly kertoi minulle myös, ettei veli Wood vaikuta vihamieliseltä kirkkoa kohtaan. Hänellä on vain nyt juuri todella paljon töitä.

Piispa Richards: Tuo on oikein arvokas tieto. Meidän pitänee vain yrittää edelleen saada kotiopetus toimimaan. Ja Alkeisyhdistys voisi myös huolehtia siitä, että lapset otetaan mukaan toimintoihin.

Veli Wessonskoe: Piispa, minusta tuntuu, että jos kotiopettajat voisivat opettaa veli Woodia hänen kotonaan ja jos hänen sydämeensä voitaisiin juurruttaa opit, niin hänen tärkeysjärjestyksensä muuttuisi ja hän haluaisi tulla kirkkoon.

Piispa Richards: Tuo on hieno näkökohta, veli Wessonskoe. Olen siitä oikein kiitollinen. Olen sitä mieltä, että ratkaisu riippuu niistä kotiopettajista ja heidän tehokkuudestaan. Kiitos.

Katsotaan nyt myös asialistaamme. Madsenin perhe – moni teistä kertoi viime viikolla, että perheessä oli ollut sairautta ja että itse asiassa sisar Madsen oli jopa joutunut joksikin aikaa sairaalaan. Mitä olette saaneet selville perheestä oman organisaationne kannalta?

Veli Glouzer: Piispa, pistäydyin Madseneilla, ja sisar Madsen on päässyt sairaalasta. Sairaus ei ollut ollenkaan vakavaa laatua. Hän on päässyt kotiin, ja lapset ovat pärjänneet oikein hyvin tällä viikolla. Olen sitä mieltä, että kaikki on taas kunnossa.

Piispa Richards: Suurenmoista.

Sisar Jones: Ja me kutsuimme vanhimman lapsen Alkeisyhdistyksen toimintaan. Hän tuli ja hänellä oli oikein hauskaa muiden lasten kanssa.

Sisar Bennion: Me veimme heille pari kertaa aterian, piispa, ja lapset olivat innoissaan lämpimästä ruoasta, ja sisar Madsen oli hyvin iloinen siitä, ettei hänen tarvinnut valmistaa sitä. Ensimmäinen neuvonantajani kävi siellä itse, ja kaikki järjestyy kyllä.

Piispa Richards: Se oli hyvä uutinen. Kiitos oikein paljon noista tiedoista.

Nyt asialistassamme on myös joitakin seurantatehtäviä, joista veli James on pitänyt kirjaa puolestamme – joitakin yksittäisiä perheitä ja ihmisiä. Emme ehdi keskustella heistä kaikista tänään, koska luettelo on liian pitkä. Niinpä me olemme piispakuntana valinneet muutaman tärkeimmän.

Ensiksi haluaisin mainita Greenin perheen. Olemme hyvin innoissamme siitä, että tehtyämme töitä heidän kanssaan puoli vuotta olemme nyt nähneet heidät kirkossa neljä viikkoa peräkkäin, ja se on loistavaa.

Veli ja sisar Green ovat ottaneet vastaan kirkon tehtävän, mikä on hienoa, ja he ovat jopa alkaneet osallistua keskusteluihin ja antavat merkkejä siitä, että he olisivat kiinnostuneita tietämään lisää temppelin siunauksista ja siitä, kuinka temppeli voi auttaa heidän perhettään.

Veli Maeda: Siitä puheen ollen, piispa, ehkä olisi hyödyllistä kutsua heidät osallistumaan pyhäkoulussa temppeliseminaariin.

Piispa Richards: Se on hyvä idea. Veli Duvall, sinä tunnet Greenit aika hyvin. Juttelisitko heidän kummankin kanssa, ja jos se tuntuu hyvältä, esittäisitkö heille kutsun osallistua temppeliseminaariin?

Veli Duvall: Piispa, juttelen siitä oikein mielelläni heidän kanssaan. Kiitos.

Veli Wessonskoe: Pysyttelemme hyvin lähellä heitä, kun he valmistautuvat perheenä temppeliin.

Piispa Richards: Arvostamme todella kaikkia seurakunnan järjestöjä siitä merkittävästä vaikutuksesta, joka teillä on ollut Greenin perheen elämään. Oikein suuret kiitokset.

Seuraavana on Aokin perhe, joka tutkii kirkkoa. Puhuin aiemmin viikolla veli Smithin kanssa, joka on seurakuntamme lähetystyönjohtaja. Hän sanoi, että ensi sunnuntai on ehkä ensimmäinen kerta, kun tosiaan näemme Aokit kirkossa.

Veli Smith: Toivomme sitä todella, piispa.

Piispa Richards: Hienoa. Jos nyt muistan oikein, heillä on kaksi alkeisyhdistysikäistä lasta ja yksi nuori mies, joka on noin…

Veli Smith: Neljätoistavuotias.

Piispa Richards: Opettajaikäinen.

Sisar Jones: Tulevatko lapset Alkeisyhdistykseen?

Veli Smith: En ole varma, mutta jos he tulevat, niin olisi suuri apu, jos joku Alkeisyhdistyksestä voisi olla tervehtimässä heitä ja viemässä heidät luokkaan.

Sisar Jones: Hyvä on.

Veli Briggs: Meidän pitäisi tehdä samoin sen pojan kohdalla – ja hänen vanhempiensakin. Mitä jos jokainen seurakuntaneuvoston jäsen viitsisi käydä tervehtimässä heitä – opetella heidän nimensä ja vähän tutustua heihin? Se olisi heille todella merkityksellistä. Kenet olemme pyytäneet kutsumaan heidät luokseen opetukselle?

Veli Smith: Veli Briggs, he ja kokoaikaiset lähetyssaarnaajat ovat olleet Broadbendtien luona. Mutta edistymisraporttimme mukaan meillä on kuusi tutkijaa, joiden keskusteluihin kokoaikaisten lähetyssaarnaajien kanssa ei osallistu kukaan jäsenperhe. Voimmeko pyytää ylipappeja ja vanhinten koorumia kutsumaan kolme perhettä osallistumaan näiden tutkijoiden opettamiseen?

Piispa Richards: Veljet, miltä tuo kutsu teistä tuntuu? Voitteko ottaa tehtävän vastaan?

Veli Glouzer: Meidän perheemme voi olla yksi noista perheistä, ja voin etsiä kaksi muuta.

Veli Wessonskoe: Mekin autamme mielellämme.

Piispa Richards: Veli Smith, koordinoitko sen lähetyssaarnaajien kanssa viikoittaisessa lähetystyön koordinointikokouksessa varmistaaksesi, että saamme tarvitsemamme perheet?

Veli Smith: Varmasti.

Piispa Richards: Ja kerrottehan sitten piispakunnalle – itse asiassa, mitä jos kertoisitte veli Briggsille – kenet tehtävään on valittu, niin että voimme esittää noille perheille erityisen kutsun ja kannustaa heitä todella saamaan lähetystyön hengen, joka on hyvin voimallinen seurakunnassa silloin kun jäsenemme osallistuvat työhön?

Seuraava perheemme on juuri kastettu Garcian perhe. Olemme innoissamme siitä, että heistä on tullut seurakuntamme jäseniä. Ja olen pannut merkille, että he ovat olleet seurakunnassa nyt jo monta viikkoa, ja ajattelin, että meidän kannattaisi seurakuntaneuvostona keskustella siitä, miten arvelemme heidän edistyvän.

Veli James: Piispa, minun mielestäni he pärjäävät melko hyvin seurakunnassa. Olin kyllä vähän huolissani siitä, olisivatko he tarvinneet vähän enemmän perehdyttämistä.

Veli Reyes: Itse asiassa tänä aamuna tarkistin raporttimme, piispa, enkä huomannut, että heille olisi vielä määrätty kotiopettajia.

Veli Wessonskoe: Itse asiassa, veli Reyes, olemme antaneet perheen kahdelle oikein hyvälle kotiopettajalle, kuten aina teemme, kun kyse on uusista käännynnäisistä. Annan sinulle heidän nimensä kokouksen jälkeen, jos sopii, niin että voit merkitä ne raportteihisi.

Mutta kuten veli James sanoi, minäkin huomasin, että he olivat vähän yksikseen kirkossa. He eivät ole tainneet vielä oikein saada ystäviä seurakunnasta.

Sisar Jones: Kuule, sisar Bennion, ajattelin sisar Garcian kotikäyntisisaria. Mitä jos pyytäisimme kahta muuta sisarta ystävystymään sisar Garcian kanssa? Ehkäpä se saisi hänet tuntemaan enemmän yhteyttä seurakunnan jäseniin.

Sisar Bennion: Sehän on loistava ajatus. Me rakastamme uusia käännynnäisiä ja me sisaret otamme oikein mielellämme sisar Garcian joukkoomme. Mietimme myös johtokuntana noita paria kolmea sisarta, jotka voisivat tutustua häneen ja ystävystyä hänen kanssaan ja auttaa häntä tuntemaan, että hän kuuluu seurakuntaan. Annan myös yhdelle heistä tehtävän varmistaa, että he kutsuvat hänet viikkotoimintaan kahden viikon päästä.

Piispa Richards: Hyvä.

Veli Weber: Piispa, Garcian kaksi poikaa ovat olleet pappeuskokouksessa, mutta he eivät ole tulleet yhteenkään toimintailtaan. Niinpä nuoret miehet ovat suunnitelleet tämän viikon toiminnan erityisesti heitä varten. Aiomme itse asiassa mennä puistoon pelaamaan jalkapalloa. Olemme kutsuneet heidät mukaan. He lupasivat tulla, joten olemme innoissamme siitä.

Piispa Richards: Se on hieno idea. Kiitos. Minusta tuntuu, jos muistan oikein, että veli Garcialla on oma autokorjaamo. Mietin, voisimmeko mitenkään yhdistää nuoret miehemme ja veli Garcian.

Veli Weber: Sehän on hieno idea. Voisimme kenties pyytää häntä auttamaan meitä niin, että pitäisimme uranvalintaillan hänen korjaamollaan. Itse asiassa olisi varmaan hauskaa, jos nuoret miehet voisivat mennä sinne ja kiertää korjaamon ja ehkä nähdä, mitä hän tekee työkseen ja miten autoja korjataan.

Sisar Todd: Hei, veli Weber, älä unohda tästä tyttöjä. Mitä jos se olisi yhteinen toiminta ja nuoret miehet ja nuoret naiset menisivät sinne yhdessä? Uskon, että jokaiselle nuorelle naiselle olisi hyötyä siitä, että hän osaa vaihtaa renkaan ja tietää vähän autoista.

Veli Weber: Heidän pitäisi tosiaan tietää.

Veli Wessonskoe: Piispa, me hoidamme myös niin, että koko perhe kutsutaan vanhinten koorumin illanviettoon, joka on myöhemmin tässä kuussa.

Piispa Richards: Kiitos.

Veli Briggs: Piispa, olen vähän tutustunut Garcian perheeseen. He ovat ihana perhe, ja tiedän, että kun he tuntevat seurakuntaneuvoston jäsenten rakkauden ja kiintymyksen ja tuen ja kun annamme heille kirkon tehtävän, heistä tulee kyllä oikein vahvoja kirkon jäseniä.

Piispa Richards: Siitä tulee hienoa. Veli Reyes on edelleen tehnyt muistiinpanoja. Siksi ehdotan, että kokouksen jälkeen vertaatte muistiinpanojanne hänen tekemiinsä, koska täällä on tullut hyviä ideoita ja sovittu joistakin tehtävistä. Haluamme varmistaa, että niin myös tapahtuu. Ja nämä ovat vasta muutamia ideoita. Uskon, että todellinen ratkaisu on se, että johtajiston kokouksissanne keskustelette siitä, kuinka voimme auttaa Garcian perhettä tuntemaan, että he kuuluvat seurakuntaan, ja pääsemään siihen täysin sisälle ja tuntemaan, mitä meillä on tarjota heille ystävinä ja lähimmäisinä. Kiitos siis oikein paljon.

Meillä on listassamme myös useita perheitä, joita olemme yrittäneet tavoittaa ja pelastaa. Meillä on tänään aikaa puhua enää vain Youngin perheestä. Ja olen ajatellut heitä. Siitä taitaa olla noin vuosi, kun he vielä kävivät kirkossa joka sunnuntai. Ja nyt alamme nähdä, miten heidän aktiivisuutensa on vähitellen hiipumassa.

Tapasin veli Youngin sattumalta muutama viikko sitten ja olin kuulevinani hänen sanoissaan halun saada perheensä ja itsensä taas takaisin oikeille raiteille. Aistin jopa, että temppelin siunaukset voisivat innoittaa häntä ja sytyttää jälleen hänen innostuksensa kirkkoa kohtaan. Ja siksi kysynkin: Mitä me seurakuntaneuvostona voisimme tehdä auttaaksemme veli Youngia ja helpottaaksemme hänen perheensä paluuta takaisin joukkoomme?

Sisar Jones: Piispa, heillä on kaksi alkeisyhdistysikäistä lasta. Mitä jos me Alkeisyhdistyksessä keksisimme idean, jolla autamme heitä tulemaan takaisin kirkkoon?

Sisar Todd: Minä voisin auttaa siinä. Asun hyvin lähellä Youngeja, ja he ovat suurenmoinen perhe. Perheen lapset tuntevat minut melko hyvin ja uskon, että he viihtyisivät seurassani. Asun niin lähellä, että voin käydä hakemassa heidät milloin vain.

Piispa Richards: Minusta tuntuu, että on oikein hyvä ajatus aloittaa niistä perheen pienistä tytöistä. Ja sitten heillä on muistaakseni poika, joka on lukiossa – ymmärtääkseni hänellä ei mene oikein hyvin.

Veli Glouzer: Piispa, ensimmäisen apulaiseni poika on vallan erinomainen oppilas. Hän menestyy koulussa tosi hyvin ja olisi varmasti myös halukas auttamaan.

Piispa Richards: Suurenmoista. Hoidatko asian ja kerrot tuloksista neuvostolle seuraavan kerran kun tapaamme?

Veli Glouzer: Teen sen.

Piispa Richards: Kiitos, veli Glouzer.

Veli Maeda: Piispa, tietääkö kukaan, onko hänet kutsuttu osallistumaan seminaariin?

Veli Duvall: Tarkistan asian, piispa. Minusta on tärkeää, että hän osallistuisi.

Piispa Richards: Minusta se on hyvä ajatus.

Sisar Bennion: Minäkin haluaisin auttaa. Meillä on kahden viikon päästä Apuyhdistyksen toiminta, ja haluaisin kutsua sisar Youngin sinne ja tarjota hänelle kyydin, jos sopii.

Ja piispa, en tiedä, oletko tietoinen siitä, että aviomiehemme ovat samassa työpaikassa, ja John on jutellut lounastauolla veli Youngin kanssa muutaman kerran oikein syvällisesti evankeliumista. John hämmästelee veli Youngin pyhien kirjoitusten ymmärrystä, joka on peräisin siltä ajalta, jolloin tämä oli lähetyssaarnaaja. Ehkäpä hän tarvitsee tilaisuuden palvella. Kenties opettajana.

Piispa Richards: Veljet, se voisi olla asia, jota voisimme piispakuntana harkita. Ajatus opetustehtävästä voisi olla ratkaisu. Mietimme sitä ja rukoilemme ja pohdimme, ja jos löydämme oikean tilaisuuden, me piispakuntana toimimme ja esitämme kutsun. Kiitos oikein paljon.

Mutta olen edelleen sitä mieltä, että mitä enemmän keskustelemme omissa johtajiston kokouksissamme, sitä enemmän löydämme tilaisuuksia kannustaa Youngeja. Uskon, että kun me tavoittelemme Henkeä, taivaallinen Isä koskettaa sydäntämme ja me saamme Youngin perheen taas täysin aktiivisiksi. Minulla on todistus siitä sydämessäni, kun olen kuunnellut, miten veli Young kertoo omalla tavallaan todistuksestaan.

Ja kiitos taas kaikista ponnistuksistanne. Ja veli Reyes, huolehditaan siitä, että saamme tämän luettelon ideoista jaettua ensi viikolla. Sopiiko?

Veli Reyes: Sopii.

Piispa Richards: Kiitos oikein paljon. Yksi nimistä, joista halusimme tänään keskustella, on sisar Turner. Ymmärtääkseni sisar Turnerin kotikäyntiopettajat ovat käyneet siellä ja kertoneet, ettei hänen pieni talonsa ole kovin hyvässä kunnossa. Hänelle on ollut varmasti vaikeaa pitää taloa kunnossa veli Turnerin kuoleman jälkeen.

Kuten tiedätte, keskustelemme nyt seurakuntaneuvostossa asioista, joista olemme yleensä keskustelleet seurakunnan huoltotyökomiteassa. Ja siksi sisar Turner on antanut minulle luvan puhua hänen tarpeistaan täällä ja katsoa, mitä voisimme tehdä.

Sisar Todd: Minusta nuoret naiset voisivat olla avuksi. Vain joitakin viikkoja sitten saimme auttaa erästä toista sisarta seurakunnassa siivoamalla ja maalaamalla hänen kotonaan. Voisimme varmasti tehdä samoin. Itse asiassa nuoret naiset tutustuisivat mielellään sisar Turneriin ja auttaisivat häntä.

Veli Weber: Ehkä voisimme tehdä siitä yhteisen toiminnan ja ottaa mukaan nuoret miehet.

Sisar Todd: No jos annatte meidän tulla autokorjaamoon, niin me annamme teidän tulla kanssamme kitkemään rikkaruohoja.

Veli Weber: Sovittu.

Piispa Richards: Selvä. Se sopii.

Suurin ongelma, minkä sisar Turner minulle mainitsi, oli se, että hänen kattonsa vuotaa.

Veli Glouzer: Piispa, en tiedä, ymmärtääkö ylipappien ryhmässä kukaan mitään katonkorjauksesta, mutta voin kysellä siitä ja kertoa sitten sinulle.

Veli Wessonskoe: Veli Brooks vanhinten koorumissa voisi kenties auttaa. Olemme etsineet tapoja auttaa häntä tulemaan vähän aktiivisemmaksi koorumissa ja ymmärtämään paremmin pappeusvelvollisuuksia. Ja luulen, että tilaisuus palvella olisi hänelle oikein hyödyllinen.

Vielä pari vuotta sitten veli Brooks oli kokopäivätoiminen katontekijä. Ja ymmärtääkseni pari nuorempaa miestä seurakunnassa oli hänellä osa-aikatyössä. Aion kysyä häneltä, auttaisiko hän.

Piispa Richards: Hyvä, ja koordinoisitko asian veli Glouzerin kanssa, koska sisar Turner on ylipappien ryhmän kotiopetuspiirissä? Veli Glouzer, voisimmeko pyytää sinua hoitamaan tämän tehtävän ja katsomaan, mitä voisimme tehdä sisar Turnerin ja hänen talonsa hyväksi?

Avainasiat ovat mielestäni seuraavat: Käytetään mahdollisimman useaa seurakunnan organisaatiota ja vapaaehtoisia. Laaditko suunnitelman ja raportoit sitten neuvostolle, niin katsomme, mitä voimme tehdä hänen hyväkseen?

Veli Glouzer: Organisoimme mielellämme yhteisen projektin ja kerromme siitä seuraavan kerran, kun tapaamme.

Sisar Bennion: Piispa, tiesitkö, että sisar Sayers kaatui ja katkaisi jalkansa? Se oli todella paha kaatuminen, mutta hänellä on paljon perhettä lähellä auttamassa. Mutta uskon, että hän olisi kiitollinen, jos pappeusveljet kävisivät antamassa hänelle sakramentin.

Piispa Richards: Veli Weber, voisitko huolehtia siitä? Kaksi nuorta miestä voisi käydä antamassa hänelle sakramentin.

Veli Weber: Kyllä, teemme sen.

Piispa Richards: Hyvä.

Sisar Bennion: Ja piispa, minulla on kaksi luottamuksellista asiaa, joista minun täytyy puhua kanssasi kokouksen jälkeen. Voisinko saada viisi minuuttia ajastasi?

Piispa Richards: Saat ne oikein mielellään.

Sisar Bennion: Selvä. Kiitos.

Piispa Richards: Veljet ja sisaret, tähän päätämme kokouksemme tänään. Haluaisin muistuttaa teitä kahdesta asiasta. Ensiksi puhumiemme asioiden luottamuksellisuus, etenkin kun ne liittyvät yksilöihin ja perheisiin. He ovat pyhiä taivaalliselle Isällemme, ja sen, mitä sanomme täällä, tulee pysyä pyhänä.

Ja piispakuntana haluamme vielä ilmaista teille suuren rakkautemme ja kiitollisuutemme siitä, mitä teette palvellessanne seurakunnan jäseniä, halukkuudestanne puhua täällä rakastavasti ja avoimesti ja osoittaen huolenpitoa seurakuntamme jäsenten elämän siunaamiseksi.

Nyt veli James, voisitko pitää kokouksemme loppurukouksen? Kiitos.