Kallisarvoisia lahjoja Jumalalta

Veljeni ja sisareni, olemme juuri osallistuneet juhlakokoukseen, käytäntöön, joka on peräisin Raamatun ajoilta, kun muinainen Israel kokoontui tuntemaan Herran läsnäolon ja ylistämään Hänen siunauksiaan.¹ Meidän etuoikeutenamme on elää aikana, jolloin tämä muinainen käytäntö on palautettu profeetta Joseph Smithin kautta.² Kehotan teitä kirjoittamaan omaan päiväkirjaanne, mitä tunsitte tässä mitä pyhimmässä tilaisuudessa, johon olette osallistuneet.

Hiljattain jätimme jäähyväiset rakkaalle ystävällemme ja profeetallemme, presidentti Thomas S. Monsonille. Vaikka me kaikki kaipaamme häntä, olemme syvästi kiitollisia siitä, että Herra on kutsunut uuden profeetan, presidentti Russell M. Nelsonin, johtamaan kirkkoaan. Olemme nyt järjestyneesti aloittaneet uuden luvun kirkkomme historiassa. Tämä on kallisarvoinen lahja Jumalalta.

Kun jokainen meistä hyväksyi presidentti Nelsonin kohotetuin käsin, me seisoimme todistajina Jumalan edessä ja tunnustimme, että hän on presidentti Monsonin oikeutettu seuraaja. Kohotetuin käsin me lupasimme kuulla hänen ääntään, kun hän saa ohjeita Herralta.

Herra on sanonut:

”Sinun – – tulee ottaa varteen kaikki hänen [tarkoittaen kirkon presidenttiä] sanansa ja käskynsä, jotka hän antaa sinulle, kun hän saa niitä – –;

sillä teidän tulee ottaa vastaan hänen sanansa niin kuin minun omasta suustani kaikessa kärsivällisyydessä ja uskossa.”³

Olen tuntenut uuden profeettamme ja presidenttimme yli 60 vuoden ajan. Olen palvellut hänen kanssaan kahdentoista koorumissa 33 vuotta, ja todistan, että Herran käsi on valmistanut häntä tulemaan johtavaksi apostoliksemme ja profeetaksemme hallitsemaan kaikkia pyhän pappeuden avaimia maan päällä. Toivon, että jokainen meistä antaa täyden tukensa hänelle ja hänen neuvonantajilleen sekä noudattaa heidän ohjeitaan. Toivotamme myös lämpimästi tervetulleiksi vanhin Gongin ja vanhin Soaresin kahdentoista apostolin koorumin jäseniksi.

Ylösnousemuksensa jälkeen, jota tapahtumaa me juhlimme tänä loistavana pääsiäisviikonloppuna, Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ja sanoi: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.”⁴ Huomatkaa kaksivaiheinen menettely – Jumala lähettää Poikansa. Poika lähettää palvelijoitaan – kuolevaisia miehiä ja naisia – toteuttamaan Heidän työtään.

Meidän ei pitäisi yllättyä siitä tiedosta, että Herran työtä tekemään kutsutut henkilöt eivät ole ihmisinä täydellisiä. Pyhien kirjoitusten kertomuksissa esitetään yksityiskohtia miehistä ja naisista, jotka Jumala kutsui toteuttamaan jonkin suuren työn – taivaallisen Isämme hyvistä pojista ja tyttäristä, jotka on kutsuttu palvelemaan tehtävissään kirkossa, jotka ovat pyrkineet tekemään parhaansa, mutta joista kukaan ei vielä ole ollut täydellinen. Sama pätee meidän kohdallamme tänä päivänä.

Kun ottaa huomioon inhimillisten heikkouksiemme ja puutteidemme todellisuuden, kuinka me kuljemme eteenpäin toinen toistamme tukien ja vahvistaen? Se alkaa uskosta – todellisesta, vilpittömästä uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Usko Vapahtajaan on Kristuksen opin ja evankeliumin ensimmäinen periaate.

Useita vuosia sitten olin käymässä Pyhässä maassa. Kun ajoimme erään sinappikasvin ohi, BYU:n Jerusalem-keskuksen johtaja kysyi, olinko koskaan nähnyt sinapinsiementä. En ollut, joten pysähdyimme. Hän näytti minulle sinappikasvin siemeniä. Ne olivat yllättävän pieniä.

Silloin muistin Jeesuksen opetukset: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa edes sinapinsiemenen verran, te voisitte sanoa tälle vuorelle: ’Siirry täältä tuonne’, ja se siirtyisi. Mikään ei olisi teille mahdotonta.”⁵

Jos meillä on niinkin vähän uskoa kuin sinapinsiemenen verran, Herra voi auttaa meitä siirtämään niitä lannistumisen ja epäilyksen vuoria, joita edessämme olevat tehtävät aiheuttavat, kun palvelemme Jumalan lapsia, myös perheenjäseniä, kirkon jäseniä ja niitä, jotka eivät vielä ole kirkon jäseniä.

Veljet ja sisaret, elämä voi olla täynnä uskoa, iloa, onnellisuutta, toivoa ja rakkautta, kun osoitamme edes vähäisintä määrää todellista uskoa Kristukseen – uskoa vaikka vain sinapinsiemenen verran.

Vanhin George A. Smith muisti erään neuvon, jonka profeetta Joseph Smith antoi hänelle: ”Hän sanoi minulle, ettei minun pitäisi koskaan lannistua, ympäröivätpä minua millaiset vaikeudet tahansa. Jos minut upotettaisiin Nova Scotian syvimpään hiilikaivokseen ja kaikki Kalliovuoret kasattaisiin päälleni, en saisi heittää toivoani, vaan minun olisi pidettävä pintani, osoitettava uskoa ja pysyttävä rohkeana, niin minä tulisin viimein esiin röykkiön laella.”⁶

Meidän tulee muistaa Paavalin julistus: ”Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa.”⁷ Tämän tietäminen on kallisarvoinen lahja Jumalalta.

Mainitsemieni lahjojen lisäksi on monia, monia muitakin. Puhun nyt vain muutamista – lepopäivän lahja, sakramentti, muiden palveleminen ja Jumalan meille antama verraton lahja eli Vapahtajamme.

Lepopäivän voima on sitä, että kokee kirkossa ja kotona Herran Hengen tuntemisen tuomaa riemua, iloa ja lämpöä ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä.

Liian monet antavat itsensä lähestulkoon elää verkossa älylaitteillaan – ruudun valaistessa heidän kasvojaan päivin ja öin ja korvilla olevien kuulokkeiden estäessä Hengen hiljaisen, vienon äänen. Ellemme malta siirtää laitteita syrjään, me saatamme menettää tilaisuuksia kuulla Hänen äänensä, joka sanoi: ”Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.”⁸ Herran innoittamien tekniikan edistysaskelien hyödyntämisessä ei ole mitään väärää, mutta meidän täytyy olla viisaita niiden käytössä. Muistakaa lepopäivän lahja.

Sakramentin saamisen siunauksesta sakramenttikokouksessa ei saa koskaan tulla rutiinia tai vain jotakin, mitä mekaanisesti teemme. Se on koko viikosta vain 70 minuuttia, jolloin voimme pysähtyä ja saada elämäämme lisää rauhaa, iloa ja onnellisuutta.

Sakramentin nauttiminen ja liittojemme uudistaminen on meidän merkkimme Herralle siitä, että muistamme Hänet aina. Hänen sovituksensa on kallisarvoinen lahja Jumalalta.

Etuoikeus palvella taivaallisen Isän lapsia on jälleen yksi mahdollisuus noudattaa Hänen rakkaan Poikansa esimerkkiä palvelemalla toisiamme.

Jotkin palvelutilaisuudet ovat virallisia – perheessämme, kirkon tehtävissämme ja osallistuessamme yhteiskunnallisten palvelujärjestöjen toimintaan.

Kirkon jäsenten – niin miesten kuin naistenkaan – ei halutessaan pitäisi epäröidä asettua ehdolle julkisiin virkoihin millä tahansa hallinnon tasolla, asuvatpa he missä tahansa. Meidän äänemme ovat välttämättömiä nykyään ja tärkeitä oppilaitoksissamme, kaupungeissamme ja maissamme. Siellä, missä vallitsee demokratia, meidän velvollisuutenamme kirkon jäseninä on äänestää kunniallisia miehiä ja naisia, jotka haluavat palvella.

Monet mahdollisuudet palvella ovat epävirallisia – ilman toimeksiantoa – ja niitä tulee, kun autamme niitä, joita kohtaamme elämän matkalla. Muistatte, kuinka Jeesus opetti lainopettajalle, että meidän tulee rakastaa Jumalaa ja lähimmäistämme niin kuin itseämme, käyttäen esimerkkinä laupiasta samarialaista.⁹

Palveleminen avaa ikkunan, jonka kautta ymmärrämme Kristuksen elämää ja palvelutyötä. Hän tuli palvelemaan, kuten pyhissä kirjoituksissa opetetaan: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”¹⁰

Pietari on ehkä antanut parhaan kuvauksen Vapahtajan palvelutyöstä kuolevaisuudessa viidellä sanalla, kun hän puhui Jeesuksesta, joka ”kulki ympäri maata, teki hyvä䔹¹.

Herra Jeesus Kristus on Jumalan antamista lahjoista kaikkein kallisarvoisin. Jeesus sanoi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.”¹²

Nefi esitti ytimekkäästi Vapahtajan tärkeyden, kun hän julisti: ”Me puhumme Kristuksesta, me riemuitsemme Kristuksessa, me saarnaamme Kristuksesta, me profetoimme Kristuksesta ja me kirjoitamme profetioidemme mukaisesti, jotta lapsemme tietäisivät, mistä lähteestä he voivat odottaa syntiensä anteeksiantoa.”¹³ Meidän täytyy pitää Kristus elämämme keskipisteenä kaikkina aikoina ja kaikkialla.

Meidän tulee muistaa, että Hänen nimensä näkyy jumalanpalveluspaikkojemme seinällä, meidät kastetaan Hänen nimeensä ja meidät konfirmoidaan ja asetetaan, me saamme endaumentin ja meidät sinetöidään avioliittoon Hänen nimessään. Me nautimme sakramentin ja lupaamme ottaa päällemme Hänen nimensä – ja tulla todellisiksi kristityiksi. Lopuksi sakramenttirukouksessa meitä pyydetään ”muistamaan hänet aina”¹⁴.

Kun valmistaudumme huomisen pääsiäissunnuntaihin, muistakaamme, että Kristus on korkein. Hän on vanhurskas Tuomari, uskollinen Puolustajamme, siunattu Lunastajamme, hyvä paimen, luvattu Messias, tosi ystävä ja paljon, paljon enemmän. Hän on tosiaan hyvin kallisarvoinen lahja meille Isältämme.

Opetuslapsina meihin kohdistuu monia vaatimuksia ja meillä on monia huolenaiheita ja tehtäviä. Joidenkin toimintojen täytyy kuitenkin aina olla kirkon jäsenyytemme ytimessä. Herra käskee: ”Ja nyt, ole uskollinen; hoida virkaa, jonka minä olen sinulle antanut; auta heikkoja, nosta hervonneita käsiä ja vahvista voimattomia polvia.”¹⁵

Tätä on kirkko toiminnassa! Tätä on puhdas jumalanpalvelus! Tätä on evankeliumi sen todellisessa merkityksessä, kun me autamme, nostamme ja vahvistamme niitä, jotka ovat hengellisen ja ajallisen avun tarpeessa! Sen tekeminen edellyttää sitä, että käymme heidän luonaan ja autamme heitä¹⁶, jotta heidän todistuksensa uskosta taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen ja Hänen sovitukseensa ankkuroituu heidän sydämeensä.

Auttakoon ja siunatkoon Herra meitä niin että vaalimme niitä monia kallisarvoisia lahjoja, joita Jumala on antanut meille, kuten jäsenyyttämme Hänen palautetussa kirkossaan. Rukoilen, että täytymme rakkaudesta taivaallisen Isämme lapsia kohtaan ja pystymme näkemään heidän tarpeitaan ja olemme halukkaita vastaamaan heidän evankeliumia koskeviin kysymyksiinsä ja huolenaiheisiinsa sellaisin selkein ja ystävällisin tavoin, jotka lisäävät keskinäistä ymmärrystä ja arvostusta.

Todistan, että Jeesus Kristus on meidän Vapahtajamme. Se, mitä tässä yleiskonferenssissa opetetaan, tulee meille innoituksena apostoleilta ja profeetoilta, johtavilta auktoriteeteilta ja sisarjohtajilta, jotka ovat kirkon johtavia virkailijoita. Nöyrä rukoukseni on, että Herran ilo ja rauha voisi olla meidän kaikkien kanssa. Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.