Luku 12
1 Muista Luojaasi nuoruudessasi,ennen kuin pahat päivät tulevatja joutuvat ne vuodet, jotka eivät sinua miellytä,
2 ennen kuin auringon valo, kuu ja tähdet himmenevätja sadetta seuraavat yhä uudet pilvet.
3 Silloin talon vartijat vapisevat,soturit painuvat kumaraanja jauhajanaiset, vähiin käyneet,ovat jouten.Ikkunoista kurkistelijat jäävät pimeään,
4 kadun kaksoisportit suljetaan,myllyn ääni heikkeneeja ohenee linnunlaulun kaltaiseksija laulun kaikki kaiut vaimenevat.
5 Silloin myös pelätään mäkiäja tie on täynnä kauhuja.Mantelipuu kukkiija heinäsirkka ahmii vatsansa täyteenja kapriksen nuput puhkeavat,mutta ihminen menee iäiseen majaansaja valittajat kiertävät kujia.
6 Muista Luojaasi nuoruudessasi,ennen kuin hopealanka katkeaaja kultamalja särkyy,ennen kuin vesiastia rikkoutuu lähteelläja ammennuspyörä putoaa särkyneenä kaivoon.
7 Tomu palaa maahan, josta se on tullut.Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.
8 Turhuuksien turhuus, sanoi Saarnaaja,kaikki on turhuutta.
Loppusanat
9 Saarnaaja oli viisas, eikä siinä kyllin: hän myös opetti tietoa kansalle. Hän punnitsi mielessään ja sommitteli monia sananlaskuja.
10 Hän pohdiskeli sattuvia sanontoja ja kirjoitti vilpittömiä totuuden sanoja.
11 Viisaiden sanat ovat teräviä kuin häränajajan piikki, mietelauselmat kuin lujia nauloja. Nämä sanat ovat kaikki saman paimenen antamia.*
12 Ja vielä:Poikani, paina varoitus mieleesi.Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua,ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin.
13 Tässä on lopputuloskaikesta, mitä nyt on kuultu:pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä.Tämä koskee jokaista ihmistä.
14 Jumala vaatii tuomiollekaikista salatuistakin teoista,niin hyvistä kuin pahoista.