Ääni Katso myös Ilmoitus Pyhissä kirjoituksissa Herran tai hänen sanansaattajiensa sanoma voi olla joskus ääneen kuuluva. Hengen ääni voi olla myös kuulumaton ja sydämeen tai mieleen osoitettu. Aadam ja Eeva kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa, 1. Moos. 3:8 (Moos. 4:14). Herra puhui Elialle hiljaisella äänellä, 1. Kun. 19:11–13. Vanhurskaat seuraavat hyvän paimenen ääntä, Joh. 10:1–16. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua, Joh. 18:37. Minä tottelin Hengen ääntä, 1. Nefi 4:6–18. Minulle tuli ääni sanoen: Enos, sinun syntisi on annettu anteeksi, En. 1:5. Se oli täydellisen lempeä hiljainen ääni, ja se tunkeutui aivan sieluun asti, Hel. 5:29–33 (3. Nefi 11:3–7). Minun sanani ei katoa, olipa se puhuttu minun omalla äänelläni tai minun palvelijoideni äänellä, OL 1:38. Mitä he puhuvatkin Pyhän Hengen innoittamina, se on Herran ääni, OL 68:2–4. Jokainen sielu, joka tottelee minun ääntäni, saa nähdä minun kasvoni ja tietää, että minä olen, OL 93:1.