1 Ja tapahtui, että Henok jatkoi puhettaan sanoen: Katso, isämme Aadam opetti näitä asioita, ja monet ovat uskoneet ja tulleet Jumalan lapsiksi, mutta monet eivät ole uskoneet, vaan ovat hukkuneet synneissään ja odottavat piinassa peläten Jumalan vihan tulisen suuttumuksen vuodattamista päällensä.

2 Ja siitä ajasta lähtien Henok alkoi profetoida sanoen kansalle: Kun minä olin matkalla ja seisoin Mahuja-paikalla ja huusin Herran puoleen, taivaasta tuli ääni, joka sanoi: Käänny ja nouse Simeoninvuorelle.

3 Ja tapahtui, että minä käännyin ja menin ylös vuorelle; ja vuorella seistessäni minä näin taivaiden aukenevan ja minut puettiin kirkkauteen;

4 ja minä näin Herran; ja hän seisoi kasvojeni edessä, ja hän puhui minun kanssani, niin kuin mies puhuu toisen kanssa, kasvoista kasvoihin; ja hän sanoi minulle: Katso, niin minä näytän sinulle maailman monien sukupolvien ajalta.

5 Ja tapahtui, että minä näin Sumin laaksossa, niin katso, teltoissa asuvan suuren kansan, joka oli Sumin kansa.

6 Ja taas Herra sanoi minulle: Katso; ja minä katsoin pohjoiseen päin, ja minä näin Kanaanin kansan, joka asui teltoissa.

7 Ja Herra sanoi minulle: Profetoi; ja minä profetoin sanoen: Katso, Kanaanin kansa, joka on monilukuinen, lähtee taistelujärjestyksessä Sumin kansaa vastaan ja tappaa sen, niin että se tulee perin juurin hävitetyksi; ja Kanaanin kansa hajaantuu maahan, ja maa tulee kuivaksi ja hedelmättömäksi, eikä mikään muu kansa asu siellä kuin Kanaanin kansa;

8 sillä katso, Herra kiroaa maan ankaralla kuumuudella, ja sen kuivuus jatkuu ikuisesti; ja kaikkien Kanaanin lasten päälle tuli mustuus, niin että heitä halveksittiin kaikkien ihmisten keskuudessa.

9 Ja tapahtui, että Herra sanoi minulle: Katso; niin minä katsoin, ja minä näin Saaronin maan ja Henokin maan ja Omnerin maan ja Henin maan ja Seemin maan ja Hanerin ja Hanannihan maan ja kaikki niiden asukkaat;

10 ja Herra sanoi minulle: Mene tämän kansan luokse ja sano sille: Tehkää parannus, etten minä tulisi ja löisi sitä kirouksella ja ettei se kuolisi.

11 Ja hän antoi minulle käskyn, että minun tuli kastaa Isän ja Pojan, hänen, joka on täynnä armoa ja totuutta, sekä Pyhän Hengen nimeen, hänen, joka todistaa Isästä ja Pojasta.

12 Ja tapahtui, että Henok kutsui yhä parannukseen kaikkia ihmisiä, paitsi Kanaanin kansaa;

13 ja niin suuri oli Henokin usko, että hän johti Jumalan kansaa, ja sen viholliset tulivat taistelemaan sitä vastaan; ja hän lausui Herran sanan, ja maa vapisi ja vuoret kaikkosivat, tosiaankin hänen käskynsä mukaan, ja vesivirrat kääntyivät pois juoksultansa; ja leijonien karjunta kuului autiomaasta; ja kaikki kansakunnat pelkäsivät suuresti, niin voimallinen oli Henokin sana, ja niin suuri oli sen kielen voima, jonka Jumala oli antanut hänelle.

14 Myös maa nousi esiin meren syvyydestä, ja niin suuri oli Jumalan kansan vihollisten pelko, että he pakenivat ja seisoivat kaukana ja menivät maalle, joka oli noussut esiin meren syvyydestä.

15 Ja myös maan jättiläiset seisoivat kaukana; ja kirous lähti kaikkien ihmisten päälle, jotka taistelivat Jumalaa vastaan;

16 ja siitä ajasta lähtien heidän keskuudessaan oli sotia ja verenvuodatusta, mutta Herra tuli asumaan kansansa kanssa, ja se asui vanhurskaudessa.

17 Herran pelko oli kaikkien kansakuntien päällä, niin suuri oli Herran kirkkaus, joka oli hänen kansansa päällä. Ja Herra siunasi maan, ja kansaa siunattiin vuorilla ja korkeilla paikoilla, ja se kukoisti.

18 Ja Herra kutsui kansaansa Siioniksi, koska sillä oli yksi sydän ja yksi mieli ja se asui vanhurskaudessa; eikä sen keskuudessa ollut köyhiä.

19 Ja Henok saarnasi yhä vanhurskaasti Jumalan kansalle. Ja hänen aikanansa tapahtui, että hän rakensi kaupungin, jota kutsuttiin Pyhyyden kaupungiksi eli Siioniksi.

20 Ja tapahtui, että Henok puhui Herran kanssa; ja hän sanoi Herralle: Varmaankin Siion saa asua turvassa ikuisesti. Mutta Herra sanoi Henokille: Siionin minä olen siunannut, mutta loput kansasta olen kironnut.

21 Ja tapahtui, että Herra näytti Henokille kaikki maan asukkaat; ja hän katsoi, ja katso, ajan kuluessa Siion otettiin ylös taivaaseen. Ja Herra sanoi Henokille: Katso, minun asuinsijani ikuisesti.

22 Ja Henok näki myös loput kansasta, joka oli Aadamin poikia; ja he olivat kaikkien Aadamin jälkeläisten sekoitus, paitsi Kainin jälkeläisten, sillä Kainin jälkeläiset olivat mustia, eikä heillä ollut sijaa heidän keskuudessaan.

23 Ja sen jälkeen kun Siion oli otettu ylös taivaaseen, Henok katsoi, ja katso, kaikki maan kansakunnat olivat hänen edessänsä;

24 ja sukupolvi seurasi sukupolvea; ja Henok oli ylhäällä ja korkealla, tosiaankin Isän ja Ihmisen Pojan huomassa; ja katso, Saatanan voima oli kaikkialla maan päällä.

25 Ja hän näki enkelien laskeutuvan taivaasta; ja hän kuuli kovan äänen sanovan: Voi, voi maan asukkaita.

26 Ja hän näki Saatanan; ja hänellä oli suuret kahleet kädessään, ja ne peittivät koko maan kasvot pimeyden hunnulla; ja hän katsoi ylös ja nauroi, ja hänen enkelinsä riemuitsivat.

27 Ja Henok näki enkelien laskeutuvan taivaasta, ja he todistivat Isästä ja Pojasta; ja Pyhä Henki laskeutui monien päälle, ja taivaan voimat tempasivat heidät ylös Siioniin.

28 Ja tapahtui, että taivaan Jumala katseli loppuja kansasta, ja hän itki; ja Henok todisti siitä ja sanoi: Kuinka taivaat itkevät ja vuodattavat kyyneleitään kuin sade vuorilla?

29 Ja Henok sanoi Herralle: Kuinka sinä voit itkeä, vaikka olet pyhä ja kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen?

30 Ja jos olisi mahdollista, että ihminen voisi lukea maan, niin, miljoonien tämän kaltaisten maailmojen hiukkaset, se ei olisi alkunakaan luomistekojesi määrälle; ja sinun verhosi ovat yhä levitettyinä; ja kuitenkin sinä olet siellä, ja sinun huomasi on siellä; ja sinä olet myös oikeudenmukainen; sinä olet armollinen ja hyvä ikuisesti;

31 ja sinä olet ottanut Siionin omaan huomaasi koko luomakunnastasi kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen; ja vain rauha, oikeus ja totuus ovat sinun valtaistuimesi maja; ja armo käy sinun kasvojesi edellä eikä lopu; kuinka sinä voit itkeä?

32 Herra sanoi Henokille: Katso näitä veljiäsi; he ovat minun omien kätteni tekoa, ja minä annoin heille heidän ymmärryksensä sinä päivänä, jolloin minä heidät loin; ja Eedenin puutarhassa minä soin ihmiselle hänen tahtonsa vapauden;

33 ja veljillesi minä olen sanonut ja myös antanut käskyn, että heidän tulee rakastaa toisiansa ja että heidän tulee valita minut, Isänsä; mutta katso, he ovat rakkaudettomia, ja he vihaavat omaa vertansa;

34 ja minun suuttumukseni tuli on syttynyt heitä vastaan; ja ankarassa kiivaudessani minä lähetän tulvia heidän ylitsensä, koska minun hehkuva vihani on syttynyt heitä vastaan.

35 Katso, minä olen Jumala; Pyhyyden Ihminen on minun nimeni, Neuvon Ihminen on minun nimeni; ja myös Loputon ja Iankaikkinen on minun nimeni.

36 Sen vuoksi minä saatan ojentaa käteni ja pitää koko luomakunnan, jonka olen tehnyt; ja minun silmäni pystyy myös lävistämään sen, eikä kaikkien kätteni tekojen keskellä missään ole ollut niin suurta jumalattomuutta kuin veljiesi joukossa.

37 Mutta katso, heidän syntinsä tulevat heidän isiensä päälle; Saatana on heidän isänsä, ja kurjuus on heidän tuomionsa; ja kaikki taivaat itkevät heitä, tosiaan kaikki minun kätteni teot; miksi eivät taivaat itkisi nähdessään näiden kärsivän?

38 Mutta katso, nämä, joiden päällä silmäsi ovat, menehtyvät tulvissa; ja katso, minä suljen heidät sisään; vankilan minä olen valmistanut heille.

39 Ja hän, jonka minä olen valinnut, on vedonnut minun kasvojeni edessä. Sen vuoksi hän kärsii heidän syntiensä tähden, sikäli kuin he tekevät parannuksen sinä päivänä, jolloin minun Valittuni palaa minun luokseni, ja tuohon päivään asti he ovat piinassa;

40 tämän vuoksi siis taivaat itkevät, niin, ja kaikki minun kätteni teot.

41 Ja tapahtui, että Herra puhui Henokille ja kertoi Henokille kaikki ihmislasten teot; sen vuoksi Henok tiesi heidän jumalattomuutensa ja kurjuutensa ja katseli sitä, ja hän itki ja ojensi kätensä, ja hänen sydämensä paisui laajaksi kuin iankaikkisuus; ja hänen sisimpänsä liikuttui; ja koko iankaikkisuus järkkyi.

42 Ja Henok näki myös Nooan ja hänen sukunsa ja että kaikkien Nooan poikien jälkeläiset pelastuisivat pelastuen ajallisesti;

43 ja nyt Henok näki, että Nooa rakensi arkkia ja että Herra hymyili sille ja piti sitä omassa kädessänsä; mutta muiden, jumalattomien, yli tulvat tulivat ja nielivät heidät.

44 Ja kun Henok näki tämän, hänen sielunsa katkeroitui ja hän itki veljiänsä ja sanoi taivaille: Minä kieltäydyn lohdutuksesta; mutta Herra sanoi Henokille: Ylennä sydämesi ja iloitse; ja katso.

45 Ja tapahtui, että Henok katsoi, ja Nooasta alkaen hän näki kaikki maan suvut ja hän huusi Herran puoleen sanoen: Milloin Herran päivä tulee? Milloin Vanhurskaan veri vuodatetaan, niin että kaikki murheelliset voidaan pyhittää ja he voivat saada iankaikkisen elämän?

46 Ja Herra sanoi: Se tapahtuu ajan keskipäivänä, jumalattomuuden ja koston päivinä.

47 Ja katso, Henok näki päivän, jolloin Ihmisen Poika tulee, tosiaankin lihassa; ja hänen sielunsa riemuitsi, ja hän sanoi: Vanhurskas on ollut ylennettynä ja Karitsa on ollut teurastettuna maailman perustamisesta asti; ja uskon kautta minä olen Isän huomassa, ja katso, Siion on minun kanssani.

48 Ja tapahtui, että Henok katsoi maata, ja hän kuuli sen sisimmästä äänen, joka sanoi: Voi, voi minua, ihmisten äitiä; kärsin tuskaa, olen väsynyt lasteni jumalattomuuden tähden. Milloin saan levätä, ja milloin minut puhdistetaan saastaisuudesta, joka on lähtenyt minusta? Milloin Luojani pyhittää minut, niin että saan levätä ja vanhurskaus viipyy jonkin aikaa minun pinnallani?

49 Ja kun Henok kuuli maan murehtivan, hän itki ja huusi Herran puoleen sanoen: Oi Herra, olethan armollinen maalle! Siunaathan Nooan lapsia!

50 Ja tapahtui, että Henok huusi yhä Herran puoleen sanoen: Minä pyydän sinulta, oi Herra, Ainosyntyisesi eli Jeesuksen Kristuksen nimessä, että olet armollinen Nooalle ja hänen jälkeläisillensä, niin etteivät tulvat enää milloinkaan peittäisi maata.

51 Eikä Herra voinut kieltää sitä; ja hän teki liiton Henokin kanssa ja vannoi hänelle valalla estävänsä tulvat; että hän kutsuisi Nooan lapsia;

52 ja hän lähetti maailmaan muuttamattoman julistuksen, että hänen jälkeläistensä jäännös tulisi aina olemaan kaikkien kansakuntien keskuudessa, niin kauan kuin maa pysyisi.

53 Ja Herra sanoi: Siunattu on se, jonka jälkeläisten kautta Messias tulee; sillä hän sanoo: Minä olen Messias, Siionin Kuningas, Taivaan Kallio, joka on laaja kuin iankaikkisuus; se, joka käy sisälle portista ja kiipeää ylös minun kauttani, ei ikinä lankea; sen vuoksi autuaita ovat ne, joista olen puhunut, sillä he tulevat esiin iankaikkisen ilon lauluin.

54 Ja tapahtui, että Henok huusi Herran puoleen sanoen: Kun Ihmisen Poika tulee lihassa, saako maa levätä? Rukoilen sinua, näytä minulle nämä asiat.

55 Ja Herra sanoi Henokille: Katso, ja hän katsoi ja näki Ihmisen Pojan korotettuna ristille ihmisten tavan mukaan;

56 ja hän kuuli kovan äänen; ja taivaat verhoutuivat; ja koko Jumalan luomakunta murehti; ja maa jyrisi; ja kalliot halkesivat; ja pyhät nousivat ylös, ja heidät kruunattiin Ihmisen Pojan oikealla puolella kirkkauden kruunulla;

57 ja kaikki henget, jotka olivat vankilassa, tulivat esiin ja seisoivat Jumalan oikealla puolella; ja loput pidettiin pimeyden kahleissa suuren päivän tuomioon asti.

58 Ja Henok itki jälleen ja huusi Herran puoleen sanoen: Milloin maa saa levätä?

59 Ja Henok näki Ihmisen Pojan nousevan ylös Isän luokse; ja hän huusi Herran puoleen sanoen: Tulethan takaisin maan päälle! Koska sinä olet Jumala ja minä tunnen sinut ja sinä olet vannonut minulle ja käskenyt minua kysymään sinulta Ainosyntyisesi nimessä – sinä olet tehnyt minut ja antanut minulle oikeuden valtaistuimeesi, mutta et minun itseni kautta vaan sinun oman armosi kautta; sen vuoksi minä kysyn sinulta, etkö tulisi takaisin maan päälle.

60 Ja Herra sanoi Henokille: Niin totta kuin minä elän, niin minä tulen viimeisinä päivinä, jumalattomuuden ja koston päivinä, täyttämään valan, jonka olen sinulle vannonut Nooan lapsista;

61 ja tulee päivä, jolloin maa saa levätä, mutta ennen sitä päivää taivaat pimenevät ja pimeyden verho peittää maan; ja taivaat järkkyvät ja myös maa; ja suuria ahdinkoja on ihmislasten keskuudessa, mutta kansani minä varjelen;

62 ja vanhurskautta minä lähetän alas taivaasta; ja totuutta minä lähetän maasta todistamaan Ainosyntyisestäni, hänen kuolleista ylösnousemisestaan, niin, sekä kaikkien ihmisten ylösnousemuksesta; ja vanhurskauden ja totuuden minä annan vyöryä yli maan kuin tulva kootakseni valittuni maan neljältä ilmansuunnalta paikkaan, jonka minä valmistan, pyhään kaupunkiin, jotta kansani vyöttäisi kupeensa ja odottaisi minun tulemiseni aikaa; sillä siellä on minun majani, ja sitä kutsutaan Siioniksi, Uudeksi-Jerusalemiksi.

63 Ja Herra sanoi Henokille: Silloin sinä ja koko sinun kaupunkisi kohtaatte heidät siellä, ja me otamme heidät huomaamme, ja he näkevät meidät; ja me lankeamme heidän kaulaansa, ja he lankeavat meidän kaulaamme, ja me suutelemme toisiamme;

64 ja siellä on minun asuinsijani; se on oleva Siion, joka tulee esiin koko luomakunnasta, jonka minä olen tehnyt; ja maa saa levätä tuhannen vuoden ajan.

65 Ja tapahtui, että Henok näki viimeisinä aikoina päivän, jolloin Ihmisen Poika tulee asumaan maan päällä vanhurskauden vallitessa tuhannen vuoden ajan;

66 mutta ennen tuota aikaa hän näki suuria ahdinkoja jumalattomien keskuudessa; ja hän näki myös meren, että se oli rauhaton, ja ihmisten sydänten pettävän heidät heidän odottaessaan peloissaan kaikkivaltiaan Jumalan tuomioita, jotka kohtaisivat jumalattomia.

67 Ja Herra näytti Henokille kaiken aina maailman loppuun saakka; ja hän näki vanhurskaiden päivän, heidän lunastuksensa hetken, ja sai ilon täyteyden.

68 Ja kaikki Siionin päivät Henokin aikana olivat kolmesataakuusikymmentäviisi vuotta.

69 Ja Henok sekä koko hänen kansansa vaelsivat Jumalan kanssa, ja hän asui Siionin keskellä; ja tapahtui, ettei Siionia ollut, sillä Jumala otti sen ylös omaan huomaansa; ja siitä lähtien sanottiin: Siion on kadonnut.