Katsaus uusiin käsikirjoihin

Vanhin Dallin H. Oaks

Rakkaat veljeni ja sisareni, olemme kiitollisia presidentti Monsonin avainsanomasta. Otamme vastaan hänen haasteensa lukea ja ymmärtää näitä käsikirjoja ja toimia niiden mukaan säilyttääksemme kirkon menettelytapojen, käytäntöjen ja ohjelmien eheyden. Tehdessämme niin me täytämme hänen innoitetun julistuksensa, että nämä uudet käsikirjat tulevat olemaan jokaiselle meistä aarre ja siunaus.

Näiden uusien käsikirjojen julkaiseminen ja tämä lähetys ovat viimeinen vaihe kolme vuotta kestäneessä prosessissa. Vuoden 1999 Kirkkokäsikirjan kaksi osaa sekä vuoden 2006 päivitys osasta 1 on käyty läpi rivi riviltä ja tarvittaessa tarkistettu ohjaamaan kirkon ylimpien ja paikallisten johtohenkilöiden sekä keskustoimiston henkilökunnan työtä maailmanlaajuisen kirkon jäsenten palvelemiseksi. Tämä tarkistus on keskittynyt Jumalan lasten pelastamiseen ja heidän perheidensä vahvistamiseen.

Vaikka käsikirjoilla ei olekaan samaa asemaa kuin pyhillä kirjoituksilla, ne edustavat silti kirkon korkeimpien auktoriteettien ajankohtaisinta tulkintaa ja ajankohtaisimpia menettelytapaohjeita. Kuten presidentti Monson juuri sanoi: ”Niitä on luettu ja luettu uudelleen, oikaistu ja luettu uudelleen.” Ensimmäisen presidenttikunnan alaisuudessa johtava piispakunta, apujärjestöjen ylimmät virkailijat ja eri kirkon osastoista vastaavat johtavat auktoriteetit kirjoittivat, lukivat ja hyväksyivät yksittäiset luvut. Sitten ehdotetun tekstin tarkasti ja hyväksyi kahdentoista koorumi seitsemänkymmenen johtokunnan avustamana. Viimein ensimmäinen presidenttikunta luki, muokkasi ja hyväksyi koko tekstin. Koko tämän työn ajan meitä on ohjannut suloinen innoituksen henki. Me tiedämme, että nämä käsikirjat ja niiden ohjeet, kuten presidentti Monson on sanonut ja kuten kirjojen johdannoissa sanotaan, ”voivat helpottaa ilmoituksen saamista, jos niitä käytetään sovellettavien periaatteiden, menettelytapojen ja käytäntöjen ymmärtämiseen samalla kun etsitään Hengen johdatusta” (Käsikirja 1: Vaarnanjohtajille ja piispoille, 2010, s. V; Käsikirja 2: Johtaminen ja palveleminen kirkossa, 2010, s. V).

Tämä lähetys keskittyy uusien käsikirjojen tärkeimpiin aiheisiin ja kaikkia aiheita koskeviin periaatteisiin. Helmikuussa on toinen esitys, joka keskittyy yksityiskohtaisesti muihin aiheisiin, kuten vaarnanjohtajien ja piispojen ainutlaatuisiin tehtäviin, koorumien ja apujärjestöjen työhön sekä niiden yksikköjen erityisiin haasteisiin, joissa ei ole riittävää määrää jäseniä ja johtohenkilöitä toteuttamaan kirkon kaikkia ohjelmia.

Kun aloitamme, tähdennän, että melkein kaikilla teistä veljistä ja sisarista tässä maailmanlaajuisessa pappeusjohtajien ja apujärjestöjen johtohenkilöiden joukossa pitäisi nyt olla omat kappaleenne uusista käsikirjoista omalla kielellänne käytettäviksi tässä lähetyksessä.

Näissä uusissa käsikirjoissa keskitytään ensisijaisesti seurakuntiin. Vaarnat ja piirit ovat toissijaisia, eikä kirjoissa ole mitään tietoja vyöhykkeen tai kirkon johtotason organisaatioista tai toiminnoista. Nämä käsikirjat ovat lähdeteoksia, jotka on järjestetty auttamaan lukijaa löytämään sen tiedon, jota hän etsii. Jokaisen luvun otsikko on merkitty kirjan sivujen reunoihin, ja kirjojen luvut ja kohdat on numeroitu niin että numerot ovat samat kaikissa erikielisissä painoksissa. Niissä on noin 12 prosenttia vähemmän tekstiä kuin nykyisissä käsikirjoissa.

Uudet käsikirjamme koostuvat kahdesta kirjasta. Käsikirja 1 sisältää niitä asioita, joita vaarnanjohtajat, lähetysjohtajat, piirinjohtajat, piispat ja seurakunnanjohtajat hoitavat. Vain nämä virkailijat ja heidän neuvonantajansa saavat Käsikirjan 1.

Suurin osa Käsikirjan 1 tekstistä on samaa kuin nykyisessä vuonna 2006 päivitetyssä Kirkkokäsikirjassa. Mukana on viimeisimmät ensimmäisen presidenttikunnan kirjeet. Lukuja ”Vaarnanjohtajan velvollisuudet” ja ”Piispan velvollisuudet” on lyhennetty ja tarkistettu, jotta ne sisältäisivät selkeämmän selvityksen tärkeimmistä vastuullisista tehtävistä. Osa tekstistä on yksinkertaistettu tai järjestetty uudelleen. Esimerkiksi nimen poistamista käsittelevä aineisto on sisällytetty kirkkokuria koskevaan lukuun.

Käsikirja 2, jonka nimenä on Johtaminen ja palveleminen kirkossa, sisältää kaikki luvut, jotka ovat tarpeen kirkon johtamiseksi piispakunnissa, seurakuntien johtokunnissa, koorumeissa ja seurakuntien apujärjestöissä. Kuten tiedätte, tämä Käsikirja 2 annetaan kaikille seurakuntaneuvoston jäsenille. Siten Melkisedekin pappeuden koorumien johtohenkilöillä sekä Apuyhdistyksen, Nuorten Naisten, Alkeisyhdistyksen ja pyhäkoulun johtajilla ja heidän neuvonantajillaan on käytössään kaikki luvut, jotka koskevat johtamista ja palvelemista kirkon seurakunnissa. Tällä tavoin jokaisella seurakuntaneuvoston jäsenellä – naisilla sekä miehillä – on yhteinen tieto siitä, mistä tehtävistä kukin muu neuvoston jäsen on vastuussa omassa organisaatiossaan. Näin myös kaikki nämä johtohenkilöt voivat tutustua valikoituihin kirkon menettelytapoihin ja ohjeisiin, jotka ovat kirjan 2 luvussa 21. Muistakaa, ettei näitä käsikirjoja – eikä etenkään näitä menettelytapoja – saa kopioida eikä antaa muille kuin niille, joilla on niihin valtuus. [Huom. Tämän lähetyksen jälkeen annettiin valtuutus laittaa Käsikirja 2 esille osoitteessa LDS.org, jolloin kirjassa olevat ohjeet ja menettelytavat ovat kaikkien niiden saatavilla, jotka haluavat niitä katsella.]

Ensimmäinen presidenttikunta antoi ohjeen, että kirjan 2 sisällön tulee ”helpottaa haluttua tasapainoa opin ja periaatteiden yhtenäisyyden ja joustavuuden välillä, niin että joitakin aiheita voidaan tarpeen vaatiessa hieman mukauttaa” (ensimmäisen presidenttikunnan muistiot tammikuulta ja toukokuulta 2008). Tuon ohjeen mukaisesti kirja 2 perustuu periaatteisiin. Se pyrkii vähentämään kirkon ohjelmien monimutkaisuutta. Se sallii tarpeen vaatiessa jonkin verran soveltamista, kuten kirkon uudemmissa yksiköissä tai maantieteellisesti laajoissa yksiköissä, mutta se ei tingi menettelytapojen, käytäntöjen ja ohjelmien yhtenäisyydestä, joka presidentti Monsonin opetuksen mukaan on meille välttämätöntä maailmanlaajuisessa kirkossamme. Todellakin, aivan kuten hän juuri sanoi, ”käsikirjoissa on turvaa”. Vanhin Cook puhuu enemmän periaatteista, jotka opastavat johtohenkilöitä tässä tärkeässä asiassa.

Toinen tärkeä teema Käsikirjoissa 1 ja 2 on vähentää piispan työtaakkaa. Se tapahtuu osittain niin, että kokouksiin sallitaan jonkin verran joustavuutta. Aivan yhtä tärkeää on, että Käsikirja 2 pyrkii vähentämään piispan työtaakkaa laajentamalla seurakuntaneuvoston ja sen jäsenten roolia. Heidän on määrä paitsi toimia koorumiensa ja apujärjestöjensä edustajina myös saada neuvonantajineen ja organisaatioineen tehtäviä auttaakseen piispaa asioissa, jotka ovat tärkeitä koko seurakunnalle. Koorumien ja apujärjestöjen johtohenkilöt auttavat piispaa myös toimimalla pelastajan roolissa jäsentensä aktivoimiseksi ja aktiivisina pitämiseksi.

Uusissa käsikirjoissa on laajennettu merkittävästi vanhinten koorumien johtajien ja ylipappien ryhmien johtohenkilöiden rooleja. Näille johtohenkilöille ja heidän neuvonantajilleen on annettu enemmän vastuuta auttaa yksittäisiä koorumin tai ryhmän jäseniä sekä hengellisesti että ajallisesti. Käsikirjassa 2 heitä opastetaan kannustamaan ”koorumin ja ryhmän jäseniä täyttämään pappeusvelvollisuutensa, varsinkin velvollisuutensa aviomiehinä ja isinä” (7.3.2). Heitä ohjataan myös työskentelemään ”neuvonantajiensa sekä kotiopettajien – – ja muiden kanssa auttaen ja palvellen järjestöönsä kuuluvia sekä muita avun tarpeessa olevia” (4.5.1). Jotta nämä tärkeät kirkolliset tehtävät tulisivat hoidetuiksi, näiden pappeusjohtajien on jaettava runsaasti tehtäviä muille ja heidän on kenties vähennettävä osuuttaan joissakin ajalliseen palvelemiseen liittyvissä tarpeissa kuten autettaessa jäseniä muutoissa.

Käsikirja 2 neuvoo piispoja antamaan vastuun kustakin tulevasta vanhimmasta joko vanhinten koorumille tai ylipappien ryhmälle yksilöllisistä tarpeista riippuen. Kun vastuu tulevista vanhimmista on sitten annettu näille johtohenkilöille, he ovat vastuussa tulevien vanhimpien aktiivisena pitämisestä, aktivoinnista, kotiopetuksesta ja muista tarpeista.

Neuvoteltuaan piispan kanssa vaarnanjohtaja kutsuu ja vapauttaa vanhinten koorumin johtajan. Korkean neuvoston jäsenet kouluttavat häntä vaarnanjohtajan ohjeiden mukaan. Tehtävissään seurakunnassa vanhinten koorumin johtaja toimii seurakunnan johtavan ylipapin eli piispan alaisuudessa. Ylipappien ryhmän johtohenkilöt kutsutaan ja vapautetaan ja he saavat ohjeita samalla tavoin.

Kirja 2 alkaa kolmella lyhyellä luvulla, joissa esitetään opillinen runko johtamiseen ja palvelemiseen kirkossa:

Perheet ja kirkko Jumalan suunnitelmassa
Pappeuden periaatteet
Johtaminen Jeesuksen Kristuksen kirkossa

Jokaisen tätä lähetystä seuraavan tulee lukea tarkoin nämä kolme uutta lukua. Opillisesti ne perustuvat pyhiin kirjoituksiin. Ne ovat äärimmäisen tärkeitä.

Esimerkiksi luvussa 2 kuvataan kirkon yleinen tarkoitus. Se on tärkeä aihe, jota on kuvattu eri tavoin eri aikoina. Vuonna 1981 ensimmäinen presidenttikunta viittasi ensimmäisen kerran kirkon kolmitahoiseen tehtävään – julistaa, tehdä täydelliseksi ja lunastaa. Tuolloin ensimmäinen presidenttikunta julisti, että nämä kolme osa-aluetta ovat ”yhtä ja samaa tehtävää: auttaa meidän taivaallista Isäämme ja Hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta heidän suuressa ja ihmeellisessä työssään, joka on ’ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen’ (Moos. 1:39)” (Spencer W. Kimball, ”Selonteko tehtävästäni”, Valkeus, lokakuu 1981, s. 6). Vuoden 1981 jälkeen on kuitenkin kiinnitetty liiallista huomiota näiden kolmen Herran työn osa-alueen määritelmiin ja rajoihin ja unohdettu toisinaan niiden yhteinen opillinen perusta ja jätetty pois muita tärkeitä osatekijöitä kuten huolenpito köyhistä.

Tämä uusi käsikirja palauttaa alkuperäisen painotuksen yhdelle hengellisen opin perustalle kuvaamaan kirkon kaikenkattavaa tarkoitusta. Kirjan 2 kohdassa 2.2 vahvistetaan vuoden 1981 sanoin: ”Jumala perusti Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon avuksi työssään toteuttaa lastensa pelastus ja korotus.” Tästä perimmäisestä opillisesta perustasta kohdassa 2.2 sanotaan edelleen, että ”täyttäessään tehtäväänsä auttaa yksilöitä ja perheitä tulemaan kelvollisiksi korotukseen kirkko keskittyy Jumalan antamiin vastuualueisiin”.

Sitten näihin vastuualueisiin katsotaan sisältyvän seuraavat asiat:

”jäsenten auttaminen elämään Jeesuksen Kristuksen evankeliumin mukaan”
”Israelin kokoaminen lähetystyön kautta”
”köyhistä ja tarvitsevista huolehtiminen”
”kuolleiden pelastuksen mahdollistaminen rakentamalla temppeleitä ja suorittamalla sijaistoimituksia.”

Kohdassa 2.2 mainittu yleisperiaate on, että kirkon ohjelmien ja toiminnan tarkoituksena on tukea ja vahvistaa yksilöitä ja perheitä. Tätä periaatetta noudattaen esitämme, että tehtäviin kutsuessaan piispat ja seurakunnanjohtajat muistaisivat, että heidän luontainen halunsa saada kaikkiin seurakunnan tehtäviin joku ja saada kaikki ohjelmat toteutettua on vähemmän tärkeä kuin niiden perheiden hyvinvointi, joita asia koskee. Me pidämme toivottavana, ettei jäsenillä ole enempää kuin yksi vaativa kirkon tehtävä, etenkään jos pienten lasten molemmilla vanhemmilla on vaativa tehtävä.

Vastakohtana sille opilliselle yhtenäisyydelle ja pysyville periaatteille, jotka on esitetty kolmessa ensimmäisessä lyhyessä luvussa, suurin osa kirjasta 2 käsittelee innoitettuja ohjelmia ja menettelytapoja, joita voidaan tulevaisuudessa muuttaa asianmukaisella valtuudella. Valtuus tehdä muutoksia suurimpaan osaan käsikirjaa, mukaan lukien siinä esitetyt menettelytavat ja periaatteet, on ainoastaan ensimmäisellä presidenttikunnalla. Meidän pitää muistaa, että menettelytapoja koskevat ohjeet hyväksyy ja niistä ilmoittaa ainoastaan ensimmäinen presidenttikunta. Niitä ei esitellä huhuina yhdeltä johtohenkilöltä tai jäseneltä toiselle. Lisäksi, jos teillä on kysymyksiä, teidän tulee keskustella niistä ylemmän pappeusjohtajanne kanssa. Vain ylimpien pappeusjohtajien tulee ottaa yhteyttä ensimmäisen presidenttikunnan toimistoon. Poikkeuksena tähän, kuten vanhin Cook selittää hetken kuluttua, paikalliset johtajat voivat mukauttaa rajoitettua määrää ohjelmia silloin kun paikalliset olosuhteet sitä edellyttävät tai kun se on välttämätöntä jäsenten palvelemiseksi.

Luvut 4, 5 ja 6 keskittyvät seurakuntaneuvostoon, pelastuksen työhön seurakunnassa ja huoltotyön periaatteisiin. Kaikkien seurakuntaneuvoston jäsenten tulee tutkia nämä luvut ja käyttää niitä, kun he osallistuvat seurakuntaneuvostoon ja työskentelevät pappeusorganisaatioissaan ja apujärjestöissään.

Kirjan 2 seuraavat kuusi lukua käsittelevät Melkisedekin pappeutta, Aaronin pappeutta ja neljää apujärjestöä. Vaikka otsikot ovat samat kuin nykyisessä käsikirjassa, näiden lukujen sisältöön ja muotoon on tehty joitakin tärkeitä pelkistyksiä.

Nyt meillä on ilo kuulla, kun vanhin Quentin L. Cook esittelee käsikirjan periaatteita ja sisältöä. Ensimmäisen presidenttikunnan pyynnöstä hän, minä ja vanhin Bruce D. Porter seitsemänkymmenen koorumista olemme olleet vastuussa uuden käsikirjan edellyttämän työn koordinoinnista. Olemme saaneet erityisen arvokasta apua kirkon pappeusosastolta, muilta johtavilta auktoriteeteilta, korrelaatio-osastolta ja niiden taitavilta toimittajilta. Kaikki tämä on tietenkin tehty ensimmäisen presidenttikunnan johdolla ja alaisuudessa. Olen tuntenut itseni etuoikeutetuksi saadessani työskennellä tässä innoitetussa työssä, ja todistan, että se edistää Hänen työtään, jonka palvelijoita me olemme, Herran Jeesuksen Kristuksen, jonka nimessä todistan. Aamen.