2010–2019
Hedelmä
Lokakuun 2019 yleiskonferenssi


Hedelmä

Pitäkää silmänne ja sydämenne keskittyneinä Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen ja iankaikkiseen iloon, joka tulee vain Hänen kauttaan.

Tiedän, mitä ajattelette! Vielä yksi puhuja ja sitten kuulemme presidentti Nelsonia. Koska toivon saavani pidettyä teidät valppaina muutaman minuutin ajan odottaessamme rakkaan profeettamme vuoroa, olen valinnut hyvin houkuttelevan aiheen: aiheenani on hedelmä.

Kuva
Hedelmiä

Marjojen, banaanien, vesimelonien ja mangojen tai eksoottisempien hedelmien kuten kiwanon tai granaattiomenan värin, koostumuksen ja makeuden ansiosta hedelmät ovat jo kauan olleet kallisarvoista herkkua.

Maanpäällisen palvelutyönsä aikana Vapahtaja vertasi hyvää hedelmää siihen, mikä on iankaikkisesti arvokasta. Hän sanoi: ”Hedelmistä te heidät tunnette.”1 ”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä.”2 Hän kannusti meitä kokoamaan ”satoa iankaikkiseen elämään”3.

Todentuntuisessa unessa, joka on meille kaikille tuttu Mormonin kirjasta, profeetta Lehi huomaa olevansa ”pimeässä ja kolkossa erämaassa”. Siellä on saastaista vettä, pimeyden sumua, outoja teitä ja kiellettyjä polkuja sekä kaidan ja kapean polun vieressä kulkeva rautakaide4. Se johtaa kauniin puun luo, jonka ”hedelmät [tekevät] ihmisen onnelliseksi”. Kertoessaan unesta Lehi sanoo: Minä nautin ”sen hedelmää; – – se oli mitä makeinta, yli kaiken sen, mitä milloinkaan – – olin maistanut. – – [Ja] se täytti sieluni tavattoman suurella ilolla.” Tämä hedelmä oli ”kaikkia muita hedelmiä haluttavampaa”.5

Kuva
Elämän puu ja sen herkulliset hedelmät

Puun ja hedelmän merkitys

Mistä tämä puu ja sen mitä kallisarvoisin hedelmä ovat vertauskuvana? Ne kuvaavat ”Jumalan rakkautta”6 ja julistavat taivaallisen Isämme ihmeellistä lunastussuunnitelmaa. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”7

Tämä kallisarvoinen hedelmä on vertauskuvana Vapahtajan verrattoman sovituksen ihmeellisistä siunauksista. Sen lisäksi että me elämme jälleen kuolevaisuutemme jälkeen, niin kun uskomme Jeesukseen Kristukseen, teemme parannuksen ja pidämme käskyt, me voimme saada syntimme anteeksi ja jonakin päivänä seisoa puhtaina ja tahrattomina Isämme ja Hänen Poikansa edessä.

Puun hedelmän nauttiminen on vertauskuvana myös siitä, että otamme vastaan palautetun evankeliumin toimitukset ja liitot – menemme kasteelle, saamme Pyhän Hengen lahjan ja menemme Herran huoneeseen saadaksemme voiman korkeudesta. Jeesuksen Kristuksen armosta ja pitämällä kunniassa liittomme me saamme mittaamattoman lupauksen siitä, että voimme elää vanhurskaan perheemme kanssa läpi iankaikkisuuden.8

Ei ihme, että enkeli kuvaili hedelmän olevan ”riemullisinta sielulle”9. Se todella on!

Uskollisena pysymisen haaste

Kuten olemme kaikki huomanneet, palautetun evankeliumin kallisarvoisesta hedelmästä nauttimisen jälkeenkään ei ole helppoa pysyä luotettavana ja uskollisena Herralle Jeesukselle Kristukselle. Kuten tässä konferenssissa on sanottu monta kertaa, me kohtaamme edelleen häiriötekijöitä ja petoksia, hämmennystä ja levottomuutta, houkutuksia ja kiusauksia, jotka yrittävät kääntää sydämemme pois Vapahtajasta sekä niistä iloista ja hienoista asioista, joita olemme kokeneet Häntä seuratessamme.

Näiden vastoinkäymisten vuoksi Lehin uni sisältää myös varoituksen! Virran toisella puolella on avara rakennus, jossa kaikenikäiset ihmiset osoittelevat sormellaan, pilkkaavat ja ivaavat Jeesuksen Kristuksen vanhurskaita seuraajia.

Rakennuksessa olevat ihmiset naureskelevat ja ivaavat niitä, jotka pitävät käskyt, toivoen horjuttavansa ja halventavansa heidän uskoaan Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. Ja koska uskoviin kohdistuu epäilyn ja halveksunnan sanallisia hyökkäyksiä, jotkut niistä, jotka ovat maistaneet hedelmää, alkavat hävetä evankeliumia, jonka he kerran omaksuivat. Maailman valheelliset houkutukset viettelevät heitä. He kääntyvät pois puun ja sen hedelmän luota ja pyhien kirjoitusten sanojen mukaisesti ”[lankeavat] kielletyille poluille ja [joutuvat] hukkaan”10.

Nykyajan maailmassamme vastustajan rakennusmiehet tekevät ylitöitä laajentaen kovalla kiireellä suurta ja avaraa rakennusta. Laajennus ulottuu jo virran toiselle puolelle ja pyrkii saartamaan kotimme, samalla kun pilkkaajat ja ivaajat elämöivät yötä päivää internetin megafoniinsa.11

Presidentti Nelson on selittänyt: ”Vastustaja moninkertaistaa ponnistelunsa vahingoittaakseen todistuksia ja estääkseen Herran työtä.”12 Muistakaamme Lehin sanat: ”Me emme piitanneet heistä.”13

Vaikka meidän ei tarvitse olla peloissamme, meidän on oltava varuillamme. Toisinaan pienet asiat voivat keikauttaa kumoon hengellisen tasapainomme. Älkää antako omien kysymystenne, muiden loukkausten, epäuskoisten ystävien tai valitettavien virheiden ja pettymysten kääntää teitä pois niistä suloisista, puhtaista ja sielua tyydyttävistä siunauksista, joita tulee puun kallisarvoisena hedelmänä. Pitäkää silmänne ja sydämenne keskittyneinä Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen ja iankaikkiseen iloon, joka tulee vain Hänen kauttaan.

Jason Hallin usko

Kesäkuussa vaimoni Kathy ja minä osallistuimme Jason Hallin hautajaisiin. Poismenonsa aikaan Jason oli 48-vuotias ja palveli vanhinten koorumin johtajana.

Näin Jason kertoi omin sanoin eräästä tapahtumasta, joka muutti hänen elämänsä:

”[15-vuotiaana] loukkaannuin sukeltaessani veteen. – – Niskani [murtui], ja halvaannuin rintakehästä alaspäin. Menetin jalkojeni toimintakyvyn täysin ja käsieni toimintakyvyn osittain. En pystynyt enää kävelemään, seisomaan – – tai syömään itse. Pystyin hädin tuskin hengittämään tai puhumaan.”14

”’Rakas [taivaan] Isä’, anelin, ’jos vain voisin käyttää käsiäni, niin tiedän, että pystyn selviytymään. Pyydän, Isä, hartaasti. – –

Saat pitää jalkani, Isä. Rukoilen vain, että voisin käyttää käsiäni.’”15

Jason ei saanut koskaan takaisin käsiensä toimintakykyä. Kuuletteko äänet avarasta rakennuksesta? ”Jason Hall, Jumala ei kuule rukouksiasi! Jos Jumala on rakastava Jumala, kuinka Hän voisi jättää sinut näin? Miksi uskoa Kristukseen?” Jason Hall kuuli heidän äänensä, mutta hän ei piitannut niistä. Sen sijaan hän kestitsi itseään puun hedelmällä. Hänen uskonsa Jeesukseen Kristukseen tuli horjumattomaksi. Hän valmistui yliopistosta ja solmi temppelissä avioliiton Kolette Colemanin kanssa kuvaillen tätä elämänsä rakkaudeksi16. 16 avioliittovuoden jälkeen tapahtui jälleen ihme – heidän kallisarvoinen poikansa Coleman syntyi.

Kuva
Jason ja Kolette Hall
Kuva
Hallin perhe

Kuinka he vahvistivat uskoaan? Kolette on selittänyt: ”Me luotimme Jumalan suunnitelmaan. Ja se antoi meille toivoa. Tiesimme, että [jonakin tulevana päivänä] Jasonista tulisi terve. – – Tiesimme, että Jumala on antanut meille Vapahtajan, jonka sovitusuhrin ansiosta voimme jatkuvasti katsoa eteenpäin silloinkin, kun haluamme luovuttaa.”17

Kuva
Coleman Hall

Puhuessaan Jasonin hautajaisissa 10-vuotias Coleman sanoi isänsä opettaneen hänelle: ”Taivaallisella Isällä [on] meille suunnitelma, maanpäällinen elämä olisi mahtavaa ja me voisimme elää perheessä. – – Mutta – – meidän pitäisi käydä läpi vaikeita asioita ja tekisimme virheitä.”

Coleman jatkoi: ”Taivaallinen Isä lähetti maan päälle Poikansa Jeesuksen. Hänen työnään oli olla täydellinen. Parantaa ihmisiä. Rakastaa heitä. Ja sitten kärsiä kaikki tuskamme, murheemme ja syntimme. Sitten Hän kuoli meidän vuoksemme.” Sitten Coleman lisäsi: ”Koska Jeesus teki tämän, Hän tietää, miltä minusta tuntuu juuri nyt.

Kolme päivää kuolemansa jälkeen Jeesus – – heräsi jälleen eloon ja Hänen ruumiinsa oli täydellinen. Se on minulle tärkeää, koska tiedän, että – – [isäni] ruumiista tulee täydellinen ja me tulemme olemaan yhdessä perheenä.”

Kuva
Hallin perhe

Coleman sanoi lopuksi: ”Joka ilta siitä asti, kun olin vauva, isä sanoi minulle: ’Isä rakastaa sinua, taivaallinen Isä rakastaa sinua, ja sinä olet hyvä poika.’”18

Ilo tulee Jeesuksen Kristuksen ansiosta

Presidentti Russell M. Nelson on kuvaillut, miksi Hallin perhe tuntee iloa ja toivoa. Hän on sanonut:

”Elämämme olosuhteet eivät vaikuta kovinkaan paljon tuntemaamme iloon mutta siihen vaikuttaa erittäin paljon se, mihin me keskitymme elämässämme.

Kun elämämme keskittyy Jumalan pelastussuunnitelmaan – – ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa, me voimme tuntea iloa riippumatta siitä, mitä elämässämme tapahtuu – tai ei tapahdu. Ilo tulee Hänestä ja Hänen ansiostaan. Hän on kaiken ilon lähde. – –

Jos luotamme maailmaan – –, me emme koskaan tunne iloa. – – [Ilo] on lahja, joka tulee, kun pyrkii tietoisesti elämään vanhurskaasti, kuten Jeesus Kristus on opettanut.”19

Paluutanne koskeva lupaus

Mikäli olette olleet jonkin aikaa ilman puun hedelmää, tietäkää, että Vapahtajan käsivarret ovat teille ojennettuina alati. Hän kutsuu rakastavasti: Tehkää parannus ja tulkaa minun luokseni.20 Hänen hedelmänsä on runsas ja aina parhaimmillaan. Sitä ei voi ostaa rahalla, eikä keneltäkään, joka vilpittömästi sitä haluaa, evätä sitä.21

Jos haluatte palata puun luo ja maistaa jälleen hedelmää, aloittakaa rukoilemalla taivaallista Isäänne. Uskokaa Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitusuhrinsa voimaan. Lupaan teille, että kun katsotte Vapahtajaan ”jokaisessa ajatuksessa”22, niin puun hedelmä on oleva teidän jälleen kerran, maultaan ihana, riemullinen sielullenne, ”suurin kaikista Jumalan lahjoista”23.

Kuva
Vanhin Andersen portugalilaisten pyhien kanssa Lissabonin temppelin vihkimisen yhteydessä

Tasan kolme viikkoa sitten näin, kuinka Vapahtajan hedelmän tuottama ilo oli hyvin näkyvästi esillä, kun Kathy ja minä osallistuimme Lissabonin temppelin vihkimistilaisuuteen Portugalissa. Palautetun evankeliumin totuudet avautuivat Portugalille vuonna 1975, kun siellä tuli voimaan uskonnonvapaus. Monet jalot pyhät, jotka maistoivat hedelmää ensi kerran silloin, kun maassa ei ollut yhtään seurakuntaa, ei yhtään kappelia eikä temppeliä 1 600 kilometrin säteellä, riemuitsivat kanssamme siitä, että puun kallisarvoinen hedelmä on nyt saatavilla Herran huoneessa Lissabonissa Portugalissa. Kuinka kunnioitankaan ja arvostankaan näitä myöhempien aikojen pyhiä, jotka ovat pitäneet sydämensä kiinnittyneinä Vapahtajaan.

Vapahtaja sanoi: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.”24

Puhuessaan tänä aamuna kirkon jäsenille kaikkialla maailmassa presidentti Nelson sanoi: ”Rakkaat veljeni ja sisareni, te olette eläviä esimerkkejä hedelmistä, joita Jeesuksen Kristuksen opetusten noudattaminen tuo.” Sitten hän lisäsi: ”Kiitän teitä! Rakastan teitä!”25

Me rakastamme sinua, presidentti Nelson.

Olen saanut todistaa ilmoituksen voiman, joka on rakkaalla presidentillämme. Hän on Jumalan profeetta. Muinaisen Lehin tavoin presidentti Russell M. Nelson kutsuu meitä ja kaikkia Jumalan perheessä tulemaan ja nauttimaan puun hedelmää. Olkoon meillä nöyryyttä ja voimaa noudattaa hänen neuvojaan.

Todistan nöyrästi, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Hänen rakkautensa, Hänen voimansa ja Hänen armonsa tuovat kaiken, millä on kestävää arvoa. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Matt. 7:16.

  2. Matt. 7:17.

  3. Joh. 4:36.

  4. Tammikuun alussa vuonna 2007 ollessani seitsemänkymmenen johtokunnan jäsen ja valmistellessani puhetta Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuuteen, joka pidettäisiin 4. maaliskuuta 2007, kysyin vanhin David A. Bednarilta, mitä hän valmisteli puhettaan varten, jonka hän pitäisi 4. helmikuuta 2007 saman kuulijakunnan edessä. Yllätyin, kun hän vastasi, että hänen puheensa aiheena olisi rautakaiteesta kiinni pitäminen. Se oli täsmälleen sama aihe, jonka olin valinnut puheelleni. Kun olimme näyttäneet tekstejämme toisillemme, käsitimme, että lähestymistapamme oli erilainen. Hänen puheensa, jonka otsikkona oli ”Elävän veden varanto”, korosti rautakaidetta eli Jumalan sanaa, joka on pyhissä kirjoituksissa. Puheessaan hän kysyi: ”Luemmeko ja tutkimmeko me pyhiä kirjoituksia päivittäin tavalla, jonka avulla voimme pitää kiinni rautakaiteesta?” (speeches.byu.edu.)

    Sitten vain viikko sen jälkeen, kun olin keskustellut vanhin Bednarin kanssa, presidentti Boyd K. Packer piti BYU:n hartaustilaisuudessa puheen, jonka otsikkona on ”Lehi’s Dream and You” [Lehin uni ja te]. Presidentti Packer tähdensi rautakaiteen olevan henkilökohtaista ilmoitusta ja innoitusta, jota saamme Pyhän Hengen kautta. Hän sanoi: ”Jos pidätte kiinni rautakaiteesta, voitte tunnustella tietänne eteenpäin Pyhän Hengen lahjan avulla. – – Tarttukaa rautakaiteeseen älkääkä päästäkö irti. Pyhän Hengen voimalla voitte tunnustella tietänne halki elämän.” (16. tammikuuta 2007, speeches.byu.edu.)

    Minun aiheeni ”Pitäkää kiinni profeettojen sanoista” maaliskuussa 2007 käsitteli rautakaidetta, joka kuvaa elävien profeettojen sanoja (4. maaliskuuta 2007, speeches.byu.edu).

    Näiden kolmen puheen välinen yhteys ei ollut sattumaa. Herran käsi oli vaikuttamassa, kun kolme puhetta, jotka valmisteltiin samalle kuulijakunnalle, toivat esiin rautakaiteen eli Jumalan sanan kolme puolta: 1) pyhät kirjoitukset eli muinaisten profeettojen sanat, 2) elävien profeettojen sanat ja 3) Pyhän Hengen voiman. Se oli minulle tärkeä oppimiskokemus.

  5. Ks. 1. Nefi 8:4–12.

  6. 1. Nefi 11:25.

  7. Joh. 3:16.

  8. Ks. David A. Bednar, ”Lehin uni: Pidä kiinni rautakaiteesta”, Liahona, lokakuu 2011, s. 32–37.

  9. 1. Nefi 11:23.

  10. 1. Nefi 8:28.

  11. Ks. Boyd K. Packer, ”Lehi’s Dream and You”, Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuus, 16. tammikuuta 2007, speeches.byu.edu.

  12. Russell M. Nelson, ”Me voimme toimia paremmin ja olla parempia”, Liahona, toukokuu 2019, s. 68.

  13. 1. Nefi 8:33.

  14. Stephen Jason Hall, ”The Gift of Home”, New Era, joulukuu 1994, s. 12.

  15. Stephen Jason Hall, ”Helping Hands”, New Era, lokakuu 1995, s. 46–47.

  16. Kolette Hallin kirje vanhin Andersenille.

  17. Kolette Hallin kirje vanhin Andersenille.

  18. Coleman Hallin pitämä hautajaispuhe, vanhin Andersen saanut Kolette Hallilta.

  19. Russell M. Nelson, ”Ilo ja hengellinen selviytyminen”, Liahona, marraskuu 2016, s. 82–84.

  20. Ks. 3. Nefi 21:6.

  21. Ks. 2. Nefi 26:25, 33.

  22. OL 6:36.

  23. 1. Nefi 15:36.

  24. Joh. 15:5.

  25. Russell M. Nelson, ”Toinen suuri käsky”, Liahona, marraskuu 2019, s. 100.