Pyhät kirjoitukset
Jaakob 1


Nefin veljen
Jaakobin kirja

Sanat, jotka hän saarnasi veljilleen. Hän saattaa häpeään miehen, joka pyrkii kumoamaan Kristuksen opin. Muutama sana Nefin kansan historiasta.

Luku 1

Jaakob ja Joosef yrittävät saada ihmisiä uskomaan Kristukseen ja pitämään hänen käskynsä. Nefi kuolee. Jumalattomuus vallitsee nefiläisten keskuudessa. Noin 544–421 eKr.

1 Sillä katso, tapahtui, että viisikymmentäviisi vuotta oli kulunut siitä, kun Lehi lähti Jerusalemista; ja nyt, Nefi antoi minulle, aJaakobille, bkäskyn cpienistä levyistä, joihin nämä asiat on kaiverrettu.

2 Ja hän antoi minulle, Jaakobille, käskyn, että minun tulee kirjoittaa näihin levyihin joitakin sellaisista asioista, joita pitäisin kallisarvoisimpina; ettei minun pitäisi kosketella kuin lyhyesti tämän Nefin kansaksi kutsutun kansan historiaa.

3 Sillä hän sanoi, että hänen kansansa historia tuli kaivertaa hänen toisiin levyihinsä ja että minun tuli varjella näitä levyjä ja jättää ne perintönä jälkeläisilleni polvesta polveen.

4 Ja jos olisi saarnaamista, joka on pyhää, tai ilmoitusta, joka on suurta, tai profetoimista, minun tulisi kaivertaa pääasiat niistä näihin levyihin ja kosketella niitä niin paljon kuin mahdollista, Kristuksen tähden ja kansamme tähden.

5 Sillä uskon ja suuren huolen tähden meille todella oli ilmaistu kansastamme, mitä sille atapahtuisi.

6 Ja me saimme myös monia ilmoituksia ja paljon profetoimisen hengen; sen vuoksi me tiesimme aKristuksesta ja hänen valtakunnastaan, joka oli tuleva.

7 Ja nyt, me teimme uutterasti työtä kansamme keskuudessa saadaksemme sen atulemaan Kristuksen luokse ja pääsemään osalliseksi Jumalan hyvyydestä, jotta se pääsisi hänen blepoonsa, niin ettei hän vain mitenkään vannoisi vihassaan, ettei se pääsisi csinne, kuten dvihoitettuna koetuksen päivinä Israelin lasten ollessa eautiomaassa.

8 Sen vuoksi me toivomme Jumalan nimessä, että voisimme saada kaikki ihmiset olemaan akapinoimatta Jumalaa vastaan, bvihoittamatta häntä, ja että sen sijaan kaikki ihmiset uskoisivat Kristukseen ja katsoisivat hänen kuolemaansa ja kärsisivät hänen cristinsä ja kestäisivät maailman häväistyksen; sen vuoksi minä, Jaakob, otan täyttääkseni veljeni Nefin käskyn.

9 Ja Nefi alkoi olla vanha, ja hän käsitti, että hänen on pian akuoltava; sen vuoksi hän bvoiteli erään miehen olemaan nyt kansansa kuninkaana ja hallitsijana, ckuninkaiden hallituskausien mukaisesti.

10 Koska kansa oli rakastanut Nefiä suuresti, koska hän oli ollut sen suuri suojelija, oli käyttänyt Labanin amiekkaa sen puolustukseksi ja oli tehnyt koko elinaikansa työtä sen parhaaksi –

11 sen vuoksi kansa halusi pitää hänen nimensä muistissa. Ja jokaiselle, joka tuli hallitsemaan hänen jälkeensä, kansa antoi nimen toinen Nefi, kolmas Nefi, ja niin edelleen, kuninkaiden hallituskausien mukaisesti; ja näin kansa heitä kutsui, olivatpa he minkä nimisiä tahansa.

12 Ja tapahtui, että Nefi kuoli.

13 Nyt ne, jotka eivät olleet alamanilaisia, olivat bnefiläisiä; heitä kutsuttiin kuitenkin nefiläisiksi, jaakobilaisiksi, joosefilaisiksi, csoramilaisiksi, lamanilaisiksi, lemuelilaisiksi ja ismaelilaisiksi.

14 Mutta minä, Jaakob, en tämän jälkeen erottele heitä näillä nimillä, vaan kutsun alamanilaisiksi niitä, jotka pyrkivät hävittämään Nefin kansan, ja niitä, jotka ovat Nefin ystäviä, minä kutsun bnefiläisiksi tai cNefin kansaksi, kuninkaiden hallituskausien mukaisesti.

15 Ja nyt tapahtui, että Nefin kansa alkoi toisen kuninkaan hallituskauden aikana käydä sydämeltään paatuneeksi ja antautua jonkin verran jumalattomiin tapoihin, kuten Daavid muinoin halutessaan monta avaimoa ja sivuvaimoa, ja myös hänen poikansa Salomo.

16 Niin, ja he alkoivat myös etsiä paljon kultaa ja hopeaa ja alkoivat ylpistyä jonkin verran kopeudessa.

17 Sen vuoksi minä, Jaakob, puhuin heille nämä sanat opettaessani heitä atemppelissä, saatuani ensin btehtäväni Herralta.

18 Sillä Nefin käsi oli avihkinyt minut, Jaakobin, ja veljeni Joosefin tämän kansan papeiksi ja opettajiksi.

19 Ja me pidimme avirkamme kunniassa Herran edessä ottaen päällemme bvastuun ja ottaen kansan synnit itsemme päälle vastattaviksi, ellemme opettaisi heille Jumalan sanaa hyvin uutterasti; sen vuoksi, jos tekisimme työtä kaikin voimin, heidän cverensä ei tulisi meidän vaatteillemme; muuten heidän verensä tulisi meidän vaatteillemme, eikä meitä havaittaisi tahrattomiksi viimeisenä päivänä.