Jumala on ruorissa

Viime lokakuun yleiskonferenssissa esitin kuulijoille kutsun seurata Brigham Youngin neuvoa pysytellä mainiossa Siionin purressa, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, ja pitää kiinni kaksin käsin.¹ Olen sittemmin saanut ilokseni tietää, että jotkut perheeni jäsenet ja muut kuuntelivat, ja he ovat kysyneet minulta: ”Mitä sellaista tuossa vanhassa purressa on, mihin voisimme tarttua?” Muistutin heitä presidentti Brigham Youngin sanoista: ”Me olemme mainiossa Siionin purressa. – – [Jumala] on ja pysyy ruorissa. – – Hän määrää, opastaa ja ohjaa. Jos kansalla on ehdoton luottamus Jumalaansa eikä se koskaan hylkää liittojaan eikä Jumalaansa, niin Hän ohjaa meitä oikeaan.”²

Taivaallinen Isämme ja Herra Jeesus Kristus ovat selvästikin varustaneet mainion Siionin purren selkeillä ja yksinkertaisilla iankaikkisilla totuuksilla, jotka auttavat meitä säilyttämään kurssimme kuolevaisen elämän rauhattomilla vesillä. Seuraavassa on joitakin niistä.

Jeesuksen Kristuksen kirkkoa ovat aina johtaneet elävät profeetat ja apostolit. Vaikka Herran palvelijat ovat kuolevaisia ja alttiita inhimilliselle epätäydellisyydelle, he saavat innoitusta auttaa meitä välttämään esteitä, jotka ovat vaarallisia hengellemme, ja kulkemaan turvallisesti läpi kuolevaisuuden lopulliseen, taivaalliseen määränpäähämme.

Liki 40 vuotta kestäneen läheisen yhteistyön myötä olen saanut henkilökohtaisesti todistaa sekä hiljaista johdatusta että syvällistä ilmoitusta, joka on saanut profeetat, apostolit, muut johtavat auktoriteetit ja apujärjestöjen johtajat toimimaan. Nämä hyvät miehet ja naiset eivät ole täydellisiä eivätkä erehtymättömiä, mutta he ovat täydellisen omistautuneita viemään Herran työtä eteenpäin Hänen ohjeidensa mukaisesti.

Ja voitte olla aivan varmoja siitä, että Herra johtaa kirkkoaan elävien profeettojen ja apostolien välityksellä. Tämä on se tapa, jolla Hän on aina tehnyt työtään. Vapahtaja opetti: ”Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut.”³ Emme voi erottaa Kristusta Hänen palvelijoistaan. Ilman Hänen ensimmäisiä apostolejaan meillä ei olisi silminnäkijöiden kertomuksia useista Hänen opetuksistaan, Hänen palvelutyöstään, Hänen kärsimyksestään Getsemanen puutarhassa ja Hänen kuolemastaan ristillä. Ilman heidän todistustaan meillä ei olisi apostolista silminnäkijätodistusta tyhjästä haudasta ja ylösnousemuksesta.

Hän antoi näille ensimmäisille apostoleille käskyn:

”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.”⁴

Tämä tehtävä uudistettiin meidän aikanamme, kun Herra kutsui Joseph Smithin palauttamaan kirkon, jossa on asetetut apostolit. He julistaisivat Hänen evankeliumiaan vielä viimeisen kerran ennen kuin Hän tulee jälleen.

Maailman on aina ollut vaikea ottaa vastaan eläviä profeettoja ja apostoleja. On kuitenkin aivan välttämätöntä, että teemme niin voidaksemme ymmärtää sovitusta ja Jeesuksen Kristuksen opetuksia täydellisemmin ja saadaksemme pappeuden täydet siunaukset, jotka on annettu niille, jotka Hän on kutsunut.

Liian monet ajattelevat, että kirkon johtajien ja jäsenten tulisi olla täydellisiä tai lähes täydellisiä. He unohtavat, että Herran armo on riittävä toteuttamaan Hänen työnsä kuolevaisten avulla. Johtajiemme aikeet ovat vilpittömät, mutta joskus me teemme virheitä. Tämä ei rajoitu ainoastaan ihmissuhteisiin kirkossa, sillä sama asia ilmenee suhteissamme ystäviimme, naapureihimme, työtovereihimme ja myös puolisoomme ja perheeseemme.

Inhimillisen heikkouden etsiminen toisista on melko helppoa. Teemme kuitenkin suuren virheen, jos havaitsemme toisissamme vain ihmisluonnon ja olemme kykenemättömiä näkemään Jumalan käden, joka työskentelee niiden kautta, jotka Hän on kutsunut.

Keskittyminen siihen, miten Herra innoittaa valittuja johtajiaan ja kuinka Hän saattaa pyhiä tekemään suuria ja ihmeellisiä asioita huolimatta heidän inhimillisyydestään, on yksi tapa pitää kiinni Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ja pysytellä mainiossa Siionin purressa.

Toinen totuus on oppi pelastussuunnitelmasta. Jumala antoi Mormonin kirjan, Opin ja liitot sekä monia muita opetuksia kirkolle profeetta Joseph Smithin kautta. Näihin opetuksiin lukeutuu tieto pelastussuunnitelmasta, joka on ikään kuin kartta siitä, mistä olemme tulleet, mikä on tarkoituksemme täällä maan päällä ja mihin me menemme, kun kuolemme. Suunnitelma antaa meille myös ainutlaatuisen ja iankaikkisen näkökulman siitä, että me olemme Jumalan henkilapsia. Kun ymmärrämme, kuka taivaallinen Isämme on ja mikä on suhteemme Häneen ja Hänen rakkaaseen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, me otamme vastaan Heidän käskynsä ja teemme Heidän kanssaan liittoja, jotka johtavat meidät takaisin Heidän luokseen iankaikkisesti.

Aina kun pitelen vastasyntynyttä vauvaa sylissäni, ihmettelen: ”Kuka olet, pikkuinen? Mitä sinusta mahtaakaan tulla Kristuksen sovituksen ansiosta?”

Esitämme samankaltaisia pohdiskelevia kysymyksiä, kun joku rakkaamme kuolee: ”Missä he ovat? Mitä he näkevät ja kokevat? Jatkuuko elämä? Millaisia meidän kallisarvoisimmat ihmissuhteemme ovat kuolleiden henkien suuressa maailmassa?”

Tuossa maailmassa on perheemme kolme lastenlasta, Sara, Emily ja Nathan. Kunkin heistä siirtyessä verhon toiselle puolelle olemme perheenä pitäneet kaksin käsin kiinni evankeliumin totuuksista. Kysymyksiimme on vastattu lohdulla ja varmuudella Vapahtajan sovituksen kautta. Vaikka ikävöimme lastenlapsiamme, me tiedämme heidän elävän, ja me tiedämme, että me tapaamme heidät jälleen. Kuinka kiitollisia olemmekaan tästä hengellisestä ymmärryksestä, kun kohtaamme myrskyjä henkilökohtaisesti tai perheenä.

Eräs toinen keskeinen totuus kirkossa on se, että taivaallinen Isä loi Aadamin ja Eevan ylevää tarkoitusta varten. Heidän ja yhtä lailla heidän jälkeläistensä velvollisuus oli luoda kuolevaisia ruumiita Jumalan henkilapsille, jotta nämä voisivat kokea kuolevaisuuden. Syntymän kautta taivaallinen Isä lähettää henkilapsensa maan päälle oppimaan ja kasvamaan maanpäällisen elämän kokemusten välityksellä. Koska Jumala rakastaa lapsiaan, Hän lähettää taivaallisia sanansaattajia ja apostoleja opettamaan heille Jeesuksen Kristuksen keskeistä tehtävää Vapahtajanamme.

Profeetat ovat kautta vuosisatojen täyttäneet velvollisuutensa varoittaessaan ihmisiä edessä olevista vaaroista. Herran apostoleilla on velvollisuus valvoa, varoittaa ja auttaa niitä, jotka etsivät vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.

20 vuotta sitten ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi julkistivat asiakirjan ”Perhe – julistus maailmalle”. Tuon innoitetun asiakirjan lopussa sanotaan: ”Me varoitamme siitä, että ne, jotka rikkovat siveyden liittoja, jotka kohtelevat pahasti puolisoaan tai jälkeläisiään tai jotka jättävät perhevelvollisuudet täyttämättä, seisovat eräänä päivänä tilivelvollisina Jumalan edessä. Varoitamme edelleen, että perheen hajoaminen tuo yksilöille, yhteisöille ja kansakunnille ne onnettomuudet, joista muinaiset ja nykyiset profeetat ovat ennustaneet.”⁵

Me apostolit vahvistamme uudelleen tämän vakavan varoituksen tänä päivänä. Muistattehan, että käskyt ja liitot ovat mittaamattoman arvokkaita totuuksia ja oppeja mainiossa Siionin purressa, jonka ruorissa on Jumala.

Vielä yksi tärkeä kirkon oppi, josta meidän tulee pitää kiinni, on lepopäivän pyhittäminen. Se auttaa meitä varjeltumaan niin, ettei maailma saastuta, tarjoaa mahdollisuuden fyysiseen lepoon ja virkistää meitä jokaista hengellisesti, kun palvelemme Isää ja Poikaa joka sunnuntai.⁶ Kun iloitsemme sapatista, osoitamme rakkauttamme Heitä kohtaan.⁷

Pyrkimyksissämme tehdä lepopäivästä ilon päivä olemme pyytäneet paikallisia johtajia ja kirkon jäseniä muistamaan, että sakramenttikokous on Herran ja että se tulisi juurruttaa ja perustaa Hänen opetuksilleen. Sakramenttitoimitus on hetki, jolloin uudistamme liittomme ja vahvistamme uudelleen rakkautemme Vapahtajaan. Se on hetki, jolloin muistamme Hänen uhriaan ja Hänen sovitustaan.

Saman hengen tulisi vallita kuukausittaisissa paasto- ja todistuskokouksissamme. Tämä sakramenttikokous on varattu sille, että jäsenet ilmaisevat lyhyesti kiitollisuutta, rakkautta ja arvostusta taivaallista Isäämme, Jeesusta Kristusta sekä palautettua evankeliumia kohtaan ja esittävät henkilökohtaisen todistuksensa näistä asioista. Paasto- ja todistuskokouksessa meillä on tilaisuus kertoa lyhyesti innoittavista ajatuksistamme ja lausua vakava todistuksemme. Se ei ole oikea hetki puheen pitämiselle.

Lasten tulisi harjoitella todistamista Alkeisyhdistyksessä ja perheilloissa yhdessä vanhempiensa kanssa, kunnes he ymmärtävät todistuksen tärkeän merkityksen.

Viimeaikainen lepopäivän tähdentäminen iloa tuottavana asiana on välitön seuraus innoituksesta, jota Herra on antanut kirkon johtajille. Seurakuntaneuvoston jäsenten tulee avustaa piispakuntaa muutama viikko etukäteen käymällä läpi musiikkia ja aiheita, joita on ehdotettu kuhunkin sakramenttikokoukseen.

Meitä kaikkia siunataan, kun lepopäivä on täynnä rakkautta Herraa kohtaan kotona ja kirkossa. Kun lapsiamme opetetaan Herran tavoilla, he oppivat tuntemaan Hänen Henkeään ja reagoimaan siihen. Kun tunnemme Herran Henkeä, me kaikki saamme halun osallistua kokouksiin joka sunnuntai nauttiaksemme sakramentin. Ja kaikki, nuoret ja vanhat, jotka kantavat raskaita taakkoja, voivat tuntea sen hengellisen ylentymisen ja lohdutuksen, joka tulee, kun vietämme lepopäivää syventyen hartaasti taivaalliseen Isäämme ja Herraan Jeesukseen Kristukseen.

Kristus on onneksi aina lähellä. Hän odottaa ja on halukas auttamaan meitä, kun me rukoilemme apua ja olemme halukkaita tekemään parannuksen sekä tulemaan Hänen luokseen.

Nyt kun pohdiskelemme ihan vain muutamia näistä totuuksista, joita mainio Siionin pursi pitää sisällään, pysytelkäämme matkassa ja muistakaamme, että pursi on kulkuneuvo, ja kulkuneuvon tarkoitus on viedä meidät johonkin määränpäähän.

Purtemme määränpää on evankeliumin täydet siunaukset, taivaan valtakunta, selestinen kirkkaus ja elämä Jumalan luona!

Jumalan suunnitelma toteutuu. Hän on ruorissa, ja Hänen suuri ja mahtava purtensa matkaa kohti pelastusta ja korotusta. Muistakaa, ettemme voi päästä sinne hyppäämällä pois purresta ja yrittämällä uida perille itse.

Korotus on kuolevaisen matkamme määränpää, eikä kukaan saavuta sitä ilman Jeesuksen Kristuksen evankeliumin apua: ilman Hänen sovitustaan, toimituksia sekä ohjaavaa oppia ja ohjaavia periaatteita, jotka ovat tässä kirkossa.

Kirkko on se paikka, jossa me opimme Jumalan töistä ja otamme vastaan Jeesuksen Kristuksen armon, joka pelastaa meidät. Juuri kirkon suojissa me solmimme iankaikkisen perheen sitoumukset ja liitot, jotka mahdollistavat korotuksemme. Kirkossa on pappeuden voima, joka kuljettaa meidät kuolevaisuuden arvaamattomien vesien halki.

Olkaamme kiitollisia kauniista, mainiosta Siionin purresta, sillä ilman sitä me ajelehdimme yksinäisinä ja voimattomina vailla peräsintä tai airoja vastustajan tuulten ja aaltojen väkevien virtausten riepoteltavina.

Veljet ja sisaret, pitäkää lujasti kiinni ja purjehtikaa eteenpäin tällä loistavalla purrella, joka on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, niin saavutamme iankaikkisen määränpäämme. Tämä on todistukseni ja rukoukseni meidän kaikkien puolesta Hänen nimessään, jonka kunniaksi mainio Siionin pursi kulkee, Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.