2010–2019
Uskonko minä?
Huhtikuu 2016


Uskonko minä?

Jos nämä asiat ovat totta, niin silloin meillä on suurenmoisin toivon ja avun sanoma, mitä maailma on koskaan kuullut.

Vain vuosi sitten, 30. päivä maaliskuuta, pieni 2-vuotias Ethan Carnesecca American Forkista Utahista otettiin sairaalaan, koska hänellä oli keuhkokuume ja nestettä keuhkojensa ympärillä. Kaksi päivää myöhemmin hänen tilansa oli muuttunut niin vakavaksi, että hänet piti lennättää helikopterilla Salt Lake Cityssä sijaitsevaan Alkeisyhdistyksen lastensairaalaan. Ethanin huolestunut äiti Michele sai olla poikansa mukana ja matkustaa helikopterin etupenkillä. Michele sai kuulokkeet, joiden välityksellä hän pystyi olemaan yhteydessä muihin helikopterissa oleviin. Hän kuuli, kuinka lääkintämiehistö hoiti hänen pientä sairasta poikaansa, ja koska hän on itse lastentauteihin erikoistunut sairaanhoitaja, hän tiesi tarpeeksi ymmärtääkseen, että Ethan oli vakavissa vaikeuksissa.

Kuva
Ethan Carnesecca sairaana

Tänä kriittisenä hetkenä Michele huomasi, että he olivat lentämässä suoraan Utahissa sijaitsevan Draperin temppelin yli. Katsoessaan laaksoa ilmasta käsin hän saattoi nähdä myös Jordan Riverin temppelin, Oquirrh Mountainin temppelin ja etäällä jopa Suolajärven temppelin. Hänen mieleensä tuli ajatus: ”Uskotko sen vai etkö usko?”

Hän kertoo tästä kokemuksesta:

”Olin oppinut Alkeisyhdistyksessä ja Nuorissa Naisissa temppelin siunauksista ja siitä, että ’perhe on ikuinen’. Lähetystyössäni olin kertonut sanomaa perheistä hyville ihmisille Meksikossa. Minut oli sinetöity temppelissä iankaikkiseen kumppaniini ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi. Opetin Nuorten Naisten johtohenkilönä oppiaiheita perheistä ja kerroin perheilloissa lapsilleni kertomuksia ikuisista perheistä. TIESIN sen, mutta USKOINKO sitä? Vastaukseni tuli välittömästi tuon kysymyksen juolahdettua mieleeni: Henki vahvisti sydämeeni ja mieleeni vastauksen, jonka jo tiesin – minä USKOIN sen!

Siinä samassa vuodatin sydämeni rukouksessa taivaalliselle Isälleni kiittäen Häntä siitä tiedosta ja uskosta, joka minulla on, että perhe on todella ikuinen. Kiitin Häntä Hänen pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta, joka teki sen kaiken mahdolliseksi. Kiitin Häntä pojastani, ja kerroin taivaalliselle Isälleni, että jos Hänen täytyi ottaa pieni Ethan taivaalliseen kotiinsa, se sopi kyllä. Luotin taivaalliseen Isääni täydellisesti ja tiesin, että näkisin Ethanin jälleen. Olin hyvin kiitollinen siitä, että kriisitilanteessa minulla oli tieto JA usko siihen, että evankeliumi on totta. Minulla oli rauha.”1

Ethan vietti sairaalassa monta viikkoa ja sai lääkäreiltä asiantuntevaa hoitoa. Omaisten rukoukset, paasto ja usko yhdistettyinä tuohon hoitoon mahdollistivat sen, että hän pääsi sairaalasta ja palasi kotiin perheensä luo. Hän on tänä päivänä terve ja kunnossa.

Kuva
Carneseccan perhe
Kuva
Ethan Carnesecca toipuneena

Tämä Michelen kokema ratkaiseva hetki vahvisti hänelle, että se, mitä hänelle oli opetettu koko hänen elämänsä ajan, on enemmän kuin vain sanoja; se on totta.

Olemmeko me joskus niin tottuneita niihin siunauksiin, joita saamme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä, ettemme täysin käsitä, kuinka ihmeellistä ja ylevää opetuslapseus Herran tosi kirkossa on? Syyllistymmekö koskaan siihen, ettemme täysin arvosta sitä suurinta lahjaa, mikä meille voidaan tarjota tässä elämässä? Vapahtaja itse opetti: ”Jos sinä pidät minun käskyni ja kestät loppuun asti, saat iankaikkisen elämän, joka lahja on suurin kaikista Jumalan lahjoista.”2

Me uskomme, että tämä kirkko on enemmän kuin vain hyvä paikka, jossa käydä sunnuntaisin ja jossa oppia olemaan hyvä ihminen. Se on enemmän kuin vain mukava kristillinen harrastuskerho, jossa voimme viettää aikaa ihmisten kanssa, joilla on hyvä moraali. Se ei ole vain mainio kokoelma ajatuksia, joita vanhemmat voivat opettaa lapsilleen kotona, niin että näistä tulee luotettavia, hyviä ihmisiä. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on äärettömän paljon enemmän kuin kaikki tämä.

Ajatelkaa hetki, mitä syvällistä me uskontona väitämme. Uskomme, että sama kirkko, jonka Jeesus Kristus perusti eläessään maan päällä, on palautettu uudestaan meidän aikanamme Jumalan kutsuman profeetan kautta ja että johtajillamme on sama voima ja valtuus toimia Jumalan nimessä kuin oli muinaisilla apostoleilla. Sitä nimitetään Jumalan pappeudeksi. Väitämme, että tämän palautetun valtuuden välityksellä voimme saada pelastavat toimitukset, kuten kasteen, ja nauttia puhdistavasta ja jalostavasta Pyhän Hengen lahjasta, joka voi olla meillä joka hetki. Meillä on apostoleja ja profeettoja, jotka johtavat ja ohjaavat tätä kirkkoa pappeuden avaimien kautta, ja me uskomme, että Jumala puhuu lapsilleen näiden profeettojen välityksellä.

Uskomme myös, että tämän pappeuden voimalla pyhissä temppeleissä on mahdollista tehdä liittoja ja saada toimituksia, joiden ansiosta voimme jonakin päivänä palata Jumalan luokse ja elää Hänen kanssaan ikuisesti. Väitämme myös, että tämän voiman avulla perheet voidaan sitoa yhteen iankaikkisuudeksi, kun pariskunnat solmivat uuden ja ikuisen avioliiton pyhissä rakennuksissa, joiden uskomme olevan kirjaimellisesti Jumalan huoneita. Uskomme, että voimme saada nämä pelastavat toimitukset paitsi itsellemme myös esivanhemmillemme, jotka elivät maan päällä saamatta mahdollisuutta osallistua näihin välttämättömiin pelastaviin toimituksiin. Uskomme, että voimme suorittaa toimituksia esivanhempiemme puolesta sijaistoimituksina näissä samoissa pyhissä temppeleissä.

Uskomme, että profeetan kautta ja Jumalan voiman kautta olemme saaneet lisää pyhiä kirjoituksia, jotka julistavat Raamatun todistuksen lisäksi, että Jeesus Kristus on maailman Vapahtaja.

Väitämme, että Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko on Jumalan valtakunta ja ainoa tosi kirkko maan päällä. Sitä kutsutaan Jeesuksen Kristuksen kirkoksi, koska Hän johtaa sitä. Se on Hänen kirkkonsa, ja kaikki nämä asiat ovat mahdollisia Hänen sovitusuhrinsa ansiosta.

Uskomme, että näitä tunnuspiirteitä ei voida löytää mistään muusta paikasta tai järjestöstä tässä maailmassa. Niin hyviä ja vilpittömiä kuin muut uskonnot ja kirkot ovatkin, millään niistä ei ole valtuutta suoda niitä pelastuksen toimituksia, jotka ovat saatavilla Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.

Meillä on tieto näistä asioista, mutta uskommeko ne? Jos nämä asiat ovat totta, niin silloin meillä on suurenmoisin toivon ja avun sanoma, mitä maailma on koskaan kuullut. Näiden asioiden uskomisella on iankaikkinen merkitys meille ja niille, joita rakastamme.

Uskoaksemme meidän täytyy saada evankeliumi siirtymään ymmärryksestämme sydämeemme! Meidän on mahdollista yksinkertaisesti vain olla elävinämme evankeliumin mukaan, koska sitä odotetaan meiltä tai se kuuluu kulttuuriin, jossa olemme kasvaneet, tai koska siitä on tullut tapa. Kaikki eivät kenties ole kokeneet sitä, minkä kuningas Benjaminin kansa koki kuninkaan vakuuttavan saarnan jälkeen: ”Ja he kaikki huusivat yhteen ääneen sanoen: Kyllä, me uskomme joka sanan, jonka sinä olet puhunut meille; ja me tiedämme myös niiden varmasti olevan totta Herran Kaikkivaltiaan Hengen tähden, joka on saanut aikaan voimallisen muutoksen meissä eli meidän sydämissämme, niin ettei meillä ole enää halua tehdä pahaa vaan tehdä alati hyvää.”3

Meidän kaikkien täytyy tavoitella sitä, että sydämemme ja jopa luonteemme muuttuisi niin, ettei meillä ole enää halua seurata maailman teitä vaan että haluamme miellyttää Jumalaa. Todellinen kääntymys on prosessi, joka vie aikaa ja johon liittyy halu osoittaa uskoa. Se tapahtuu, kun tutkimme pyhiä kirjoituksia emmekä internetiä. Se tapahtuu, kun olemme kuuliaisia Jumalan käskyille. Kääntymys tapahtuu, kun palvelemme niitä, jotka ovat lähellämme. Se tapahtuu, kun rukoilemme vilpittömästi ja käymme säännöllisesti temppelissä ja kun täytämme uskollisesti Jumalalta saamamme tehtävät. Se vaatii johdonmukaisuutta ja päivittäistä ponnistelua.

Minulta kysytään usein: ”Mikä on suurin haaste, minkä nuoremme kohtaavat nykyaikana?” Vastaan, että uskon sen olevan heidän elämässään oleva ”suuren ja avaran rakennuksen”4 aina läsnä oleva vaikutus. Jos Mormonin kirja on kirjoitettu erityisesti meidän aikaamme silmällä pitäen, niin emme varmastikaan voi olla näkemättä, kuinka merkityksellisiä meille kaikille ovat Lehin näyn sanoma elämän puusta emmekä sitä, mikä vaikutus oli niillä, jotka suuresta ja avarasta rakennuksesta osoittivat sormella ja pilkkasivat muita.

Minusta sydäntäsärkevintä on kuvaus niistä, jotka ovat jo kamppailleet tiensä pimeyden sumujen läpi kaidalla ja kapealla polulla, jotka ovat pitäneet kiinni rautakaiteesta, saavuttaneet päämääränsä ja alkaneet maistaa elämän puun puhdasta ja herkullista hedelmää. Pyhissä kirjoituksissa kerrotaan sitten, että suuressa ja avarassa rakennuksessa olevat hienosti pukeutuneet ihmiset ”pilkkasivat ja osoittelivat sormellaan niitä, jotka olivat tulleet puulle ja olivat nauttimassa hedelmää.

Ja maistettuaan hedelmää he olivat häpeissään niiden tähden, jotka ivasivat heitä; ja he lankesivat kielletyille poluille ja joutuivat hukkaan.”5

Nämä jakeet kuvaavat niitä meistä, joilla jo on Jeesuksen Kristuksen evankeliumi elämässään. Olipa se meillä syntyessämme, tai pitipä meidän kamppailla tiemme pimeyden sumujen läpi löytääksemme sen, me olemme maistaneet tätä hedelmää, joka on ”kaikkia muita hedelmiä kallisarvoisempaa ja haluttavampaa” ja joka voi tuoda meille iankaikkisen elämän, ”[suurimman] kaikista Jumalan lahjoista”6. Meidän ei tarvitse muuta kuin kestitä itseämme ja olla välittämättä niistä, jotka pitäisivät pilkkanaan uskonkäsityksiämme, tai niistä, jotka nauttivat epäilysten herättämisestä, tai niistä, jotka löytävät vikaa kirkon johtajista ja opista. Se on valinta, jonka teemme päivittäin – valitsemme epäilyksen sijaan uskon. Vanhin M. Russell Ballard on kannustanut meitä: ”Pysykää veneessä, käyttäkää pelastusliivejänne ja pidelkää kiinni kaksin käsin.”7

Herran tosi kirkon jäseninä me olemme jo veneessä. Meidän ei tarvitse lähteä tutkimaan maailman filosofioita löytääksemme totuuden, joka antaa meille lohtua, apua ja suuntaa päästäksemme turvallisesti läpi elämän koettelemuksista – meillä on se jo! Aivan kuten Ethanin äiti pystyi tutkistelemaan hänellä kauan olleita uskonkäsityksiä ja julistamaan luottavaisesti kriisin hetkellä: ”Minä uskon”, samoin mekin voimme!

Todistan, että jäsenyytemme Herran valtakunnassa on mittaamattoman arvokas lahja. Todistan, että siunaukset ja rauha, jotka Herra on varannut niille, jotka ovat kuuliaisia ja uskollisia, ylittävät kaiken, mitä ihmismieli voi ymmärtää. Lausun tämän todistuksen teille Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.