Toinen suuri käsky

Rakkaat veljeni ja sisareni, kiitos kaikesta, mitä teette auttaaksenne Israelin kokoamisessa verhon kummallakin puolella, vahvistaaksenne perhettänne ja siunataksenne apua tarvitsevien elämää. Kiitos siitä, että elätte Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajina.¹ Te tunnette Hänen kaksi suurta käskyään – rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiänne – ja noudatatte niitä mielellänne.²

Kuluneen puolen vuoden aikana sisar Nelson ja minä olemme tavanneet tuhansia pyhiä matkustaessamme Keski- ja Etelä-Amerikassa, Tyynenmeren saarilla ja Yhdysvaltain eri kaupungeissa. Matkustaessamme toivomme vahvistavamme teidän uskoanne. Silti me aina palaamme oma uskomme vahvistuneena niiden jäsenten ja ystävien ansiosta, joita tapaamme. Saanen kertoa kolmesta merkityksellisestä hetkestä, jotka olemme kokeneet äskettäin.

Toukokuussa sisar Nelson ja minä matkustimme vanhin Gerrit W. ja sisar Susan Gongin kanssa eteläiselle Tyynellemerelle. Ollessamme Aucklandissa Uudessa-Seelannissa meillä oli kunnia tavata kahden moskeijan imaamit Christchurchissa, jossa vain kaksi kuukautta aiemmin viattomia moskeijassa palvelevia ihmisiä oli ammuttu kauhistuttavassa väkivallanteossa.

Ilmaisimme myötätuntomme näille toiseen uskontokuntaan kuuluville veljille ja vahvistimme keskinäisen sitoutumisemme uskonnonvapauteen.

Tarjosimme myös vapaaehtoistyöntekijöitä ja vaatimatonta taloudellista apua heidän moskeijoidensa jälleenrakentamiseen. Tapaamisemme näiden muslimijohtajien kanssa oli täynnä lempeitä veljeyden ilmauksia.

Elokuussa yhdessä vanhin Quentin L. ja sisar Mary Cookin kanssa sisar Nelson ja minä tapasimme Buenos Airesissa Argentiinassa ihmisiä – useimmat eivät kuulu kirkkoomme – joiden elämä on muuttunut Latter-day Saint Charities -järjestömme heille hankkimien pyörätuolien ansiosta. Heidän ilontäyteinen kiitollisuutensa siitä, että he pystyvät nyt liikkumaan, innoitti meitä.

Kolmas kallisarvoinen hetki oli vain muutama viikko sitten täällä Salt Lake Cityssä. Se oli seurausta ainutlaatuisesta kirjeestä, jonka sain syntymäpäivänäni nuorelta naiselta, jota kutsun Maryksi – iältään 14-vuotias.

Mary kirjoitti asioista, jotka ovat yhteisiä hänelle ja minulle: ”Sinulla on 10 lasta. Meillä on 10 lasta. Sinä puhut mandariinikiinaa. Seitsemän lasta perheestäni, myös minut, on adoptoitu Kiinasta, joten mandariinikiina on ensimmäinen kielemme. Sinä olet sydänkirurgi. Siskolleni on tehty kaksi avosydän[leikkausta]. Sinä pidät kahden tunnin kirkonmenoista. Me pidämme kahden tunnin kirkonmenoista. Sinulla on absoluuttinen sävelkorva. Veljellänikin on absoluuttinen sävelkorva. Hän on sokea kuten minäkin.”

Maryn sanat koskettivat minua syvästi, koska ne toivat esiin paitsi hänen suurenmoisen henkensä myös hänen äitinsä ja isänsä omistautuneisuuden.

Myöhempien aikojen pyhät, kuten muutkin Jeesuksen Kristuksen seuraajat, etsivät aina tapoja auttaa, kohottaa ja rakastaa muita. Ne, jotka haluavat tulla kutsutuiksi Herran kansaksi, ovat ”halukkaita kantamaan [toistensa] kuormia, – – suremaan surevien kanssa – – ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa”³.

He todellakin pyrkivät elämään ensimmäisen ja toisen suuren käskyn mukaan. Kun me rakastamme Jumalaa koko sydämestämme, Hän kääntää sydämemme ajattelemaan muiden hyvinvointia kauniissa, hyveellisessä kiertokulussa.

Olisi mahdotonta laskea sen palvelemisen määrää, jota myöhempien aikojen pyhät tekevät ympäri maapalloa jokaisen vuoden jokaisena päivänä, mutta on mahdollista laskea se hyvä, mitä kirkko organisaationa tekee siunatakseen miehiä ja naisia – poikia ja tyttöjä – jotka tarvitsevat auttavaa kättä.

Kirkon humanitaarinen ohjelma käynnistyi vuonna 1984. Silloin järjestettiin koko kirkon laajuinen paasto varojen keräämiseksi tuhoisasta kuivuudesta Itä-Afrikassa kärsivien avuksi. Kirkon jäsenet lahjoittivat sinä yksittäisenä paastopäivänä 6,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Silloinen vanhin M. Russell Ballard ja veli Glenn L. Pace lähetettiin Etiopiaan arvioimaan, kuinka nuo pyhitetyt varat voitaisiin käyttää parhaiten. Tämä hanke osoittautui alkusysäykseksi järjestölle, joka myöhemmin on tunnettu nimellä Latter-day Saint Charities.

Siitä lähtien Latter-day Saint Charities on antanut apua yli kahden miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä auttaakseen hädänalaisia kautta maailman. Tätä apua tarjotaan sen vastaanottajille, olipa heidän yhteytensä kirkkoon, kansallisuutensa, etninen taustansa, seksuaalinen suuntautumisensa, sukupuolensa tai poliittinen kantansa mikä hyvänsä.

Eikä siinä kaikki. Auttaaksemme Herran kirkon jäseniä, jotka ovat ahdingossa, me rakastamme muinaista paaston lakia ja elämme sen mukaan.⁴ Koemme nälkää auttaaksemme muita, jotka ovat nälkäisiä. Yhden päivän ajan joka kuukausi me olemme ilman ruokaa ja lahjoitamme tuon ruoan hinnan (ja enemmän) auttaaksemme apua tarvitsevia.

En koskaan unohda ensimmäistä käyntiäni Länsi-Afrikassa vuonna 1986. Pyhät tulivat kokouksiimme sankoin joukoin. Vaikka heillä oli hyvin vähän aineellista omaisuutta, useimmat tulivat pukeutuneina tahrattoman valkoisiin vaatteisiin.

Kysyin vaarnanjohtajalta, kuinka hän huolehtii jäsenistä, joilla on niin vähän. Hän vastasi, että heidän piispansa tuntevat jäsenensä hyvin. Jos jäsenillä on varaa kahteen ateriaan päivässä, mitään apua ei tarvita. Mutta jos heillä on varaa vain yhteen ateriaan tai ei siihenkään – edes sukulaisten avulla – piispat järjestävät ruokaa rahoittaen sen paastouhreista. Sitten hän lisäsi tämän merkittävän seikan: yleensä heidän paastouhrilahjoituksensa ylittivät heidän kulunsa. Ylijäämä paastouhreista lähetettiin sitten muualla asuville ihmisille, joilla oli suurempia tarpeita. Nuo uskolliset afrikkalaiset pyhät antoivat minulle suurenmoisen opetuksen paaston lain ja hengen voimasta.

Me kirkon jäsenet tunnemme yhteyttä niitä kohtaan, jotka kärsivät jollakin tavoin.⁵ Jumalan poikina ja tyttärinä me olemme kaikki veljiä ja sisaria. Me noudatamme Vanhan testamentin kehotusta: ”Minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille.”⁶

Me pyrimme myös elämään Herran Jeesuksen Kristuksen opetusten mukaan, kuten luvussa Matteus 25 on kirjoitettu:

”Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne.

Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. – –

Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”⁷

Saanen kertoa vain muutaman esimerkin siitä, kuinka kirkko noudattaa näitä Vapahtajan opetuksia:

Auttaakseen nälän lievittämisessä kirkolla on toiminnassa 124 piispojen varastohuonetta eri puolilla maailmaa. Niistä annetaan noin 400 000 ruokatilausta joka vuosi apua tarvitseville ihmisille. Sellaisissa paikoissa, joissa ei ole varastohuoneita, piispat ja seurakunnanjohtajat käyttävät kirkon paastouhrivaroja toimittaakseen ruokaa ja tarvikkeita apua tarvitseville jäsenilleen.

Nälän tuoma haaste koskee kuitenkin paljon muitakin kuin kirkon jäseniä. Se lisääntyy kaikkialla maailmassa. Äskettäinen Yhdistyneiden kansakuntien raportti osoittaa, että aliravittujen ihmisten lukumäärä maailmassa ylittää nyt 820 miljoonaa – eli se tarkoittaa melkein joka yhdeksättä maailman asukkaista.⁸

Mikä vakavoittava tilastotieto! Kuinka kiitollisia olemmekaan teidän lahjoituksistanne! Vilpittömän anteliaisuutenne ansiosta miljoonat eri puolilla maailmaa saavat suuresti kaipaamaansa ruokaa, vaatetta, väliaikaisen suojan, pyörätuoleja, lääkkeitä, puhdasta vettä ja muuta.

Likainen vesi aiheuttaa paljon sairautta kaikkialla maailmassa. Tähän mennessä kirkon humanitaarinen hanke on ollut tuomassa puhdasta vettä satoihin yhteisöihin 76 maassa.

Eräs hanke Luputassa Kongon demokraattisessa tasavallassa on hyvä esimerkki. Kaupungissa, jossa on yli 100 000 asukasta, ei ollut juoksevaa vettä. Kaupunkilaisten oli käveltävä pitkiä matkoja puhtaan veden lähteille. Noin 30 kilometrin päässä kaupungista löydettiin vuoristolähde, mutta kaupunkilaiset eivät pystyneet hakemaan sieltä vettä säännöllisesti.

Kun humanitaarisen avun lähetyssaarnaajamme saivat tietää tästä haasteesta, he työskentelivät Luputan johtohenkilöiden kanssa hankkimalla tarvikkeet ja järjestämällä koulutusta, jotta kaupunkiin saataisiin vedettyä vesijohto. Luputan asukkailta meni kolme vuotta metrin syvyisen ojan kaivamiseen kivien ja viidakon läpi. Yhteistyötä tekemällä nähtiin viimein se riemullinen päivä, kun raikasta, puhdasta vettä oli saatavilla kaikille siinä kaupungissa.

Kirkko auttaa myös pakolaisia, olipa pakolaisuuden syy maan sisäinen selkkaus, luonnon aiheuttamat tuhot tai uskonnollinen vaino. Yli 70 miljoonaa ihmistä on nyt maanpaossa kodeistaan.⁹

Pelkästään vuonna 2018 kirkko jakoi hätäaputarvikkeita pakolaisille 56 maassa. Lisäksi monet kirkon jäsenet antavat aikaansa auttaakseen pakolaisia kotoutumaan uusille asuinpaikkakunnilleen. Me kiitämme teitä jokaista, joka tarjoaa apuaan niille, jotka yrittävät perustaa uuden kodin.

Deseret Industries -myymälöihin Yhdysvalloissa tehtyjen runsaiden lahjoitusten avulla kerätään ja lajitellaan vuosittain miljoonia kiloja vaatteita. Vaikka paikalliset piispat käyttävät tätä laajaa varastoa auttaakseen apua tarvitsevia jäseniä, suurin osa lahjoitetaan muille hyväntekeväisyysjärjestöille, jotka jakavat näitä tarvikkeita ympäri maailman.

Ja yksin viime vuonna kirkko tarjosi näönhuoltoa yli 300 000 ihmiselle 35 maassa, vastasyntyneiden hoitoa tuhansien äitien ja vastasyntyneiden avuksi 39 maassa ja pyörätuoleja yli 50 000 ihmiselle, joita asuu kymmenissä maissa.

Kirkko tunnetaan siitä, että se on ensimmäisten joukossa auttamassa murhenäytelmän sattuessa. Jo ennen kuin hurrikaani iskee, kirkon johtohenkilöt ja työntekijät hurrikaanin vaikutusalueilla laativat suunnitelmia siitä, kuinka he toimittavat avustustarvikkeita ja vapaaehtoisapua niille, joihin hurrikaani vaikuttaa.

Yksin viime vuonna kirkko toteutti yli sata katastrofiavun hanketta eri puolilla maailmaa auttaen hurrikaanien, maastopalojen, tulvien, maanjäristysten ja muiden onnettomuuksien uhreja. Aina kun vain mahdollista, kirkkomme jäsenet keltaisissa Helping Hands -liiveissään lähtevät liikkeelle suurin joukoin auttamaan niitä, joita katastrofi on koetellut. Tällainen palveleminen, jota hyvin monet teistä tekevät, on palvelutyön syvin olemus.

Rakkaat veljeni ja sisareni, kuvailemani toiminnat ovat ainoastaan pieni osa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon kasvavasta huoltotyön ja humanitaarisen avun ohjelmasta.¹⁰ Ja te olette niitä, jotka tekevät tämän kaiken mahdolliseksi. Onko mikään ihme, että esimerkillisen elämänne, anteliaan sydämenne ja auttavien käsienne ansiosta monet yhteisöt ja hallitusten johtohenkilöt ylistävät ponnistelujanne?¹¹

Siitä asti, kun minusta tuli kirkon presidentti, olen ollut ihmeissäni siitä, kuinka moni presidentti, pääministeri ja suurlähettiläs on vilpittömästi kiittänyt minua humanitaarisesta avustamme kansalleen. Ja he ovat ilmaisseet kiitollisuutta myös voimasta, jota uskolliset jäsenemme tuovat heidän maalleen luotettavina, osallistuvina kansalaisina.

Olen myös hämmästellyt, kuinka maailman johtajat ovat ensimmäisen presidenttikunnan tavatessaan ilmaisseet toiveensa siitä, että kirkko aloittaisi toimintansa heidän maassaan. Miksi? Koska he tietävät, että myöhempien aikojen pyhät auttavat vahvojen perheiden ja yhteisöjen luomisessa tehden näin elämästä parempaa muille missä tahansa he asuvatkin.

Riippumatta siitä, missä sitten asummekin, niin me kirkon jäsenet tunnemme vahvasti, että Jumala on meidän Isämme ja ihmiset ovat keskenään veljiä ja sisaria. Näin meidän suurin ilomme tulee siitä, kun autamme veljiämme ja sisariamme, asuimmepa me missä tahansa tässä suurenmoisessa maailmassa.

Avun antaminen muille – tietoinen pyrkimys välittää muista yhtä paljon tai enemmän kuin välitämme itsestämme – on ilomme. Etenkin, saattaisin lisätä, kun se on hankalaa ja kun se vie meidät pois mukavuusalueeltamme. Eläminen sen toisen suuren käskyn mukaan on avain siihen, että tulee Jeesuksen Kristuksen tosi opetuslapseksi.

Rakkaat veljeni ja sisareni, te olette eläviä esimerkkejä hedelmistä, joita Jeesuksen Kristuksen opetusten noudattaminen tuo. Minä kiitän teitä! Minä rakastan teitä!

Tiedän, että Jumala elää. Jeesus on Kristus. Hänen kirkkonsa on palautettu näinä myöhempinä aikoina täyttämään jumalalliset päämääränsä. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.