2010–2019
Kirkon oikea nimi
Lokakuu 2018


Kirkon oikea nimi

Jeesus Kristus on käskenyt meitä kutsumaan kirkkoa Hänen nimellään, koska tämä on Hänen kirkkonsa täynnä Hänen voimaansa.

Rakkaat veljeni ja sisareni, tänä kauniina lepopäivänä riemuitsemme yhdessä monista Herralta saamistamme siunauksista. Olemme hyvin kiitollisia todistuksesta, joka teillä on palautetusta Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, niistä uhrauksista, joita olette tehneet pysyäksenne Hänen liittopolullaan tai palataksenne sille, sekä omistautuneesta palvelemisestanne Hänen kirkossaan.

Tänään tunnen pakottavaa tarvetta käsitellä kanssanne erästä hyvin tärkeää asiaa. Joitakin viikkoja sitten julkaisin lausunnon, joka koskee kirkon nimeen liittyvän käyttötavan korjaamista.1 Tein sen, koska Herra tähdensi mieleeni sen nimen tärkeyttä, jonka Hän on määrännyt kirkolleen – nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko2.

Kuten odottaa saattoi, suhtautumistavat tähän lausuntoon sekä tarkistettuun tyylioppaaseen3 ovat olleet erilaisia. Monet jäsenet korjasivat heti kirkon nimen blogeissaan ja sosiaalisen median sivuillaan. Toiset miettivät, miksi kaiken sen rinnalla, mitä maailmassa tapahtuu, oli välttämätöntä tähdentää jotakin niin ”merkityksetöntä”. Ja jotkut sanoivat, ettei se onnistuisi, joten miksi edes yrittää? Saanen selittää, miksi tämä aihe on meille niin tärkeä. Mutta saanen ensin ilmaista, mitä tämä hanke ei ole:

  • Se ei ole nimenmuutos.

  • Se ei ole uudelleenbrändäämistä.

  • Se ei ole kosmeettisuutta.

  • Se ei ole oikku.

  • Eikä hanke ole merkityksetön.

Sen sijaan se on oikaisu. Se on Herran käsky. Joseph Smith ei nimennyt kirkkoa, joka palautettiin hänen kauttaan, eikä sitä tehnyt Mormon. Vapahtaja itse sanoi: ”Sillä näin kirkkoani on kutsuttava viimeisinä aikoina, nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkoksi.”4

Jo aiemmin, vuonna 34 jKr., ylösnoussut Herramme antoi samankaltaisen ohjeen kirkkonsa jäsenille käydessään heidän luonaan Amerikan mantereella. Tuolloin Hän sanoi:

”Kutsukaa kirkkoa minun nimelläni. – –

Ja kuinka se olisi minun kirkkoni, ellei sitä kutsuta minun nimelläni? Sillä jos jotakin kirkkoa kutsutaan Mooseksen nimellä, silloin se on Mooseksen kirkko; tai jos sitä kutsutaan jonkun ihmisen nimellä, silloin se on jonkun ihmisen kirkko; mutta jos sitä kutsutaan minun nimelläni, silloin se on minun kirkkoni.”5

Näin ollen kirkon nimi ei ole neuvoteltavissa. Kun Vapahtaja sanoo selkeästi, mikä Hänen kirkkonsa nimen tulee olla, ja jopa sanoo ennen sen julistamista: ”Näin kirkkoani on kutsuttava”, niin Hän on vakavissaan. Ja jos me sallimme lisänimien käytön tai omaksumme tai jopa edistämme itse noita lisänimiä, niin me rikomme Häntä vastaan.

Mitä merkitsee nimi, tai tässä tapauksessa lisänimi? Kun kyseessä ovat kirkon lisänimet, kuten ”MAP-kirkko”, ”mormonikirkko” tai ”myöhempien aikojen pyhien kirkko”, tärkein seikka niissä nimissä on, että niistä puuttuu Vapahtajan nimi. Se, että poistamme Herran nimen Herran kirkosta, on Saatanalle suuri voitto. Kun sivuutamme Vapahtajan nimen, sivuutamme kaikessa hiljaisuudessa siinä samalla kaiken, mitä Jeesus Kristus on tehnyt hyväksemme – jopa Hänen sovituksensa.

Miettikää tätä Hänen näkökannaltaan: Kuolevaisuutta edeltävässä elämässä Hän oli Jehova, Vanhan testamentin Jumala. Isänsä johdolla Jeesus loi tämän ja muita maailmoja.6 Hän päätti alistua Isänsä tahtoon ja tehdä kaikkien Jumalan lasten hyväksi sellaista, mihin kukaan muu ei pystyisi! Kun Hän alentui tulemaan maan päälle Isän ainosyntyisenä lihassa, Häntä raa’asti herjattiin ja pilkattiin, Hänen päälleen syljettiin ja Hänet ruoskittiin. Getsemanen puutarhassa Vapahtajamme otti päälleen jokaisen kivun, jokaisen synnin ja kaiken tuskan ja kärsimyksen, mitä te tai minä tai kukaan, joka on joskus elänyt tai tulee joskus elämään, on koskaan kokenut. Tuon kiduttavan kuorman painon alla Hän vuoti verta jokaisesta huokosestaan.7 Kaikki tämä kärsimys voimistui, kun Hänet julmasti ristiinnaulittiin Golgatan ristille.

Näiden piinaavien kokemusten kautta ja niitä seuraavalla ylösnousemuksellaan – äärettömällä sovituksellaan – Hän soi kuolemattomuuden kaikille ja lunasti meidät jokaisen synnin vaikutuksista parannuksentekomme ehdolla.

Vapahtajan ylösnousemuksen ja Hänen apostoliensa kuoleman jälkeen maailma syöksyi vuosisadoiksi pimeyteen. Sitten vuonna 1820 Isä Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ilmestyivät profeetta Joseph Smithille aloittaakseen Herran kirkon palauttamisen.

Kaiken sen jälkeen, mitä Jeesus Kristus oli kestänyt – ja kaiken sen jälkeen, mitä Hän oli tehnyt ihmiskunnan hyväksi – minä ymmärrän syvällistä katumusta tuntien, että olemme tahattomasti antaneet kutsua Herran palautettua kirkkoa muilla nimillä, joista jokaisesta puuttuu Jeesuksen Kristuksen pyhä nimi!

Joka sunnuntai, kun nautimme kelvollisesti sakramentin, me uudistamme taivaalliselle Isällemme antamamme pyhän lupauksen, että olemme halukkaita ottamaan päällemme Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimen.8 Me lupaamme seurata Häntä, tehdä parannuksen, pitää Hänen käskynsä ja muistaa Hänet aina.

Kun poistamme Hänen nimensä Hänen kirkostaan, me poistamme tahattomasti Hänet paikaltaan elämämme keskipisteenä.

Vapahtajan nimen päällemme ottamiseen sisältyy se, että julistamme ja todistamme muille – teoillamme ja sanoillamme – että Jeesus on Kristus. Olemmeko pelänneet niin paljon loukkaavamme jotakuta, joka on nimittänyt meitä ”mormoneiksi”, ettemme ole puolustaneet Vapahtajaa itseään, emme ole olleet Hänen puolustajinaan edes sen nimen osalta, jolla Hänen kirkkoaan kutsutaan?

Jos me kansana ja yksilöinä haluamme käyttää Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimaa – puhdistamaan ja parantamaan meitä, vahvistamaan ja voimistamaan meitä ja lopulta korottamaan meidät – niin meidän täytyy selkeästi tunnustaa Hänet tuon voiman lähteeksi. Me voimme aloittaa sen kutsumalla Hänen kirkkoaan Hänen määräämällään nimellä.

Suurelle osalle maailmaa Herran kirkko näyttäytyy nykyisin ”mormonikirkon” valepuvussa. Mutta me Herran kirkon jäsenet tiedämme, kuka on sen johdossa, nimittäin Jeesus Kristus. Valitettavasti monet, jotka kuulevat sanan mormoni, saattavat ajatella, että me palvelemme Mormonia. Näin ei ole! Me kunnioitamme ja arvostamme tuota suurta muinaista amerikkalaista profeettaa.9 Mutta me emme ole Mormonin opetuslapsia. Me olemme Herran opetuslapsia.

Palautetun kirkon alkuvaiheissa sellaisia ilmauksia kuin mormonikirkko ja mormonit10 käytettiin usein pilkkaniminä – julmina termeinä, herjaavina termeinä – joiden tarkoituksena oli häivyttää Jumalan käden vaikutus Jeesuksen Kristuksen kirkon palautuksesta näinä myöhempinä aikoina.11

Veljet ja sisaret, on monia maailmallisia perusteluja kirkon oikean nimen palauttamista vastaan. Koska elämme digitaalisessa maailmassa ja hakukoneiden optimointi auttaa meitä kaikkia löytämään tarvitsemaamme tietoa lähes välittömästi – myös tietoa Herran kirkosta – niin kriitikot sanovat, että tuo oikaiseminen tässä vaiheessa ei ole viisasta. Toisista tuntuu, että koska meidät tunnetaan niin laajalti ”mormoneina” ja ”mormonikirkkona”, meidän pitäisi vain yrittää ottaa siitä kaikki irti.

Jos käsittelisimme nyt ihmisen luoman organisaation brändäämistä, nuo perustelut saattaisivat olla omiaan. Mutta tässä ratkaisevan tärkeässä asiassa me katsomme Häneen, jonka kirkko tämä on, ja tunnustamme, että Herran tiet eivät ole eivätkä tule koskaan olemaan ihmisen teitä. Jos olemme kärsivällisiä ja jos haluamme tehdä oman osamme hyvin, Herra johtaa meitä tässä tärkeässä tehtävässä. Tiedämmehän me toki, että Herra auttaa niitä, jotka pyrkivät tekemään Hänen tahtonsa, aivan kuten Hän auttoi Nefiä toteuttamaan tehtävän rakentaa laiva meren ylitykseen.12

Me haluamme olla kohteliaita ja kärsivällisiä pyrkimyksissämme oikaista nämä virheet. Vastuullinen media suhtautuu pyyntöömme myötämielisesti.

Eräässä edellisessä yleiskonferenssissa vanhin Benjamín De Hoyos puhui yhdestä tällaisesta tapauksesta. Hän sanoi:

”Joitakin vuosia sitten palvellessani kirkon tiedotustoimistossa Meksikossa [toveriani ja minua] pyydettiin osallistumaan erääseen radion puheohjelmaan. – – [Yksi ohjelman juontajista] kysyi [meiltä]:’Miksi kirkolla on niin pitkä nimi? – –’

Toverini ja minä hymyilimme niin loistavalle kysymykselle ja ryhdyimme sitten selittämään, että kirkon nimi ei ollut ihmisen valitsema. Sen oli antanut Vapahtaja – –. Ohjelman juontaja vastasi heti kunnioittavasti: ’Näin ollen toistamme sen oikein kernaasti.’”13

Tuo selonteko tarjoaa mallin. Yksi kerrallaan meiltä yksilöinä edellytetään parhaita ponnistelujamme oikaista virheitä, jotka ovat vuosien kuluessa tulleet vähitellen hyväksytyiksi.14 Muu maailma saattaa noudattaa tai olla noudattamatta meidän esimerkkiämme kutsua meitä oikealla nimellä. Mutta ei ole uskottavaa turhautua siitä, että suurin osa maailmaa kutsuu kirkkoa ja sen jäseniä väärillä nimillä, jos me teemme samoin.

Oikaistusta tyylioppaastamme on hyötyä. Siinä sanotaan: ”Ensimmäisen kerran mainittaessa on suotavaa käyttää kirkon koko nimeä: ’Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko’. Kun [seuraavan kerran mainittaessa] tarvitaan lyhyempää nimitystä, suosittelemme käyttämään sanaa ’kirkko’ tai ilmausta ’Jeesuksen Kristuksen kirkko’. Nimitys ’Jeesuksen Kristuksen palautettu kirkko’ on myös täsmällinen ja suositeltava.”15

Jos joku sattuisi kysymään: ”Oletko mormoni?”, voisitte vastata: ”Jos kysyt, olenko Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsen, niin kyllä olen!”

Jos joku kysyy: ”Oletko myöhempien aikojen pyhä?”16, voisitte vastata: ”Kyllä minä olen. Uskon Jeesukseen Kristukseen ja olen Hänen palautetun kirkkonsa jäsen.”

Rakkaat veljeni ja sisareni, lupaan teille, että jos me teemme parhaamme palauttaaksemme Herran kirkon oikean nimen, niin Hän, jonka kirkko tämä on, vuodattaa voimaansa ja siunauksiaan myöhempien aikojen pyhien päälle17 toisin kuin olemme koskaan ennen nähneet. Meillä on tieto Jumalasta ja Hänen voimansa auttamassa meitä viemään Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin siunaukset jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle sekä valmistamaan maailmaa Herran toiseen tulemiseen.

Mitä siis merkitsee nimi? Kun kyse on Herran kirkon nimestä, vastaus on: ”Kaikkea!” Jeesus Kristus ohjaa meitä kutsumaan kirkkoa Hänen nimellään, koska tämä on Hänen kirkkonsa täynnä Hänen voimaansa.

Tiedän, että Jumala elää. Jeesus on Kristus. Hän johtaa kirkkoaan tänä aikana. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. ”Herra on tähdentänyt mieleeni sen nimen tärkeyttä, jonka Hän on ilmoittanut kirkolleen – nimittäin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko. Meillä on työtä tehtävänä, jotta saattaisimme itsemme sopusointuun Hänen tahtonsa kanssa. Viime viikkoina useat eri kirkon johtohenkilöt ja osastot ovat panneet alulle välttämättömiä toimia sen toteuttamiseksi. Lisää tietoa tästä tärkeästä asiasta annetaan tulevina kuukausina.” (Russell M. Nelson, julkaisussa ”Kirkon nimi”, virallinen lausunto, 18. elokuuta 2018, mormonienuutishuone.fi.)

  2. Edelliset kirkon presidentit ovat esittäneet samankaltaisia pyyntöjä. Esimerkiksi presidentti George Albert Smith sanoi: ”Älkää pettäkö Herraa kutsumalla tätä mormonikirkoksi. Hän ei kutsunut tätä mormonikirkoksi.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1948, s. 160.)

  3. Ks. ”Tyyliopas – kirkon nimi”, mormonienuutishuone.fi.

  4. OL 115:4.

  5. 3. Nefi 27:7–8.

  6. Ks. Moos. 1:33.

  7. Ks. OL 19:18.

  8. Ks. Moroni 4:3; OL 20:37, 77.

  9. Mormon oli yksi neljästä merkittävimmästä Mormonin kirjan kirjoittajasta, joista muut olivat Nefi, Jaakob ja Moroni. Kaikki olivat nähneet Herran, aivan kuten kirjan innoitettu kääntäjä, profeetta Joseph Smith.

  10. Myös sana mormoniitit oli käytettyjen pilkkanimien joukossa (ks. History of the Church, osa 2, s. 62–63, 126).

  11. Muita pilkkanimiä näyttää ilmenneen Uuden testamentin aikoina. Apostoli Paavalin oikeudenkäynnin aikana Felixin edessä Paavalin sanottiin olevan ”nasaretilaisten lahkon johtaja” (Ap. t. 24:5). Puhuessaan ilmauksen ”nasaretilaiset” käytöstä eräs alan tutkija kirjoitti: ”Tämä oli nimi, joka yleensä annettiin kristityille halveksunnan osoitukseksi. Heitä kutsuttiin sillä tavoin, koska Jeesus oli Nasaretista.” (Albert Barnes, Notes, Explanatory and Practical, on the Acts of the Apostles, 1937, s. 313.)

    Samoin eräässä toisessa selityksessä sanotaan: ”Kun Herraamme halveksivasti kutsuttiin ’nasaretilaiseksi’ (ks. Matt. 26:71), niin juutalaiset nimittivät Hänen opetuslapsiaankin ’nasaretilaisiksi’. He eivät myöntäneet näiden olevan kristittyjä, toisin sanoen Messiaan opetuslapsia.” (The Pulpit Commentary: The Acts of the Apostles, toim. H. D. M. Spence ja Joseph S. Exell, 1884, osa 2, s. 231.)

    Samaan tapaan vanhin Neal A. Maxwell huomautti: ”Kaikkialla pyhien kirjoitusten historiassa näkyy toistuvasti, kuinka profeettoja on yritetty alentaa, jotta heistä päästäisiin, ja leimata, jotta heitä voitaisiin halventaa. Enimmäkseen heidän aikalaisensa ja maallinen historia ovat kuitenkin suhtautuneet heihin välinpitämättömästi. Nimitettiinhän varhaisia kristittyjäkin vain ’nasaretilaisten lahkoksi’(ks. Ap. t. 24:5).” (”Ulos synkeydestä”, Valkeus, 1985, konferenssiraportti 154. puolivuotiskonferenssista, s. 8.)

  12. Ks. 1. Nefi 18:1–2.

  13. Benjamín De Hoyos, ”Pyhiksi kutsuttuja”, Liahona, toukokuu 2011, s. 106.

  14. Vaikka emme voi valvoa sitä, millä nimellä muut ehkä meitä kutsuvat, voimme täysin valvoa sitä, kuinka itse nimitämme itseämme. Kuinka voimme odottaa muiden kunnioittavan kirkon oikeaa nimeä, jos me sen jäsenet emme tee niin?

  15. Tyyliopas – kirkon nimi”, mormonienuutishuone.fi.

  16. Sanaa pyhä käytetään usein Pyhässä Raamatussa. Esimerkiksi kirjeessään efesolaisille Paavali käytti sanaa pyhä melkein joka luvussa. Pyhä on ihminen, joka uskoo Jeesukseen Kristukseen ja pyrkii seuraamaan Häntä.

  17. Ks. OL 121:33.