”Tulkaa minun luokseni”

Olen kiitollinen siitä, että saan olla kanssanne tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon konferenssissa. Tämä on Hänen kirkkonsa. Me otamme Hänen nimensä päällemme, kun astumme Hänen valtakuntaansa. Hän on Jumala, Luoja, ja täydellinen. Me olemme kuolevaisia, jotka ovat alttiina kuolemalle ja synnille. Mutta rakkaudessaan meitä ja perhettämme kohtaan Hän pyytää meitä olemaan lähellä Häntä. Nämä ovat Hänen sanansa: ”Lähestykää minua, niin minä lähestyn teitä; etsikää minua uutterasti, niin te löydätte minut; pyytäkää, niin te saatte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”¹

Tänä pääsiäisen aikana saamme muistutuksen siitä, miksi me rakastamme Häntä, sekä lupauksesta, jonka Hän antaa uskollisille opetuslapsilleen, että heistä voi tulla Hänen rakkaita ystäviään. Vapahtaja antoi tuon lupauksen ja kertoi meille, kuinka Hän tulee luoksemme, kun palvelemme Häntä. Yksi esimerkki siitä mainitaan ilmoituksessa, joka annettiin Oliver Cowderylle, kun tämä palveli Herraa profeetta Joseph Smithin kanssa Mormonin kirjan käännöstyössä: ”Katso, sinä olet Oliver, ja minä olen puhunut sinulle halusi tähden. Vaali sen tähden näitä sanoja sydämessäsi. Pidä uskollisesti ja tunnollisesti Jumalan käskyt, niin minä ympäröin sinut rakkauteni käsivarsilla.”²

Minä olen kokenut sitä iloa, joka koituu siitä, että tulen lähemmäksi Vapahtajaa ja Hän tulee lähemmäksi minua useimmin silloin, kun olen yksinkertaisesti ollut kuuliainen käskyille.

Teilläkin on ollut sellaisia kokemuksia. Niin on ollut ehkä silloin kun päätitte osallistua sakramenttikokoukseen. Minulle kävi niin eräänä sapatinpäivänä, kun olin hyvin nuori. Niinä aikoina saimme sakramentin iltakokouksessa. Yhden päivän muisto yli 65 vuoden takaa, kun noudatin käskyä kokoontua perheeni ja pyhien kanssa, tuo yhä minua lähemmäksi Vapahtajaa.

Ulkona oli pimeää ja kylmä. Muistan tunteneeni valon ja lämmön kappelissa sinä iltana vanhempieni kanssa. Me nautimme Aaronin pappeuden haltijoiden toimittaman sakramentin tehden taivaallisen Isämme kanssa liiton, että muistamme aina Hänen Poikansa ja pidämme Hänen käskynsä.

Kokouksen lopussa me lauloimme laulun ”Mun luoksein jää, jo ilta on”, jossa on nämä sanat: ”Oi Jeesus, viivy luonani.”³

Tunsin Vapahtajan rakkauden ja läheisyyden sinä iltana. Ja tunsin Pyhän Hengen lohdutuksen.

Halusin herättää jälleen uudelleen nuo tunteet Vapahtajan rakkaudesta ja läheisyydestä, joita tunsin nuoruudessani tuossa sakramenttikokouksessa. Niinpä noudatin hiljattain toistakin käskyä. Tutkin pyhiä kirjoituksia. Tiesin, että niiden avulla voisin jälleen kokea ja saada Pyhän Hengen, niin että saisin tuntea sitä, mitä ylösnousseen Herran kaksi opetuslasta olivat tunteneet, kun Hän otti vastaan heidän kutsunsa tulla heidän kotiinsa ja viipyä heidän luonaan.

Luin Hänen ristiinnaulitsemisensa ja hautaamisensa jälkeisestä kolmannesta päivästä. Uskolliset naiset ja muut huomasivat, että kivi oli vieritetty pois, ja näkivät, ettei Hänen ruumiinsa ollut haudassa. He olivat tulleet rakkaudesta Häntä kohtaan voitelemaan Hänen ruumiinsa.

Haudan vierellä seisoi kaksi enkeliä, jotka kysyivät, miksi he olivat peloissaan, ja sanoivat:

”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta?

Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa:

’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’”⁴

Markuksen evankeliumi lisää tämän toisen enkelin ohjeen: ”Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”⁵

Apostolit ja opetuslapset olivat kokoontuneet Jerusalemiin. He olivat peloissaan ja ihmeissään, kuten mekin olisimme saattaneet olla, kun he puhuivat yhdessä siitä, mitä kuolema ja tiedot Hänen ylösnousemuksestaan merkitsivät heille.

Kaksi opetuslapsista käveli sinä iltapäivänä Jerusalemista Emmaukseen johtavalla tiellä. Ylösnoussut Kristus ilmaantui tielle ja kulki heidän kanssaan. Herra oli tullut heidän luokseen.

Luukkaan kirjan ansiosta me voimme kulkea heidän kanssaan:

”Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan.

He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.

Jeesus kysyi heiltä: ’Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?’ He pysähtyivät murheellisina,

ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: ’Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.’”⁶

He kertoivat Hänelle olevansa murheissaan siitä, että Jeesus oli kuollut, kun he olivat luottaneet siihen, että Hän olisi Israelin Lunastaja.

Ylösnousseen Herran äänessä on varmastikin ollut hellyyttä, kun Hän puhui näille kahdelle murheelliselle ja surevalle opetuslapselle:

”Silloin Jeesus sanoi heille: ’Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet?

Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.’

Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.”⁷

Sitten tuli hetki, joka on lämmittänyt sydäntäni pikkupojasta asti:

”He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa,

mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: ’Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.’ Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen.”⁸

Vapahtaja otti tuona iltana vastaan kutsun astua opetuslastensa taloon lähellä Emmauksen kylää.

Hän istui aterioimaan heidän kanssaan. Hän otti leivän, siunasi sen, mursi sen ja antoi sen heille. Heidän silmänsä avautuivat, niin että he tunsivat Hänet. Silloin Hän katosi heidän näkyvistään. Luukas tallensi meitä varten noiden siunattujen opetuslasten tunteet: ”He sanoivat toisilleen: ’Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?’”⁹

Heti paikalla nuo kaksi opetuslasta kiiruhtivat takaisin Jerusalemiin kertomaan yhdelletoista apostolille, mitä heille oli tapahtunut. Sillä hetkellä Vapahtaja ilmaantui jälleen.

Hän kertasi profetiat tehtävästään sovittaa kaikkien Isänsä lasten synnit ja katkaista kuoleman kahleet.

”Hän sanoi heille: ’Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista,

ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Te olette tämän todistajat.’”¹⁰

Vapahtajan sanat ovat yhtä todet meille kuin ne olivat silloin Hänen opetuslapsilleen. Me olemme näiden asioiden todistajia. Ja sen loistavan toimeksiannon, jonka me otimme vastaan, kun meidät kastettiin Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoon, teki meille selväksi profeetta Alma vuosisatoja sitten Mormonin vesissä:

”Ja tapahtui, että hän sanoi heille: Katso, tässä ovat Mormonin vedet (sillä siksi niitä kutsuttiin), ja nyt, koska te haluatte tulla Jumalan lammastarhaan ja tulla nimitetyiksi hänen kansakseen ja olette halukkaita kantamaan toistenne kuormia, jotta ne olisivat keveitä;

niin, ja olette halukkaita suremaan surevien kanssa, niin, ja lohduttamaan niitä, jotka ovat lohdutuksen tarpeessa, ja olemaan Jumalan todistajina kaikkina aikoina ja kaikessa ja kaikkialla, missä lienettekin, aina kuolemaan asti, jotta Jumala lunastaisi teidät ja teidät luettaisiin ensimmäiseen ylösnousemukseen kuuluvien joukkoon, jotta saisitte iankaikkisen elämän –

nyt minä sanon teille, että jos tämä on teidän sydämenne halu, mitä teillä on sitä vastaan, että teidät kastetaan Herran nimeen, todistukseksi hänen edessään, että te olette tehneet hänen kanssaan liiton, että palvelette häntä ja pidätte hänen käskynsä, jotta hän vuodattaisi Henkeään runsaammin teidän päällenne?

Ja nyt kun ihmiset olivat kuulleet nämä sanat, he taputtivat käsiään ilosta ja huudahtivat: Tämä on meidän sydämemme halu.”¹¹

Me olemme tehneet liiton sekä kohottaa apua tarvitsevia että olla Vapahtajan todistajia niin kauan kuin elämme.

Me kykenemme tekemään niin poikkeuksetta vain, kun me tunnemme rakkautta Vapahtajaa kohtaan ja Hänen rakkauttaan meitä kohtaan. Kun me olemme uskollisia tekemillemme lupauksille, me tunnemme rakastavamme Häntä. Rakkautemme lisääntyy, koska tunnemme Hänen voimansa ja tunnemme Hänen lähestyvän meitä Hänen palveluksessaan.

Presidentti Thomas S. Monson on muistuttanut meitä usein Herran lupauksesta uskollisille opetuslapsilleen: ”Ja sen luona, joka ottaa teidät vastaan, minäkin olen, sillä minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.”¹²

On toinenkin tapa, jolla te ja minä olemme tunteneet Hänen lähestyvän meitä. Kun me palvelemme Häntä uskollisesti, Hän lähestyy niitä, joita me rakastamme perheessämme. Joka kerta kun minut on kutsuttu Herran palveluksessa muuttamaan asuinpaikkakuntaa tai jättämään perheeni joksikin aikaa, olen tullut huomaamaan, että Herra on siunannut vaimoani ja lapsiamme. Hän on varannut rakastavia palvelijoitaan ja tilaisuuksia tuoda perhettäni lähemmäksi Häntä.

Te olette tunteneet tuon saman siunauksen elämässänne. Monilla teistä on rakkaita, jotka ovat kulkemassa pois iankaikkiseen elämään johtavalta polulta. Mietitte, mitä vielä voitte tehdä tuodaksenne heidät takaisin. Voitte luottaa siihen, että Herra tulee lähemmäs heitä, kun palvelette Häntä uskossa.

Muistanette Herran lupauksen Joseph Smithille ja Sidney Rigdonille, kun he olivat poissa perheidensä luota Hänen tehtäviään hoitaessaan: ”Ystäväni Sidney ja Joseph: Teidän perheenne voivat hyvin; ne ovat minun kädessäni, ja minä teen niille, kuten hyväksi näen; sillä minulla on kaikki valta.”¹³

Alman ja kuningas Moosian tavoin joillakuilla uskollisilla vanhemmilla, jotka ovat palvelleet Herraa pitkään ja hyvin, on silti lapsia, jotka ovat kulkeneet harhaan huolimatta vanhempiensa uhrauksista Herralle. He ovat tehneet kaiken voitavansa näennäisesti turhaan, vaikka rakastavat ja uskolliset ystävätkin ovat auttaneet heitä.

Alma ja hänen aikansa pyhät rukoilivat hänen poikansa ja kuningas Moosian poikien puolesta. Enkeli tuli. Teidän rukouksenne ja niiden rukoukset, jotka osoittavat uskoaan, tuovat Herran palvelijat perheenjäsentenne avuksi. He auttavat perheenjäseniänne valitsemaan tien kotiin Jumalan luo, vaikka heitä vastaan hyökkäävät Saatana ja hänen seuraajansa, joiden tarkoituksena on tuhota perheet tässä elämässä ja iankaikkisuudessa.

Muistanette sanat, jotka enkeli puhui kapinoiville Alma nuoremmalle ja Moosian pojille: ”Ja vielä enkeli sanoi: Katso, Herra on kuullut kansansa rukoukset ja myös palvelijansa Alman – joka on isäsi – rukoukset; sillä hän on suuresti uskoen rukoillut sinun tähtesi, että sinut johdatettaisiin tuntemaan totuus; sen tähden minä olen tullut tätä tarkoitusta varten, saadakseni sinut vakuuttuneeksi Jumalan voimasta ja valtuudesta, jotta hänen palvelijoidensa rukouksiin vastattaisiin heidän uskonsa mukaisesti.”¹⁴

Minä en voi luvata teille, jotka rukoilette ja palvelette Herraa, että saatte jokaisen itsellenne ja perheellenne toivomanne siunauksen. Mutta voin luvata teille, että Vapahtaja lähestyy teitä ja siunaa teitä ja perhettänne sillä, mikä on parasta. Te saatte Hänen rakkautensa lohdun ja tunnette, että Hän vastaa tulemalla lähemmäs teitä, kun ojennatte auttavan kätenne palvellaksenne muita. Kun sidotte tarvitsevien haavat ja tarjoatte Hänen sovituksensa puhdistusta niille, jotka murehtivat synnissä, Herran voima tukee teitä. Hänen kätensä ovat ojentuneet yhdessä teidän käsienne kanssa auttamaan ja siunaamaan taivaallisen Isämme lapsia, myös omassa perheessänne.

Meille on varattuna loistava kotiinpaluu. Silloin me näemme rakastamamme Herran lupauksen täyttyvän. Juuri Hän ottaa meidät vastaan iankaikkiseen elämään Hänen ja taivaallisen Isämme kanssa. Jeesus Kristus kuvaili sitä tällä tavoin:

”Pyri tuomaan esiin minun Siionini ja vahvistamaan sitä. Pidä minun käskyni kaikissa asioissa.

Ja jos pidät minun käskyni ja kestät loppuun asti, saat iankaikkisen elämän, joka lahja on suurin kaikista Jumalan lahjoista.”¹⁵

”Sillä ne, jotka elävät, saavat periä maan, ja ne, jotka kuolevat, saavat levätä kaikista töistänsä, ja heidän tekonsa seuraavat heitä, ja he saavat kruunun minun Isäni huoneissa, jotka minä olen valmistanut heille.”¹⁶

Minä todistan, että me voimme Hengen avulla noudattaa taivaallisen Isän kutsua: ”Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”¹⁷

Sanoillaan ja esimerkillään Kristus on näyttänyt meille, kuinka me voimme päästä lähemmäksi Häntä. Jokaisella taivaallisen Isän lapsella, joka on tehnyt valinnan astua kasteen portista Hänen kirkkoonsa, on oleva tässä elämässä tilaisuus saada opetusta Hänen evankeliumistaan ja kuulla Hänen kutsutuilta palvelijoiltaan Hänen kutsunsa tulla Hänen luokseen.¹⁸

Hänen kaikki liiton tehneet palvelijansa Hänen valtakunnassaan maan päällä ja henkimaailmassa saavat Häneltä johdatusta Hengen kautta, kun he siunaavat ja palvelevat muita Hänen puolestaan. Ja he tuntevat Hänen rakkautensa ja saavat iloa siitä, että heitä tuodaan lähemmäksi Häntä.

Minä todistan Herran ylösnousemuksesta yhtä varmana kuin jos olisin ollut sinä iltana niiden kahden opetuslapsen kanssa Emmauksen tien varrella olevassa talossa. Minä tiedän, että Hän elää, yhtä varmasti kuin Joseph Smith tiesi, kun hän näki Isän ja Pojan kirkkaan aamun valossa Palmyran metsikössä.

Tämä on Jeesuksen Kristuksen tosi kirkko. Vain niissä pappeuden avaimissa, jotka ovat presidentti Thomas S. Monsonin hallussa, on voima, jolla meidät voidaan sinetöidä perheiksi elääksemme iäti taivaallisen Isämme ja Herran Jeesuksen Kristuksen luona. Tuomiopäivänä me seisomme Vapahtajan edessä, kasvoista kasvoihin. Se tulee olemaan ilon aikaa niille, jotka ovat lähestyneet Häntä Hänen palveluksessaan tässä elämässä. On oleva ilo kuulla sanat: ”Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija.”¹⁹ Tästä todistan ylösnousseen Vapahtajan ja Lunastajamme todistajana. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.