Pyhät kirjoitukset
Laulujen laulu 6


Luku 6

Rakkaani on minun, minä olen hänen

Muut:

1 Minne on rakkaasi mennyt,sinä naisista kaunein?Minne on rakkaasi lähtenyt?Sano, niin voimme yhdessä etsiä häntä!

Neito:

2 Minun rakkaani on tullut puutarhaansa,yrttitarhaansa,nauttimaan puutarhan antimiaja poimimaan laitumensa liljoja.

3 Rakkaani on minun ja minä olen hänen,liljojen keskellä on hänen laidunmaansa.

Sinun silmäsi lumoavat minut

Mies:

4 Kalleimpani!Sinä olet kaunis kuin Tirsan palatsit,ihana kuin Jerusalem,pelottava kuin sotajoukon viirit.

5 Käännä silmäsi pois,ne lumoavat minut!Sinun hiuksesi ovat kuin mustien vuohien lauma,joka karkaa Gileadin rinteitä alas.

6 Sinun hampaasi hohtavat valkoisinakuin vedestä nousevat lampaat.Ne ovat kuin karitsat kaksittain,ei yksikään ole pariaan vailla.

7 Kauniisti, kuin granaattiomena,kaartuu otsasi hunnun alla.

Vain yksi on minulle rakas

Mies:

8 Olkoon kuninkaalla kuusikymmentä vaimoa,olkoon kahdeksankymmentä sivuvaimoaja nuoria neitoja luvuton joukko –

9 yksi on minun kyyhkyni, kaikkeni,emonsa ainokainen, äitinsä päivänpaiste.Hänet nähdessään neidot puhkeavat ylistyksiin,kuningattaret ja sivuvaimot jakavat kiitostaan:

10 ”Kuka hän on? Hän loistaa kuin aamurusko,hän on kaunis kuin kuu,sädehtivä kuin päivänpaiste,pelottava kuin sotajoukon viirit.”

Sulamin neito tanssii

Neito:

11 Menin pähkinätarhaan,menin ihailemaan laakson vehreyttä,katsomaan, joko viiniköynnös versoo,joko kukkii granaattiomenapuu.

12 Miten minun kävikään?Tunteeni saivat minussa vallan,ja nousin Amminadibin, nuoren ylimyksen, vaunuihin!