Olemmeko me valmistautuneet?

Kuva

Family working together in the kitchen of their home. They are putting food into bottles.

Alueella, jossa kerran asuin ja palvelin, kirkolla oli siipikarjatila, jota hoitivat etupäässä paikallisten seurakuntien vapaaehtoiset. Suurimman osan aikaa se oli tehokkaasti toimiva hanke, josta saatiin piispojen varastohuoneeseen tuhansia tuoreita munia ja satoja kiloja esikäsiteltyä linnunlihaa. Toisinaan kuitenkin se, että tarjoutui tilapäiseksi vapaaehtoistyöntekijäksi siipikarjatilalle, tarkoitti paitsi sitä, että sai kätensä rakoille, myös sitä, että turhautui niin sydämessään kuin mielessäänkin.

Muistan aina esimerkiksi sen, kun kokoonnuimme Aaronin pappeuden nuorten miesten kanssa hoitamaan maatilan kevätsiivouksen. Innokas ja tarmokas joukkomme kokoontui tilalle ja kitki, kokosi ja poltti nopeaan tahtiin suuria määriä rikkaruohoja ja roskia. Hehkuvien nuotioiden valossa söimme hot dogeja ja onnittelimme itseämme hyvin tehdystä työstä.

Oli kuitenkin yksi kohtalokas ongelma. Melu ja nuotiot häiritsivät 5 000 munivan kanan haurasta kantaa siinä määrin, että useimmat niistä saivat sulkasadon ja lopettivat munimisen. Sen jälkeen siedimme muutamia rikkaruohoja, jotta saisimme enemmän kananmunia.

Yksikään kirkon jäsen, joka on auttanut apua tarvitsevia, ei koskaan unohda tai kadu tuota kokemusta. Ahkeruus, säästäväisyys, omavaraisuus ja omastamme muille antaminen eivät ole meille uutta.

Meidän tulee muistaa, että paras varastohuonejärjestelmä olisi se, että jokaisella perheellä kirkossa olisi varastossa ruokaa ja vaatteita ja – mikäli mahdollista – muita välttämättömiä perustarvikkeita.

Tietenkin voi olla aikoja, jolloin jäsenemme tarvitsevat apua kirkolta. Herran varastohuone muodostuu uskollisten kirkon jäsenten ajasta, kyvyistä, taidoista ja laupeudesta sekä heidän pyhittämistään tavaroista ja rahoista. Piispalla on tätä kaikkea käytössään apua tarvitsevien auttamiseksi.

Me kehotamme kaikkia myöhempien aikojen pyhiä olemaan viisaita tehdessään suunnitelmia, elämään maltillisesti ja välttämään yletöntä tai tarpeetonta velkaa. Paljon useammat ihmiset voisivat selvitä taloudellisesti vaikeista ajoista elämässään, jos heillä olisi ruoka- ja vaatevarasto ja jos he olisivat velattomia. Nykyään huomaamme monien seuranneen tätä neuvoa takaperoisesti: heillä on velkavarasto eikä yhtään ylimääräistä ruokaa.

Toistan sen, mitä ensimmäinen presidenttikunta julisti muutama vuosi sitten:

”Myöhempien aikojen pyhiä on jo monia vuosia neuvottu valmistautumaan vastoinkäymisiin panemalla syrjään vähän rahaa. Säästäminen lisää mittaamattomasti turvallisuutta ja hyvinvointia. Jokaisen perheen tehtävänä on huolehtia omista tarpeistaan mahdollisimman pitkälle.

Kehotamme teitä, asuittepa missä päin maailmaa tahansa, valmistautumaan vastoinkäymisiin tarkastelemalla rahatilannettanne. Kehotamme teitä pitämään kulunne kohtuullisina. Käyttäkää hankinnoissanne itsekuria velan välttämiseksi. Maksakaa velka niin pian kuin voitte ja vapauttakaa itsenne sen orjuudesta. Säästäkää hieman rahaa säännöllisesti, jotta teille kertyy vähitellen vararahasto.”¹

Olemmeko me valmistautuneet hätätilanteisiin elämässämme? Olemmeko me hioneet taitojamme? Elämmekö me kaukonäköisesti? Onko meillä kotivara valmiina? Olemmeko me kuuliaisia Jumalan käskyille? Noudatammeko me profeettojen opetuksia? Olemmeko me valmistautuneet antamaan omastamme köyhille ja tarvitseville? Ovatko välimme Herraan kunnossa?

Me elämme myrskyisiä aikoja. Tulevaisuus on usein tuntematonta, ja siksi meidän pitää valmistautua epävarmuuteen. Kun päätöksen aika koittaa, valmistautumisen aika on ohi.