Liha Katso myös Kuolevaisuus; Lihallinen; Luonnollinen ihminen; Ruumis Sanalla liha on pyhissä kirjoituksissa eri merkityksiä: 1) ihmisen ja eläinten ruumiin pehmeä kudos 2) kuolevaisuus ja 3) ihmisen ruumiillinen eli lihallinen luonto. Ruumiin kudos Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, 1. Moos. 9:3. Eläimiä ei pidä tappaa tarpeettomasti, JSR 1. Moos. 9:10–11 (OL 49:21). Eläimet ja linnut ovat ihmisen syötäväksi ja vaatteisiin käytettäväksi, OL 49:18–19 (OL 59:16–20). Lihaa tulee syödä säästeliäästi, OL 89:12–15. Kuolevaisuus Jeesus on Isän ainoa kuolevaisuudessa syntynyt lapsi, Joh. 1:14 (Moosia 15:1–3). Aadamista tuli ensimmäinen liha, Moos. 3:7. Ihmisen lihallinen luonto Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, Jer. 17:5. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko, Mark. 14:38. Ruumiin halut eivät ole Isästä, 1. Joh. 2:16. Nefi oli murheellinen lihan ja pahojen tekojensa tähden, 2. Nefi 4:17–18, 34. Älkää tehkö sovintoa Perkeleen ja lihan tahdon kanssa, 2. Nefi 10:24.