Henki

Se osa elävää olentoa, joka on olemassa ennen syntymää kuolevaisuuteen, asuu fyysisessä ruumiissa kuolevaisuuden aikana ja on olemassa kuoleman jälkeen erillisenä olentona ylösnousemukseen asti. Kaikki elävät olennot – ihmiset, eläimet ja kasvit – olivat henkiä, ennen kuin maan päällä oli minkäänlaisia elämänmuotoja (1. Moos. 2:4–5; Moos. 3:4–7). Henkiruumis näyttää fyysisen ruumiin kaltaiselta (1. Nefi 11:11; Et. 3:15–16; OL 77:2; 129). Henki on ainetta, mutta se on hienompaa ja puhtaampaa kuin kuolevainen aine (OL 131:7).

Jokainen ihminen on todellinen Jumalan poika tai tytär ja on syntynyt hengeksi taivaallisille vanhemmille ennen syntymäänsä kuolevaisille vanhemmille maan päällä (Hepr. 12:9). Jokaisella ihmisellä on maan päällä kuolematon henkiruumis liha- ja luuruumiin lisäksi. Pyhien kirjoitusten mukaan henki ja fyysinen ruumis muodostavat yhdessä sielun (1. Moos. 2:7; OL 88:15; Moos. 3:7, 9, 19; Abr. 5:7). Henki voi elää ilman fyysistä ruumista, mutta fyysinen ruumis ei voi elää ilman henkeä (Jaak. 2:26). Fyysinen kuolema on hengen ero ruumiista. Ylösnousemuksessa henki yhdistetään uudestaan samaan liha- ja luuruumiiseen, joka sillä oli kuolevaisuudessa, eivätkä ne enää milloinkaan eroa, ja fyysinen ruumis on kuolematon ja täydellinen (Alma 11:45; OL 138:16–17).