Missä kaksi tai kolme on koolla

Rakkaat veljeni ja sisareni, toivotan teidät tervetulleiksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon 186. vuosikonferenssiin. Riemuitsen siitä, että saan olla kanssanne, ja toivotan teidät lämpimästi tervetulleiksi.

Olen kiitollinen siitä, että olette tulleet konferenssiin tuntemaan taivaan innoitusta ja tuntemaan olevanne lähempänä taivaallista Isäämme ja Herraa Jeesusta Kristusta.

Tässä kokouksessa, joka ulottuu kaikkialle maailmaan, on koolla miljoonia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, jotka ovat tehneet liiton muistaa Hänet aina ja palvella Häntä. Nykyajan tekniikan ihmeen ansiosta aikaero ja valtaisat etäisyyserot katoavat. Olemme kokoontuneet aivan kuin olisimme kaikki yhdessä koolla yhdessä suuressa salissa.

Mutta yhteen kokoontumistammekin tärkeämpi on Hän, jonka nimessä me kokoonnumme. Herra on luvannut, että vaikka maan päällä on nykyään suuri määrä Hänen opetuslapsiaan, Hän olisi lähellä meitä jokaista. Hän sanoi pienelle opetuslasten joukolleen vuonna 1829: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille – –: Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni – –, katso, minä olen siellä heidän keskellään – samoin minä olen teidän keskellänne” (OL 6:32).

Meitä on enemmän kuin yksi tai kaksi – suuri joukko Hänen opetuslapsiaan on kokoontunut tähän konferenssiin, ja lupauksen mukaisesti Herra on meidän keskellämme. Koska Hän on ylösnoussut ja kirkastettu olento, Hän ei ole fyysisesti paikalla kaikkialla, missä pyhiä kokoontuu. Mutta Hengen voimalla me voimme tuntea, että Hän on täällä meidän kanssamme tänään.

Se, missä ja milloin me tunnemme Vapahtajan läheisyyttä, riippuu meistä jokaisesta. Hän on antanut tämän käskyn:

”Ja vielä, totisesti minä sanon teille, ystäväni, että minä jätän nämä sanat teidän pohdiskeltaviksenne sydämessänne tämän käskyn myötä, jonka minä annan teille, että huudatte minua avuksi, kun minä olen lähellä –

lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan” (OL 88:62–63).

Tiedän, että tänään on kuuntelemassa ainakin kaksi ihmistä, jotka haluavat sitä siunausta koko sydämestään. He pyrkivät vilpittömästi lähestymään Herraa tämän konferenssin aikana. He kumpikin kirjoittivat minulle – heidän kirjeensä saapuivat toimistooni samalla viikolla – anoen samanlaista apua.

He kumpikin ovat kirkossa käännynnäisiä ja ovat saaneet aikaisemmin selkeän todistuksen Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan, rakkaudesta. He tiesivät, että profeetta Joseph Smith perusti kirkon Jumalalta saamansa suoran ilmoituksen mukaisesti ja että pyhän pappeuden avaimet on palautettu. Kumpikin tunsi todistuksen siitä, että avaimet ovat paikallaan kirkossa nykyään. He ilmaisivat minulle vakaan todistuksensa kirjeessään.

Molemmat kuitenkin surivat sitä, että rakkauden tunne Herraa kohtaan ja tunne Hänen rakkaudestaan heitä kohtaan olivat vähenemässä. He kumpikin halusivat koko sydämestään, että auttaisin heitä jälleen tuntemaan samaa iloa ja tuntemaan, että heitä rakastetaan, kuten he tunsivat tullessaan Jumalan valtakuntaan. Kumpikin ilmaisi pelkäävänsä sitä, että elleivät he voisi saada täysin takaisin niitä rakkauden tunteita Vapahtajaa ja Hänen kirkkoaan kohtaan, niin heidän kohtaamansa koettelemukset ja koetukset lopulta nujertaisivat heidän uskonsa.

He eivät ole yksin tuntiessaan huolta tästä asiasta, eikä heidän koetuksensa ole mitenkään uusi. Kuolevaisuudessa suorittamansa palvelutyön aikana Vapahtaja antoi meille vertauksen siemenistä ja kylväjästä. Siemen oli Jumalan sana. Kylväjä oli Herra. Siemenen selviytyminen ja sen kasvu riippuivat maaperän tilasta. Muistattehan Hänen sanansa:

”Ja kun hän kylvi, osa siemenestä putosi tien oheen, ja linnut tulivat ja söivät jyvät.

Osa putosi kallioiseen paikkaan, missä jyville ei ollut paljon maata. Ne nousivat kohta oraalle, koska maata ei ollut syvälti,

mutta auringon noustua oraat helteessä kuivettuivat, koska niillä ei ollut juurta.

Osa taas putosi ohdakkeisiin, ja ohdakkeet kasvoivat ja tukahduttivat oraan.

Mutta osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolmekymmentä jyvää.

Jolla on korvat, se kuulkoon!” (Matt. 13:4–9.)

Vielä kerran – siemen on Jumalan sana. Maaperä on sen henkilön sydän, joka vastaanottaa siemenen.

Meillä kaikilla on paljon yhteistä niiden hyvien ihmisten kanssa, jotka kirjoittivat minulle saadakseen apua ja varmuutta. Meidän kaikkien sydämeen on jossakin vaiheessa kylvetty siemen eli Jumalan sana. Joidenkuiden kohdalla se tapahtui lapsuudessa, kun vanhempamme neuvoivat meitä vastaanottamaan kasteen ja konfirmoinnin niiltä, joilla on valtuus. Toiset meistä ovat saaneet opetusta Jumalan kutsumilta palvelijoilta. Jokainen on tuntenut, että siemen on hyvä, olemme jopa tunteneet paisumisen tunteen sydämessämme, ja olemme kokeneet iloa, kun sydämemme ja mielemme on tuntunut laajenevan.

Meidän kaikkien uskoa on koeteltu kallisarvoisten siunausten viivästymisellä, niiden ilkeillä hyökkäyksillä, jotka ovat halunneet tuhota uskomme, syntiin houkuttelevilla kiusauksilla sekä itsekkyydellä, joka on vähentänyt pyrkimystämme muokata ja pehmentää sydämemme hengellisiä syvyyksiä.

Ne, joita heidän aiemmin kokemansa ilon menettäminen murehduttaa, ovat siunattuja. Jotkut eivät huomaa itsessään tapahtuvaa uskon kuihtumista. Saatana on ovela. Hän sanoo niille, joiden hän haluaa olevan onnettomia, että heidän kerran tuntemansa ilo oli lapsellista itsepetosta.

Sanomani tänään meille kaikille on se, että muutaman seuraavan päivän aikana meillä tulee olemaan kallisarvoinen tilaisuus päättää antaa sydämemme pehmetä sekä vastaanottaa siemen ja ravita sitä. Siemen on Jumalan sana, ja sitä vuodatetaan meille kaikille, jotka kuuntelemme, katsomme ja luemme tämän konferenssin sanomia. Musiikkia, puheita ja todistuksia ovat valmistelleet Jumalan palvelijat, jotka ovat uutterasti tavoitelleet Pyhää Henkeä johdattamaan heitä heidän valmistautumisessaan. Konferenssipäivien lähestyessä he ovat rukoilleet entistä pidempään ja nöyremmin.

He ovat rukoilleet voimaa kannustaa teitä tekemään valintoja, jotka luovat sydämeenne ravinteikkaamman maaperän, jossa Jumalan hyvä sana voi kasvaa ja tuottaa satoa. Jos kuuntelette Hengen avulla, niin te huomaatte sydämenne pehmenevän, uskonne vahvistuvan ja kykynne rakastaa Herraa lisääntyvän.

Teidän päätöksenne rukoilla täysin vilpittömin sydämin muuttaa teidän kokemustanne konferenssikokouksissa sekä niitä seuraavina päivinä ja kuukausina.

Monet teistä ovat jo aloittaneet tämän. Tämän kokouksen alussa te teitte muutakin kuin vain kuuntelitte rukouksen. Te lisäsitte oman uskonne siihen pyyntöön, että Pyhä Henki vuodatettaisiin siunauksena meidän päällemme. Kun lisäsitte oman hiljaisen pyyntönne Jeesuksen Kristuksen nimessä, te pääsitte lähemmäksi Häntä. Tämä on Hänen konferenssinsa. Ainoastaan Pyhä Henki voi tuoda niitä siunauksia, joita Herra haluaa meille. Rakkaudessaan meitä kohtaan Hän on luvannut, että voimme tuntea sen:

”Mitä he puhuvatkin Pyhän Hengen innoittamina, se on pyhä kirjoitus, on Herran tahto, on Herran mieli, on Herran sana, on Herran ääni ja Jumalan voima pelastukseksi.

Katso, tämä on Herran lupaus teille, oi te minun palvelijani.

Ja nyt, olkaa rohkealla mielellä älkääkä pelätkö, sillä minä, Herra, olen teidän kanssanne ja seison teidän rinnallanne; ja teidän tulee todistaa minusta, nimittäin Jeesuksesta Kristuksesta, että minä olen elävän Jumalan Poika, että minä olin, että minä olen ja että minä olen tuleva.” (OL 68:4–6.)

Joka kerta kun Jumalan palvelija tulee puhujakorokkeelle, te voitte rukoilla ja lisätä oman uskonne siihen, että Opin ja liittojen luvussa 50 oleva Herran lupaus täyttyisi:

”Totisesti minä sanon teille: Saarnaako se, jonka minä olen asettanut ja lähettänyt maailmaan saarnaamaan totuuden sanaa Lohduttajan mukaan totuuden Hengessä, sitä totuuden Hengessä vai jollakin muulla tavalla?

Ja jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta.

Ja vielä, ottaako se, joka ottaa vastaan totuuden sanan, sen vastaan totuuden Hengen kautta vai jollakin muulla tavalla?

Jos se tapahtuu jollakin muulla tavalla, se ei ole Jumalasta.

Miksi siis ette voi ymmärtää ja tietää, että se, joka ottaa sanan vastaan totuuden Hengen kautta, ottaa sen vastaan sellaisena kuin sitä saarnataan totuuden Hengen mukaan?

Sen tähden se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä.” (OL 50:17–22.)

Voitte rukoilla, kun kuoro on aloittamassa laulamisen. Kuoronjohtaja, urkurit ja kuoron jäsenet ovat rukoilleet ja harjoitelleet rukous sydämessään ja uskoa osoittaen, että laulujen sävel ja sanat pehmittäisivät ihmisten sydämen ja kasvattaisivat heidän voimaansa vahvistaa muiden uskoa. He esiintyvät Herralle aivan kuin he olisivat Hänen edessään, ja he tietävät, että meidän taivaallinen Isämme kuulee heitä yhtä varmasti kuin Hän kuulee heidän henkilökohtaiset rukouksensa. Yhdessä he ovat tehneet työtä rakkautta osoittaen, jotta Vapahtajan lupaus Emma Smithille täyttyisi: ”Sillä minun sieluni on mieltynyt sydämen lauluun; niin, vanhurskaiden laulu on minulle rukous, ja siihen vastataan siunauksella heidän päällensä” (OL 25:12).

Jos te heidän laulamisensa aikana paitsi kuuntelette myös rukoilette, niin teidän rukouksiinne ja heidän rukouksiinsa vastataan siunauksella sekä teidän päällenne että heidän. Te tunnette Vapahtajan rakkauden ja hyväksymisen siunauksen. Kaikki, jotka liittyvät mukaan siihen ylistykseen, tuntevat rakkautensa Häntä kohtaan kasvavan.

Saatatte päättää rukoilla, kun puhuja näyttää lähestyvän puheensa loppua. Puhuja rukoilee sisimmässään Isältä, että Pyhä Henki antaisi hänelle ne todistuksen sanat, jotka kohottavat kuulijoiden sydäntä, toiveita ja päättäväisyyttä muistaa Vapahtaja aina ja pitää Hänen meille antamansa käskyt.

Todistus ei ole pelkästään puheen sanomaa koskeva lausuma. Se on vahvistus siitä totuudesta, jonka Henki voi kuljettaa niiden sydämeen, jotka rukoilevat apua, jumalallista ohjausta ja sitä, että he saavat kokea Kristuksen puhdasta rakkautta.

Tosi todistus annetaan puhujille. Heidän sanomansa saattaa olla lyhyt, mutta se kantautuu sen nöyrän kuulijan sydämeen, joka on tullut konferenssiin janoten kuulevansa Jumalan hyvää sanaa.

Tiedän kokemuksesta, mitä hyvien ihmisten usko voi saada aikaan tuodessaan Hengen sanoja puheen päätteeksi. Useammin kuin kerran joku on sanonut minulle todistukseni lausumisen jälkeen: ”Kuinka sinä tiesit, mitä minun oli niin kovin tarpeellista kuulla?” Olen oppinut olemaan yllättymättä, kun en pysty muistamaan sanoneeni niitä sanoja. Minä puhuin todistuksen sanat, mutta Herra oli läsnä ja antoi ne minulle sillä hetkellä. Lupaus siitä, että Herra antaa meille sanat sillä hetkellä, pätee varsinkin todistamiseen (ks. OL 24:6). Kuunnelkaa tarkoin todistuksia, joita lausutaan tässä konferenssissa – tunnette olevanne lähempänä Herraa.

Voitte aavistaa, että olen tulossa siihen vaiheeseen, jolloin viimeistelen sanomani, jonka olen pyrkinyt ilmaisemaan, todistuksella totuudesta. Teidän rukouksenne auttavat minua niin että minulle annetaan todistuksen sanat, jotka voivat auttaa jotakuta, joka kaipaa vastausta kysymyksiinsä.

Jätän teille varman todistukseni siitä, että meidän taivaallinen Isämme, suuri Elohim, rakastaa meitä ja tuntee meidät, jokaisen. Hänen johdollaan Hänen Poikansa Jehova oli Luoja. Minä todistan, että Jeesus Nasaretilainen syntyi Jumalan Poikana. Hän paransi sairaita, antoi sokeille näön ja herätti kuolleista. Hän maksoi taivaallisen Isän jokaisen kuolevaisuuteen syntyneen lapsen kaikkien syntien hinnan. Hän katkaisi kuoleman siteet kaikkien puolesta, kun Hän nousi haudasta sinä ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina. Hän elää tänä päivänä, Jumala – ylösnoussut ja kirkastettu.

Tämä on ainoa tosi kirkko, ja Hän on sen tärkeä kulmakivi. Thomas S. Monson on Hänen profeettansa koko maailmalle. Profeetat ja apostolit, joita kuulette tässä konferenssissa, puhuvat Herran puolesta. He ovat Hänen palvelijoitaan, valtuutettuja toimimaan Hänen nimessään. Hän kulkee palvelijoidensa edellä maailmassa. Minä tiedän tämän. Ja tästä todistan Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.