Suunnitelma ja julistus

Eräässä vertauksessa Jeesus kertoi niistä, jotka kuulevat sanan mutta se ei tuota satoa, koska ”tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sen” (Matt. 13:22). Myöhemmin Jeesus oikaisi Pietaria siitä, etteivät tämän ajatukset ”ole Jumalasta vaan ihmisestä”, julistaen: ”Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa?” (Matt. 16:23, 26.) Viimeisissä opetuksissaan kuolevaisuudessa Hän sanoi apostoleilleen: ”Jos te kuuluisitte tähän maailmaan, se rakastaisi teitä, omiaan. Mutta te ette kuulu maailmaan – –, ja siksi maailma vihaa teitä.” (Joh. 15:19; ks. myös Joh. 17:14, 16.)

Samalla tavoin Jeesuksen varhaiset apostolit käyttävät kirjoituksissaan usein mielikuvaa ”maailmasta” edustamassa evankeliumin opetusten vastustusta. ”Älkää mukautuko tämän maailman menoon” (Room. 12:2), apostoli Paavali opetti, sillä ”tämän maailman viisaus on – – Jumalan silmissä hulluutta” (1. Kor. 3:19). Ja ”pitäkää varanne”, hän varoitti, ”ettei kukaan houkuttele teitä harhaan – – opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin eivätkä Kristukseen” (Kol. 2:8). Apostoli Jaakob opetti, että ”rakkaus maailmaan on vihaa Jumalaa kohtaan[.] Joka tahtoo olla maailman ystävä, asettuu Jumalan viholliseksi.” (Jaak. 4:4.)

Mormonin kirjassa käytetään usein tätä mielikuvaa ”maailman” vastustuksesta. Nefi profetoi niiden lopullisesta hävityksestä, ”jotka perustetaan suosion saavuttamiseksi maailman silmissä, ja [niiden], jotka etsivät – – sitä, mikä on maailmasta” (1. Nefi 22:23; ks. myös 2. Nefi 9:30). Alma tuomitsi ne, jotka ”pöyhkeilevät – – maailman turhuuksilla” (Alma 31:27). Lehin uni osoittaa, että ne, jotka pyrkivät seuraamaan rautakaidetta, Jumalan sanaa, kohtaavat maailman vastustuksen. Lehin näkemät ”suuren ja avaran rakennuksen” asukkaat ”pilkkasivat” ja ”osoittelivat ivan sormella” heitä (1. Nefi 8:26–27, 33). Näyssään, jossa tätä unta tulkittiin, Nefi sai tietää, että tämä pilkka ja vastustus oli peräisin maan ihmispaljouksista, maailmasta ja sen viisaudesta sekä maailman ylpeydestä (ks. 1. Nefi 11:34–36).

Kuva

Kuva presidentti ThomasS. Monsonista

Mitä tarkoittavat nämä pyhiin kirjoituksiin sisältyvät varoitukset ja käskyt olla olematta ”maailmasta” tai nykyajan käsky ”hylätä maailma” (ks. OL 53:2)? Presidentti Thomas S. Monson on tiivistänyt nämä opetukset seuraavasti: ”Meidän on oltava valppaita maailmassa, joka on siirtynyt hyvin kauaksi siitä, mikä on hengellistä. On välttämätöntä, että me hylkäämme kaiken sellaisen, mikä ei ole tasovaatimustemme mukaista, kieltäytyen samalla luopumasta siitä, mitä haluamme eniten: iankaikkisesta elämästä Jumalan valtakunnassa.”¹

Jumala loi tämän maailman suunnitelmansa mukaan tarjotakseen henkilapsilleen paikan kuolevaisuuden kokemiseen välttämättömänä askeleena kohti kirkkauksia, joita Hän toivoo kaikille lapsilleen. Vaikka valtakuntia ja kirkkauksia on monia, taivaallisen Isämme suurin toive lapsilleen on se, mitä presidentti Monson kutsui iankaikkiseksi elämäksi Jumalan valtakunnassa eli saada korotus perheenä. Se on enemmän kuin pelastus. Presidentti Russell M. Nelson on muistuttanut meille: ”Jumalan iankaikkisessa suunnitelmassa pelastus on yksilöllinen asia, [mutta] korotus on perheen asia.”²

Jeesuksen Kristuksen palautettu evankeliumi ja innoitettu perhejulistus, josta puhun jäljempänä, ovat välttämättömiä opetuksia, jotka ohjaavat kuolevaisuudessa tehtävää valmistautumista korotukseen. Vaikka meidän täytyykin elää rappeutuvassa maailmassa siihen kuuluvine avioliittolakeineen ja muine perinteineen, niin niiden, jotka pyrkivät korotukseen, täytyy tehdä henkilökohtaisia valintoja perhe-elämässä Herran tavan mukaan aina silloin kun se eroaa maailman tavasta.

Tässä kuolevaisessa elämässä meillä ei ole muistoa siitä, mitä tapahtui ennen syntymäämme, ja me koemme nyt vastustusta. Me kasvamme ja kypsymme hengellisesti päättämällä noudattaa Jumalan käskyjä oikea valinta toisensa perään. Näihin sisältyvät liitot ja toimitukset sekä parannuksen tekeminen silloin kun valintamme ovat vääriä. Jos meiltä sen sijaan puuttuu usko Jumalan suunnitelmaan emmekä ole kuuliaisia sille tai tietoisesti pidättäydymme sen edellyttämistä teoista, me luovumme tuosta kasvusta ja kypsymisestä. Mormonin kirjassa opetetaan: ”Tämä elämä on ihmisille aika valmistautua kohtaamaan Jumala” (Alma 34:32).

Myöhempien aikojen pyhillä, jotka ymmärtävät Jumalan pelastussuunnitelman, on ainutlaatuinen maailmankatsomus, joka auttaa heitä ymmärtämään syyn Jumalan käskyihin, Hänen vaatimiensa toimitusten muuttumattomuuden ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen perustavaa laatua olevan roolin. Vapahtajamme sovitus lunastaa meidät kuolemasta, ja parannuksentekomme ehdolla se pelastaa meidät synnistä. Tällaisen maailmankatsomuksen ansiosta myöhempien aikojen pyhillä on heille ominaisia prioriteetteja ja käytäntöjä ja heitä siunataan voimalla kestää kuolevaisen elämän turhautumia ja tuskia.

Väistämättä niiden teot, jotka pyrkivät noudattamaan Jumalan pelastussuunnitelmaa, voivat aiheuttaa väärinymmärrystä tai jopa ristiriitaa niiden sukulaisten tai ystävien kanssa, jotka eivät usko sen periaatteisiin. Tällainen ristiriita syntyy aina. Jokainen sukupolvi, joka on pyrkinyt noudattamaan Jumalan suunnitelmaa, on kokenut haasteita. Muinoin profeetta Jesaja antoi voimaa israelilaisille, joita hän kutsui niiksi, ”jotka [tuntevat] oikeuden, – – joilla on minun lakini [sydämessään]”. Heille hän sanoi: ”Älkää pelätkö ihmisten pilkkaa, älkää säikkykö heidän herjauksiaan!” (Jes. 51:7; ks. myös 2. Nefi 8:7.) Mutta mikä ikinä sitten onkaan syynä ristiriitaan niiden kanssa, jotka eivät ymmärrä Jumalan suunnitelmaa tai eivät usko siihen, niin niitä, jotka tosiaan ymmärtävät, käsketään aina valitsemaan Herran tapa maailman tavan sijaan.

Se evankeliumin suunnitelma, jota jokaisen perheen tulee noudattaa valmistautuakseen iankaikkiseen elämään ja korotukseen, on esitetty kirkon vuonna 1995 julkaisemassa asiakirjassa ”Perhe – julistus maailmalle”.³ Sen julistukset ovat tietenkin selvästi erilaisia kuin jotkin nykyiset lait, käytännöt ja kannatus maailmassa, jossa elämme. Omana aikanamme selvimpiä eroja ovat avoliitto, samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto ja lasten kasvattaminen sellaisissa suhteissa. Ne, jotka eivät usko korotukseen eivätkä tavoittele sitä ja joita maailman tavat eniten houkuttelevat, pitävät tätä perhejulistusta vain lausuntona menettelytavasta, joka pitäisi muuttaa. Sen sijaan myöhempien aikojen pyhät vahvistavat, että perhejulistuksessa määritellään sellaiset perhesuhteet, joissa tärkein osa iankaikkista kehitystämme voi tapahtua.

Olemme nähneet, kuinka nopeasti ja lisääntyvässä määrin avoliitto ja samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto ovat tulleet yleisesti hyväksytyiksi. Niiden kannatus mediassa, niitä koskeva kasvatus ja jopa ammatilliset vaatimukset tuovat vaikeita haasteita myöhempien aikojen pyhille. Meidän täytyy yrittää saada tasapainoon kilpailevat vaatimukset evankeliumin lain noudattamisesta omassa elämässämme ja opetuksessamme, vaikka pyrimmekin osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan.⁴ Tehdessämme niin me toisinaan kohtaamme sen, mitä Jesaja kutsui ihmisten pilkaksi, mutta meidän ei tarvitse pelätä sitä.

Kääntymyksen kokeneet myöhempien aikojen pyhät uskovat, että lähes neljännesvuosisata sitten annetussa perhejulistuksessa, joka nykyään on käännetty lukuisille kielille, Herra tähdentää uudelleen niitä evankeliumin totuuksia, joita tarvitsemme tueksemme selviytyäksemme nykyisistä perheeseen kohdistuvista haasteista. Kaksi esimerkkiä tästä ovat samaa sukupuolta olevien välinen avioliitto ja avoliitto. Vain 20 vuotta perhejulistuksen jälkeen Yhdysvaltain korkein oikeus hyväksyi samaa sukupuolta olevien välisen avioliiton kumoten ne tuhannet vuodet, jolloin avioliitto rajoittui mieheen ja naiseen. Niiden lasten järkyttävä prosenttiosuus, jotka Yhdysvalloissa syntyvät äideille, jotka eivät ole naimisissa lapsen isän kanssa, on kasvanut maltillisemmin: 5 prosenttia vuonna 1960⁵, 32 prosenttia vuonna 1995⁶ ja nyt 40 prosenttia⁷.

Perhejulistus alkaa vakuuttamalla, ”että avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan säätämä ja että perhe on keskeisellä sijalla Luojan suunnitelmassa Hänen lastensa iankaikkiseksi päämääräksi”. Siinä vahvistetaan myös, että ”sukupuoli on yksilön kuolevaisuutta edeltävän, kuolevaisuuden aikaisen ja iankaikkisen identiteetin ja tarkoituksen oleellinen ominaisuus”. Edelleen siinä julistetaan ”Jumalan määränneen, että pyhiä lisääntymisen voimia tulee käyttää ainoastaan miehen ja naisen kesken, jotka on laillisesti vihitty aviomieheksi ja vaimoksi”.

Julistuksessa vahvistetaan aviomiehen ja vaimon jatkuva velvollisuus lisääntyä ja täyttää maa sekä heidän vakava velvollisuutensa rakastaa toisiaan ja lapsiaan ja huolehtia heistä: ”Lapsilla on oikeus syntyä avioliitossa ja saada kasvatuksensa sellaiselta isältä ja äidiltä, jotka pitävät avioliittolupaukset kunniassa olemalla täysin uskollisia.” Se varoittaa vakavasti puolison ja jälkeläisten kaltoinkohtelusta ja vahvistaa, että ”perhe-elämän onni saavutetaan todennäköisimmin silloin, kun sen perustana ovat Herran Jeesuksen Kristuksen opetukset”. Lopuksi siinä kutsutaan edistämään sellaisia virallisia ”toimia, joiden tarkoituksena on ylläpitää ja vahvistaa perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä”.

Kirkon presidentti ja 14 muuta Herran apostolia julkaisivat nämä tärkeät opilliset lausunnot vuonna 1995. Yhtenä enää seitsemästä edelleen elävästä silloisesta apostolista tunnen olevani velvoitettu kertomaan, mikä johti perhejulistukseen, kaikkien niiden tiedoksi, jotka miettivät sitä.

Kirkon johtajat saivat yli 23 vuotta sitten innoituksen huomata, että perhejulistusta tarvitaan. Se oli yllätys joillekuille, joiden mielestä avioliittoa ja perhettä koskevat opilliset totuudet ymmärrettiin hyvin ilman että niitä ilmaistaisiin uudelleen.⁸ Siitä huolimatta tunsimme vahvistuksen ja ryhdyimme työhön. Kahdentoista apostolin koorumin jäsenet toivat esiin aiheita ja keskustelivat niistä lähes vuoden ajan. Sanavalintoja ehdotettiin, tarkasteltiin ja muokattiin. Pyysimme jatkuvasti rukouksessa Herralta innoitusta siihen, mitä meidän pitäisi sanoa ja kuinka meidän pitäisi sanoa se. Me kaikki opimme ”rivin rivin päälle, käskyn käskyn päälle”, kuten Herra on luvannut (OL 98:12).

Kuva

Kuva presidentti GordonB. Hinckleystä

Tämän ilmoituksellisen prosessin kuluessa ehdotettu teksti esitettiin ensimmäiselle presidenttikunnalle, joka valvoo kirkon opetuksia ja oppia ja hyväksyy ne. Kun presidenttikunta oli tehnyt lisää muutoksia, kirkon presidentti Gordon B. Hinckley julkisti perhejulistuksen. Naisten kokouksessa 23. syyskuuta 1995 hän esitteli julistuksen näillä sanoilla: ”Koska on niin paljon virheellisiä päätelmiä, joita tarjotaan totuutena, niin paljon petosta normien ja arvojen suhteen, niin paljon houkutuksia ja viettelyksiä sortua pikkuhiljaa maailman paheisiin, olemme tunteneet tarvetta varoittaa ja varoittaa ennalta.”⁹

Todistan, että perhejulistus on lausunto iankaikkisesta totuudesta, Herran tahdosta iankaikkista elämää tavoittelevia lapsiaan varten. Se on ollut kirkon opetuksen ja käytännön pohjana kuluneet 22 vuotta ja tulee olemaan jatkossakin. Pitäkää sitä sellaisena, opettakaa sitä, eläkää sen mukaan, niin teitä siunataan ponnistellessanne eteenpäin kohti iankaikkista elämää.

Neljäkymmentä vuotta sitten presidentti Ezra Taft Benson opetti, että ”jokaisella sukupolvella on omat koetuksensa ja mahdollisuutensa osoittaa arvonsa”¹⁰. Uskon, että asenteemme perhejulistusta kohtaan ja sen käyttäminen on yksi noista tämän sukupolven koetuksista. Rukoilen, että kaikki myöhempien aikojen pyhät pysyvät lujina tuossa koetuksessa.

Päätän presidentti Gordon B. Hinckleyn opetuksiin, jotka hän lausui kaksi vuotta perhejulistuksen antamisen jälkeen. Hän sanoi: ”Näen erittäin epävarmassa maailmassa suurenmoisen tulevaisuuden. Jos me pidämme kiinni arvoistamme, jos me rakennamme perinnöllemme, jos me vaellamme kuuliaisuudessa Herran edessä, jos me yksinkertaisesti elämme evankeliumin mukaan, meitä siunataan suurenmoisella ja ihmeellisellä tavalla. Meitä kunnioitetaan Jumalan valittuna kansana, joka on löytänyt erityisen onnen salaisuuden.”¹¹

Todistan perhejulistuksen olevan totta ja iankaikkisen tärkeä, sillä Herra Jeesus Kristus ilmoitti sen apostoleilleen Jumalan lasten korotukseksi (ks. OL 131:1–4). Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.