Teidän pyhät paikkanne

Vuoden 2013 toimintailtojemme johtoaihe tulee Opin ja liittojen luvusta 87. Tämä opetus löytyy kolmesta eri luvusta, joten selvästikin tämä kehotus on tärkeä. Se selittää, kuinka me voimme saada varjelusta, voimaa ja rauhaa levottomina aikoina. Tässä innoitetussa ohjeessa sanotaan: ”Seisokaa – – pyhissä paikoissa, älkääkä horjuko.”¹

Kun olen ajatellut tätä johtoaihetta, en ole voinut olla pohtimatta, mitä nuo taivaallisen Isän mainitsemat ’pyhät paikat’ ovat. Presidentti Ezra Taft Benson on neuvonut: ”Pyhiä paikkoja ovat muun muassa meidän temppelimme, kappelimme, kotimme ja Siionin vaarnat, jotka on tarkoitettu – – ’puolustukseksi ja suojaksi’.”² Näiden lisäksi uskon meidän kunkin voivan löytää monia muita paikkoja. Saatamme ensiksi ajatella sanaa paikka fyysisenä ympäristönä tai maantieteellisenä alueena. Mutta paikka voi olla myös ”erityinen olotila, tilanne tai mielentila”³. Tämä tarkoittaa, että pyhiin paikkoihin voi myös kuulua tiettyjä hetkiä – hetkiä, jolloin Pyhä Henki todistaa meille, hetkiä, jolloin tunnemme taivaallisen Isän rakkauden, tai hetkiä, jolloin saamme vastauksen rukouksiimme. Vieläkin enemmän uskon siihen, että aina kun teillä on rohkeutta puolustaa sitä, mikä on oikein – etenkin tilanteissa, joissa kukaan muu ei halua tehdä sitä – te teette siitä pyhän paikan.

Koko lyhyen mutta suurenmoisen elämänsä ajan Joseph Smith tosiaan ”[seisoi] pyhissä paikoissa” eikä horjunut. Nuorena teini-ikäisenä häntä vaivasi hänen paikkakunnallaan vallitseva uskonnollinen hämminki, ja hän halusi tietää, mikä kaikista kirkoista oli tosi. Hänen kotinsa lähellä sijaitsevasta metsiköstä tuli pyhä paikka, kun hän polvistui puiden lomaan ja piti ensimmäisen ääneen lausumansa rukouksen. Hänen rukoukseensa vastattiin, ja nykyään myöhempien aikojen pyhät kutsuvat sitä metsikköä pyhäksi lehdoksi.

Nuoret naiset kautta maailman seisovat pyhissä paikoissa luonnon keskellä Nuorten Naisten leireillä. Yksi johtaja kertoi minulle erään nuoren naisen kokemuksesta. Tuo tyttö oli vähemmän aktiivinen ja suhtautui hieman epäilevästi hengellisen kokemuksen saamiseen metsikössä. Ensimmäisen päivän jälkeen hän ilmoitti johtajalle: ”Minulla on todella kivaa, mutta eikö jo voitaisi lopettaa kaikki tämä Hengestä puhuminen? Tulin tänne leireilemään, nauttimaan luonnosta, olemaan ystävieni kanssa ja pitämään hauskaa!” Leirin lopuksi pidetyssä todistuskokouksessa tuo sama tyttö kuitenkin myönsi kyynelsilmin: ”En halua mennä kotiin. Kuinka voin pitää tämän tunteen, joka minulla nyt on – tämän Hengen – kanssani koko ajan?” Hän oli löytänyt pyhän paikan.

Toinen pyhä paikka Joseph Smithin elämässä oli hänen oma makuuhuoneensa. Sitä voi olla vaikea uskoa, koska samoin kuin monella teistä, hänellä oli yhteinen huone sisarusten kanssa. Siitä tuli pyhä paikka, kun hän apua saadakseen rukoili suuresti uskoen ja hyvin nöyränä. Hän selitti: ”Käytyäni yöksi vuoteeseen, antauduin rukoilemaan ja anomaan kaikkivaltiaalta Jumalalta anteeksiantoa kaikista synneistäni ja mielettömyyksistäni.”⁴ Ne kolme vuotta, jotka olivat kuluneet siitä, kun Joseph oli saanut näyn pyhässä lehdossa, eivät olleet olleet helppoja. Seitsemäntoistavuotias Joseph oli kärsinyt loputtomasta pilkkaamisesta, ivailusta ja kiusaamisesta. Mutta sinä iltana vastauksena Josephin rukouksiin hänen makuuhuoneeseensa ilmestyi enkeli Moroni. Joseph sai tietoa ja lohdutusta. Sinä iltana hänen makuuhuoneestaan tuli pyhä paikka.

Kun katsoin Mormonisanomia nuorille -videota, sain nähdä toisen makuuhuoneen, josta oli tullut pyhä paikka. Videossa näytetään, kuinka Ingrid Delgado, nuori nainen El Salvadorista, kertoo temppeliä koskevista tuntemuksistaan. Hän kertoo: ”On hyvä tietää, että meillä on paikka, jossa voimme päästä pois siitä, mikä on maailmasta, ja saada pyhiä toimituksia ja auttaa ihmisiä, jotka eivät voineet saada niitä tämän elämän aikana.” Samalla kun Ingrid puhuu, videossa näytetään, kuinka hän lukee pyhiä kirjoituksiaan. Hänen ympärillään on Mormonad-julisteita, lainauksia, Edistyminen-kirjanen, kuvia hänen perheestään ja temppelistä, ja kyllä, hänen suosikkipehmolelujaan.⁵ Hän ei ehkä edes tajua sitä, mutta hän on luonut oman pyhän paikkansa, jossa hän voi olla poissa siitä, mikä on maailmasta. Kuinkahan monta kertaa Ingrid on lukenut pyhiä kirjoituksiaan, tuntenut Hengen ja saanut vastauksia rukouksiinsa omassa pyhässä paikassaan?

Vielä yksi odottamaton pyhä paikka Joseph Smithin elämässä oli Libertyn vankila. Vanhin Jeffrey R. Holland on sanonut: ”Josephin elämässä ei ollut mitään raskaampaa aikaa kuin tämä julma, laiton ja epäoikeudenmukainen vankeus.” Vanhin Holland jatkoi selittäen, että Libertyn vankilaa on kutsuttu ”vankilatemppeliksi”, koska profeetta Joseph Smith sai siellä pyhiä kokemuksia.⁶

Jotkut teistä nuorista naisista saattavat parhaillaan kokea olevansa omassa Libertyn vankilassaan – paikassa, jossa koette nöyryytystä, paikassa, jossa ette tunne rakastavaa ystävällisyyttä, paikassa, jossa teitä pilkataan, kiusataan tai jopa vahingoitetaan fyysisesti. Teille, nuoret naiset, lainaan vanhin Hollandin sanoja: ”Te voitte saada pyhiä, ilmoitusta antavia, syvästi opettavaisia kokemuksia Herran kanssa elämänne kurjimmissakin tilanteissa – – kärsiessänne kaikkein tuskallisimmista epäoikeudenmukaisuuksista, kohdatessanne kaikkein ylivoimaisimpia ongelmia ja vastustusta, mitä kohdallenne on koskaan osunut.”⁷ Toisin sanoen te voitte profeetta Joseph Smithin tavoin luoda pyhiä paikkoja ja seistä niissä myös kaikkein vaikeimpina aikoina, mitä olette koskaan kokeneet.

Eräs nuori aikuinen, Kirsten, kertoi minulle tuskallisesta kokemuksestaan. Lukio oli ollut hänen Libertyn vankilansa. Onneksi orkesteriluokka toi helpotusta. Hän kertoi: ”Kun astuin siihen huoneeseen, tuntui siltä, että tulin turvalliseen paikkaan. Siellä ei ollut halventavia tai vähätteleviä huomautuksia eikä rienaamista. Sen sijaan kuulimme kannustavia ja rakastavia sanoja. Kaikki olivat ystävällisiä. Se oli onnellinen paikka. Orkesteriluokka oli täynnä Henkeä, kun harjoittelimme ja esitimme musiikkia. Luokka oli sellainen suurelta osin orkesterinjohtajan ansiosta. Hän oli hyvä, kristillinen mies. Näin jälkikäteen ajatellen lukio oli jalostava paikka. Se oli vaikeaa, mutta opin sitkeyttä. Tulen aina olemaan kiitollinen omasta turvapaikastani, pyhästä paikastani, orkesteriluokasta.”⁸

Oletteko te tänä iltana ajatelleet omia pyhiä paikkojanne? Olen pyytänyt satoja nuoria naisia kertomaan minulle omista pyhistä paikoistaan. Ovatpa ne maantieteellisiä paikkoja tai tiettyjä hetkiä, ne ovat yhtä pyhiä ja niillä on suunnaton vahvistava voima. Tässä on yhdeksän heidän herkistä vastauksistaan:

• Yksi: ”Olin sairaalassa ja pidin sylissäni uutta pikkuveljeäni.”

• Kaksi: ”Joka kerta, kun luen patriarkallista siunaustani, tunnen, että taivaallinen Isäni tuntee minut ja rakastaa minua.”

• Kolme: ”Sinä päivänä, kun täytin 12, seurakunnan nuoret naiset koristelivat oveni paperisydämillä.⁹ Tunsin olevani rakastettu, hyväksytty ja onnellinen!”

• Neljä: ”Yhtenä päivänä pyhiä kirjoituksia lukiessani silmiini osui eräs kohta. Olin löytänyt vastauksen rukouksiini.”

• Viisi: ”Menin eräisiin juhliin, joissa ihmiset joivat alkoholia ja osallistuivat muuhun sopimattomaan toimintaan. Henki käski minua kääntymään ympäri ja menemään kotiin. Tein niin, ja kyllä, siitä seurasi sosiaalista syrjintää. Tuo hetki antoi minulle kuitenkin tarvitsemaani varmuutta tietää, että pystyn elämään evankeliumin mukaan.”

• Kuusi: ”Ajattelin sakramentin aikana Kristuksen sovitusta. Huomasin, että minun täytyi antaa anteeksi jollekulle, jolle olin vihainen. Se, että päätin antaa anteeksi, oli myönteinen teko, joka toisi sovituksen päivittäiseen elämääni.”

• Seitsemän: ”Kun olin ollut tervetuliaisillassa äidin kanssa, hän antoi suukon poskelleni ja sanoi rakastavansa minua. Se oli ensimmäinen kerta, kun voin muistaa hänen tehneen niin.”

• Kahdeksan: ”Piispan vakuutettua minulle asiasta tiesin, että pyhissä kirjoituksissa annettu lupaus on totta: ’Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi.’¹⁰ Tunsin toivoa ja tiesin, että voisin aloittaa pitkällisen parannuksenteon prosessini.”

• Viimeisenä: ”Eräänä iltana kokosin rohkeuteni ja kerroin parhaalle ystävälleni, mitä ajattelen evankeliumista, ja annoin hänelle Mormonin kirjan. Myöhemmin minulla oli ilo saada olla mukana hänen kastetilaisuudessaan. Nykyään me käymme kirkossa yhdessä.”

Saanko kertoa teille yhdestä omasta pyhästä paikastani? Tunsin kerran olevani lannistunut, peloissani ja aivan yksin. Rukoilin hiljaa: ”Taivaallinen Isä, en osaa tehdä tätä. Autathan, autathan minua!” Pian eräs ihminen tuli yllättäen luokseni, asetti kätensä olkapäälleni ja lausui vilpittömiä ja rohkaisevia sanoja. Sillä hetkellä tunsin rauhaa. Tunsin tulleeni hyväksytyksi. Kaikki oli muuttunut. Mieleeni tulivat presidentti Spencer W. Kimballin sanat: ”Jumala huomaa meidät, ja Hän valvoo meitä. Mutta tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä.”¹¹ Siitä hetkestä, siitä paikasta oli tullut minulle pyhä.

Rakkaat nuoret naiset, on olemassa lukuisia muita pyhiä paikkoja, joista toivoisin meidän voivan kertoa toisillemme. Kannustan teitä tänä iltana kotiin palattuanne kirjoittamaan muistiin päiväkirjaanne niitä paikkoja, joita te pidätte ja muistelette pyhinä. Minulle on selvää, että tuhannet teistä seisovat pyhissä paikoissa. Nämä paikat antavat teille varjelusta, voimaa ja rauhaa levottomina aikoina. Teidän todistuksenne vahvistuu, koska te puolustatte totuutta ja vanhurskautta kunniakkain tavoin.

Te, kirkon jalo nuoriso, olette minun sankareitani. Minä rakastan teitä. Tunnen taivaallisen Isän käsittämättömän rakkauden teitä kohtaan, ja todistan teille, että Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on totta. Hän odottaa valmiina rohkaisemaan teitä, kun te seisotte pyhissä paikoissa ettekä horju. Rakastan presidentti Thomas S. Monsonia, uskollista ja kannustavaa profeettaamme, ja tuen häntä hänen tehtävässään. Sanon nämä asiat Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.